Jecun kanssa mätsärissä ja pieni schapemiitti

Vau järjesti lauantaina mätsärin ja käytiin Jecun kanssa testaamassa miten osataan käyttäytyä koirapaljoudessa ja jos vaikka otettais pari askeltakin siellä kehässä. Käveltiin ensteks hallia ympäriinsä että tottuu hälinään. No eipä se häirinnyt, häntä sojossa kaikkia ja kaikkea olis pitänyt mennä moikkaamaan. Tanskandogille pihalla piti vähän haukkua. (Jaa mitenniin iso ego?) Paljon mukavia ihmisiä (tietty kun kaikki koiraihmisiä ;)) jotka antoi namia että saa käsityksen että vieraat on kivoja...vaikka sitä ei kyllä tarttis ehkä yhtään vahvistaa, ryntää muutenkin päin vieraita iloissaan. Niinku lenkillä tulee aina sama mies vastaan päivällä, pienempänä Jeccu oli vapaana ja juoksi suoraan päin ja hyppäs nuolemaan. No onneks sekin sattu olemaan koiraihmisiä ja aina nähdessään kehuu kuinka hieno alfauros meillä onkaan että itsevarmuutta piisaa...Ja yks päivä pudotti postimieheltä postit kädestä kun ryntäs moikkaamaan. Kun siis meillä "maalla" tuodaan posti kotiin asti jos ei satu laatikkoon joku isompi mahtumaan. Postipoika oli hädissään ettei karkaa, oli kuulemma yks päivä jonkun ihmisen koiraa tunnin metsästäny kun päässyt karkuun, tais posti olla aika myöhässä sinä päivänä :D

No niin, takasin sinne mätsäriin-siellä oli kaksi muutakin schapepentua, Lumikuonolasta G-pentueesta uros Tiku ja H-pentueesta narttu Suffeli. Niitten kanssa vähän tutustuttiin, jostain syystä Jeccu tykkää aikuisista koirista mutta noi toiset pennut on alkuun vähän yyh. Ei satuttu vastakkain kukaan, meillä oli kaverina samojedipentu. Mistä sitten tulikin näköjään punaisten pentujen kakkonen. Kehässä seistiin kyllä tosi hienosti, opetus on menny hyvin perille näköjään. Pöydällä oli kanssa hyvin, anto käsitellä ja kattoa hampaat nätisti. Vähän se pallien tutkiminen arvelutti ;) Vaikka pöytä olikin aika hutera, alkuun huoju eestaas ennenku tuomari laitto jalan tueksi. Mutta siitäkin saatiin siis hyvä kokemus. Ja sitten siihen kävelyyn...tai siis pomppimiseen, eteenpäin mennessä ei ottanu yhtään kävelyaskelta ja palatessa vissiin yhen :) Tuomari sanoi että maltillisuudesta meni samojedille punainen, rinnalla ei hävennyt yhtään.

Myö kehässä :) ei oo sitä hienoo seisomista kyl tässä, taustalla näkyy myös 5 kk ikäinen schape Tiku.


Tokan kierroksen meinasin missata kokonaan kun oltiin menossa ulos pissalle ja tottakai se jatkuki just silloin. Onneks Sanna piti huolta ja tuli ovelle huutelemaan. Niin siis kun Sanna ja Markokin tuli meidän hallille yllärinä käytyään Selman kanssa Orimattilassa möllitokossa. Olihan siitä vähän puhetta ollu et jos kiekkaisivat sen kautta kotiin mennessä. Saatiin oikein schapemiitti aikaseks! Jonnakin kävi ihmettelemässä että kerääntyykö schapeihmiset aina joka paikassa yhteen? No juu, kaikki yhtä suurta perhettä. No niinku teillä on tommonen "koirasosiaalinen" (Jonnan sanat) rotu, ei onnais porokoirilla kuulemma, karvat pöllyäis :) Vähän rönsyilee tää kirjotus mut ei muuta kuin juoksujalkaa kehään, olishan se tuomari voinu siinä kattoa ne liikkeet kun oltiin vauhdissa ;) Päästiin omalle paikalle ja hienosti taas pikkunen seiso paikallaan, tällä kierroksella taidettiin liikkua vähän paremmin sentään..jotenkin meni vähän ohi koko toinen kierros kun meni vähän sähläykseksi se kehääntulo. Mut ei siis päästy jatkoon.

Oli kyllä hyvää tutustumista tulevia näyttelyitä varten tommonen tohina, tän viikon perjantaina pääsee sinne näyttelyharjoituksiin taas ja siellä onkin Mari Jänisniemi-Honkala neuvomassa tällä kertaa. Ja olin aika iloinen siitä kontaktista minkä Jeccu piti kun opetin sitä seiso-käskyä siinä kehän vierellä, vähän vilkaisi ohimenevää koiraa mut ei lähteny perään eikä liikkunu, keskitty tosi hienosti! Sitten mä pyysinkin Jonnalta luvan luistaa hommista (mun piti olla buffetissa töissä siellä, kerkisinhän mä alussa tunnin peräti olemaan ;)) että päästään koissujen kanssa lenkkeilemään kun oli sentään Hesasta asti Sanna ja Marko tullu. Sain luvan, jee!

Käytiin meiltä hakemassa Cassu mukaan ja mentiin jäälle.  Jeccu oli porukassa ku vanha tekijä, ei jännittänyt yhtään uudet tytöt. Vaikka pääsihän Selmaan jo hallilla vähän tutustumaan. Eikä haitannut vaikka Sara vähän kerran ärähti, tuli vissiin äiti mieleen ;D On se kyllä ihana kun se on niin reipas poika. Oli kyllä Cassukin pentuna reipas ihmisiä ja koiria kohtaan, varsinkin ihmisiä rakasti niinkuin vieläkin, hieman pidättyvämpi on kyllä nykyään. Joillekin uroksille täytyy isotella tietysti nyt kun siitä on tullut Mies. Jeccu on jollain lailla rohkeampi kuitenkin. Cassun käytös oli enempi semmosta rauhoittelevaa ja nätisti tutustuvaa, Jeccu painaa täysiä päin vaan, hieman ylitsevuotavaa sen rakkaus :) Ja tässä Sannan ottamia ihania kuvia siltä päivältä, nehän kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!











Kommentit