Järvenpään hyllyttelyt 8.5.

Eilen käytiin Järvenpäässä kisaamassa pari rataa. Eka rata alkoi niin että pidettiin tahtojen taistelu tullaanko sivulle vai ei. Tulihan se loppujen lopuksi...ei tolle vaan voi antaa periksi, jos kerrankin sen erehtyy tekemään niin muistaa sen aina että: no eihän tässä viimekskään sitä vaadittu. Olin päättäny että despoottimeiningillä on pakko mennä johtuen siitä P-haun kisojen perseilystä. Ehdin siinä miettimään että kauankohan tässä menee ennenku jompikumpi antaa periks ja mä se en ole. Ei siitä kyllä kovin hyvä fiilis tule radalle sen jälkeen. No mut se ratahan menikin kummiskin aika hyvin kunnes reunalla olleen hypyn jälkeen päätti lähteä radalta haistelemaan - ei ihmisiä mitä oli ihan vieressä, ei tavaroita vaan oletettavasti maassa ollutta tyttöjen hajua...tais sujahtaa aivot päästä haaroväliin...miehet. Onneks Sari oli ajan tasalla ja kävi vähän husimassa että hittoon täältä että tajuu ettei tää nyt olis kovin suotavaa. Taitaa tulla se haju jo muuria ennen olevaa hyppyä nenään kun kattelee siihen malliin, siinä vielä kääntyy sentään hypylle takas. Tai sitten oli mielenosotus että teenhän mä mitä mä haluan kuitenkin. Rata jatku loppuun ihan ok, viimesen hypyn jätti menemättä kun mun käsi nous liian korkealle. Se siitä.

Tää rata meni ihan loistavasti siihen asti kun en ottanut A:lta tarpeeks tiukasti putkeen vaan karkas puomille.  Mä vaan tuumasin että kunhan saan käännettyä sen hypyltä mikä oli siinä A:n edessä niin tulee putkeen enkä huomioinu sitä puomia lainkaan. Tyhmä minä. Tuomari oli hieman kuolleessa kulmassa, Cassun tassut oli ollu puomilla jo vaikka kuinka kauan ennenku tuomitsi hyllyks, ei varmaan sekään olettanu että sinne kukaan ponkasee. Se nyt kyllä vetää ihan sikana kun sitä on harkattu paljon. Loppurata meni hyvin, mitä nyt kerkes poseeraamaan kun Sanna oli radan vieressä kuvaamassa :) Tosi hyvä fiilis jäi tästä radasta hyllystä huolimatta.

Plussia:

• olen tyytyväinen kyllä että vaadin sen lähdön ekalla radalla, toka radalla olikin sitten jo ihan eri meininki.
• puomi meni himmaamatta, ei vielä tarpeeks nopeesti mut ei jääty ihmettelemään!
• keppejä käytiin harkkaesteillä tekemässä ennen rataa, siellä meni normivauhtia mut kisoissa aina jäkittää...plussalla siks ettei tehny yhtään virhettä niillä ja keppien alotuksen hakemisessa loistava oma itsensä toka radalla.
• keinusta ei tullut lentomallia, sitäkin pääs radan sivussa harkkaamaan
• noi kaarrehypyt menee tosi hyvin nykyään, en änkeä liian lähelle ettei mee ohi. Ei mun tartte niitä mennä vaan Cassun. Luotan enemmän koiraan ja sen tekemiseen. Muutenkin ohjaus loksahtanu enempi kohdalleen.
• muistan nykyään radan jopa rataantutustumisen jälkeen täysin, käyn sen päässä läpi vielä radan sivussa. Et lohduksi niille ketkä sanoo ettei uskalla sen takia lähteä kisaamaan, jos mäkin muistan niin kaikki muutkin! Oma keskittyminen parempi?
• ei jännittänyt niin paljon kuin aiemmin kisoissa, ku useemmin käy niin tottuu ;) oli kyllä tietysti kavereita radan reunalla kenen kanssa pääsi höpöttämään niitä näitä ettei muistanu edes jännittää. Mut en ajomatkankaan aikana jännittänyt silleen kuin aiemmin.

Miinuksia:

• eka radan tahtojen taistelu
• radalta karkaaminen

Loppuhuomiona: saatava kety reissuun mukaan kenelle voi jättää Cassun rataantutustumisen ajaksi, saa intoa koneeseen kun joutuu olemaan kiinni ja kattelemaan kun mä menen radalla yksin. On sillä mielellä että mamma älä jätä! Tai sitten lyö jollekin randomille hihnan käteen että voitko pitää tota sen aikaa kun tutustun rataan :) Oli ennen toka rataa Sarilla ja fiilis ihan eri. 

Kaiken kaikkiaan siis tosi hyvä päivä, oli myös kiva nähdä taas schapekavereita ja aurinkoakin sai sen verran että kädet ja nenä eilen illalla punotti aika nätisti :)