Lahden pentunäyttelyssä vappupäivänä

Oltiin Jecun kanssa molemmille ihan ekassa virallisessa näyttelyssä Jokimaalla Lahdessa. Ikäkin tuli täyteen että pääsi osallistumaan pikkupentuluokkaan peräti 4 päivää ennen sitä :) Mentiin paikalle ajoissa että ehtii tottumaan hälinään. Alkuun piti käydä kaikki ihmiset ja koirat moikkaamassa, sitten jo loppuajasta oli varmaan ylitarjontaa kavereista niin ei enää jaksanut. Ei hätkähtänyt minkään rotusia tai kokosia koiria, paitsi perhoskoiran pentua piti ihmetellä että mikä toi on? Ei ollut ihan vakuuttunut että se on koira, näytti ehkä pehmovinkulelulta lähinnä. :)  Sitten oli joku roikkuhuuli iso pötkylä mikä olis ollu kauheen kiva, sille piti vähän pyörähdellä että leikitään! Ihan älyttömän hienosti pikkunen osaa käyttäytyä, aina kun pysähdyttiin juttelemaan jonkun kanssa niin rauhassa odotti että jatketaan matkaa. Katteli vaan maailman menoa rauhassa. Loppuajasta kävi jo maate kun siinä kehän reunalla vuoroa odotettiin mut lähti innolla kuitenkin heti kun mentiin kehään, osaa hyvin relata kun ei oo mitään happeninkiä!


Kaks tuntia siinä vierähti ennenkuin oma vuoro tuli ja siinä vaiheessa oltiin Jonnan kanssa jo ihan umpijäässä, tuuli ihan helvetisti eikä lämpöä ollu muutamaa astetta enempää. Kehään osasin mennä ku Jonna oli neuvomassa että milloin ja mitä siellä tehdään :) Näyttelykirjekin olis jääny avaamatta jos en olis edellisenä iltana kuullu että sieltä tulee numerolappu postissa...joo käydään kattomassa posti useemmin, käydään...ja sitte vielä avataankin se eikä jätetä pöydälle.

Kehässä osattiin molemmat käyttäytyä hienosti ;) seistiin kun piti seistä ja juostiin kun piti. Mun omasta mielestä esiinty kyllä tosi hienosti, ei olis paremmin tai enempää voinu vaatia. Ehkä kaks askelta vaan pomppi mut muuten meni upeesti. Pöydällä oli kans hyvin, hampaat anto kattoa niinku ei mitään. En kyl muistanu mennä taakse seisomaan et jos peruuttaa pöydältä  mut eipä ollu tarpeenkaan, häntä suorana sielläkin oltiin. Tuomari kysy et katotaanko maassa vai pöydällä niin sanoin et ihan kummin ite haluaa. Kyllähän Jeccu pöydällä osaa olla ku on peräti kolme kertaa harkattu. Niin tuomarina oli Maija Sylgren, kuulemma just vasta saanu schapejen arvosteluoikeudet. Mukavan olonen nuori nainenhan se oli. Arvostelu oli tämmöinen:

"Oikeat rungon mittasuhteet omaava urospentu. Oikeanmallinen pää jossa hyvä kuono-osa. Kauniit silmät, oikea purenta, hyvät korvat. Rintakehä tarvitsee vielä paljon aikaa. Tasapainoisesti kulmautunut, hyvä häntä. Takaliikkeissä hieman ahtautta, hieman korkea etuaskel. Kaunis väri, lupaava karvanlaatu."

Kannatti siis pestä edellisenä iltana, näytti musta mustalta ja valkoinen valkoiselta ;) Ja tartteehan se rintakehä varmaan aikaa vielä juu...korkea etuaskel johtuu kai siitä kun koko ajan mentiin hienosti kontaktissa, pitää opettaa semmonen näyttelykävely et kattois eteenpäin eikä mua koko aika. Kuulemma äitillään Napilla on sama homma näyttelyissä. Eikä ainaskaan kyl tokon opettamisesta voi johtua, haluaa vaan tillittää mammaa. Kunniapalkinto taskussa lähdettiin sitten kotiin, urosten 2. Eka hieno ruusuke Jecun näyttelyseinälle siis saatu!