Jecun kanssa saalispalkkauskoulutuksessa

Minkähän takia sitä tarttee jutella ihan ventovieraan ihmisen kanssa ennekuin ne samat asiat mitkä on puhunut läpi jonkun tutun kanssa aukeaa itelle ihan erilailla?? Oli taas nimittäin ajatuksia herättävä koulutus tänään. Kyllä tuosta meidän "pennusta" on oikeasti mies tulossa ja sen on huomannut mm. siitä että ei anna enää Cassun alistaa itseään. Viime tai tällä viikolla on alkanut näyttämään hammasta ja sen murina tulee tosiaan syvältä rinnasta eikä ole semmosta puolittaista pörinää mitä Cassu pitää melkein jatkuvasti leikkiessään. On melko katu-uskottava ääni nimittäin. Cassu tuli mun luo sen näkösenä että: "Kuulitsä mitä se sano! Hui!" Kyllä se valta tässä talossa koirien kesken vaihtuu jossain vaiheessa tolle nuoremmalle, minkä kyllä arvasin jo pennusta lähtien. On paljon dominoivampi luonteeltaan ja tosiaan se alfauros. Just tällä viikolla Riikallekin (Jecun kasvattaja) aiheesta soitin, kysyäkseni että pitääkö niitten antaa kerran pöllyttää kunnolla toisiaan eikä puuttua asiaan mitenkään. Uroksethan ei kuitenkaan ole sellasia kuin nartut että koko ajan tappelisivat, kerran kun se päällikkyys on päätetty niin se on sillä selvä. Aiemmin se oli myös niinpäin että kun olin jommankumman kanssa esim. treeneissä niin Cassu heti kotiintultua muistutti että mä olen se kingi kuiteskin. Nykyään se on toisinpäin. Sekin että ainahan toi vanhempi on luovuttanut Jeculle kaikki, leluista ja herkuista lähtien. Jos heittää lelua niin Cassu hakee ja Jeccu odottaa kunnes se on lähellä ja sitten vie sen itelleen. Miks turhaan tehdä töitä kun helpommallakin pääsee...Juu niin osaa se käyttää sitä muka-tyhmyyttään kyllä hyväkseenkin. Jossain asioissa se oikeesti onkin vähän hitaampi käsittämään mutta ei sitä saa päästää pälkähästä sillä että esittää mä en ymmärrä. Tän mulle sano Mari jo silloin kun Jeccu oli puolvuotias että taitaa vähän kyllä kusettaakin tolla olemuksellaan. Nää kaikki asiat tuli tuolla koulutuksessa mieleen sen takia kun ohjaaja sanoi että se on just siinä iässä että alkaa tajuamaan oman "miehisyytensä". Alkaa hormonit hyrräämään jne. Ja siinä on kyllä semmosta itsevarmuutta ja itseriittoisuutta mitä Cassussa ei ikinä. Ei se mua siihen välttämättä tartte, pärjää ihan itekin kun toi toinen taas hakee minusta sitä tukea. Tulee kyllä olemaan hemmetin mielenkiintoista viedä se luonnetestiin aikanaan!

No juu, tuli aika pitkä johdanto siihen koulutukseen mutta asian ydin oli meidän kohdalla se että mä tyhmä en pentuna leikkinyt sen kanssa ollenkaan niin paljon kuin Cassun kanssa on leikitty. Kun sillä nyt oli leikkikaveri niin eipä tullut siihen juurikaan sotkeuduttua. Nykyään Jeccu kyllä leikkii jo munkin kanssa, kantaa lelun revittäväksi ja nappaa kyllä heti lelun pois myös silloin jos Cassu haluais leikkiä vetoleikkiä...ihme. Ihan ensimmäinen ohje oli se että noi pitäis eristää toisistaan kokonaan joksikin aikaa. Niin että arvostaisi niitä leikkihetkiä sitten ihan erilailla. Hmmmm..no ihan käytännönkin syistä en sitä tee. Sen teen että lelut otetaan pois lattialta ja pidetään leikkihetkiä missä se leikkii mun kanssa eikä Cassun. Ja ihan kahdestaan eikä niin että muut hösää jotain muuta ympärillä. Sitten siirretään se ulos ja siitä sitten taas eteenpän kentälle/halliin. Sinne mennään myös vain leikkimään eikä treenaamaan muuta. Kuulemma tulee olemaan helppoa siirtää se lelupalkkaus agilityyn koska kumminkin oli niin innokas tuollakin leikkimään. Hetkittäin. Mun leikkityyli oli kuulemma hyvä, sitä ei tartte muuttaa. Liikkuminen/riehuminen itse sen kanssa on tärkeää. Jahtaaminen ei niinkään ole sen juttu. Ja sitä pitää HAASTAA. Oikein kunnolla, niin että vetää narulelulla sen melkein omaan naamaan kiinni ja samalla hetsaa. Ihan hetkeksi vaan, sitten taas laskee kauemmas itsestään. Tätä pitää kokeilla miten paljon kestää koska ei ole tarkoitus että ihan repee liitoksistaan. Myös sitä että tönimällä haastaa käymään leluun kiinni ja kun on lelussa. Näitä ei vois ikinä tehdä Cassulle, sille mä vaan ärisen kun leikitään vetoleikkiä ja siitä se kyllä tykkää ja innostuu mut noin paljoa haastetta ei kestäis kyllä. Ja mun pitää kehittää omat säännöt minkä sisällä se saa tehdä mitä vaan leikkiessä, mielellään antaa sen törkeillä kunnolla ja olla oikein MIÄS kun kerran on dominoiva. Ja tykkää fyysisestä leikistä. Mutta sen on loputtava silloin kun minä sanon. Tuli mieleen että mitä kaikkea tässä vois mennä väärin jos se käytös jäis päälle. Aika kova luotto sillä opettajalla oli mun koinrankoulutustaitoihin :)

 Mikä oli tuolla ihanaa oli se, että kun mä käskin Jecun istumaan ja odottamaan näitten hölinöitten ajan mitä oli suurin osa ajasta niin se sitten vaan istu rauhassa. Välillä meinas alkaa nuuskuttelemaan niinkuin alussa varsinkin, mutta mä en voi sietää sitä niin kyllä se senkin lopetti kun pyysin kontaktin ja käski istumaan takaisin. Cassua samassa ajassa olisin saanut sata kertaa komentaa maahan ja olemaan hiljaa....Kouluttaja sanoi että hän kyllä antaa omien koiriensa silloin kulkea ja haistella kun ei tehdä mitään niin mä sanoin että en halua edes aloittaa sitä tapaa. Koska noi on molemmat semmosia nuuskuttelijoita että jää pian päälle. Kouluttajan mielestä se ylenmääräinen haistelu on myös sitä aikuistumista että kaikki hajut on niin mielenkiintoisia. Mut mä olen sitä mieltä että jos ollaan hallilla niin siellä ollaan mun kanssa ja piste. Lenkillä asia erikseen.

Jokatapauksessa, hyödyllinen koulutus vaikka aika paljon asioita tuli kyllä mun omassa päässä yhdisteltyä, mutta hyvä että edes nyt kun siihen tuommoinen ulkopuolinen katsantokanta tarvittiin! Hyviä vinkkejä sai ja ajatuksia taas herätti kyllä. Semmosenkin asian tajusin että jokaikiseen koulutukseen on mentävä molempien kanssa jos jotain just sille koiralle haluaa, ei noille sovi samat asiat missään lajissa. Tessakin hämmästeli että on kyllä niin erilaiset luonteeltaan, vois vaikka luulla että on ihan eri rotuakin :) No juu, toinen on itsevarma viilipytty ja rauhallinen kunnes tarttee toimia ja toinen sähäkämpi sätkyukko mutta on sitä sitten koko ajan eikä osaa ikinä rauhoittua. Saatte arvata kumpi on kumpi ;D