Mietteitä jännittämisestä ja koiran paineistumisesta
Käytiinpä Lohjalla kisaamassa ja jos siitä ei muuta hyötyä ollut niin tajusin taas pari asiaa. Eka rata meni hyvin ja kaikki ohjaukset ja valssit ja kaikki onnistu hienosti, kepeille vienti aiheutti vähän mietintää mut sit aattelin et kyllä se niin ne hakee kun ajattelin. Ja kyllähän se hakikin ne hienosti, rupes sitten vaan hidastelemaan ja viimesen välin jätti tekemättä ja se korjattiin. Siitä vitonen. Sitten taas jatkettiin vauhdikkaasti, kaikki ohjaukset taasen onnistu tosi hyvin ja puomille mikä oli kolmanneks viimenen este minne tultiin suoraan hypyltä, eli vauhtia oli ja päästiin sitten puomin alastulon puoliväliin asti ja sitten taas vartuttiin ja vartuttiin ja vartuttiin..tuli askelen ja pysähty. Siitä sitten epätoivoisena (! mitä nyt ei ainakaan olis sitten pitänyt tehdä) kävin tökkäämässä maahan muka laittamassa namin ja sitten lopulta tuli alas...siitä sitten kuitenkin heti vauhdilla kaks viimestä hyppyä mitkä ei ollu edes suoraan vaan 90 kulmassa ja taas 90 kulmassa viimenen hyppy. Ja iloisena poika pomppi radan jälkeen ja hinkui sitä lihapullaa mikä kassissa aina oottaa kisan jälkeen. Radalle menoa ennen kävi tönimässä ja haukkumassa että tehdään jo ja mennään jo. Että intoa ei ainaskaan puuttunut ennen ja jälkeen suorituksen.
Radan jälkeen sitten mietin että mitä helvettiä mä teen pieleen ja tulin siihen tulokseen että Cassu paineistuu just noilla esteillä koska mä itte jännitän niitä eniten. Koska se heti niitten jälkeen jatkaa vauhdikkaasti rataa kuitenkin. Musta varmaan oikein huokuu semmonen aura että apuaaaa miten täs käy? Kepitkään yleensä ei arveluttais mut nyt jännitin sitä vientiä sinne. Tästä tuli mieleen että siellä Lappeenrannassa kun se kahden kakkosvälialotuksen jälkeen alko haistelemaan maata niin loppujen lopuks sain sen menemään kepeille kun palo vähän hiha ja sanoin tiukasti että: kepit! niin pujotteli vauhdikkaasti ja loppuun asti. Googletin tosta paineistumisesta ja löysin tämmösen: http://www.myytin.net/111_hyva_paha_paine.html . Eli ohjaajan pitäisi olla rauhallinen ja selkeä vaatimuksissaan. Vaatiiko se sit kilpailutilanteessa selkeempää käskytystä, rupee arpomaan jos ei ole tiukka? Kun en mä treeneissä kuitenkaan ole sellanen? Mä en kestä niitä keppejä kun se menee ne niin hienosti ja hakee mistä vaan että niiltä sitten tulee se virhe. Ja just tänhän se sitten musta vaistos..."Jos itse säikähtää koiran paineistumista, paineistuu koira seuraavalla kerralla varmemmin..." Eli pitää vaan vaatia se normaali tapa tehdä eikä tökkiä mitään maata tms prkl. Olis ollu kyllä hyvä saada ne radat videolle että olis nähnyt miten siellä käyttäytyy ennen puomia ja keppejä tai teenkö mä jotain ihmeellistä? Äänensävy?
Kun noi kepithän mä olen opettanut kotona, silloin ei muka treeneissä ollut ikinä koko estettä nähnytkään kun ekaa kertaa sitten muualla tehtiin. Otin kepit takakonttiin ja painuttiin Löytynmäen kentälle tekemään keppejä ja sen jälkeen se tajus että jaa tää on tää juttu. Eli mä roudaan niitä kesän kyydissä ja käydään joka paikassa tekemässä keppejä että saa siihen lisää itsevarmuutta. Mistähän löytyis vaan kevyempi versio, ne kun painaa liki 30 kiloa :O
Mut onneksi kuitenkin päätin siellä että toka radalla mennään sitten niinku treeneissä, yhtään en korjaa hyppyjä tms jos menee väärään suuntaan tai jää välistä, jatkan vaan niinku ei mitään. No intoa taas piisas ennen rataa, hypittiin ja pompittiin, tein vaan sen virheen että tultiin liian aikasin halliin kun siellä oli aika lämmin. Päästiin lähtöalueelle niin Cassua alko ärsyttämään ponnari ja se kuumuus niin alko hinkkaamaan itteään siihen lattiaan. No kun sai turkkinsa omasta mielestä järjestykseen ja ratahenkilökunnalla oli tietysti hauskaa sen takia niin herra tietysti siitä yltyi ja jäi sinne lähtöön esittelemään itteään että kattokaa ku mä oon hieno :) On se hassu, no ei ainakaan tosiaankaan jännittäny enää yhtään ku nauratti ne sen esitykset. Joutu lähtemään sitte yhteislähöllä ja toka este tietty väärään suuntaan kun en ehtiny ohjaamaan, ei se mitään ku jatkettiin vaan putkeen. Siitä hyppy 4 ja hienolla ;) valssilla hyppy 5 ja siitä 180 astetta puomille että siihen ei saanu niin kovaa vauhtia ku edellisellä radalla. Mut tosiaan se jännityksen puuttuminen vaikutti, meni puomin ihan vauhdilla ja pysähty kyl puoleenväliin kontaktia mut heti käskyllä pinta tuli oikeeseen asentoon. Ja siitä sitten rata jatku vauhdikkaasti eteenpäin - kepeille asti. Haki taas loistavasti sisäänmenon ja olin jo päättänyt että jätän reilusti tilaa ja saa tehä ihan keskenään etten painosta sitä yhtään. No se ei kyl sitte toiminut kuitenkaan, meni silleen hiipimällä ne mut loppuun asti kuitenkin...Oliskohan pitänyt jäädä ihan taakse vielä? Ja sitten taas heti kun tuli kepeiltä pois niin oli tosi innokas ja nopea. Ja seuras ohjausta ettei menny kuitenkaan mitenkää lopullisesti lukkoon kummallakaan radalla. Ne on vaan just noi kaks kohtaa missä se paineistuminen iskee minusta johtuen. Vaikuttaiskohan myös koiran nuoruus ja itsevarmuuden puute vielä?
Radan jälkeen oli taas intoa täynnä että kato mamma ku mä olin hyvä! Lihapullansyönnin jälkeen painuttiin pihalle ja Cassu lähimpään lumihankeen mitä oli jälellä pyörimään ja makas siinä hetken aikaa viilentymässä. Kauheen hyvä mieli tuli kyllä sen toka radan jälkeen kun pidettiin vaan hauskaa eikä välitetty muutamasta kauneusvirheestä radalla, jos nyt yks este mentiin väärään suuntaan ja yks hyppy jäi vauhdissa välistä ottamatta ;)
Että sitä itsevarmuutta ja rentoutta täytyy nyt lähteä kehittämään Cassulle ihan perustreenin kautta, mistäs sitä mulle vielä löytyis?? Saako ohjaaja ottaa pari paukkua ennen kisaa esim.? Ja mä en loppujen lopuksi tiedä MIKÄ mua siinä jännittää, ei mua jännitä se että ihmiset kattoo, eikä se että mitä ne aattelee jos menee pieleen. Ilmeisesti se että se on KILPAILU ja pitäis pärjätä kun on vissiin voitontahtoinen ihminen...Eli pitää vissiin ruveta kiertämään kaikki mahdolliset ympäristön epikset Hesaa myöten koska niissäkin mua jännittää muttei niin paljon koska ne ei ole "oikeat" kilpailut. Jos sitten oppis hallitsemaan sen jännityksen paremmin ja sais itelle itsevarmuutta, koska se tulee joka kerta esiin kun on esim. uusi kouluttaja ekaa kertaa.
Ja mietin tossa että kahdella ekalla kilpailukerralla kun mulla oli kety mukana niin niissä meni paremmin sen jännityksen kanssa kun ei ehtinyt sitä ajattelemaan koko aikaa ja oikein keräämään sitä jännitystä. Kun voi puhua toisen ihmisen kanssa niin ei voi jäädä omiin ajatuksiinsa pyörimään. Ja jos se vielä tsemppaa sua niin se auttaa ainakin mua ihan hitosti. Vaikka tuolla oli tosi kivat radat ja just meille sopivantyyliset. Siitäkin tuli lisäpainetta omaan päähän kun hokasin että hitto, täältähän olis ihan mahdollista saada nollat kun on niin helpot radat. Eikös sen pitäis lisätä itsevarmuutta jos luottaa että osaa?
Siihen noissa kisoissa olen kyllä tyytyväinen että se toinen rata mentiin rennolla asenteella, puomi meni hyvin, ohjaukset onnistui molemmilla radoilla niinkuin suunnittelin (lukuunottamatta sitä lähtöä toka radalla) ja oli iloista menoa. En unohtanut katsoa koiraa ja ohjaus oli päällä koko ajan. Ja koira toimi ja meni niinkuin ajattelin että loppujen lopuksi opittiin aika paljon uutta-tai ainakin minä opin ja osasin jo keskittyä paremmin. Mun mielestä Cassulla oli tähän mennessä paras fiilis ennen ja jälkeen radan kuin missään paitsi ihan ekoissa kisoissa Jyväskylässä missä se oli niin innoissaan että oikeen ulvo :)
Radan jälkeen sitten mietin että mitä helvettiä mä teen pieleen ja tulin siihen tulokseen että Cassu paineistuu just noilla esteillä koska mä itte jännitän niitä eniten. Koska se heti niitten jälkeen jatkaa vauhdikkaasti rataa kuitenkin. Musta varmaan oikein huokuu semmonen aura että apuaaaa miten täs käy? Kepitkään yleensä ei arveluttais mut nyt jännitin sitä vientiä sinne. Tästä tuli mieleen että siellä Lappeenrannassa kun se kahden kakkosvälialotuksen jälkeen alko haistelemaan maata niin loppujen lopuks sain sen menemään kepeille kun palo vähän hiha ja sanoin tiukasti että: kepit! niin pujotteli vauhdikkaasti ja loppuun asti. Googletin tosta paineistumisesta ja löysin tämmösen: http://www.myytin.net/111_hyva_paha_paine.html . Eli ohjaajan pitäisi olla rauhallinen ja selkeä vaatimuksissaan. Vaatiiko se sit kilpailutilanteessa selkeempää käskytystä, rupee arpomaan jos ei ole tiukka? Kun en mä treeneissä kuitenkaan ole sellanen? Mä en kestä niitä keppejä kun se menee ne niin hienosti ja hakee mistä vaan että niiltä sitten tulee se virhe. Ja just tänhän se sitten musta vaistos..."Jos itse säikähtää koiran paineistumista, paineistuu koira seuraavalla kerralla varmemmin..." Eli pitää vaan vaatia se normaali tapa tehdä eikä tökkiä mitään maata tms prkl. Olis ollu kyllä hyvä saada ne radat videolle että olis nähnyt miten siellä käyttäytyy ennen puomia ja keppejä tai teenkö mä jotain ihmeellistä? Äänensävy?
Kun noi kepithän mä olen opettanut kotona, silloin ei muka treeneissä ollut ikinä koko estettä nähnytkään kun ekaa kertaa sitten muualla tehtiin. Otin kepit takakonttiin ja painuttiin Löytynmäen kentälle tekemään keppejä ja sen jälkeen se tajus että jaa tää on tää juttu. Eli mä roudaan niitä kesän kyydissä ja käydään joka paikassa tekemässä keppejä että saa siihen lisää itsevarmuutta. Mistähän löytyis vaan kevyempi versio, ne kun painaa liki 30 kiloa :O
Mut onneksi kuitenkin päätin siellä että toka radalla mennään sitten niinku treeneissä, yhtään en korjaa hyppyjä tms jos menee väärään suuntaan tai jää välistä, jatkan vaan niinku ei mitään. No intoa taas piisas ennen rataa, hypittiin ja pompittiin, tein vaan sen virheen että tultiin liian aikasin halliin kun siellä oli aika lämmin. Päästiin lähtöalueelle niin Cassua alko ärsyttämään ponnari ja se kuumuus niin alko hinkkaamaan itteään siihen lattiaan. No kun sai turkkinsa omasta mielestä järjestykseen ja ratahenkilökunnalla oli tietysti hauskaa sen takia niin herra tietysti siitä yltyi ja jäi sinne lähtöön esittelemään itteään että kattokaa ku mä oon hieno :) On se hassu, no ei ainakaan tosiaankaan jännittäny enää yhtään ku nauratti ne sen esitykset. Joutu lähtemään sitte yhteislähöllä ja toka este tietty väärään suuntaan kun en ehtiny ohjaamaan, ei se mitään ku jatkettiin vaan putkeen. Siitä hyppy 4 ja hienolla ;) valssilla hyppy 5 ja siitä 180 astetta puomille että siihen ei saanu niin kovaa vauhtia ku edellisellä radalla. Mut tosiaan se jännityksen puuttuminen vaikutti, meni puomin ihan vauhdilla ja pysähty kyl puoleenväliin kontaktia mut heti käskyllä pinta tuli oikeeseen asentoon. Ja siitä sitten rata jatku vauhdikkaasti eteenpäin - kepeille asti. Haki taas loistavasti sisäänmenon ja olin jo päättänyt että jätän reilusti tilaa ja saa tehä ihan keskenään etten painosta sitä yhtään. No se ei kyl sitte toiminut kuitenkaan, meni silleen hiipimällä ne mut loppuun asti kuitenkin...Oliskohan pitänyt jäädä ihan taakse vielä? Ja sitten taas heti kun tuli kepeiltä pois niin oli tosi innokas ja nopea. Ja seuras ohjausta ettei menny kuitenkaan mitenkää lopullisesti lukkoon kummallakaan radalla. Ne on vaan just noi kaks kohtaa missä se paineistuminen iskee minusta johtuen. Vaikuttaiskohan myös koiran nuoruus ja itsevarmuuden puute vielä?
Radan jälkeen oli taas intoa täynnä että kato mamma ku mä olin hyvä! Lihapullansyönnin jälkeen painuttiin pihalle ja Cassu lähimpään lumihankeen mitä oli jälellä pyörimään ja makas siinä hetken aikaa viilentymässä. Kauheen hyvä mieli tuli kyllä sen toka radan jälkeen kun pidettiin vaan hauskaa eikä välitetty muutamasta kauneusvirheestä radalla, jos nyt yks este mentiin väärään suuntaan ja yks hyppy jäi vauhdissa välistä ottamatta ;)
Että sitä itsevarmuutta ja rentoutta täytyy nyt lähteä kehittämään Cassulle ihan perustreenin kautta, mistäs sitä mulle vielä löytyis?? Saako ohjaaja ottaa pari paukkua ennen kisaa esim.? Ja mä en loppujen lopuksi tiedä MIKÄ mua siinä jännittää, ei mua jännitä se että ihmiset kattoo, eikä se että mitä ne aattelee jos menee pieleen. Ilmeisesti se että se on KILPAILU ja pitäis pärjätä kun on vissiin voitontahtoinen ihminen...Eli pitää vissiin ruveta kiertämään kaikki mahdolliset ympäristön epikset Hesaa myöten koska niissäkin mua jännittää muttei niin paljon koska ne ei ole "oikeat" kilpailut. Jos sitten oppis hallitsemaan sen jännityksen paremmin ja sais itelle itsevarmuutta, koska se tulee joka kerta esiin kun on esim. uusi kouluttaja ekaa kertaa.
Ja mietin tossa että kahdella ekalla kilpailukerralla kun mulla oli kety mukana niin niissä meni paremmin sen jännityksen kanssa kun ei ehtinyt sitä ajattelemaan koko aikaa ja oikein keräämään sitä jännitystä. Kun voi puhua toisen ihmisen kanssa niin ei voi jäädä omiin ajatuksiinsa pyörimään. Ja jos se vielä tsemppaa sua niin se auttaa ainakin mua ihan hitosti. Vaikka tuolla oli tosi kivat radat ja just meille sopivantyyliset. Siitäkin tuli lisäpainetta omaan päähän kun hokasin että hitto, täältähän olis ihan mahdollista saada nollat kun on niin helpot radat. Eikös sen pitäis lisätä itsevarmuutta jos luottaa että osaa?
Siihen noissa kisoissa olen kyllä tyytyväinen että se toinen rata mentiin rennolla asenteella, puomi meni hyvin, ohjaukset onnistui molemmilla radoilla niinkuin suunnittelin (lukuunottamatta sitä lähtöä toka radalla) ja oli iloista menoa. En unohtanut katsoa koiraa ja ohjaus oli päällä koko ajan. Ja koira toimi ja meni niinkuin ajattelin että loppujen lopuksi opittiin aika paljon uutta-tai ainakin minä opin ja osasin jo keskittyä paremmin. Mun mielestä Cassulla oli tähän mennessä paras fiilis ennen ja jälkeen radan kuin missään paitsi ihan ekoissa kisoissa Jyväskylässä missä se oli niin innoissaan että oikeen ulvo :)
Kommentit