Ei voi käsittää...

...Vieläkään sitä että noustiin kuitenkin kolmosiin tämän vuoden viimeisissä kisoissa! Tavoitteenahan oli siis hurja suklaanhamstrausreissu Pandalle ja käyttää alkuvuodesta saatu lahjakortti pois. Kävi vielä niinkuin viimeksi Jyväskylään mennessä, päästiin perille ja menin ilmoomaan ja siinä sitten höpöttelin niitten kanssa kaikkea jonninjoutavaa ja sitten ne tytöt muisti sanoa mulle että ainiin, siellä on rataantutustuminen sitten jo menossa!?! No jipiii! Olisko sen voinu sanoa heti??? Puoli tuntia olivat etuajassa, mulla meni sitten jo siinä pasmat sekaisin kun en saanut tehdä normirutiineja eli käydä rauhassa koiran kanssa lenkillä ja rauhoittua itekin. Minit tietysti aloitti mutta ei niitäkään ollut kuin kymmenen ettei siinä kauheesti aikaa jäänyt...Kirsi kävi kyllä Cassun kanssa pihalla mutta ei se suostunut käymään kakalla kuin vasta mun kanssa. Ehdin mä nyt sitten kengät vaihtamaan rataantutustumisen jälkeen ja eikun radalle. No katastrofihan siitä tuli, alku meni ihan jees keinulle asti mutta siitä kepit veti puoleensa niin paljon etten saanut kääntymään putkeen mihin piti mennä. Sitten mun ohjaus sen jälkeen oli vähän sinnepäin, välillä oikein ja useimmiten väärin. Jos jotain plussaa tältä radalta niin puomin kontakti otettiin hyvin ja kesti kisoissakin keinulle takaaleikkauksen. Hylly siis tästä. Ei ollut kyllä muutenkaan meille sopiva rata, niin monta ansakohtaa ja sellasta ahdasta missä esteet on ihan lähekkäin. Kepeille oli mahdollisuus mennä 3 kertaa ja nehän vetää Cassua puoleensa ;) Yks putkikin mentiin kaks vai kolme kertaa...Että silleen.

Toka radalle ehti jo sitten normalisoitumaan, tuomarikin vaihtui välissä ja tällä radalla oli estevälitkin onneks normaalit. Pari semmosta kohtaa missä aattelin että tossa se kusahtaa jos kusahtaa. Eka oli kun ekan kerran mennään A niin sen jälkeen on rengas mitä ei pitänyt mennä mut osasin jättäytyä tarpeeksi taakse ja vetää oikealle. Mut se hyppy veny vähän pitkäks, no karjuminen auttoi sentään ;) Toka oli A:n jälkeinen sarjaeste, meinas taas joutua karjumaan keuhkot pihalle että käänty hypylle mistä jatketiin keinulle. Oli kuulemma kavereita siinä kohtaa vähän jännittänyt ;)) Mulla oli siihen valmis suunnitelma kun arvasin että näin käy, halusin jäädä sinne keinun vasemmalle puolelle että voin tehdä pituudelle takaaleikkauksen. Sain sen siitä hyvin loppusuoralle sitten. Muuristakin tulee hyppy jännityksessä, ei näköjään haitannut tahtia. Sitten vaan eteen-eteen ja sinnehän se menee :) Maalissa kehuin poitsun maasta taivaaseen, me lähdettiin muistaakseni neljäntenä ja siihen mennessä oli yks nolla tehty. Koiria ei ollut kuin seitsemän ja sitten jännittämään että monensia ollaan kun vähintään kakkoseks piti tulla. Kirsi sanoi että se nopee kromfo teki nollan mut sen mä näin että sillä oli vitonen, teki lentokeinun. Kytättiin sitä listaa kun toivat lappuja ja merkkasivat niitä sitä mukaa, mä en uskaltanut radalle katsoa enää. Ja me voitettiin!! Ei tullu kuin kaksi nollaa meidän lisäksi ja toinen oli yliajalla. En uskonut sitä vieläkään kun aattelin että jos ne vaikka merkkas väärin niistä pikkulapuista, sitten kun tuli oikea lista niin oltiin me ekoja! Shokki, me ollaan kolmosissa!! Nyt sitten ahkerasti treenamaan sitä keinua vaan lisää, hitaasti se meni tuollakin. Ja putkissa noissa vieraissa paikoissa viettää normia enemmän aikaa, sen huomaa siitä kun mä kuvittelen että se olis jo tulossa putkesta renkaalle ja joudun pysähtymään kun ei sitä näykään vielä? Ja ne käännökset ne käännökset....No, nyt pidetään pikku taukoa ja kerätään voimia ensi vuodelle. On se vaan uskomaton epeli toi mamman Cassu <3

Katse kertoo kaiken :))
Jee me voitettiin!
Oli tosi kiva reissu muutenkin, iso kiitos Kirsille ketyilystä vaikka oli omankin koiran kanssa kisaamassa. No nyt ollaan samassa luokassa että enää ei tartte viettää niin pitkään reissussa :) Eikä Kirsi ihan koko kotimatkaa joutunut kuuntelemaan että me noustiin kolmosiin, me noustiin kolmosiin! ;D Näin siellä myös Sannan ja Antin pikku-Liinun kanssa (joka on siis Jecun sisko), pikkasen siinä lämppäesteillä harkkasivat niin onpa pätevä likka! Mun on ihan oikeesti kyllä ruvettava treenaamaan Jecun kanssa että kehtaa sanoa omistavansa veikkapojan ;) Tosi kiva oli nähdä myös Rouhennon Katia ja Hessua, heilläkin pentu-Seela mukana. Ihana pikku pusuttelija :) Toivottavasti törmätään useamminkin kisoissa tästä lähtien!

Loppuun vielä video voittoradasta:

Kommentit

Marika sanoi…
Maailmassa monta on ihmellistä asiaa....En vieläkään voi uskoa että olemme Ikwilin kaa kolmosissa. Meillä kun ei olla vielä korkattu sitä luokkaa. Sitten joskus ensi vuonna. Saamme siis jatkossa kisata samassa luokassa. Olis kivaa jos asuisimme vähän lähempänä muita schapeja jotta kisoissa olisi enemmän rotukavereita. Saat olla tosi ylpeä Cassusta. Oot kyllä itsekin tehnyt paljon töitä teidän menestyksenne eteen joten saat olla myös ylpeä itsestäsi.
Ransu sanoi…
Te ootte oikeasti kyllä taitavia ja ansaitsitte sen nollavoiton! Katse tuossa ekassa kuvassa on sellainen "me tehtiin se, me tehtiin se yhdessä!" Ihana :)

Liinu lähettää terveisiä Jeculle, että niin komeaa poika voi kyllä kertoa olevansa Liinun velipoika :)
tuija sanoi…
Töitä on tosiaan tehty ja paljon on vielä tekemättäkin mutta eiköhän se ole pakko tammikuussa lähteä kolmosten ratoja kokeilemaan.

Kiitos taas teille molemmille kannustavista sanoista!

ps. Jeccu kiittää terveisistä :)
Kati sanoi…
Onnittelut luokkanoususta vielä tätäkin kautta! Kirjoittelethan sitten juttua lehteen ensi vuonna, joulukuun lehteen ei taida enää ehtiä.

Kiva oli nähdä teitäkin ja toivottavasti nähdään jatkossa vähän useamminkin kisoissa. Rohkeasti vaan kokeilemaan niitä kolmosen ratojakin, ei ne sen kummallisempia ole ja kisaamalla sen kisaamisen vaan oppii.
tuija sanoi…
Kiitos Kati! Mä muuten kirjoitin jo jutun tokomestaruudesta kun Kati K. pyysi, se tulee kai maaliskuun lehteen vasta. Et sitten tää tulis samaan, johan ihmiset kyllästyy mun juttuihin :)
Kati sanoi…
Onhan kyseessä kuitenkin eri lajit, joten ei kai se mitään haittaa, vaikka samassa lehdessä ovatkin :) Aina mukavampaa kun on jotain oikeeta luettavaa, eikä vaan pelkkiä tuloksia listattuna:)
Joo, ei me mitään kyllästytä :) Minäkin kirjoitin tulevaan lehteen jutun meidän uusista kolmosluokkalaisista niin johan sunkin täytyy Cassusta kirjoitta (ja Marikan Ikwilistä..). Mutta onnea vielä tätäkin kautta, todella hieno saavutus ekalla agikoiralla vielä kaiken lisäksi!
Sanna sanoi…
Onnea hurjasti myös vielä tätä kautta!

Huomasin vaan tuon lehtikommentin, niin laittakaa sinne ihmeessä ennemmin agi-juttu, täähän on uutinen ja uudempi asia, tokomestikset oli ja meni jo melkein vuosi sitten :) ens vuoden eka lehteen ois tarkotus saaha jotain vuoden tokoschapesta & esson kiven voittajasta :)
tuija sanoi…
Sanna, mä muutin jo suunnitelmaa ja tuleekin semmonen yhdistelmäjuttu tokosta ja agista :) Tai ehkä kertomus ylipäätään harrastamisesta..tai katotaan nyt mitä siitä syntyy loppujen lopuks :D