Jeccu-batteryn jutut jatkuu...

No niin jos jatkais vielä vähän tota Jecun tarinaa, meillähän herätään aina klo 7 viimeistään...tottunut siihen että ruoka tulee siihen aikaan kun työt yleensä on siihen malliin, joko on töihin lähdössä tai töistä tulossa. Ja ruoka-aikaahan ei saa mennä muuttamaan, maha hankaa selkärankaa jatkuvasti. Hienosti tekee piruetteja edessä kun menee keittiöön päin ja laittaa ruoan turpoamaan, täytyy varmaan se naksulla joskus napata. Ja sitten töröttää tiskipöydän edessä ja tuijottaa sinne niin kauan kunnes ruoan saa. Ei onneks huuda sentään enää :) Sitten kun vie ruokakuppia lattialle niin tekee niitä piruetteja ja lyö pään tuoliin ainakin kerran. Joka kerta. Umpiluupää vissiin. Oppinut kyllä hienosti istumaan ja odottamaan että saa luvan ottaa kun sen kupin eteen laittaa. Suuri ihme tolla innolla.

Siisteyskasvatus onki sitten eri juttu, täytyy olla tosi tarkkana kun on kotona että kun viipottaa takaovelle päin niin se täytyy HETI avata ettei ehdi tekemään lattialle. Niinku Kimi oli työkavereille kertonu kun olivat kysyneet että mitenkäs se siisteyskasvatus sujuu niin Kimi oli sanonu että osaa se hienosti kakata takan eteen ja sitte pyytää ulos :D Tajunnu jujun mut järjestys vähän väärä...No ei se nyt ihan noin mee oikeesti, poikien juttuja. Ei nosta jalkaa vielä (tietenkään) mut hauskasti kääntää lonkkaa sivulle silleen vähän malliks.

Aika äijä se on luonteeltaan, voip olla että Cassu jää toiseks kun kasvaa isoks. Jeculla on huvittava tyyli mennä leikin alkuvaiheessa Cassun viereen, kääntää takapää sitä kohti ja ruopia takajaloilla. Vähän isottelee sille ja houkuttelee leikkiin. Vaikka on tainnu mennä ihan pikkupentuvaihe ohi kun sentään välillä Cassu ärähtää jos vaikka änkee väliin kun on sen rapsutusvuoro tai jos kuumuu liikaa leikkiessä niin sitten pitää kyllä näyttää että kyl mä se isompi kuitenkin olen. Nahkaluutakaan ei enää ihan hevillä luovuta, ottaa sen kyllä takas jos toinen vie. Oikeita luita en ole vielä antanut kun siitä saattais tulla oikeesti sanomista jos siihen menee. Ruokakupille kyllä vielä antaa mennä jos ei oo vieressä vahtaamassa että molemmat syö omansa. Herkkuja kun antaa niin ei malta käydä edes makaamaan ja jyrsimään luuta tai korvaa tms, jää takapää ilmaan killumaan. On vissiin valmiudessa lähteä karkuun herkun kanssa... Tälleen:



Mitään hirveitä tuhoja ei oo onneks tehny, mitä nyt söi mun kalenterin just eilen kun ei tykänny siitä tai oli jotenki epäselvä. Kaikki kengät oli yks aamu kantanut sängyn viereen näytille kun "joku" (en minä) oli jättänyt kaapin oven auki. Ei se niitä jyrsi onneks, Kimin toisessa reiskassa saattaa olla jotain pientä sanomista. Lattiakaivon kannen käy aina hakemassa kaapin alta kodinhoitohuoneesta, jos ovat pitkään yksin. Sitäkään ei kyl jyrsi, kantaa vaan. Kai ne kuluttaa niin paljon energiaa tohon meuhaamiseen keskenään, lenkillä käydään kuitenkin lisäks ja yrittänyt jotain pientä aivojumppaa tehä melkein joka päivä. Häkkiopetus on unohtunut ihan kokonaan, tuli taas mieleen...pitäis oikein ottaa se asiakseen kun sitä varmasti tulee tarvitsemaan kuitenkin esim. siellä näyttelyissä. Tai sitten se on oppinut että sinne juostaan täysiä ja hakataan päätä seinään :D

Tänään mennään taas jäälle lenkille kun näyttäs olevan komee keli, täytyy ottaa kamera mukaan että saa uusia fotoja!

Kommentit