Vuosi 2013
Katsotaanpa taaksepäin että mitä sitä viime vuonna tapahtuikaan...
Cassun kanssa aksaa harrastettiin suhteellisen vähän, kahdettoista kisat yhteensä koko vuonna (!), plus ne sm-kisat missä se hoiti osuutensa kyllä melko mallikkaasti, joukkueradalta nolla ja yksilöradalta vitonen pituuden rapsahtamisesta. Piirinmestaruuksissa ei oltu yksilöissä, joukkueessa kylläkin ja mehän voitettiin joukkuepiirinmestaruus! Tehtiin nolla silläkin radalla. Joten arvokisoissa viime vuosi meni hyvin!
Tämänhetkinen tilanne on se, että nollia ensi vuoden sm-kisoihin ei ole yhtään, mutta en ota siitä paineita enkä aseta tavoitteita jotka toisi mulle niitä paineita. Pääasia on nyt kaikessa harrastamisessa se, että se pidetään kivana yhdessä tehtävänä asiana, eikä tosissaan puurtamisena. On päässyt nyt jotenkin unohtumaan se, että tärkeintä kuitenkin on se kaikki mitä me saadaan yhdessä aikaan ja yhdessähän me päästään vaikka läpi harmaan kiven, mutta ei niin että sokaistuu ajattelemaan pelkästään sitä tulosta siellä kisoissa. Opetellaan asioita, mennään kisoihin jos mennään ja pidetään siellä hauskaa ihan samallailla kuin treeneissä. Tuli semmoinen wake-up-call tässä vähän aikaa sitten.
Sama juttu tokossa, missä tehtiin semmoinen suoritus tänä syksynä mistä ehkä kuitenkin olen kaikkein ylpein. Uskaltauduttiin ensimmäiseen voi-luokan tokokokeeseen ja saatiin sieltä vahva ykkönen, siellä me molemmat oltiin rentoja ja pidettiin kivaa ja tulos oli heti sen mukainen! Ja liikkeistä seuraaminen on nykyään melko hienoa, mikä ennen oli kamalaa. Joten siinä ollaan edistytty tosi paljon. Myös koulutuksissa ollaan käyty useissa, on ollut aika hienoa saada semmoista palautetta mm. Riitta Korrilta että: "Nyt kokeita alle, keväällä evl-korkkaus ja kesällä sm-kisoihin." Sm-kisoista en tiedä, mutta kyllä me sinne evl:ään joku vuosi mennään tuon hienon koiran kanssa!
Jecun kanssa tehtiin semmoisia suorituksia mihin en taasen ikinä olisi uskonut. Ukkelistahan kuoriutui oikein tokoperhonen, mihin Vuorenmaan Markokin ihastui koulutuksissa. Ne koulutukset saakin onneksi jatkoa tänäkin vuonna. Uskaltauduin ihan vuoden lopussa sen ilmoamaan oman seuran kisoihinkin, mistä saatiinkiin ykköstulos vaikka yksi liikekin nollattiin! Tuosta tokosta eritoten olen Jecunkin kanssa ylpeä, miten tarkkana sekin asiat siellä tekee. Ja eihän tommosella ilmeellä tokoilu voi muuta ollakaan kuin hienoa <3
Myös agilitykisat korkattiin loppuvuodesta, valmiitahan sinne ei olisi oltu ollenkaan, mutta tässä pidettiin huumori mukana ja mentiin silti, oman seuran kisat kyseessä. Kepit opittiin vissiin pari viikkoa ennen kisoja loppuun, mikä kyllä näkyikin nyt joulukuun kisoissa. Vauhtia ja intoa Jeculla on kyllä ihan omasta takaa, taitoa ei ihan vielä tarpeeksi ;) Mutta tämä nyt on semmoinen asia mistä ei ikinä päälaji tulekaan, tätä tehdään tosiaan ihan omaksi iloksemme.
Näyttelyrintama:
Jeccu valioitui heti ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä Lahdessa tammikuussa, tuomarina Marianne Holm joka teki kyllä tapahtumasta ikimuistoisen iloisella olemuksellaan. Niin kuin kuvasta näkyy, hänkin tuuletti yhtä innoissaan kuin minä tuota asiaa :D Kahdeksan näyttelyä vuoden aikana käytiin, laatuarvosteluna ERInomainen kaikista näyttelyistä paitsi yksi EH joukkoon mahtuu. Jossa poitsua moitittiin liian kevyeksi ;) Yksi serti jolla siis valioitui, yksi cacib ja yksi vara-cacib. Kaksi kertaa VSP sekä kerran ROP-koiraksi kruunattu. Mukavaahan tässä on se että rodun kotimaan tuomarit kovasti Äijästä tykkäävät. Ei hullumpaa menoa! Paras hetki näyttelyissä oli ehkä se että Lahti KV:ssä hollantilaisella tuomarilla Jeccu oli VSP ja tyttärensä Jippo ROP. Ei tuota montaa kertaa varmaan tapahdu. Ei se kyllä kaukaa hakenut seuraavassa näyttelyssä Jyväskylässä marraskuussa, Jippo oli sielläkin ROP ja Jeccu ainoa Erin saanut uros....SA jäi uupumaan, Lenin mielestä Jeculla oli inasen liikaa jalkoja hänen makuun. Olishan se nyt ollutkin jo jotenkin ihan hullua.
Sitten se lauman pienin ja sievin eli Jippo:
Suurin osa ajasta ollaan opeteltu olemaan ja elämään, ja siitä olenkin kyllä ylpeä miten täyspäinen elikko tuosta pikkulikasta on tullut. Ollaan harrastettu agilityä sekä rallytokoa ja näytelmiä. Noissa kahdessa ensimmäisessä ei vielä mitään sen kummempaa olla tehty, kunhan opiskellaan. Jippo onkin päässyt oikein kahteen kertaan Janita Leinosen koulutukseen. Janita on kyllä mun agilityn suurin idoli, joten ihme että olen kyennyt niissä koulutuksissa mitään tekemään ;) Toivotaan että tänäkin vuonna sinne Turkkuseen päästäisiin tavalla tai toisella. Mitattavaksi taidan sen viedä nyt helmikuussa oman seuran kisoissa, kisaamaan ei kyllä aiota missään nimessä vielä silloin. Kun sillehän mun järkytyksekseni tulee kisaikä täyteen huomenna!!!! Milloin tämmöinen asia tapahtu??!?!? Kierretään nyt epiksiä ja opetellaan sitä kisaamista niin. Kesällä käytiinkin Hausjärvellä, mukava reissu kun siellä oli muitakin schapeja oikein kolmin kappalein. Nyt heti 4.1. ollaan menossa Riihimäelle, vissiin samalla kokoonpanolla että schapeja tehdään taas tunnetuksi! :)
Jippo aloitti näyttelykarkelot huhtikuussa Lahti KV:stä Rony Doedijnsin arvostelemana. Ällikällä lyötynä poistuttiin kehästä PN2-sijoituksella, ensimmäisen sertin kera! Paikalla oli kuitenkin 29 koiraa, että ihan pikku näyttely ei ollut kyseessä. Vuoden aikana yhteensä 12 näyttelyä käytiin, kaikista tuli laatuarvostelu ERI SA paitsi yksi EH pilaa tilastoa ;). Viisi sertiä, kolme vara-sertiä, kaksi ROP- ja myös kaksi VSP-ruusuketta Ipana keräsi. Erkkarissa PN4 varasertin kera, ja kaiken kruunasi HeJW-13 titteli joulukuun 13. päivä. Vaikka olikin perjantai ;) Vallan hurja menestys siis tässä lajissa.
Ai mitä me meinataan tänä vuonna tehdä? Suurinpiirtein enimmäkseen tätä:
Katsotaan sitten mitä tuuli eteen kuljettaa, mitään tavoitteita ei aseteta kenellekään! Otetaan rennoin asentein ja löysin rantein, hauskaa ja tavoitteetonta uutta vuotta vaan kaikille!
Cassun kanssa aksaa harrastettiin suhteellisen vähän, kahdettoista kisat yhteensä koko vuonna (!), plus ne sm-kisat missä se hoiti osuutensa kyllä melko mallikkaasti, joukkueradalta nolla ja yksilöradalta vitonen pituuden rapsahtamisesta. Piirinmestaruuksissa ei oltu yksilöissä, joukkueessa kylläkin ja mehän voitettiin joukkuepiirinmestaruus! Tehtiin nolla silläkin radalla. Joten arvokisoissa viime vuosi meni hyvin!
Tämänhetkinen tilanne on se, että nollia ensi vuoden sm-kisoihin ei ole yhtään, mutta en ota siitä paineita enkä aseta tavoitteita jotka toisi mulle niitä paineita. Pääasia on nyt kaikessa harrastamisessa se, että se pidetään kivana yhdessä tehtävänä asiana, eikä tosissaan puurtamisena. On päässyt nyt jotenkin unohtumaan se, että tärkeintä kuitenkin on se kaikki mitä me saadaan yhdessä aikaan ja yhdessähän me päästään vaikka läpi harmaan kiven, mutta ei niin että sokaistuu ajattelemaan pelkästään sitä tulosta siellä kisoissa. Opetellaan asioita, mennään kisoihin jos mennään ja pidetään siellä hauskaa ihan samallailla kuin treeneissä. Tuli semmoinen wake-up-call tässä vähän aikaa sitten.
Sama juttu tokossa, missä tehtiin semmoinen suoritus tänä syksynä mistä ehkä kuitenkin olen kaikkein ylpein. Uskaltauduttiin ensimmäiseen voi-luokan tokokokeeseen ja saatiin sieltä vahva ykkönen, siellä me molemmat oltiin rentoja ja pidettiin kivaa ja tulos oli heti sen mukainen! Ja liikkeistä seuraaminen on nykyään melko hienoa, mikä ennen oli kamalaa. Joten siinä ollaan edistytty tosi paljon. Myös koulutuksissa ollaan käyty useissa, on ollut aika hienoa saada semmoista palautetta mm. Riitta Korrilta että: "Nyt kokeita alle, keväällä evl-korkkaus ja kesällä sm-kisoihin." Sm-kisoista en tiedä, mutta kyllä me sinne evl:ään joku vuosi mennään tuon hienon koiran kanssa!
Jecun kanssa tehtiin semmoisia suorituksia mihin en taasen ikinä olisi uskonut. Ukkelistahan kuoriutui oikein tokoperhonen, mihin Vuorenmaan Markokin ihastui koulutuksissa. Ne koulutukset saakin onneksi jatkoa tänäkin vuonna. Uskaltauduin ihan vuoden lopussa sen ilmoamaan oman seuran kisoihinkin, mistä saatiinkiin ykköstulos vaikka yksi liikekin nollattiin! Tuosta tokosta eritoten olen Jecunkin kanssa ylpeä, miten tarkkana sekin asiat siellä tekee. Ja eihän tommosella ilmeellä tokoilu voi muuta ollakaan kuin hienoa <3
Myös agilitykisat korkattiin loppuvuodesta, valmiitahan sinne ei olisi oltu ollenkaan, mutta tässä pidettiin huumori mukana ja mentiin silti, oman seuran kisat kyseessä. Kepit opittiin vissiin pari viikkoa ennen kisoja loppuun, mikä kyllä näkyikin nyt joulukuun kisoissa. Vauhtia ja intoa Jeculla on kyllä ihan omasta takaa, taitoa ei ihan vielä tarpeeksi ;) Mutta tämä nyt on semmoinen asia mistä ei ikinä päälaji tulekaan, tätä tehdään tosiaan ihan omaksi iloksemme.
Jeccu valioitui heti ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä Lahdessa tammikuussa, tuomarina Marianne Holm joka teki kyllä tapahtumasta ikimuistoisen iloisella olemuksellaan. Niin kuin kuvasta näkyy, hänkin tuuletti yhtä innoissaan kuin minä tuota asiaa :D Kahdeksan näyttelyä vuoden aikana käytiin, laatuarvosteluna ERInomainen kaikista näyttelyistä paitsi yksi EH joukkoon mahtuu. Jossa poitsua moitittiin liian kevyeksi ;) Yksi serti jolla siis valioitui, yksi cacib ja yksi vara-cacib. Kaksi kertaa VSP sekä kerran ROP-koiraksi kruunattu. Mukavaahan tässä on se että rodun kotimaan tuomarit kovasti Äijästä tykkäävät. Ei hullumpaa menoa! Paras hetki näyttelyissä oli ehkä se että Lahti KV:ssä hollantilaisella tuomarilla Jeccu oli VSP ja tyttärensä Jippo ROP. Ei tuota montaa kertaa varmaan tapahdu. Ei se kyllä kaukaa hakenut seuraavassa näyttelyssä Jyväskylässä marraskuussa, Jippo oli sielläkin ROP ja Jeccu ainoa Erin saanut uros....SA jäi uupumaan, Lenin mielestä Jeculla oli inasen liikaa jalkoja hänen makuun. Olishan se nyt ollutkin jo jotenkin ihan hullua.
Sitten se lauman pienin ja sievin eli Jippo:
Suurin osa ajasta ollaan opeteltu olemaan ja elämään, ja siitä olenkin kyllä ylpeä miten täyspäinen elikko tuosta pikkulikasta on tullut. Ollaan harrastettu agilityä sekä rallytokoa ja näytelmiä. Noissa kahdessa ensimmäisessä ei vielä mitään sen kummempaa olla tehty, kunhan opiskellaan. Jippo onkin päässyt oikein kahteen kertaan Janita Leinosen koulutukseen. Janita on kyllä mun agilityn suurin idoli, joten ihme että olen kyennyt niissä koulutuksissa mitään tekemään ;) Toivotaan että tänäkin vuonna sinne Turkkuseen päästäisiin tavalla tai toisella. Mitattavaksi taidan sen viedä nyt helmikuussa oman seuran kisoissa, kisaamaan ei kyllä aiota missään nimessä vielä silloin. Kun sillehän mun järkytyksekseni tulee kisaikä täyteen huomenna!!!! Milloin tämmöinen asia tapahtu??!?!? Kierretään nyt epiksiä ja opetellaan sitä kisaamista niin. Kesällä käytiinkin Hausjärvellä, mukava reissu kun siellä oli muitakin schapeja oikein kolmin kappalein. Nyt heti 4.1. ollaan menossa Riihimäelle, vissiin samalla kokoonpanolla että schapeja tehdään taas tunnetuksi! :)
Jippo aloitti näyttelykarkelot huhtikuussa Lahti KV:stä Rony Doedijnsin arvostelemana. Ällikällä lyötynä poistuttiin kehästä PN2-sijoituksella, ensimmäisen sertin kera! Paikalla oli kuitenkin 29 koiraa, että ihan pikku näyttely ei ollut kyseessä. Vuoden aikana yhteensä 12 näyttelyä käytiin, kaikista tuli laatuarvostelu ERI SA paitsi yksi EH pilaa tilastoa ;). Viisi sertiä, kolme vara-sertiä, kaksi ROP- ja myös kaksi VSP-ruusuketta Ipana keräsi. Erkkarissa PN4 varasertin kera, ja kaiken kruunasi HeJW-13 titteli joulukuun 13. päivä. Vaikka olikin perjantai ;) Vallan hurja menestys siis tässä lajissa.
Ai mitä me meinataan tänä vuonna tehdä? Suurinpiirtein enimmäkseen tätä:
Katsotaan sitten mitä tuuli eteen kuljettaa, mitään tavoitteita ei aseteta kenellekään! Otetaan rennoin asentein ja löysin rantein, hauskaa ja tavoitteetonta uutta vuotta vaan kaikille!
Kommentit