Kohti SM-kisoja
No kai tämän voi tunnustaa, SM-kisoihin ollaan menossa ainakin joukkueessa, yksilökisoista puuttuu niin monta nollaa että tuskin. Hampaat irvessä ei niitä nollia yritetä saada, jos tulee niin kiva mutta jos ei niin ensi vuonna sitten. On niin vähän aikaa kuitenkin niitä enää kerätä. Ja kasvaahan taidot ja kokemus ainakin sitten sitä varten. Cassukin ehtii just täyttää vasta kolme niihin ensi kesän kisoihin, aikaa on kyllä myöhemminkin jos mä vaan jaksan juosta ;) Taina ja Kaija tästä joukkuekisaan osallistumisesta alkoi puhumaan pari viikkoa sitten ja mä olin vasta ajatellut niitä piirinmestaruuskisoja mitkä Jonna mainitsi että tänä vuonnahan meillä on sinne hyvä joukkue. Karmeeta. Tarkoitus on tiistaisin treenata kimpassa, välillä Helena vetää treenit ja sparraa meitä, hänelle annettiin vähän paineita että kultaahan sitä olis tarkoitus saada ;)) No tosissaan mennään sinne kumminkin, kun kerran lähdetään niin tehdään töitä sen eteen eikä leikitä. Vähän kyllä naureskeltiin että ei ainakaan samanlaista joukkuetta ihan heti vastaan tule, yksi on bretoni mitä rotua tällä hetkellä on kaksi kisaavaa Suomessa, yksi brasilianterrieri, sanokohan se Kaija että neljä löytyis kisaavaa? Ja sitten schapendoes mikä nyt myöskään ei ihan yleisin rotu ole, yleistymään päin kyllä (olihan MM-kisoissakin ainakin yksi!) ja cockerspanieli. Että vaviskaa koikkerit ja sheltit ja muut ;D
Tänään se treenaaminen sitten aloitettiin ja ensimmäisiä neuvoja mitä Helena sanoi oli se että oma pääkoppa kuntoon! Lähtörutiinit selviksi, puhutteko keskenänne ratojen välissä ym. Joukkueessa pitää olla kaksi varmaa koiraa ja kaksi riskiä, no riski tais langeta mulle ja Tainalle. Mari ja Maxhan on tosi varmoja suorittajia, Kaija ja Maisa myös. Käydään kimpassa epiksissä treenaamassa ja mahdollisuuksien mukaan oikeissakin kisoissa. Heti kun kelit sallii niin ulos treenaamaan. Myös eri paikoissa. Max kaksi kertaa viikossa lajiharkkaa. Just for fun! Pitäkää viikon totaalitauko agilitystä ennen kesää. Videoikaa treenit! Ja kattokaa miksi joku ohjaus joskus onnistuu ja joskus ei, mitä siinä itse tekee väärin. Kaikki esteet varmoiksi ettei tartte niitä jännittää. Mulle ja Tainalle on hyötyä toistemme treenien seuraamisesta koska molemmilla on "lentävät" koirat. Tuli tossa mieleen että hyvät huoltojoukot olis kanssa kullanarvoiset, täytyy muille sitä ehdottaa.
Cassun vahvuudet ja heikkoudet
+erittäin taitava teknisesti
+hakee itse esteitä, ei jää kyselemään (mä pidän tätä plussana, joku ehkä ei)
+voi jättää suorittamaan ja luottaa että ottaa matkalla esteen eikä tule ohi
+rimat ei tipu (jos kisoissa on yksi ainoa rima tippunut niin on tää aika varma)
-ahdistaa ahtaat paikat (kepit seinää päin esim.)
-saattaa ahdistaa tuomarin sijoittuminen (tälle ei vaan voi mitään, se tunne tulee jos tulee)
Tuijan vahvuudet ja heikkoudet
+oppii koko ajan ohjaamaan paremmin
+nopeat jalat
-keskittymiskyky, pitää skarpata alusta asti eikä vasta viimesellä mahdollisella hetkellä
Eilissä treeneissä taas niistettiin mitä Cassu "inhoaa". Aloitus oli hyppy, vinossa pituus ja siitä takaakierto. Pituudelle niistämään ja sehän onnistu loistavasti! Kaarros oli tosi pieni, tähän paikkaan toimi. Lisään ratapiirroksen kun tulee. Jos jäin vasemmalle puolelle kolmoshypyn jälkeen niin haki putken väärän pään mun sijoittumisen takia. Putkesta palattiin suoraan kaksi hyppyä ja siitä 90 kulmaan takaa hyppy ja taas putkeen. Tämä kohta onnistui takaaleikkauksella mainiosti. Valui jos menin liian pitkälle saattamaan, sai jäidä aika kauas 7-hypyltä. Hae mieluummin putkelta, lähetä hypylle ja sitten leikkaus. Taas putkeen, muuri, takaaleikkaus ja keinulle. Keinulta putkeen, suoraan pussiin ja muurille. Siitä putkeen kropan käännöllä, olin myöhässä seuraavasta tilanteesta pahasti. Kun kerran pystyn saamaan etumatkaa koska Cassu kumminkin otti pussin vaan pitämällä kättä taaksepäin suorana niin persjättö muurin jälkeen niin ehdin niistämään 16-hypylle. Ja tässä tuli esiin se ahdistus ja inho. Tulee niistoon mutta lähti toiseen suuntaan kun olin "edessä". Nyt mä tajusin miksi se siellä yksissä kisoissa lähti hypyn jälkeen kiertämään pidemmmän kautta. Tokalla kerralla ei meinannu hypätä, sitten tippui rima kun jarrutti siinä päällä. Nyt kun kirjoitin tätä niin tajusin yhden jutun mitä pitää kokeilla, niistin erilailla pituudelle kuin tässä. Ehkä mä kuitenkin olen epäselvä tässä ohjauksessa!?! Eipä olis ihme. Myös tajusin että olis ollu olemassa parempi ohjausvaihtoehto seuraavalle takaakierrolle. Hmm. No, niistoa joka tapauksessa pitää harkata ajoittumaan oikein. Käskyttäminen voi olla tiukempaa, ei tartte olla tässä tässä täällä täällä mutta semmoinen välimalli kumminkin.
Näillä nyt mennään, katsotaan kuinka tämä alkaa sujumaan. Parhaamme yritämme ettei seura joudu häpeämään :)
Tänään se treenaaminen sitten aloitettiin ja ensimmäisiä neuvoja mitä Helena sanoi oli se että oma pääkoppa kuntoon! Lähtörutiinit selviksi, puhutteko keskenänne ratojen välissä ym. Joukkueessa pitää olla kaksi varmaa koiraa ja kaksi riskiä, no riski tais langeta mulle ja Tainalle. Mari ja Maxhan on tosi varmoja suorittajia, Kaija ja Maisa myös. Käydään kimpassa epiksissä treenaamassa ja mahdollisuuksien mukaan oikeissakin kisoissa. Heti kun kelit sallii niin ulos treenaamaan. Myös eri paikoissa. Max kaksi kertaa viikossa lajiharkkaa. Just for fun! Pitäkää viikon totaalitauko agilitystä ennen kesää. Videoikaa treenit! Ja kattokaa miksi joku ohjaus joskus onnistuu ja joskus ei, mitä siinä itse tekee väärin. Kaikki esteet varmoiksi ettei tartte niitä jännittää. Mulle ja Tainalle on hyötyä toistemme treenien seuraamisesta koska molemmilla on "lentävät" koirat. Tuli tossa mieleen että hyvät huoltojoukot olis kanssa kullanarvoiset, täytyy muille sitä ehdottaa.
Cassun vahvuudet ja heikkoudet
+erittäin taitava teknisesti
+hakee itse esteitä, ei jää kyselemään (mä pidän tätä plussana, joku ehkä ei)
+voi jättää suorittamaan ja luottaa että ottaa matkalla esteen eikä tule ohi
+rimat ei tipu (jos kisoissa on yksi ainoa rima tippunut niin on tää aika varma)
-ahdistaa ahtaat paikat (kepit seinää päin esim.)
-saattaa ahdistaa tuomarin sijoittuminen (tälle ei vaan voi mitään, se tunne tulee jos tulee)
Tuijan vahvuudet ja heikkoudet
+oppii koko ajan ohjaamaan paremmin
+nopeat jalat
-keskittymiskyky, pitää skarpata alusta asti eikä vasta viimesellä mahdollisella hetkellä
Eilissä treeneissä taas niistettiin mitä Cassu "inhoaa". Aloitus oli hyppy, vinossa pituus ja siitä takaakierto. Pituudelle niistämään ja sehän onnistu loistavasti! Kaarros oli tosi pieni, tähän paikkaan toimi. Lisään ratapiirroksen kun tulee. Jos jäin vasemmalle puolelle kolmoshypyn jälkeen niin haki putken väärän pään mun sijoittumisen takia. Putkesta palattiin suoraan kaksi hyppyä ja siitä 90 kulmaan takaa hyppy ja taas putkeen. Tämä kohta onnistui takaaleikkauksella mainiosti. Valui jos menin liian pitkälle saattamaan, sai jäidä aika kauas 7-hypyltä. Hae mieluummin putkelta, lähetä hypylle ja sitten leikkaus. Taas putkeen, muuri, takaaleikkaus ja keinulle. Keinulta putkeen, suoraan pussiin ja muurille. Siitä putkeen kropan käännöllä, olin myöhässä seuraavasta tilanteesta pahasti. Kun kerran pystyn saamaan etumatkaa koska Cassu kumminkin otti pussin vaan pitämällä kättä taaksepäin suorana niin persjättö muurin jälkeen niin ehdin niistämään 16-hypylle. Ja tässä tuli esiin se ahdistus ja inho. Tulee niistoon mutta lähti toiseen suuntaan kun olin "edessä". Nyt mä tajusin miksi se siellä yksissä kisoissa lähti hypyn jälkeen kiertämään pidemmmän kautta. Tokalla kerralla ei meinannu hypätä, sitten tippui rima kun jarrutti siinä päällä. Nyt kun kirjoitin tätä niin tajusin yhden jutun mitä pitää kokeilla, niistin erilailla pituudelle kuin tässä. Ehkä mä kuitenkin olen epäselvä tässä ohjauksessa!?! Eipä olis ihme. Myös tajusin että olis ollu olemassa parempi ohjausvaihtoehto seuraavalle takaakierrolle. Hmm. No, niistoa joka tapauksessa pitää harkata ajoittumaan oikein. Käskyttäminen voi olla tiukempaa, ei tartte olla tässä tässä täällä täällä mutta semmoinen välimalli kumminkin.
Näillä nyt mennään, katsotaan kuinka tämä alkaa sujumaan. Parhaamme yritämme ettei seura joudu häpeämään :)
Kommentit