Jecun eka tokokoe!

Tänään oli sitten se odotettu päivä, ensimmäinen tokokoe edessä! Kauhea kun jännitti, naamakin halvaantui ja seurakaverit yritti jotain kysyä tai jutella, niin mitään järkevää ei pystynyt puhumaan. Sanoin että sori, ei vaan kykene. Onneksi olin ajoissa paikalla, koe oli etuajassa reilusti, ripeästi olivat avon saaneet läpi. Tai eihän se etuajassa sinänsä ollut, paikalla piti olla viimeistään 12.30 jolloin koe sitten jo alkoikin. Paikkamakuussa meidän paikka olisi ollut oikeasti reunassa, yhden iiiiihanan briardi-nartun vieressä vikana. Mutta välistä puuttuikin yksi koira kun aloitettiin, joten se jäi pois (tuli sitten seuraavaan ryhmään) ja meidän jälkeen tuli vielä koira toisellekin puolelle.

Tähän väliin voisin kertoa eilisen paikkamakuutreenin, minkä takia mulla oli hengenahdistusta ja jännitystä tälle päivälle ihan järjetön määrä. Tiesin että se briardi on samassa ryhmässä meidän kanssa, ja Jecun hurmuritaidot tietäen oli pakko käydä vähän treenaamassa, jottei lähde kosiskelemaan kesken kaiken. Siitähän ei sitten meinannut tulla yhtään mitään, otettiin sitä paikkamakuuta kokeenomaisesti, kehään mennessä Jeccu veti mua perässään hihna kireällä sen mahtavan nartun luo. Sain se kyllä riviin lopulta, koko ajan kaula venyneenä Tälliä kohti. Argh. Makuussa kyllä pysyi, katse kuitenkin sitä kohti...Treenattiin myös semmosia että käveltiin vastakkain seuruuttaen, ja pysähdyttiin kohdakkain. Nämä meni yllättävän hyvin. Tehtiin vielä kahdestaan lyhyt paikkamakuu ja oli parempi. Tänään ennen koetta oltiin hallin etuosassa ihan lähekkäin, kontaktitreeniä tehtiin. Sekin meni hienosti.

No niin, sitten oltiin valmiita paikkamakuuseen, kehään mentiin niin hienosti että ihankuin oltais tehty tätä sata miljoonaa kertaa ennenkin! Olis kyllä pitänyt saada tämä kohta videolle. Sanoin ite ettei paikkamakuuta tartte kuvata, nyt harmittaa. Jeccu ihan kontaktissa tuomarille "juoksu"tarkkiin, siitä makuupaikalle mennään-käskyllä (mitä käytän näyttelyssä) ja pa:han sen edelleen mahti-briardin viereen. Mitä ei huomioitu enää ollenkaan. Viereen tuli vielä vähän villin oloinen koira, vilkaisi sitä kerran ja jatkoi kontaktissa odottelua. Kyllä oli niin siistiä että olin ihan ylpeä. Varmaan eniten tästä koko kokeessa, koska tämä oli suurimman jännityksen aihe. Ei ne itse liikkeet ollenkaan. Tätä kun ei vaan pääse treenaamaan, sitä koejännitystä ja odottelua ja mitä kaikkea siinä voikaan sattua. No okei, tuomarin jutellessa ja odotellessa haukahti kerran, mutta hiljeni kun käskin uudestaan: odota. Onneksi. Tuomari nimittäin kävi juttelemassa mulle kokeen alkua odotellessa, sanoi siinä Jeculle että: muista sitten että tuolla kehässä et saa haukkua! Kun se se tietty ehti siinä jo tylsyyttään paukuttamaan. Kröhöm. Mutta se oli ainoa kerta, ja vaan se yks, jesh!! Kaikki ketkä on nähnyt meidät esim. näyttelyssä, tietää tuon sen tavan....;) Eikä myöskään piehtaroinut! :D

Luoksepäästävyydessä nuuhkaisi tuomarin kättä, eikä muuta. Nämä mua ei jännittänyt sen näyttelyitten takia. Paikkamakuu itsessään tosi hieno, meni ekalla maahan, oli kuin pikku sfinksi kaikkien niiden isojen mustien koirien seassa. Näytti tosi pikkuiselta siellä belggarien ja briardin ja karkeakarvaisen holskun(?) välissä. Kerran vilkaisi vasempaan ja kerran oikeaan, muuten tuijotti suoraan eteen. Nousi ekalla. Kymppi tuli! Kehuin koko matkan pois kehästä, ja palkkasin ulkona. Sitten jo vähän helpotti! Oltiin me Tean kanssa iloisia :D Hän on sen briardin ohjaaja. Molemmat oltiin ekaa kertaa näiden koirien kanssa tokokokeessa.

Yksilöliikkeissä oltiin suoritusvuorossa viidensiä, joten oman vuoron odottelusta ei tullut pitkä. Onneksi. Olihan muutes melko ripeä liikkuri, kaaviot oli tosi hienosti suunniteltu! Taas mentiin kehään hallitusti, tuomarikin jotain kivaa siinä sanoi, mitä en enää muista mutta jotain kannustavaa kumminkin :)

Seuruut: Plussia = + kontakti + oikealle käännökset + täyskäännökset + juoksu hihnassa! Miinuksia = - pa:t unohtui, vikan kyllä teki molemmissa - kerran nuuskaisee maata - seilaa hetkittäin. Tuijan miinukset: pysähtyy täyskäännöksen jälkeen, vaikkei liikkuri käske-enkä edes liikkeelle lähtiessä sano Jeculle mitään, poitsu kiltisti tulee mukana :D Jeculle tästä ekstraiso plussa! Kiittääkin muista kunnolla vasta tokan seuruun jälkeen. Jestas. Ihan mahtavan ihanaa on sen asenne, häntä heiluu koko matkan iloisena!

Liikkeestä maahan: Muuten hyvin, mutta teki ihan sairaan hienon seisomisen. Joten nolla.

Luoksetulo:  Tämä oli ihan Jeccumalliin, tulee tuohon viereenkin niin sievästi <3 Kymppi.

Liikkeestä seisominen: Onneksi osasi tän nyt sitten toisenkin kerran, eikä vaihtanut käskyjä :) Kymppi.

Jäljellä enää hyppy: Mietin jo ennen koetta että otan sitä pannasta kiinni kun mennään hypyn eteen. On tehnyt sitä viime aikoina että kun sanon sivulle, lähtee samantien hyppäämään. En sitten enää tietty muistanut, urpo. Onneksi sain sen vielä takasin ennen kuin hyppäsi. Ja ennen kuin liikkuri oli kysynyt oletko valmis. Sitten se liike olikin kympin arvoinen, jesh! Kyllä olisi ottanut pattiin jos en olisi saanut sitä takaisin.

Kokeen jälkeen luulin että kakkonen tuli, koska nollattiin se yksi liike. Minna tuli sanomaan että hyvin meni, mä sanoin että no muuten mutta nolla tuli siitä maahan menosta. Hän sanoi että no saitte te kuitenkin 170 pistettä. Kylläpä olin hämmästynyt! Cassun kanssa on muutama kerta käynyt kokeessa niin, että jäänyt pisteen tai kahden päähän sitten kun on yksi liike nollattu. Juhuu! Jäi vähän epäuskoinen olo kuitenkin, vasta illalla tajusin mitä me saatiin aikaiseksi.

Mistä olin mielettömän iloinen oli se, että Jeccu palkkaantuu tosiaan hyvin pienestä kehusta, liikaa jos sitä innostaa niin lähtee lapasesta. Kuttukuun Sinikka mulle sanoi heti ekalla kerralla, että kun on noin temperamenttinen koira, sitä pitää kehua rauhallisesti jotta ei nouse nollasta sataan sekunnissa. Paimennuksestahan silloin oli kyse, mutta toimiihan se muuallakin. Pitää kyllä ihan paikkansa tuon kohdalla, hyvin pysyi hanskassa ja jaksoi tehdä töitä kun rintaan taputti ja kehui. Joten tasapaino löytyi! Häntä heilui koko ajan, mielellään oli kehässä ja teki töitä. Tuomarin kanssa juteltiin vielä kokeen jälkeen, avo-luokasta tuli puhetta ja häntä vähän nauratti kun ihmettelin että miten Jeculle opetetaan luoksetulon stoppi. Tuumasi että onhan se siitä vauhdista hankala saada pysähtymään, mutta jos muut liikkeet on hallussa niin saahan siitä läpijuoksusta vielä kuitenkin pisteitä. Tästä esitetään Markolle hyvä haaste seuraavaan koulutukseen :D

Kyllä mä olen sitten ylpeä tuosta meidän Äijästä! Ollaan päästy aika pitkälle tämän vuoden aikana näissä harrastuksissa muutenkin. Sen asenne tekemiseen on kyllä myös ihan kymppi!!

Koko hommasta video:

Kommentit