Cassun kesän ja alkusyksyn aksailut
Lauantaina oli Cassulle pitkästä aikaa kisat tiedossa, mehän ei olla kisattu eikä myöskään treenattu juurikaan. Syystä että sen itseluottamus on romahtanut nyt ihan täysin aksan suhteen, enkä nyt todellakaan tiedä mistä ihmeestä se johtuu. Käytiin rotumestiksissä elokuussa, siellä tututkin tuumas että sulla oli radalla kaksi eri koiraa. Lähti vasta puolestavälistä liikkumaan, sitä ennen jopa pysähtyi ennen hyppyä ja jäi epätoivoisena kysymään että saako tämän hypätä? Siitä alusta ei ole edes videota enää, en kärsi sitä katsoa. Että miten se raasu nyt saataisiin takaisin elävien kirjoihin tuon asian suhteen.
Varovasti sitten oltiin piirinmestaruusjoukkueessa syyskuun alussa, siellä käytiin taas semmoinen satavarma semivauhtinen nolla tekemässä, miinusaikaa kumminkin. Yksilöihin ei osallistuttu ollenkaan. Hyvä niin. Voitettiin kuitenkin medien joukkuepiirinmestaruus, se toi vähän iloa ja valoa tähän aksaharrastukseenkin Cassun kanssa. Joukkueessa meidän lisäksi Merja ja Yonna, sekä Taina kahdella koiralla, Wandalla ja Kaijalta lainassa olleella Maisalla. Hyvä me! :)
Sitten käytiin epiksissä 11.9., mistä juttua jo onkin ja seuraava aksakerta oli 1.10. Eli kuukauden totaalitauko aksasta, jonka jälkeen Samin treeneissä ilme oli tämä:
Joten tuon treenin jälkeen voitte kuvitella miten iloinen olin, Cassu is back!! Ihan mieletön draivi eikä tosiaan kysellyt eikä odotellut ohjetta jos myöhässä olin, aah että mä olin onsku :)
Kerran käytiin yksinään tekemässä ihan vaan helppoa kääntymistreeniä, ja takaakiertoja.
Tuo oli näköjään 7.10. ja yhden kerran tokoillessa tein puomin kontaktia muutaman kerran.
Sitten oli oman seuran ekat kisat omassa hallissa, ja toiveena sekä tavoitteena oli ainoastaan se että sen ilme olis yhtä iloinen kuin noissa treeneissä. No, eipä se ihan toteutunut. Eli ihan totta, se vaan ei taida kyetä tuon ihmis-sekä koiramäärän kanssa elämään, ja sen maailma romahtaa jotenkin. Kaks ekaa rataa menee ihan semiok, vikalla radalla kun lopussa käskytän liikaa niin menee sitten niin epävarmaksi että jopa taas pysähtyy sekä häntä laskee ihan maahan asti. Kovasti olin iloinen sen kanssa maalissa että ei vaan musta lukis mitään paheksuntaa tms. Siis nättiä rataahan se teki, nopeat kepitkin kaikilla ja mä omasta mielestä jopa ohjasin melko ok. Ekalta radalta tuli A:n alastulolta vitonen, aliaikaakin jopa vaikka himmailee puomin alastuloa. Tuo on se yksi merkki mistä näkee sen epävarmuuden, jos sillä on draivi päällä, niin se ei siihen pysähdy eikä kuuntele. Tokalla radalla hyl, kun jää yksi hyppy väliin mun huonon ohjauksen takia. Kolmas rata yliaikanolla. Jos olis ollut normicassu niin se olis ollu ilman muuta hylly siinä putkella. Että ollaan sitä oikeaan suuntaan menossa, mutta oi jospa mulla joskus olisi tuo treenikaveri kisoissa mukana! Olis pikkasen eri ajat kellossakin. Onhan se ihan nättiä menoa mutta se viimeinen silaus puuttuu siitä vauhdista. Nuo putket on jostain syystä aina vaan hitaat kisoissa. Se oikeastaan vaan lönkyttää kun tulee niistä ulos.
Olen tuota nyt miettinyt että josko me vaan käydään sen kanssa harvakseltaan kisoissa, ilman mitään tavoitteita, vaan pitämässä hauskaa. Treenataan vaan noita yksittäisiä juttuja, "temppuja" eli esim. keppejä ja puomia, niistä se tykkää. Se vaan on sielultaan niin tokokoira, ei sen juttu ole tuo rataa juokseminen kuin ehkä joskus kun sille päälle sattuu. Sen kun sitten tietäis että milloin se on. Se on teknisesti niin hiton taitava, että oikeen ärsyttää kun en saa siihen sitä paloa tähän lajiin. Mutta ei kai se pakottamalla tule. Jos joku jotain neuvoja osaa kertoa, niin tänne vaan. Paljon on yritetty mutta lisääkin olen valmis tekemään. Sitten se joskus yhtäkkiä kisoissakin väläyttelee niitä taitojaan ja itsevarmuutta, niinkuin esim. viime vuonna Janakkalassa missä se teki ihan omaa rataa vissiin ekan kolmen hypyn jälkeen. Minkälainen mä todellakin haluan sen mieluummin olevan kuin sen koiran joka häntä matalana ravilla radalla kulkee. Toinen juttu on se, että kotona Jeccu on vienyt siltä pomouroksen paikan, eli siinä saattais olla se suurin syy itseluottamuksen puutteeseen. Analysointiahan voi tehdä loputtomiin, mutta en mä vaan tuolle asialle enää omin avuin mitään kykene tekemään. Help! Jos on olemassa joku itseluottamuskurssi koirille niin kertokaa!
Tästä nyt ei missään nimessä pidä ottaa semmoista käsitystä että olisin tyytymätön Cassuun, mun sydän vaan särkyy kun en enää tiedä miten ihmeessä mä sitä voin auttaa tai ylipäätään asialle tehdä. Lopettaa agilityssä kisaamisen kokonaan? Is that it? :(
Varovasti sitten oltiin piirinmestaruusjoukkueessa syyskuun alussa, siellä käytiin taas semmoinen satavarma semivauhtinen nolla tekemässä, miinusaikaa kumminkin. Yksilöihin ei osallistuttu ollenkaan. Hyvä niin. Voitettiin kuitenkin medien joukkuepiirinmestaruus, se toi vähän iloa ja valoa tähän aksaharrastukseenkin Cassun kanssa. Joukkueessa meidän lisäksi Merja ja Yonna, sekä Taina kahdella koiralla, Wandalla ja Kaijalta lainassa olleella Maisalla. Hyvä me! :)
Sitten käytiin epiksissä 11.9., mistä juttua jo onkin ja seuraava aksakerta oli 1.10. Eli kuukauden totaalitauko aksasta, jonka jälkeen Samin treeneissä ilme oli tämä:
Joten tuon treenin jälkeen voitte kuvitella miten iloinen olin, Cassu is back!! Ihan mieletön draivi eikä tosiaan kysellyt eikä odotellut ohjetta jos myöhässä olin, aah että mä olin onsku :)
Kerran käytiin yksinään tekemässä ihan vaan helppoa kääntymistreeniä, ja takaakiertoja.
Tuo oli näköjään 7.10. ja yhden kerran tokoillessa tein puomin kontaktia muutaman kerran.
Sitten oli oman seuran ekat kisat omassa hallissa, ja toiveena sekä tavoitteena oli ainoastaan se että sen ilme olis yhtä iloinen kuin noissa treeneissä. No, eipä se ihan toteutunut. Eli ihan totta, se vaan ei taida kyetä tuon ihmis-sekä koiramäärän kanssa elämään, ja sen maailma romahtaa jotenkin. Kaks ekaa rataa menee ihan semiok, vikalla radalla kun lopussa käskytän liikaa niin menee sitten niin epävarmaksi että jopa taas pysähtyy sekä häntä laskee ihan maahan asti. Kovasti olin iloinen sen kanssa maalissa että ei vaan musta lukis mitään paheksuntaa tms. Siis nättiä rataahan se teki, nopeat kepitkin kaikilla ja mä omasta mielestä jopa ohjasin melko ok. Ekalta radalta tuli A:n alastulolta vitonen, aliaikaakin jopa vaikka himmailee puomin alastuloa. Tuo on se yksi merkki mistä näkee sen epävarmuuden, jos sillä on draivi päällä, niin se ei siihen pysähdy eikä kuuntele. Tokalla radalla hyl, kun jää yksi hyppy väliin mun huonon ohjauksen takia. Kolmas rata yliaikanolla. Jos olis ollut normicassu niin se olis ollu ilman muuta hylly siinä putkella. Että ollaan sitä oikeaan suuntaan menossa, mutta oi jospa mulla joskus olisi tuo treenikaveri kisoissa mukana! Olis pikkasen eri ajat kellossakin. Onhan se ihan nättiä menoa mutta se viimeinen silaus puuttuu siitä vauhdista. Nuo putket on jostain syystä aina vaan hitaat kisoissa. Se oikeastaan vaan lönkyttää kun tulee niistä ulos.
Olen tuota nyt miettinyt että josko me vaan käydään sen kanssa harvakseltaan kisoissa, ilman mitään tavoitteita, vaan pitämässä hauskaa. Treenataan vaan noita yksittäisiä juttuja, "temppuja" eli esim. keppejä ja puomia, niistä se tykkää. Se vaan on sielultaan niin tokokoira, ei sen juttu ole tuo rataa juokseminen kuin ehkä joskus kun sille päälle sattuu. Sen kun sitten tietäis että milloin se on. Se on teknisesti niin hiton taitava, että oikeen ärsyttää kun en saa siihen sitä paloa tähän lajiin. Mutta ei kai se pakottamalla tule. Jos joku jotain neuvoja osaa kertoa, niin tänne vaan. Paljon on yritetty mutta lisääkin olen valmis tekemään. Sitten se joskus yhtäkkiä kisoissakin väläyttelee niitä taitojaan ja itsevarmuutta, niinkuin esim. viime vuonna Janakkalassa missä se teki ihan omaa rataa vissiin ekan kolmen hypyn jälkeen. Minkälainen mä todellakin haluan sen mieluummin olevan kuin sen koiran joka häntä matalana ravilla radalla kulkee. Toinen juttu on se, että kotona Jeccu on vienyt siltä pomouroksen paikan, eli siinä saattais olla se suurin syy itseluottamuksen puutteeseen. Analysointiahan voi tehdä loputtomiin, mutta en mä vaan tuolle asialle enää omin avuin mitään kykene tekemään. Help! Jos on olemassa joku itseluottamuskurssi koirille niin kertokaa!
Tästä nyt ei missään nimessä pidä ottaa semmoista käsitystä että olisin tyytymätön Cassuun, mun sydän vaan särkyy kun en enää tiedä miten ihmeessä mä sitä voin auttaa tai ylipäätään asialle tehdä. Lopettaa agilityssä kisaamisen kokonaan? Is that it? :(
Kommentit