Hassun hauskaa

...oli Hyvinkään kisoissa, Cassulla meinaan :D No en minäkään sille voinut olla nauramatta, jätkä painatteli häntä suorana menemään vähän ylimääräisiä esteitä. Että draivia löytyi mikä on ihan hemmetin loistava asia! Toinen juttu on sitten se että voishan sitä ihan vähän kuunnellakin...mutta itse olen sen opettanut estehakuiseksi ja irtoavaksi, sitä saa mitä tilaa ;)) Mua aina välillä noissa rataantutustumisissa huvittaa kun en voi edes ajatella semmoisia ohjauksia mitä muut harjoittelee siellä, ajattelen vaan mielessäni että onpa teillä kiltit koirat :D Mulla kun on se tyyli että katson ansat radalta ja mihin Cassu vois mennä jos en ohjaa kunnolla ja meillä ne ansatkin on sitten vissiin vähän erit kuin muilla... Tuota lähtösuoralle menoa en kyllä tosiaan osannut edes ajatella.

Kokonaisuutena päivä oli ihan loistava hyllysarjasta huolimatta, molemmilla agiradoilla otettiin puomin kontakti!!! JIPII! En vois enää iloisempi siitä olla, sitä kun on sitten treenattu ja treenattu. Tuloksen toi tuo käskyn uudistaminen puomin alastulolla. Kontakteille palauttelu ei auttanut yhtään mitään, ei se siitä oppinut muuta ehkä kuin että näin tää este tehdään. Keinut menee molemmilla radoilla vauhdikkaasti vaikka olikin sellaiset ällöpuiset keinut (Cassun mielestä ällöt). Ja kyllä tosiaan huomaa eron tossa vauhdissa tekonurmialustalla ja hiekalla ulkona.

Eka rata: Nytkähtää lähteäkseen jo kun sanon odota, siitä jo tiesin että okei, nyt oltais menossa kovaa. Toisen kerran nytkähtää kun käännyn katsomaan että onko vielä paikallaan. Lähtöön mulla oli tässä vissiin neljä eri vaihtoehtoa, tuo pimeään putkikulmaan vienti tuntui varmimmalta ettei paina A:lle. Se toimikin hyvin, sujahtaa näppärästi putkeen. Tuo putkihässäkkä toistui joka radalla, aina vaan eri variaationa. Sitten se reipas keinu, takaosan vähän vinossa olevan hypynkin osasin ohjata mutta sitten olin jäljessä kepeille viennissä. A:lle kun meillä ei pysähdytä. Aloittaa kepit väärin kun tulee niin pahasta kulmasta kun hyppää hypyn takaisinpäinkin, en viitsi korjata. Ja sitten se suuren jännityksen aihe, onko treenaus auttanut ja olihan se, kontaktille pysähtyi!  Jee! Tällä radalla oma ohjaus kokonaisuutena parasta.

Toka rata: Helppo lähtö, suoraan vaan mennään. Taas keinu reippaasti ja putkihässäkästä selvitään, sitten mennäänkin sille hypylle millä vastakäännös on kyllä hieman myöhässä että sitten Cassu vaan painaa menemään eikä kyllä kysele yhtään että missähän se emäntä olis, monikohan koira painais suoraan 3 estettä kertaakaan vilkaisematta? :D Kai se luuli sitä loppusuoraksi...tulee taas kepeille huonosti saman hypyn kautta, en korjaa taaskaan. Ei se hyödytä kun kyllä se ne kepit osaa, mahdoton kulma vaan tuosta kääntyä oikein. Ohjaus lopussa ihan lepsua kun mua naurattaa mutta sitten muistan onneksi vaatia sen puomin kontaktin. Tulee paremmin alas tällä kertaa, vapautan ihan heti, olis toisaalta voinut sekunnin murto-osan pidempään sitä siinä pitää kun hylly kerta jo oli alla.

Hyppäri: Päätin tälle radalle tavoitteeksi että ne kepit menee oikein, hyppärinolliahan me ei sinänsä tarvita kun niitä kaksi jo on. Paitsi siihen tuplaan ne käy mutta se juna oli mennyt jo tuossa vaiheessa :) Menee alun hitaasti kunnes kiritän ohi niin vauhti paranee kepeillä. Tällä radalla putkihässäkästä en enää selvinnyt, olis pitänyt ottaa paremmin haltuun kun sinne tullaan niin vauhdilla tällä radalla. Plussaa itelle sen verran että jatkan ohjausta kuitenkin sen jälkeen, yksi hyppy takaa jää välistä kun olen liian edellä, halusin ehtiä sinne alkuun ettei mene taas putkeen vaan kääntyy loppusuoralle. Loppusuora menikin ihan loistavasti takaosasta lähtien, nappasin nenästä mukaan ennen putkea ja olin jopa ajoissa ohjauksissa, sivuhyppy, sitten vastaista ja nätisti kääntyy mukana suoralle.

Kauhea kisainto taas iski kun oli niin kivaa, tarttee vähän kalenteria tsekata mihin pääsis...ja nurmelle tietty ;)