Sillä on potkua

Jeccu oli ekaa kertaa tokokoulutuksessa sitten schapeleirin vuonna kivi ja kirves. No ehkä kuitenkin -11 eli se oli silloin vajaan vuoden! Enkä tosiaan yhtään tiennyt miten se jaksaa koko ajan, enhän mä noin pitkää aikaa ole sen kanssa putkeen tehnyt. Kai. Ekana halusin että katsotaan kaikki liikkeet läpi että tiedän mitä pitäis treenata. No siitä tulikin sitten kokeenomainen, liikkureineen päivineen. Jestas. Alkoi vähän jännittämäänkin. Se näkyy seuruussa, kävelen taas vähän kummallisesti enkä muista sitäkään että Jecun kanssa pitäis mennä kovempaa, josta syystä se vähän edistää. Eka pa unohtuu, joudun muistuttamaan. Muutenhan se menee aika ok, hieman tuo paikka seilaa. Eka täyskäännös tosi hieno, menen katsomaan että tuleeko se, jolloin paikka heti menee taaemmas. Hyi Tuija! Niin ja me juostaan kohti seinää ja se luottaa vaan! Yhden kerran nopeesti näköjään vilkasee mutta tulee silti mukana! On se luottavainen. On muutes myös toka kerta että tehdään noin pitkä pätkä ilman palkkaa välissä. Tajusin äsken senkin. Siihen nähden sehän menee oikeestaan loisteliaasti! Tästä tuli Markolta kommenttia että kontakti loistava, pa:ta vahvistettava ja löydettävä se yhteinen rytmi. Näin teemme!

Taas kun mä katon tota videota niin mä en kestä, miten se jaksaa pitää kontaktia ja tillittää mua ihan koko ajan, sillä ei juurikaan tuo kontakti tipu niinkuin ever, liikkeiden välissäkään. Tässäkin mulla tietty vertailuna Cassu mikä olis ehtinyt ennen liikkeen alkua vilkuilemaan jo sata kertaa johonkin ja muutenkin. Toki mä palkkailen sitä liikkeen jälkeen sekä niitten pitkien liikkeitten välien odottelujen aikana. Mutta totta helvetissä, ekaa kertaa tollasta tehdään niin vahvistetaan nyt ihmeessä sitä levollista odottelua mikä sille on luontaista. Sitten se kumminkin tekee ihanan innokkaana.

Liikkeestä maahan: Seuruu taas vähän edistää, huono käsky-piiiiitkä maahan, no tässä näkyy se mun jännitys, en mä tommosia käskyjä sille käytä! Lyhyt MAHan se on ollut tähän mennessä, omg. Nopea nousu, hyvä!

Niin ja se tulee jo tarjoilemaan pa:ta tuolla!!! Se on niin oppinut tän tokon olemuksen!

Luoksetulo; hyvä pysy, hyvä vauhti, 10! Oli oikeen ympyröitynä tuo kymppi. Tää on just Jecun bravuuri :)

Liikkeestä seis; ei seiso, seuruu parempi. No eikai kun sen käskykin on terävä seis! Ja seiso on silloin kun se jo seisoo paikallaan ja tarkoittaa että pysy siinä. Korjaan samantien. Tiesi kyllä itsekin tehneensä jotain väärin, kun pomppaa ylös ja on vähän epätietonen mitä tehdään sen jälkeen.

Hyppy; vähän nihkeä esteen edessä, muuten ok. Tuo on just se mitä se tekee enkä käsitä miks. Mutta jollain tapaa olen sen saanut opetettua että noin se suoritetaan. Hiton vaikeetakin noin isolle koiralle tuolleen edessä taivuttaa ittensä sen hypyn taakke. Ei se kuulemma nollille menekään vaikka nenä tulee yli, mä luulin. Se onkin vaan jos tulee sivusta ohi.

Paikkamakuu ja luoksepäästävyys koko treenin lopuksi, ei ole videota. Hienosti pysyy, ei mitään probleemaa. Luoksepäästävyydessä vilkaisee että jaa siinä lääpit, ei väistä, ei mene vastaan ja pitää kontaktia taas. Oli suoraan autosta otettuna tähän. Toka paikkamakuu lyhyempi ja kävin palkkaamassa välillä. Kun vapautetaan rivissä makuusta, en päästä kumpaakaan nykyään riehumaan, kehun hiljaa ja pidän pa:ssa ja kehästä ulos. Sitten riehutaan. Ja palkataan.

Positiivistahan tässä on se että melkolailla kaikki virheet johtui minusta! Että ehkä ne on helpompi korjata? Vaikka Jonna sanoikin kun juteltiin, että se mun kävelyn korjaaminen molempien seuruuseen on piiiiiitkä tie :D

Marko sanoi että saatte mennä joulukuussa kokeeseen. On tässä vähän aikaa parantaa vielä meidän suoritusta. Päästiin loppujenlopuks muuten sille avo-voikurssillekin, sinne otettiinkin 8 koirakkoa eikä 6. Ihan mielettömän tärkeää päästä tekemään porukassa. Koiran kannalta siis.




Sitten päästiin itse asiaan, eli siihen koulutukseen. Kivaahan se oli niin kauan kun se kesti, Marko nimittäin varasti mun koiran :D Itte sitten kattelin vaan että jaa, tolleen voidaan tehdä. Mua niin nauratti, se tais olla pikkasen innoissaan ja tykätä Jecusta. "tällä on tosiaan potkua tehdä, tälle on helppo opettaa asioita", jne oli Markon kommentteja. Varmaan tommonen miehelle sopivamman kokoinen kuin Cassu, sekä muutenkin vähän äijänköriläs. Muutama sivustakatsojakin sanoi että ei taida olla ihan yhtä pehmeä kuin Cassu. Ja on siinä sekin että se on "vaan" vilkas eikä erittäin vilkas ;)

Alkuun tehtiin sitä pa:n vahvistusta, niin että otetaan koira pa:han, otetaan askel eteenpäin ja kutsutaan siitä sivulle. Helppo reeni. Ja sitten tuosta kun tehtiin tokan kerran, laitoin kädet selän taa (missä oli kyllä vielä namikin) niin käsien mukanahan se meni. Tuota pitäis kanssa opettaa paremmin ettei niin vahvasti seuraa kättä, vaan että se perustuis vähän muulle asialle. Jotta se ei tökkisi kättä ja vaatisi namia, niin pitää kieltää siitä, nostaa käsi ylös ja laskea alas. Nami tulee kyllä muttei heti. Ok. Sitten siitä namista luopumista, toisella tapaa ollaan tehtykin ja sen se tajuaa että pidetään ojennetuissa käsissä namit ja kun katsoo silmiin niin nami tulee joten saattaa olla nopea opettaa tuokin tyyli. Aika sitkeesti se kyllä ainakin tuolla sitä namia yritti saada :) Mutta eihän se ole schapelle luontaista mistään ruoasta luopua! Herranjestas! :D Tuota tehdään ensin niin että Jeccu istumaan ja minä sen edessä, kun siinä onnistuu niin sitten pa:ssa.

Seuraavaksi sitä liikkeestä seisomista. Muista treenata erikseen pysähtymistä ja pysymistä!!! Tehdään se yksi asia kerrallaan selväksi sille koiralle. Taas sai ohjaaja noottia :) Pysähtymiseen takapalkka ja vapautetaan AINA taakse jottei tule mielikuvaa eteenmenosta tuossa, pysymiseen targetilla palkka ja vapautetaan sinne kun pysyy hyvin kun kävellään eestaas.

Tajusin että tuo sen piehtaroiminen tulee vissiin aina silloin, kun sillä on hauskaa ja se huomaa että ihmiset on siihen tyytyväisiä :) Muuten alkuun kerroin Markolle että mulle ei oo ihan selkeetä toi Jecun sielunelämä, se kun oli saikulla melkolailla sen vuoden. Ainakin sen on nyt huomannut että se oli silloin ihan masentunut, makaili lähinnä nurkissa ja huokaili kun muut sai tehdä ja mennä ja se ei. On nimittäin aivan eri koira nykyään, ekana ovella lähdössä ja iloinen kuin ilmapallo kun hallille pääsee. Mutta eiköhän se ole tärkeintä että se on nyt kunnolla kuntoutunut, eikä turhan aikaisin ole aloitettu. Juttelin joskus tuosta Riikankin kanssa ja kai se kasvattiäitikin on tyytyväinen siihen miten se on kuntoutettu. Näin ainakin ymmärsin.

Okei, vuorossa hyppy:  Kerroin että olen tehnyt alustalle, kun tietää että se on siellä niin menee reippaasti yli, kun ei tiedä tai sitä ei ole niin tekee tuon kiemurahypyn lähellä. Marko sanoi että se ei ole sitten hyvä se alusta, joten viskottiin namia hypyn yli. Lelukin olis hyvä muttei se oikeen välttämättä niitten perään lähde. Tää oli sentään yksi asia minkä Jeccu teki paremmin mun kanssa :) Sen mielikuva entisestä pitää nyt rikkoa, tässä justiin näkyy että kun se on oppinut jonkun asian jollain tavalla, niin tekee sen tasan aina samallailla kun on putkiaivo. Mikä on hiton hyväkin useimmissa asioissa. Toivotaan ettei ole myöhäistä rikkoa tuota mielikuvaa. Pitää alkaa samantien kuulemma opettamaan avonkin hyppyä, erikseen niin että kaukana käy seisomasta istumaan. Hyvä neuvo!

Aikaa kun vielä oli, niin otin sitten tuon kapulan pa:han tuomisen. Sehän hakee mielellään  ja tuo iloisesti mutta palautus on vaiheessa. Tähän opeiksi se että pidetään kapulaa sen leuan alla, jotta itse ottaa sen ilman käskyjä, muuta ei käytetä kuin jes! mikä tarkoittaa että saa pudottaa. Tässä odotetaan että sen omat aivot raksuttaa, melkeen naksutinkoulutusta ilman naksua. Tää oli aika hauska juttu ja voi tehdä alkuun sisällä kotona ja siitä jatkaa suurempiin häiriöihin. Of course. Joo ja eikä se tyhmä ole, alkuun kun sitä palkattiin vähemmästä niin myöhemmin kokeilee että josko tämä riittäis? Kun ei riitä niin ääntelyn kera tekee pidempään. Nauratti.


Hyviä juttuja tuli, arvatkaapa kumpi pojista pääsee marraskuussa Markon koulutukseen??