Schapeagia Turussa!

Vihdoinkin oli koittanut se viikonloppu että pääsee pitkästä aikaa näkemään schapeihmisiä ja "siinä sivussa" Janita Leinosen agikoulutukseen.  On se kyllä ihan guru se nainen. Ei vaan sano että tee näin vaan osaa myös selittää että miksi se kannattaa tehdä niin. Palkkauksesta lähtien, mistä keskusteltiin aika paljonkin siinä treenatessa. Olen palkannu väärin esim. kontakteilla, ethän sä halua että se kattoo sua siinä-jaa en vai?? miksi?? no siksi että se rupeaa HIMMAAMAAN sitten jo siellä alastulolla jos et ole määrätyssä paikassa aina! Opeta kohteensiirrolla tämä. Ja 2. väärissä kohdissa (kun ollaan jo pysähdytty!). Eli silloin palkka tulee pysähtymisestä ja sitä sitten vahvistanut älyämättä mitään koko ajan. Eli kun tuo mulle pallon niin siitä ei enää namia, pallo itsessään on jo se palkka. No niin on mut olen tehnyt sitä sen takia että tuo pallon mulle eikä lähde rallattelemaan se suussa itekseen. Mut se siis loppu nyt. Sain ohjeet heittää/tiputtaa palkan siihen kohtaan mihin koiran on tarkoitus minkäkin ohjauksen jälkeen laskeutua. Itse jatketaan liikettä! Vahvistaa sitä että tämä ohjaus ja liike tarkoittaa AINA tätä samaa suoritusta. Älä huijaa koiraa! Palkkaa myös hypyistä, ohjauksista yms. ei ainoastaan erikoisesteitten jälkeen. (Keinu, puomi, kepit) Hakeutuu sen takia mieluummin niille koska on tsänssi saada palkkaa.

Muita tiedon kultajyväsiä:

- Älä säästä askelia! Se yksi askel vie koiran oikeaan paikkaan!
- Mieti missä sun pitää olla että koira olisi oikealla linjalla, sinä et suorita esteitä!
- Liike-katse-rintamasuunta-kädet-ääni on tärkeysjärjestys ohjeissa koiralle.
- Koira tarvitsee 7 metrin matkan löytääkseen pelkällä suullisella käskyllä määrätyn esteen.
- Ei helppoja ratkaisuja! Sitten jos on joukkueradasta kyse ja pakko saada nolla niin silloin, muuten ei!
- Valitse AINA nopein reitti. (Janita mitannut omalla koirallaan että jos on metrin pidempi matka seuraavalle esteelle niin ns.pidempää kautta mutta jos puoltoista metriä niin sitten jo kannattaa viedä lyhyempää kautta. Tämä koskee vain siis hänen omaa koiraansa, ota selvää kumpi omalle koirallesi nopeampi jatkoa ajatellen!)
- Turha varmistelu esteillä pois.
- Katse koko ajan koirassa. Ei saa edes vilkaista seuraavaa estettä->koira menee selän taakse.
- Esteitä ei radalla ole olemassakaan! Ainoastaan linja mitä pitkin koira kulkee.
- Jos tarvitsee saada koiran huomio tiukoissa tilanteissa, käytä kättä koiran nenän korkeudella ja heti kun vilkaisee niin jatka!
- Opi oman koiran liike: nousee-ilmassa-laskee-rytmi!!!
- Tee töitä koiran kanssa yhdessä.
- Valssi alkaa ponnistuspaikasta, laskeutumispaikalle kuviteltu palkka kädestä...
- Älä laske ohjausta koskaan, piirrä viivaa mitä pitkin koira menee koko ajan.
- Ensin vaaditaan itseltä nollarata, sitten vasta koiralta!
- Katso mitä koira näkee esteiltä.
- Ei ole kiire mihinkään, koira joutuu tekemään siksakkia ja itse saa mennä yleensä suoraan. Tuli ihan mieleen koulun kokeet mihin ope oli kirjottanu että: elä hättäile! :)

Tässä niitä mitä muistan mitä tuli rataantutustumisessa ja omassa menossa esiin, yleisiä huomioita ja myös vain Cassua koskevia.

Okei, sitten eka rataan eli lauantaina oli Jaakko Suoknuutin piirtämä rata. No piti sitten lähteä kokeilemaan uudenlaista alkua/ohjausta koska ei saanut sitä helppoa ratkaisua tehdä. Menin ihan älyttömän pitkälle (ainakin omasta mielestä) ykköshypystä mutta samaan linjaan ja siitä piti "tökätä" koira esteelle 2 mikä oli aika lailla sivussa ekasta. Sivuirtoamista siis, ja täähän toimi ihan älyttömän hyvin. Hyvä etten taas jääny suu auki että herranjumala sehän haki sen hypyn! Eikä kyllä olis tullut mieleenkään kokeilla tollasta. Tehtiin rata pätkissä, aina kun tökkäs niin keskusteltiin että miksi ja mitä olis pitänyt tehdä. Aina johtui mun omasta linjasta/sijoittumisesta esteeseen nähden että meni väärin. Yksi hauska ja uusi kohta oli myös suora putki ja siitä ysikympin käännös hypylle. Niisto toimi siinä oikein hyvin, muutenkin niistot toimii Cassulle hienosti. Yks ihan karmea kohta oli puomi ja sen jälkeen kepit minkä keskikohta oli puomin alastulon kohdalla metrin (!) päässä. Et siinä jos ei ollu kontaktit kunnossa niin keppien läpi juoksi. Puomi tultiin taas järkyttävän hitaasti, no sinne tulolla oli kyllä osuutta asiaan, vauhtia ei saanut siihen yhtään. Kontaktille jäi kyllä, siitä vienti kepeille mikä onnistu kyllä hyvin mut vauhti kepeillä hidas. Menihän se paremmin kuin viime syksynä, silloin päästiin muistaakseni ekana päivänä esteelle 12, nyt sentään esteelle 27 :) Olin tosi tyytyväinen ekan päivän jälkeen, paria ihan uutta juttua kokeiltiin ja ne toimi, hienoa!

eka päivän rata

Tokana päivänä olikin sitten Janita piirtämä rata, saatiin ratapiirustukset mukaan muuten tällä kertaa ja illalla sitä porukassa suunniteltiin että miten sitä tossa meniskään. Paperilla näytti kivemmalta radalta kuin edellinen mutta olikin sitten vaikeampi ainakin meille. Sen takia että mä en TODELLAKAAN osaa valssata näköjään. No mut aletaan alusta, eli siinä taas tuli mulle ihan uus tapa mitä vois yrittää ja heti halusin kokeilla kun sylkkäriä ei saanutkaan käyttää.  (Jos rata ei jatku sylkkärin suuntaisesti sitä EI käytetä, ohjaukset pitää aina olla samanlaisia ja jatkua samaan suuntaan, silloin koira tietää jo etukäteen mihin ollaan menossa.)

toka päivän rata

 Siis 1 ja 2 hypyt samansuuntaisesti ja niitten välistä jatkettiin suoraan putkeen. Eli seisomaan esteen 2 siivekkeen kohdalle koiran ponnistuspaikkaa kohti, koira oikealla kädellä yli ja niisto vasemmalla ja vaihto oikeaan käteen ja menoks putkelle. Missä sitten en tietenkään ehtinyt kääntää koiraa putken jälkeen kepeille mitkä oli sitten taas ysikympin tai vähän ylikin kulmassa. Mut ha! opittiin putkijarrutus! Janita sano että kannattais käyttää sitä, mä vaan että ei me olla vielä ehditty sitä harjotella niin se sano että ei sitä mitään tartte harjotella, koira osaa sen muutenkin...hmm..Joo ja sehän toimii! Upeeta! Ei tartte käskyä eikä mitään, metriä ennekuin koira on putkessa, tekee semmosen töks jaloilla niin kääntyy siihen suuntaan millä puolella on. Ja hakee kepit ihan loistavasti, vähän upea koira! Loppua kohti vauhti hiipui, tokavika väli on näköjään se missä viimestään epävarmuus iskee. Laitoin sitten targetin että tajuaa et muuallakin voi mennä ne kepit ja tulihan se vauhtikin sitten sieltä esiin.

No sitte sai kutoselle tehä sylkkärin, minkä järjestään kaikki teki liian lähellä estettä. Siihen pitää jättää 2-3 metriä tilaa, koiran on tarkoitus kääntyä ennen estettä. Ja sitten 9-11 mihin yritin tehdä kahta valssia, ja nimenomaan yritin kun ei niin ei. Eka meni jotenkuten mut kaks ei sitten millään. Olis tosiaan pitänyt valita joku helpompi vaihtoehto, argh. Hypyt 11-13 ja sitten siitä suoraan putkeen vinosti pimeeseen kulmaan, hyvin haki. Sitten tuli semmonen kohta missä sai taas "tökätä" putkesta tullessa hypyn yli, sanoin Janitalle että karkaa siinä kyllä keinulle. Janita sanoi että eikä karkaa, ei koira edes näe sitä keinua, painut estettä 19 kohti vaan vauhdilla. No en tiiä mitä se näki mut kolme kertaa se sinne keinulle painu :D Mut se tökkäys toimi tosi hienosti tässäkin, tykästyin tähän kyllä heti! Sain mä kerran Cassun niille viimesille (meille viimesille) hypyille kääntymään, vastakädellä ja käänsin vartaloa voimakkaasti.

Toka päivän jälkeen ei niin tyytyväinen olo-itseensä, onneks Cassu on taitava koira sano Janita. (Siis ei se onneks sanonu sentään :)) Opin ihan älyttömästi uutta, harkattavien lista senkun kasvaa ja taidan joutua menemään rollaattoriagilityä ennenku se on läpikäyty. Tavoitteena olis sellanen sujuva ja toisiaan lukeva ohjaus niinkuin esimerkiks oli Mervillä ja Otolla siellä, hienoa kateltavaa. Huomas että luottavat toisiinsa, ihailtavaa ja kadehdittavaa!

Kauheen tyytyväinen olen kyllä siihen että Cassu oli innoissaan tekemässä mun kanssa eikä haahuillut noitten keskusteluitten aikana missään, kävi komentelemassakin pari kertaa että tehään jotain nyt sitte. Kun piti taas pysähtyä mun mokien takia keskustelemaan Janitan kanssa. Hieman alkuun Cassua Janita arvelutti, vaistos varmaan mun iiiik! Janita Leinonen! -mielentilan ;D Mut mukava ihminenhän toi on, Piia kyllä varotti että se muuten saattaa tarttua tekstiileihin. No niinhän se tarttukin muutamalle ihmiselle minä mukaanlukien ja siirti oikeeseen paikkaan missä pitäis olla :)

Oli ihan mahtava viikonloppu, pääs näkemään pitkästä aikaa kaikkia schapeihmisiä ja vaihtamaan ajatuksia noista meidän karvakorvista. Ja niin tulipa mieleen tokoon liittyen, schapeille ei IKINÄ tehdä läpijuoksuja luoksetulon stoppien opetuksessa. Niitä tehdään tasan se kerta kun ne ennakoi vissiin kaikki mut niitä tehdään vaan se yks kerta eikä sitten enempää. Joo ja näin Liinun, Jecun siskonkin siellä. Ihana luonne on kyllä silläkin, kaunis tyttö ja vauhtia piisaa :) Meitä oli Tuorlan soluhuoneistossa Soile ja Aatu, Marika ja Ikwil, Riina ja Tesla, Piia ja Pyry (Cassun serkku), Marko ja Sanna ja Sara ja Selma. Koissut tuli mahtavasti toimeen keskenään niinku yleensä. Cassu ja Pyry aamulenkillä kävi semmosen 5 sekunnin rähinän et kumpi on isompi ja sepä sitte siinä. On kyllä ihan loistavaa että voi tollasella porukalla olla koirat vapaana ja paistaa pitsaa ja istua iltaa sulassa sovussa. Toivottavasti päästään pian uudelleen johonkin tapahtumaan, ei sen niin väliä kuka siellä kouluttaa :) Paitsi joo agia Janita ja tokoa Lentsu, eipä parempaa vois ollakaan! On meillä vaan hieno rotu ja ihmiset ketkä näitä päiviä järjestää, suuri kiitos taas heille!

määrätietoinen katse

jaa mitenniin ohjaus myöhässä?

kieli poskella, tehdään jotain jooko?

ulkona lämmittelemässä, selin Piia, vasemmalla Riina