Se on sitten siinä!!!
Eli SM-kisat kutsuvat kesäkuussa!! Juhuu!! Viimeksi ollut yksilöissä vuonna 2013, Cassuhan sitten lopetti kisaamisen -14, Jippo oli silloin vielä liian nuori, aloitti kisaamisenkin vasta sm:ien jälkeen. -15 Jippo oli justiin noussut kolmosiin ja viime kesänä tietty oli pennut. Joten kolmen vuoden tauon jälkeen mukana ollaan taas!! Mahtavaa! Huutomerkkien määrästä saattaa päätellä, miten innoissani olen :D
Mehän aloitettiin pentujen jälkeen kisaaminen 21.8. Lappeenrannassa, jossa kaksi rataa meni ihan kaahailuksi, tauko näkyi kyllä. Toiset kisat elokuun lopussa Janakkalassa, jossa sitten tulikin eka nolla hyppäriltä.
Sitten oli vuorossa syyskuun alussa ihana Rukan reissu, jossa ei hauskojen ratojen lisäksi tullut kuin yksi tulos, 15 ja vähän yliaikaa. Seuraavaksi Heinolassa syyskuussa piirinmestaruuskisat, joista yksi aginolla. Täällä oli heti tuplakin lähellä, vitonen A:n oudosta ohituksesta. Vielä yhdet lähikisat Orimattilassa, joissa vitonen muistaakseni puomilta.
Lokakuussa päästiinkin useampiin kisoihin, Kirkkonummelta Räsäsen übervaikeilta radoilta hyppynolla, ja vitonen agiradalta. Siltä radalta tuli tasan yksi puhdas nolla, oltiin vitosella neljänsiä :O Sipoo 8.10. kahdelta radalta vitonen molemmilta puomilta, ja toiselta vielä keppivirhekin. Omissa kisoissa kuun lopulla hyllyteltiin, vika radalla keräiltiin kyllä uskomattomat 25 virhettä. En edes muista että mistä ne tuli.
Marraskuussa ei päästy kisaamaan ollenkaan, juoksuhoitoa sekä töitä siinä.
Joulukuussa juoksujen jälkeen kolmas päivä kaikki radat hyllyjä, oli kyllä tosi kivoja ratoja, en muista mistä hyllyt tuli. Itsenäisyyspäivänä taas Sipoossa, jossa tulikin mahtava triplanolla! Joten siinä se pahin paine pois, eli tupla. Tässä vaiheessa siis yhtäkkiä oltiinkin tilanteessa, että puuttui enää kaksi aginollaa. Yhteensä siis oli jo kolme hyppynollaa, ja 3 aginollaa. Sekä se pahin rasti, eli tupla.
Tammikuussa yhdet ainoat kisat, kahdelta radalta keppi-sekä puomivirhe. Argh. Yksi hylly.
Helmikuussa sitten päätin että otetaan vain ne agiradat, hyppynollia on jo ylikin tarpeen. Siinä ekat kisat taas Sipoossa, ja hyllyt, mutta hyvät sellaiset. Viime viikonloppuna Hyvinkää, jossa Räsäsen Minna taas vuorossa, sieltä hylly ja taas aivan outo virhe A:lta, tosiaan aivan totaalinen arviointivirhe Jipolta, hyppäsi aivan A:n yläpäästä maahan, ja tuli puoliksi turvalleen alas. Siinä kohtaa on kyllä videoltakin katsottuna hallissa pimeä kohta, joten olisiko johtunut siitä? Eli nollat jäi taas saamatta. Täällä ei ollut radoilla puomia ollenkaan, joten alkuun ajattelin että jopas oli hyvä säkä sen suhteen. Eipä se sitten auttanut. Eka radalla hyvää menoa, poislukien kepit, joita tehtiin 5(!) kertaa, kun ei vaan malttanut tehdä loppuun...sekä tassut suti tuolla kyllä huolella, tiputtaa jopa yhden rimankin. Tällä ekalla radalla olin aika iloinen tuosta putki-muuri-putkelle vievästä valssista, hienosti ohitettiin ansana ollut A ja toinen putkenpää, joka oli enempi tarjolla. Ja loppusuora meni hyvin, ei vilkuillut eikä kääntynyt mua kohti. vaan meni kaikki kolme estettä eteen.
Janakkala 25.2.
Eilen sitten Janakkalaan Saviojan radoille. Ei mitenkään suurin toivein, hänellä ei radatkaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Ja mitä ihmettä, hyppärillä (jolle ei ilmottu taaskaan) ei ollut ollut keppejä ollenkaan. No, matkalla justiin taas Merjalle selitin, että meidän virheet radoilta tulee aina kepeiltä ja puomilta, ohjauksellisesti yleensä kyllä olis nolla. Ja kun ensimmäinen agirata rakennettiin, niin sinne ei kannettu puomia, eikä edelleenkään niitä keppejä! :O Joten, nythän niitä nollia tarjottiin aivan urakalla, eihän tommoista ole kyllä kolmosissa varmaan koskaan edes nähty? Eli nyt oli aika sitten lunastaa ne sellaiset puheet, ja tehdä sitten niitä nollia ilman keppejä ja puomeja. Lopulta millekään radalle ei näitä esteitä tullut, legenda kertoo monia syitä miksi, mutta Anne itse sanoi, että saa tehtyä kaikki jippoja radalle paljon enemmän kun niitä isoja esteitä ei ole. Hän oli kovasti kipeä, ja voi olla että säästi itseään siinä, ettei tarttenut puomin sivua juoksennella.
Eli, ei muutakuin eka radalle,joka meni tosi sujuvasti, ansat ohitettiin tyylikkäästi ja maalissa nollalla!!! Juhuu!! Tämä rata oikeasti olikin haastava, mä toimin aina paremmin, kun tosiaan pitää olla koko ajan skarppina. Ei tule sitä hetkeä, että voi relata. Ja kun kaikki koirakot olivat maalissa, niin me oltiin edelleen kolmantena! Radalta tuli vain 4/36 puhdasta nollaa, joten tosiaan virheen paikkoja radalta löytyi useita. Ja melkeen, mutta ihan vaan melkeen alkoi harmittamaan, kun hävittiin taas kerran se eka serti, ja vielä ajalla, missä sä et ehdi tehdä yhtään mitään. Siis 0,02 sekuntia!!!?? En kestä, mutta olen niin iloinen siitä nollasta, että en kauheasti ollut pahoillaan tuosta. Jospa se kello olis joskus kuitenkin meillepäin suosiollinen :) Koirassahan potentiaalia ja vauhtia kyllä on valioksi asti, ohjaaja valitettavasti tehokkaasti estää koiran etenemisen hetkittäin. Näissä viime kisojen videoissa näkyy selkeästi, kun se joutuu pomppimaan jaloista pois, etten tallaa päälle kun se jo tulisi ja minä olen edessä. Minun (nopeus)rajoitteiden takia pärjätään vaikeilla radoilla, joissa ne supernopeat tekevät virheitä nopeutensa tähden, eikä nollia tipu ihan jokaiselle koirakolle.
Seuraava ratakin oli tosi kiva, mutta myös muutama ansakohta. Tehtiin rataa nollana, ja olin tosi tyytyväinen itseeni keinun jälkeisessä elämässä, lähetin Jipon pituudelle, ja JUOKSIN, enkä jäänyt tosiaankaan varmistelemaan mitään. Timo sanoi joskus, että ehtiminen ei ole siitä kiinni, miten kovaa juoksee, vaan siitä että milloin lähtee. Ehdin tekemään niiston, ja jatko sujui loistavasti-kolmanneksi viimeiselle esteelle asti. Hätäilin, en malttanut odottaa Jippoa putkesta ja tönäistä kunnolla esteen taa, eli se tuli hypyn väärinpäin. Tavoilleni tyypillisenä sanoin ääneen perkele. Kiroan siis aina ihan itselleni, en missään nimessä koiralle. Aika lähellä siis nolla tältäkin radalta. Radan jälkeen tuli joku tuntematon kehumaan, miten sujuva rata oli, olipa ihanaa kuulla <3 Sama oli tuolla Hyvinkäällä toka radan jälkeen, yksi ihminen kehui mun ohjauslinjoja. Aina lämmittää mieltä semmoinen. Niin, ja tässä ne kaksi vikaa rataa videolla, eka rataa ei saatu teknisten vikojen takia videolle. Sinänsä harmi, koska se oli oikeasti aika hieno. Muittenkin kuin itseni mielestä ;)
Kolmanteen rataan saatiin tutustua hurjat 20 minuuttia, koska oltiin aivan hitosti etuajassa aikataulusta. Kerrankin näinpäin, mahtavaa! Mutta joo, mulla oli loppuun jo viis eri vaihtoehtoa keinulta eteenpäin, ja siinä vaiheessa sanoin Riinalle että nyt mun on vaan päätettävä joku ja lähdettävä pois täältä. Riina vähän ihmetteli, että mitkä viis vaihtoehtoa, no esittelin siitä muutaman niin sekoitin vissiin hänetkin :D Mutta hyvin meni se loppu molemmilla, ja meni kyllä alkukin koska tältäkin radalta nolla, ja sehän tarkoitti sitä että Lappeenranta here we come! Majoituksenkin varasin heti tänä aamuna itselleni ja kisakaveri Merjalle, että sekin hommeli on hallussa. Suuri helpotus oli kyllä tuo että ne tuli lopulta noin "helposti", vuorotyön vuoksi kun ei pääse välttämättä kuin kerran kuussa kisaamaan, niin se kesäkuu tulee aika hiton äkkiä. Eikä oo montaa mahdollisuutta niitä nollia kerätä. Nämä olivat neljännettoista kisat, viime elokuun lopusta lähtien, että ei sitä kisatiheydellä pääse ainakaan kehumaan. Tosin ei kyllä tulosprosentillakaan, mutta on se kyllä loppua kohden parantunut aika paljon :)
Nyt sitten tosiaan treenataan sitä puomia, keppejä, ja käydään hyvillä mielin Timon treeneissä. Ehkä myös siellä kisoissa kokeilemassa puomin kisatoimintaa, ja nyt jos koskaan mun täytyy malttaa se sinne palauttaa!
Olen niin onnellinen!! Ihana päästä kisafiiliksiin, nähdä kaikkia schapeja ympäri Suomen ja olla itse osallistumassa <3
Ja tässä se mun paras kisakaveri ikinä. Aina iloinen, ja aina lähtee radalle pitämään hauskaa, pieni hullunkiilto silmissä, kuola suusta roiskuen :D
Mehän aloitettiin pentujen jälkeen kisaaminen 21.8. Lappeenrannassa, jossa kaksi rataa meni ihan kaahailuksi, tauko näkyi kyllä. Toiset kisat elokuun lopussa Janakkalassa, jossa sitten tulikin eka nolla hyppäriltä.
Sitten oli vuorossa syyskuun alussa ihana Rukan reissu, jossa ei hauskojen ratojen lisäksi tullut kuin yksi tulos, 15 ja vähän yliaikaa. Seuraavaksi Heinolassa syyskuussa piirinmestaruuskisat, joista yksi aginolla. Täällä oli heti tuplakin lähellä, vitonen A:n oudosta ohituksesta. Vielä yhdet lähikisat Orimattilassa, joissa vitonen muistaakseni puomilta.
Lokakuussa päästiinkin useampiin kisoihin, Kirkkonummelta Räsäsen übervaikeilta radoilta hyppynolla, ja vitonen agiradalta. Siltä radalta tuli tasan yksi puhdas nolla, oltiin vitosella neljänsiä :O Sipoo 8.10. kahdelta radalta vitonen molemmilta puomilta, ja toiselta vielä keppivirhekin. Omissa kisoissa kuun lopulla hyllyteltiin, vika radalla keräiltiin kyllä uskomattomat 25 virhettä. En edes muista että mistä ne tuli.
Marraskuussa ei päästy kisaamaan ollenkaan, juoksuhoitoa sekä töitä siinä.
Joulukuussa juoksujen jälkeen kolmas päivä kaikki radat hyllyjä, oli kyllä tosi kivoja ratoja, en muista mistä hyllyt tuli. Itsenäisyyspäivänä taas Sipoossa, jossa tulikin mahtava triplanolla! Joten siinä se pahin paine pois, eli tupla. Tässä vaiheessa siis yhtäkkiä oltiinkin tilanteessa, että puuttui enää kaksi aginollaa. Yhteensä siis oli jo kolme hyppynollaa, ja 3 aginollaa. Sekä se pahin rasti, eli tupla.
Tammikuussa yhdet ainoat kisat, kahdelta radalta keppi-sekä puomivirhe. Argh. Yksi hylly.
Helmikuussa sitten päätin että otetaan vain ne agiradat, hyppynollia on jo ylikin tarpeen. Siinä ekat kisat taas Sipoossa, ja hyllyt, mutta hyvät sellaiset. Viime viikonloppuna Hyvinkää, jossa Räsäsen Minna taas vuorossa, sieltä hylly ja taas aivan outo virhe A:lta, tosiaan aivan totaalinen arviointivirhe Jipolta, hyppäsi aivan A:n yläpäästä maahan, ja tuli puoliksi turvalleen alas. Siinä kohtaa on kyllä videoltakin katsottuna hallissa pimeä kohta, joten olisiko johtunut siitä? Eli nollat jäi taas saamatta. Täällä ei ollut radoilla puomia ollenkaan, joten alkuun ajattelin että jopas oli hyvä säkä sen suhteen. Eipä se sitten auttanut. Eka radalla hyvää menoa, poislukien kepit, joita tehtiin 5(!) kertaa, kun ei vaan malttanut tehdä loppuun...sekä tassut suti tuolla kyllä huolella, tiputtaa jopa yhden rimankin. Tällä ekalla radalla olin aika iloinen tuosta putki-muuri-putkelle vievästä valssista, hienosti ohitettiin ansana ollut A ja toinen putkenpää, joka oli enempi tarjolla. Ja loppusuora meni hyvin, ei vilkuillut eikä kääntynyt mua kohti. vaan meni kaikki kolme estettä eteen.
Janakkala 25.2.
Eilen sitten Janakkalaan Saviojan radoille. Ei mitenkään suurin toivein, hänellä ei radatkaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Ja mitä ihmettä, hyppärillä (jolle ei ilmottu taaskaan) ei ollut ollut keppejä ollenkaan. No, matkalla justiin taas Merjalle selitin, että meidän virheet radoilta tulee aina kepeiltä ja puomilta, ohjauksellisesti yleensä kyllä olis nolla. Ja kun ensimmäinen agirata rakennettiin, niin sinne ei kannettu puomia, eikä edelleenkään niitä keppejä! :O Joten, nythän niitä nollia tarjottiin aivan urakalla, eihän tommoista ole kyllä kolmosissa varmaan koskaan edes nähty? Eli nyt oli aika sitten lunastaa ne sellaiset puheet, ja tehdä sitten niitä nollia ilman keppejä ja puomeja. Lopulta millekään radalle ei näitä esteitä tullut, legenda kertoo monia syitä miksi, mutta Anne itse sanoi, että saa tehtyä kaikki jippoja radalle paljon enemmän kun niitä isoja esteitä ei ole. Hän oli kovasti kipeä, ja voi olla että säästi itseään siinä, ettei tarttenut puomin sivua juoksennella.
Eli, ei muutakuin eka radalle,joka meni tosi sujuvasti, ansat ohitettiin tyylikkäästi ja maalissa nollalla!!! Juhuu!! Tämä rata oikeasti olikin haastava, mä toimin aina paremmin, kun tosiaan pitää olla koko ajan skarppina. Ei tule sitä hetkeä, että voi relata. Ja kun kaikki koirakot olivat maalissa, niin me oltiin edelleen kolmantena! Radalta tuli vain 4/36 puhdasta nollaa, joten tosiaan virheen paikkoja radalta löytyi useita. Ja melkeen, mutta ihan vaan melkeen alkoi harmittamaan, kun hävittiin taas kerran se eka serti, ja vielä ajalla, missä sä et ehdi tehdä yhtään mitään. Siis 0,02 sekuntia!!!?? En kestä, mutta olen niin iloinen siitä nollasta, että en kauheasti ollut pahoillaan tuosta. Jospa se kello olis joskus kuitenkin meillepäin suosiollinen :) Koirassahan potentiaalia ja vauhtia kyllä on valioksi asti, ohjaaja valitettavasti tehokkaasti estää koiran etenemisen hetkittäin. Näissä viime kisojen videoissa näkyy selkeästi, kun se joutuu pomppimaan jaloista pois, etten tallaa päälle kun se jo tulisi ja minä olen edessä. Minun (nopeus)rajoitteiden takia pärjätään vaikeilla radoilla, joissa ne supernopeat tekevät virheitä nopeutensa tähden, eikä nollia tipu ihan jokaiselle koirakolle.
Seuraava ratakin oli tosi kiva, mutta myös muutama ansakohta. Tehtiin rataa nollana, ja olin tosi tyytyväinen itseeni keinun jälkeisessä elämässä, lähetin Jipon pituudelle, ja JUOKSIN, enkä jäänyt tosiaankaan varmistelemaan mitään. Timo sanoi joskus, että ehtiminen ei ole siitä kiinni, miten kovaa juoksee, vaan siitä että milloin lähtee. Ehdin tekemään niiston, ja jatko sujui loistavasti-kolmanneksi viimeiselle esteelle asti. Hätäilin, en malttanut odottaa Jippoa putkesta ja tönäistä kunnolla esteen taa, eli se tuli hypyn väärinpäin. Tavoilleni tyypillisenä sanoin ääneen perkele. Kiroan siis aina ihan itselleni, en missään nimessä koiralle. Aika lähellä siis nolla tältäkin radalta. Radan jälkeen tuli joku tuntematon kehumaan, miten sujuva rata oli, olipa ihanaa kuulla <3 Sama oli tuolla Hyvinkäällä toka radan jälkeen, yksi ihminen kehui mun ohjauslinjoja. Aina lämmittää mieltä semmoinen. Niin, ja tässä ne kaksi vikaa rataa videolla, eka rataa ei saatu teknisten vikojen takia videolle. Sinänsä harmi, koska se oli oikeasti aika hieno. Muittenkin kuin itseni mielestä ;)
Kolmanteen rataan saatiin tutustua hurjat 20 minuuttia, koska oltiin aivan hitosti etuajassa aikataulusta. Kerrankin näinpäin, mahtavaa! Mutta joo, mulla oli loppuun jo viis eri vaihtoehtoa keinulta eteenpäin, ja siinä vaiheessa sanoin Riinalle että nyt mun on vaan päätettävä joku ja lähdettävä pois täältä. Riina vähän ihmetteli, että mitkä viis vaihtoehtoa, no esittelin siitä muutaman niin sekoitin vissiin hänetkin :D Mutta hyvin meni se loppu molemmilla, ja meni kyllä alkukin koska tältäkin radalta nolla, ja sehän tarkoitti sitä että Lappeenranta here we come! Majoituksenkin varasin heti tänä aamuna itselleni ja kisakaveri Merjalle, että sekin hommeli on hallussa. Suuri helpotus oli kyllä tuo että ne tuli lopulta noin "helposti", vuorotyön vuoksi kun ei pääse välttämättä kuin kerran kuussa kisaamaan, niin se kesäkuu tulee aika hiton äkkiä. Eikä oo montaa mahdollisuutta niitä nollia kerätä. Nämä olivat neljännettoista kisat, viime elokuun lopusta lähtien, että ei sitä kisatiheydellä pääse ainakaan kehumaan. Tosin ei kyllä tulosprosentillakaan, mutta on se kyllä loppua kohden parantunut aika paljon :)
Nyt sitten tosiaan treenataan sitä puomia, keppejä, ja käydään hyvillä mielin Timon treeneissä. Ehkä myös siellä kisoissa kokeilemassa puomin kisatoimintaa, ja nyt jos koskaan mun täytyy malttaa se sinne palauttaa!
Olen niin onnellinen!! Ihana päästä kisafiiliksiin, nähdä kaikkia schapeja ympäri Suomen ja olla itse osallistumassa <3
Ja tässä se mun paras kisakaveri ikinä. Aina iloinen, ja aina lähtee radalle pitämään hauskaa, pieni hullunkiilto silmissä, kuola suusta roiskuen :D
Kommentit