Jecun eka startti!!

Tätä en olisi kyllä vuosi sitten uskonut, enkä kyllä oikeastaan edes alkuvuodestakaan. Ihan tuossa kesän korvilla alkoi olla semmoinen tunne että josko nyt sitten kuitenkin...harvakseltaan ollaan treenailtu, kepit lopulta saatu opetettua loppuun just pari viikkoa sitten. Korkeita hyppyjä ei kyllä sitten olla juuri treenattu, viime viikolla vai oliko se tämän viikon alussa nostin ekaa kertaa rimat 50:n. Ja joo, voihan sitä kysyä että oliko mitään järkeä lähteä vielä kisoihin, ehkä ei, mutta oli niin hyvä tilaisuus että pakkohan se oli käyttää hyväksi. Omassa hallissa ja niin lähellä että ei hirveesti haittais vaikka jättäis sen toisen radan tekemättäkin jos ihan karmeaa olis. Niitten hyppyjen kanssa siis. Huomaahan sen kyllä että niitä joutuu hieman miettimään, mutta kahdella radalla tippuu tasan yksi rima, joten kyllä se niistä yli pääsee helposti.

Tekniikkaa vähän jatkossa hiotaan, onneksi mulla ne opit jo onkin kun Cassun kanssa se hyppykurssi jatkoineen on käyty. Olishan se hyvä päästä ihan just tuon Jecun kanssa sinne, mutta eipä vaan taas ole vapaata kun se on. Onhan sille perussarjaa joskus aikojen alussa tehtykin, otetaanpa ne ohjelmaan taas. Itseluottamusta ja kokemusta myös vaatii, kunhan niitä kertyy niin luulenpa että tuo hyppytekniikkakin paranee automaattisesti.

Muurin se ylittää ottamatta siitä vauhtia, niinkuin viime treeneissä ekaksi teki, näytin vaan niitä paloja ja sanoin ohhoh, niin meni jakeluun. Ei siis ponnisteta muurista, tuumas Heguli ja oppi kerrasta! Pituus ei tuota mitään ongelmaa, se on ihan selvää pässinlihaa.

 Just juteltiin Riikan kanssa noista eri hyppyesteistä, kun ei niitä mitenkään tartte medikoiralle opettaa (siis varsinkaan jollekin schapelle joka nyt oikeasti osaa hypätä), niin maksikoirallepa ne nyt vaan pitää kaikki kulmat opettaa ja eri ohjaukset muurille jne. erikoisesteille. Onhan tässä aikaa, ei me ykkösistä nopeasti mihinkään nousta ;)

Eniten tuossa aksassa rakastan Jecun asennetta, paikaltaankin lähdetään sata lasissa putkiin, kontaktilta samaten joten kunhan se oppii hyppäämään oikein niin mulle tulee hieman kiire. Aikamoista menoa noista putkista sillä oli jo tänään :D En muistanut taaskaan Riikalle kertoa tätä; sillä tulee vaahtokuplia nenästä ja vaahtoa suusta kun painaa menemään, ei paljoa poika säästele! Eikä oo diisseli... Sekä sitä miten helppoa sen kanssa muutenkin on, ei tartte ajatella mitään muuta kuin niitä ratoja, ei tartte miettiä, kiinnostaakohan sitä, onkohan nyt huono päivä, onkohan sillä joku risu tassussa että pysähtyy radalla. Muuttuuko sen olemus heti kun jätän sen lähtöön, onko intoa vai ei. Intoa on. Piste. Video ekasta radasta:




 Tuo valssi millä yritän auttaa, että olisi helpompi päästä hypyn yli, tulee liian laajaksi joten ehtii mennä hypyn ohi, ohjaus suuntautuu ihan väärin siinä. Sössitään hetki, jatketaan ilolla ja Jeccu tekee ihan mahtavat kepit sekä puomin kontaktin! JESH! Tuo yksi rima tippuu kun jään kauas kutsumaan, ja tulee kiire tulla luo. Maalissa kympillä ja olipa voittajafiilis! Mä olin niin onnellinen kaikkien vastoinkäymisten jälkeen, enkä olis enää uskonut että tätä päivää edes tulee. Ja luulenpa että Jeccukin oli ihan pikkasen ainakin onsku ;) Näyttää sillä ainakin hauskaa olevan!

Toka radalle ollaan taas innolla lähdössä, Jeccu häntä vispaten siellä vuoroaan malttamattomana odottaa, se ilmeisesti oikeen syttyy tuosta yleisöstä. Haukkuu malttamattomana siellä odotellessa ja on ihan intopiukeena. Hah, ja selvispä sekin keneltä Jeccu on perinyt sen tylsistyneenäkin haukkumisen, kuulemma Nappi-äidiltään. Riikka sanoi että se rasittavuuteen asti aina näyttelyissä haukkui tylsyyttään ja sen kanssa joutui aina jotain väsäämään jotta olis hiljaa. Äitin poika.

Mä sössin hyppärin jo alussa, käännän katseen liian aikaisin pois kakkosesteeltä, oletan että se on Cassu ja ottaa sen hypyn kerta matkalla on. No eipä ota, mitään ei anneta anteeks jos huonosti ohjataan. Sama teema jatkuu läpi radan, eli mun huonoa ohjausta mutta eipä sekään Jecun intoa tapa, loppuun asti ja taas loistokepit vaikka tullaan vauhdilla putkesta ja vielä loppuradasta missä luulis että keskittyminen on jo herpaantunut. Se herpaantuu vasta sen jälkeen näköjään, jotain se Jeccu siitä maasta etsi. Joko palkkaa tai sitten se auringonpaiste siinä kohtaa hämäsi, muutama koira ei sitä tokavikaa hyppyä edes nähnyt. "Sä jätät sen selän taakse, oletat että se irtoaa enemmän kuin mitä osaa irrota, et ohjaa loppuun asti ohjauskuvioita ja korjaat huolimattomasti." Siinä seurakaverin analyysi tästä radasta :D Ja pitää täysin paikkansa. Jeccu reagoi mun ohjauksiin paljon hätäsemmin, mikä tarkoittaa nopeammin eikä anna mitään anteeksi. Joten ohjattava on ja kunnolla tästä lähtien! Ei se ole vielä se kolmosen koira, joka on jo tottunut mun puolihuolimattomiin näyttöihin. Tai siis sekin että Cassulle käsiä ei uskalla nostaa vyötärön korkeudelta viittä senttiä ylemmäs, jottei lähde hakemaan niitä kauempana olevia esteitä. Opeteltava uudelleen ohjaamaan. Onneks on Jippokin joten sen kanssa on joutunut myös vähän opettelemaan uusiks noita kuvioita.



Kuukauden päästä saattaa olla sitten seuraavat kisat, treenataan ensin nyt vähän ennenkuin muualle lähdetään ;) Viimeistään joulukuussa on sitten taas oman seuran kisat mihin osallistutaan varmasti. Treenataan sillä välin yhteistyötä pidemmillä radoilla. Jeccu <3

ps. Iso kiitos Marikalle videoitten kuvaamisesta, tuli yllärinä meidän ekaa starttia katsomaan seurakaverinsa kyydillä Kotkasta! Oli hauska nähdä!!

Kommentit

Liinu ja Prikka sanoi…
Ai että Jecun aksasta on kiva lukea ku siinä on se joku sama into mitä Liinussa on. Kyllä huomaa että on sama perimä ;) Seurakaveris oli kyllä ihan oikeassa siinä analyysissaan :) Äläkä sorru aatteleen Jecun kans että kolmosissa se kestää/sen pitää kestää huonoa ohjausta, koska kun ohjaat tarkemmin, koira on itsevarmempi kun tietää mihin mennään ja menee lujempaa :) Mikä varsinki maxischapelle on ihan hyvä ominaisuus että menis sen mitä lähtee, ei niille bortsuille ja esim. selvästi isommille maleille muuten pärjää...
tuija sanoi…
Eikö ookkin, musta on niin ihana kun se porhaltaa noista putkista ihan täysillä, minä hätää kärsimässä vaan huutelen Jeccua :D Se mua kanssa nauratti kun mietin sitä, sä kun olet sanonut että Liinu oottelee vuoroaan ku viilipytty ja sitten on radalla kuin ohjus. Tuo ei kyllä hiljaa pysy, piru vie. No, möykätköön tuolla kisoissa, ei se siellä haittaa! Ja olet aivan oikeassa tuosta ohjaamisesta, kyllä saa hyvän oppitunnin näitten kokemattomampien koirien kanssa tuosta huiskimisestaan ;) Toisaalta kyllä mä haluan että koira sen hypyn ottaa jos mä sen näytän, niinkuin Janitan kanssa tuli puheeks aiemmin. Että sen koirankin täytyy oppia kestämään niitä ohjaajan joskus hieman huolimattomia ohjauksia, mutta se rakennetaan sillä pohjatyöllä. Ja vaaditaan vasta paaaljon myöhemmin.