Tavoitteista totta!!!!

Keep your eye on the target!


Tämän vuoden päätavoite agilityssä saavutettu! Päästään yksilö-sm-kisoihin Cassun kanssa! Enpä olis vielä pari viikkoa sitten tätä uskonut :) Asennekorjaus auttoi välittömästi, ekoissa kisoissa tauon jälkeen yksi nolla ja toisissa se tuplanolla! Ai että mä tykkään mun uudesta asenteesta <3 Tarkoittaakohan tää nyt myös sitä että pitää asettaa uudet tavoitteet? Vaikka semmoiset että ei häpäistä itseämme tuolla isoissa kisoissa vaan näytetään siltä että sinne kuulutaan? Joo, se on hyvä näin ekalle kerralle ;) Onneksi mun tsemppari ja pään kasassa pitävä kety Tessa lupasi lähteä mukaan. Tai oikeestaan se sano että mä sitten ihan ehdottomasti tuun sinne vaikket haluiskaan! No tottakai mä haluan, ihan mahtavaa!

Tuohon Purinan entiseen hiekka-alustaan oli lisätty jotain ihan kummallista riekaletta, sellasta niinkuin olis mopista revitty suikaleita ja levitelty pitkin. Ehkä sillä on joku järkevä funktio, viisaammat kertokoon...Cassu inhos sitä, eipähän "tutustunut alustaan" eli piehtaroinut siinä niinkuin se tekee ihan joka muussa paikassa.

Eka radan alku menee tosi siisteillä käännöksillä, päätän luottaa renkaalla että ottaa sen ja tehdä persjätön ja toisen persjätön jotta kerkiän niistoon. Pitkäksi menee mutta kääntyy, niistokin pitkäksi mutta jatko menee hyvin, seuraava niisto A:n jälkeen jo parempi. Eli olen ajoissa ;) Vauhdilla keinulle ja mä jätän suorittamaan, tuo oli harkittu riski. Tiesin että saattaa tulla hitaasti kun en ole vieressä tukena mutta jatkon onnistumisen kannalta päätin niin tehdä. Ja kyllähän se kestikin mutta suorittaa keinun oikein. Puomille ottaa kontaktin, vapautan heti liikkeessä ja lopun hypyt kauniisti siivekettä nuollen. Maalissa nollalla!

Mulla oli ihan oikea kisailme, en revennyt vaikka nolla tuli, keskityin ja pidin pään kylmänä. Käytiin jäähdyttelylenkillä ja Tessa sanoi että nyt susta näkee että keskityt, en höpöttänyt sekavia radan jälkeen tms :D Ainoa mikä meinas järkyttää keskittymisen oli se kun yhdelle koirakolle kävi ikävä sattuma radalla, ohjaaja maalin jälkeen ilmeisesti astui koiran tassulle ja voi sitä huudon määrää. Tuli ihan kauheen paha mieli ja hyvä etten ruvennut itkemään mutta Tessa pelasti tilanteen: ravisti mua olkapäistä ja melkeen huusi että: Koveta sydämes! Keskity! Lähdin sitten hakemaan koiraa ja näin kun sen satuttanut koira liikutti jo itse tassua ettei vissiin ainakaan poikki ollut. Äkkiä siinä oli eläinlääkärikin paikalla. Työnsin sen ajatuksen pois mielestä ja keskityin taas omaan suoritukseen.

Radalle kaksi siis, olen ottanut nyt tavaksi sanoa nätisti sen odota, ei se sieltä mihinkään lähde. Kun Jonna mulle aiemmin jutellessa sanoi että älä nyt sille karjaise ja hylkää sitä sinne lähtöön, pienemmästäkin herkkä koira pelästyy ja menee laamaks. Pysyy se siellä vähemmälläkin. No niin pysyykin. Istua ei kyllä taas olis halunnut millään, hellästi pepusta sen painan istumaan. Se on kyllä hauska kun sen saa asetettua siihen mihin haluaa kun tököttää kun suolattu patsas. Tälläkin radalla alku sievästi ja hyvillä käännöksillä, oli kyllä tuolla hallussa koko ajan eikä ollut menossa väärille esteille. Tässä tietty auttoi se mun määrätietoinen asenne ja se että tehtiin vähän tokoa tuolla ennen lähtöä ;) Tulee vastaseen käteen jopa niin hyvin että meinaa mennä keinustakin ohi, luulin että pitää tosi voimakkaasti ottaa ettei mene A:lle. Mut eihän se, hyvin oli kuulolla. Sitten oltiin siinä keinulla mistä luulin että tuli vitonen, ottaa kyllä kontaktin mutta tulee pois sivusta ennenkuin kolahtaa maahan. Olin ihan varma että käsi heilahti, siis tosiaan muka oikein näin sen. Mutta tuolla oli sama linja kaikille, tiesivät kaverit kertoa. Syyllistyn kyllä siihen että ihan niin terävästi en loppurataa ohjaa, katson kuitenkin että ottaa puomin kontaktin mutta tuo putken jälkeisen hypyn jälkeen ohjaus menee lennosta uusiksi. Tarkoitushan oli ottaa se nätisti hypyn yli, tehdä äkkiä persjättö, hypyn yli ja valssilla seuraava hyppy ja siitä kepeille. Juuei, tuossa kohtaa Tessan sydän oli kuulemma pysähtynyt kun tajusi etten mee niinkuin rataan tutustuin. :D Aivan loistavasti kestää kepeille takaaleikkauksen, sitä en kyllä epäillytkään enkä ehtinyt edes suuremmin miettimään kun lähdin perään. Osaahan se, mun taituri <3 Siitä enää putkeen ja vika hyppy. Tuossa vaiheessa olin varma että on vitonen ja mietin että mitä hittoa se Tessa huutelee että: Hyvä Tuija!!!! Aattelin että jos se yrittää tsempata että oli muuten hyvä rata, mä tein nollan?? Sitten Marikin käveli ohi ja sanoi että onnea nollasta! Mä en tosiaan uskonut tuota todeksi! Sitten rupes epäilyttämään ajan riittävyys tuon lopun huonon ohjauksen jälkeen.

Läksin jäähdyttelylenkille eikä tulokset ollut vieläkään tulleet kun tulin takas, alkuun mietin että kehtaanko mennä kysymään mut sitten en enää kyennyt odottamaan. Kysyin nätisti et anteeksi mut mikä meidän tulos oli? Joo, ootte kymmenes. Niiiiiin mutta niinku se tulos? Joo, nolla ja miinus jotain...okei, siinä kohtaa sanoin että ei osallistuta vikalle radalle, saako kisakirjan allekirjoitettua? Onneksi tuolla tuomarilla oli se tyyli että joka radan jälkeen käy laittamassa nimen alle. Sanoin niille toimitsijoille että sm-nollat tuli täyteen, tästähän vois vaikka lähteä ryyppäämään. Niitä vähän nauratti :D Eli päästiin lähtemään kotiin, vikalle radalle tuskin olis enää jaksanut keskittyä, ainoa juttu että eipä tullut sellasta riemun tunnetta maalissa kun en tajunnut että tehtiin se tupla :D Kuulutuksetkin on tuolla yhtä puuroa, niistä ei saa mitään selvää. Olisin pikkasen kiljunut maalissa siinä kohtaa :)) Jotenkin tuli semmoinen epäuskoinen olo että onko se nyt tässä, no on se tässä, ihan oikeesti!!!

Huhhuh, saa huokaista vähän helpotuksesta, eipä olis ensi kuussa kisaamaan ehdittykään ja sitten olisikin tullut jo kiire...nyt keskitytään treenaamiseen, P-haun kisoissa toukokuussa kyllä käydään mutta viimeinen "viimeistelyleiri" vietetään Kuttukuussa paimentamalla sm-kisaviikolla.

Tässä vielä linkki tuplanollaan:

http://youtu.be/0XFU9tguJeM

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ne riekaleet Purinan hiekassa sitoo pölyä. Huomattavasti mukavempaa juosta siistissä kuin pölisevässä ilmassa. Samoin tämä on koirille paljon mukavampi tapa sitoa pölyä kuin lyödä suolaa hiekan joukkoon. Ei pistele varpaissa jos sattuisikin olemaan pieni vekki jossain. Lisäksi koirien turkki pysyy puhtaampana, kun ei ole sitä kaameaa suola lillua turkki täynnä, helpompaa siis ohjaajalle/omistajalle ;) Eli vaikka pohja näyttääkin hiukan oudolta, se toimii hyvin.
tuija sanoi…
No tuo on kyllä totta, ehdottomasti mukavampaa tuo "riekale" kuin suola. Jotain tuollaista vähän epäilinkin, kiitos tiedosta! :)
Kielpi sanoi…
Tää uusikeskittynyt Tuija on ihan loistava!!!!!! Onnea, ootte niiin niin niiin parhaita
Jaana sanoi…
Rouskun Masa kertoi, että tyypit, jotka toivat riekaleet hallille, eivät tiennee, että ne olisi pitänyt sekoittaa hiekkaan vaan olivat kipanneet ne vain maahan ja levittäneet. Tilanne korjaantuu, kunhan ehtivät. Oli se kyllä aika kamalaa juostavaa.
Mutta pääasiaan:
Onnea upeasta tulokssta, tuplanollasta ja paikasta sm-kisoihin. Olette niin ansainneet sen.