Lotan koulutus 10.11.


Että tämmönen tällä kertaa. Ei mikään paha rata, kiva juosta ;)
Alku  meni  hyvin kahdeksannelle esteelle asti missä mun ohjaus oli eteenpäin ja Cassu luki sen backlapiks tjtn... tarkotus oli tehdä niisto-persjättö mutta ei. Esteitä 4-9 hinkattiin sitten ainakin 13 kertaa ennenkuin sain ajoituksen kohdilleen ja niiston tarpeeksi hyväksi. Voi olla että enemmänkin, Tessalla varmaan jo usko loppui meihin ja tais jättää pari yritystä välistäkin kun mulla on ihan semmonen mielikuva että tota niistokohtaa tehtiin ainakin kerran enemmän....ja sitten se onnistunut suoritus alkaa kasiesteen kohdalta vasta :)) Kiitos vaan Tessalle muuten kuvaamisesta, hyvä oli kattoa mikä meni missäkin kohtaa pieleen. 
Muista niistossa tehdä se rauhassa! Tollasessa kohtaa EI ole kiire. Sitten kun tehtiin tota kohtaa niin monta kertaa niin ehdin jo unohtaa loppuradan :D 

 

Toinen kohta mitä hinkattiin oli persjättö kohtaan 24-putkesta hypylle. No sitä ei tarttenu onneks tehdä kuin kolmesti niin alko sujumaan. Ala heiluttelemaan kättä jo kun on putkessa niin koira tietää että siihen käteen tullaan, muuten ei näe kuin ohi kovaa menevät jalat. Ja ehdit sitten kääntää pään sinne jos tulee kiire. Ainiin ja tässä ei kertaakaan edes yrittäny puomille, hieno poika! Ehkä voin myös taputtaa itteeni selkään että hyvä ohjaus :)




Sitten Lotta hämmästyi kun Cassu alko murisemaan kohdassa 29-30, kysyi että lähtikö se tosta koirasta se ääni?? Kun se yleensä on ihan hiljainen koira radalla? Mä sanoin että juu semmosta se tekee nykyään joskus jos a) ohjaus on myöhässä b) on ihan innoissaan. Luulen että tänään oli niin innoissaan että mörisi sen takia koska ohjaus näyttää ainaki videolta ihan oikea-aikaiselta. Mut sitä pitäis kysyä Cassulta, Lotta sanoi että se on tekemässä musta kovaa vauhtia erittäin hyvää agilityohjaajaa kun se ei anna yhtään mitään anteeksi. Ohjattava on ja tarkasti! Edistyttykin kuulemma taas ollaan molemmat, hieno homma :)

Muutenkin tän päivän treeni oli ihan hemmetin hyvä, en edes ite tajunnut kuinka monta kertaa sitä yhtä kohtaa tehtiinkään ja se vaan tekee ja samalla innolla koko ajan! Siis koira joka ei aiemmin kestänyt yhtään hinkkaamista! :O Ja se pörinäkin tuli ihan treenin lopussa, virtaakin olis vielä ollut kun ei halunnut radalta pois lähteä. Huomaa sen kyllä pohkeissa että kirmattu on...

Pari kertaa loppuun puomia kun se meinas olla vähän epävarma vapautuksesta. Ja mä sain harkata samalla sitä ennakoivaa valssia, krhm.
Ilouutinen oli se että Lotta tulee ens vuonna taas vissiin 5 kertaa meitä treenaamaan, jee!

Kommentit

Tessa sanoi…
Ei meinannu usko loppua kuvaamisessa, kuvaaja vaan nukahti pystyyn aina välillä, kun piti niin jännittyteenä seurata sitä teiän menoa, niin unohtu välisteen painaa sitä rec-nappulaa... :'D Pahoittelut siitä, mut hyvinhän se loppujenlopuks meni :)
Liinu ja Prikka sanoi…
Hienon näköistä menoa! Cassulla on hyvä vauhti ja sulla hyvännäköistä ohjaamista :) Toi puomin alasmeno kääntää kyllä mulla nyt veistä aika pahasti haavassa ;)
tuija sanoi…
Tessa, ihmettelen että miten sä niinkin monta toistoa jaksoit kuvata :D Ei tartte pahoitella yhtään. Sun videot tulee tän päivän aikana!

Sanna: ala vaan tekemään sitä Lotan laatikkoleikkiä ;)) Ja kiitos!
Minna sanoi…
Teillä on kiva blogi, hauska käydä lukeen täällä. :)

Me tehtiin melkein samaa rataa lokakuussa Lotan treeneissä. Lotan treenit on tosi hienoja, kun ei ole sellaista super-vaikeaa pyörittelyä, kuten meidän vakiotreeneissä. :)

Kiva nähdä että schapejenkin kanssa tehdään jotain muutakin kuin vaan näytelmiä, vaikka taitaavatkin olla enempi harrastuskäytössä kun monet muut samantyyppiset rodut (PON, Serra, Katala jne.).
tuija sanoi…
Moikka Minna, olipa yllätys että joku muukin kuin schape-ihminen tai muu tuttu lukee tätä :)

Lotta on kyllä mun mielestä ihan paras kouluttaja kenen treenissä ollaan tähän mennessä oltu! Joskus vaikeempaa ja joskus helpompaa onneks ;)

Taitaa näissä schapejen omistajissa olla vähän kahtiajakautunutta porukkaa, osa treenaa ihan hulluna ja sitten toiset pitää ihan seurakoirana. Mutta niinpä se kai on monessa muussakin rodussa, kukin tyylillään. Mutta kaikkea kyllä pystyy harrastamaan maan ja taivaan väliltä, virtaa ainakin riittää ;))
Minna sanoi…
Mehän käydään mun w-kelpien kanssa ACElla treenaamassa. Vaikka ACEa pidetäänkin Suomessa niin huippuna, mä arvostan Lotan treenejä paljon enemmän - kaikenmaailman tekniikoista ei ole mitään hyötyä jos niitä ei osaa tehdä liikkuvina ja oikein ajoitettuina. :) Mä tykkään että aksa on molempien osapuolien urheilua (ei siis vaan koiran), ei vaan suuntakäskyjä ja tekniikkaa tekniikan perään.

Mulla on itellä toisena koirana PON, mutta sillä on polvet ihan rikki, siitä ei harrastuskoiraa tule. Joten kuullostaa tutulta, PON-piireissä on vain kourallinen niitä, jotka todella harrastavat koiriensa kanssa muuta kuin näytelmäkehissä juoksemista viikosta toiseen!

Lotta kävi Kuopiossa SAGIn toimesta maanantaina, piti meille samalla yksärin kontaktien merkeissä. Kuukausi sitten käytiin ensimmäisen kerran ihan yksäritunnilla (vaikka vuosi ollaan jo treenattu Lotan opissa) ja katsottiin kontaktit. Ja nyt ne alkaa tulla valmiiksi, keinu tosin tehdään myös uudestaan. :)

Katsoin että olette käyneet Kuttukuussa paimentamassa, oletteko menossa ensi kesänä jatkamaan ja kisaamaan?
tuija sanoi…
Kyllähän schapejen kanssa moni siis harrastaa mutta kilpailemaan ei välttämättä vielä uskallus riitä :) Mutta koko ajan enemmän onneksi, itsekin vasta aloittanut tämän vuoden puolella niin kyllä noita karvakasoja alkaa enenevässä määrin kisakentillä näkymään!

Mutta sen paimennuksessa kilpailun minä jätän suosiolla muille, pidän sen semmosena harrastuksena mitä tehdään silloin tällöin kun on mahdollisuus. Kun ei sitä pääse niin usein edes tekemään että kehtaisi mihinkään kisoihin mennä :D

Harmi sun koiraa, onko se joku rotujuttu että niillä on polvissa vikaa vai onnettomien sattumien summa?
Minna sanoi…
Joo ihan totta, koiran kuin koiran kanssa joutuu tekemään töitä jos aikoo paimennusta kisata - oli kyse mistä rodusta vaan. :)

Ei tuo kaiketi yleinen ongelma ole, tai en ole ainakaan kuullut että PONeilla olisi paljon polviongelmia. Mulle vaan ikävä kyllä sattui tuollainen "viallinen" yksilö. Harmi, kun muuten on niin hieno koira - tosi avoin ja iloinen, se kyllä tykkäsi tehdä tokoa yms. ennen kun saatiin tuo paha diagnoosi.

Tuo vika kuulema tulee koiran kasvaessa eikä siihen voi ruokavaliolla yms. vaikuttaa. :/ Tosin leikkauksien jälkeen polvista pitäisi hyvät tulla, mutta en mä usko että C-lonkilla ja leikatuilla polvilla mitään maksiesteitä hypitään, jätetään siis aksa suosiolla Sannille. :)