Haastevastaukset

Sanna R. ja Jonna L. haastoi mut tämmöiseen kyselyyn mikä kiertää nyt blogeissa. Yritän vähäisen koirankoulutus- ja ylipäätään koirakokemukseni perusteella vastailla :)

Sannan kyssärit:

1. Rotu, jota ihailet ainoastaan ulkonäön vuoksi, mutta et ehkä haluaisi itsellesi sellaista koiraa?
2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat valintaan?
3. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.
3. Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?
4. Entäpä se tähtihetken vastakohta?
5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
6. Jos saisit muuttaa jotakin asiaa koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi?
7. Missä koirankoulutukseen liittyvässä olet erityisen hyvä (tai ihan vaan hyvä)?
8. Missä haluaisit olla parempi?
9. Kuinka usein treenaat?
10. Mitä houkuttelevaa näet jossain lajissa jota ette harrasta?
11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)

Siis yritetäänpä:

1. Ulkonäön vuoksi, sekä onhan näillä ihan järkyttävän kauniit liikkeet: afgaaninvinttikoira.  Myös siskon parhaalla kaverilla oli tuollainen kun olin lapsi että ehkä se on sieltä jäänne? Schapemätsärissä keväällä otetut kuvat, tämä on kyllä pentu kun ei karva ihan täyspitkä vielä ole:



2. Saatiin valita molemmat ekana pentueista, Cassu tuli tyyliin se valkkas meidät ja Jeccu kahden uroksen välillä tehdyn piiiitkän mietinnän jälkeen luonteen perusteella.

3. Rohkeutta, avointa luonnetta, uteliaisuutta, taistelutahtoa. Nämä oli valintakriteerit pentua nro 2 valittaessa, ekaa valitessa en tiennyt mistään mitään :D

3B. Sannalla onki näköjään kaks kolmosta :) Harrastuskysymyksiin vastaan ainoastaan Cassua ajatellen, Jecun kanssa ollaan treenattu ja tehty vielä niin vähän. Tähtihetki, hmmm...varmaan viime joulukuussa nousu kolmosiin agilityssä. Kaiken puurtamisen ja uudelleen treenaamisen aloituksen jälkeen se palkitsi kaiken vaivan ja hien ja kyyneleet. 

4. No se vastakohta on juuri se kun Cassu (joka ei siis ole maailman helpoin koira luonteeltaan) jäi koulutuksessa istumaan lähtöön ja näytteli henkisesti keskisormea että tee ite. Se siitä koulutuksesta.

5. Älykkyydestä. Kai tästä voi olla ylpeä vaikkei siihen mitenkään ole itse vaikuttanut? Onhan se ominaisuus, eli se.

6. En menisi agilityssä niin nopeasti eteenpäin. Liian pitkiä treenejä liian nuorena ilman palkkaa. 

7. En tiiä olenko missään nyt erityisen hyvä, ehkä se että mä nyt ainakin yritän ajatella miksi se tekee noin ja mitä sille voisi tehdä. Vaikka joskus ne ajatukset tulee liian myöhään mutta tulee kumminkin.

8. Haluaisin olla suunnitelmallisempi ja tehdä järkevämpiä treenejä.

9. Nykyään ihan äärettömän harvoin, agilityä kerran-kaksi viikossa. Jos on kisaviikko niin ei ollenkaan. Tokoa kerran viikossa pidemmästi. Tokoa myös kausittain useammin, kun tulee niitä puuskia että tää onki kivaa ja jos on ilmoittautunut kokeeseen :) Ja kun mun treenikaveri meni muuttamaan Lapualle stn niin ei oo kukaan potkimassa.

10. Haku olis tosi kivaa, sitä ollaan pari kertaa kokeiltu ja Cassu kyllä siitä tykkäsi.

11. En ihaile niinkään erikseen koiria tai ohjaajia vaan niitä koirakoita joitten yhteispeli toimii ihan älyttömän hienosti. Kumpikin täydentää toistaan. Tuskin se jonkun muun kouluttama hieno koira olis yhtä hieno mun kanssa. Esimerkiksi Rovaniemen tokokokeessa oli tyttö jolla oli Norjan harmaahirvikoira ja ihan sairaan hienoa menoa. Tuskin maailman helpoin rotu opettaa evl-liikkeet? Ja siellä ne vaan meni. Uskomattoman upeaa. 






Jonnan kyssärit:

1. Miksi juuri harrastamasi koirarotu?
2. Mitä ominaisuuksia toivot koiraltasi? Siis esim. pentua valittaessa.
3. Miten innostuit päälajistasi, mikä siinä kiehtoo?
4. Kuinka usein treenaat?
5. Missä haluaisit olla parempi?
6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
7 Tähtihetkesi koiraharrastuksessa?
8 Entäpä se tähtihetken vastakohta?
9 Miksi kilpailet ja ketä vastaan (jos kilpailet?)
10 Vahvuutesi koiran ohjaajana harrastamassasi lajissa?
11 Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet jostain syystä? (ja miksi?)

 Vastaukset Jonnalle:

1. Kimi rupesi puhumaan että olispa kiva kun olisi koira, hänellä kun niitä on lapsesta asti ollut. Mun koirakokemus rajoittui kavereitten koiriin mistä kyllä pidin mutta omaa ei siis koskaan ollut aiemmin. Kaikki vissiin piti mua vannoutuneena kissaihmisenä. Mä tuumasin siihen että joo mutta mitään luupäärotua (mun mielestä rotikka, bokseri, ym. mitä Kimin kotona on ollut) kuuluu siihen kastiin. Mä sanoin ainoastaan että semmonen keskikokoinen koira (kun en hirveen isoista koirista tykänny :)) minkä kanssa voi harrastaa agilityä. Ei tosiaan hajuakaan siitä lajista sen enempää, esim. kokoluokista ym.... Agilityä olin aina ajatellut että jos ikinä koiran otan niin sitä haluan harrastaa. Annella sitten sattui olemaan Luna-schapendoes joka oli mun mielestä kauheen ihana ja kaunis ja hän oli menossa hakemaan toista narttua itelleen luovutusikäisestä pentueesta. Sanoi että tulkaa mukaan kattomaan, uroksia olis vapaana. Kun jostain syystä se myös oli ehdoton että poika? En tiiä vieläkään miksi mutta urokset vaan viehättää enemmän rodussa kuin rodussa. Mä tosiaan olin menossa vaan kattomaan mutta Kimi oli jo päättänyt että koiran kanssa kotiin tullaan. Mulle se kerrottiin vasta kotona :) Että näin meille siis tuli schapendoes.

2. Sama kuin Sannan kyssäreissä.

3. Ihan ekan kerran näin agilityä koiranäyttelyssä missä olin kaverille matkaseurana joskus 80-luvulla :D Se näytti ihan mielettömän hauskalta puuhalta. Ennen tota koiran ottamistapausta tässä Villähteellä oli grillin parkkiksella agilitynäytös ja kävin siellä ihastelemassa koirakoita. Ehkä Kimi haistoi että nyt se saattais olla innokas ottamaan koiran? hmmmm...Agilityssä siis kiehtoo se koiran ja ohjaajan yhteistyö ja liikunnallisuus. 

4.-8. Myös jo vastattu. 

9. Yleisesti ottaen mulla on näköjään kilpailuviettiä, väitin joskus kun Cassu oli pentu etten ikinä lähde virallisiin kisoihin. Johtuen mun järkyttävästä jännittämistaipumuksesta. Kilpailen kyllä eniten itseäni vastaan parantaakseni omaa/meidän suoritusta, en mä oikeestaan niistä muista välitä. Oon kyllä aika kova piiskaamaan itseäni että miten sä olet noin huono!! Ehkä sen takia noin yleisesti ottaen ollaan päästy eteenpäin molemmissa lajeissa suht nopeasti. 

10. Kauheen vaikea kysymys, tätä piti oikein miettiä pidempään. Ehkä se mieletön oppimisen halu on tehnyt musta hyvän ohjaajan agilityssä. Tokossa mä oon edelleen ihan paska. 

11. Vastataan tähän nyt toisesta näkökulmasta; ihailen kouluttajista agilityssä Lotta Vuorelaa ja tokossa Katariina Kainulaista. Molemmat osaa sen lisäksi että osaavat kertoa mikä on vialla niin myös ratkaisun siihen ongelmaan. Monihan osaa kyllä sanoa että toi on vialla mutta ne ongelmanratkaisut ei sitten tulekaan yhtä sujuvasti. Kyllä mäkin tiedän että tota kohtaa pitäis parantaa mutta miten?

Että semmosia vastauksia, toivottavasti tyydyttävät :))

 

Kommentit