Agilityn piirinmestaruudet vm -18
Tultiin valituksi agilityn piirinmestisjoukkeeseen, tehtiin pikkunätti nolla siellä, ja meidän joukkue oli medeissä ainoa, joka sai tuloksen. Hyvä me! Joukkueeseen kuului Taina ja Wanda, Kaija ja Ilo, Jaana ja Navi, ja me. Wandalle yksi kielto, muut tekivät nollan. Ei huono! Rotukirjoa löytyi mukavasti joukkueesta, shiba, schapendoes, parsonrusseli ja bretoni :) Tämä siis lauantaina.
Sunnuntaina oli vuorossa yksilömestaruudet, tuomarina Laura Mättö. Ekaa kertaa olin hänenkin radoillaan, mukavia ratoja joissa semmoinen ansapaikka joka radalla, mihin aika monen elämä kosahti. Agiradalla se oli tuo puomin jälkeinen elämä, jos ei koira yhtään siinä kontaktilla himmaillut niin siinä oli virhe lähellä. Oltiinkin tällä radalla kolmansia, eikä taas jääty siitä vikasta sertistä kovin kauas. Ekaksi sijoittuneella ei vielä mahdollisuutta vastaanottaa sertiä, mutta Kaija ja Ilo sen sitten pokkasi toisella sijallaan :)
Hyppärille sitten asenteella, että nyt varma nolla ja ollaan pm-kisassa vahvasti mukana. Tehtiin taas semmoinen sievä nolla, joten plakkarissa siis tupla (toiseen kertaan), ja kisakirjan aukeama nro 2 täynnä. Sm-nollista puuttuu enää yksi, joten eiköhän meidät siellä ensi kesänä nähdä! Ja saatiin sitten vielä pm-hopeaakin, samat sijat kuin viime vuonna molemmissa siis. On mulla kyllä paras kisakamu, jei me! <3
Kaijan kanssa kisojen lomassa juttelinkin, että mä en ole saanut Jipon kuntoa sille tasolle, missä se ennen pentuja oli. Se ei kulje samallailla, vaikka tuollakin nyt agiradan etenemä jotain 4,3 mutta ei se mee niinkuin ennen. Toisaalta mukava, että pelkästään hömpöttelemällä vauhti on kuitenkin tuo. No, jospa me molemmat pikkuhiljaa kiritään, nimittäin Lappeenrannassa se kyllä taas meni ihan erilailla. Se vika vaihde nyt pitää vaan taas löytää, ja saada käyttöön. Kyllä se vielä löytyy!
Sunnuntaina oli vuorossa yksilömestaruudet, tuomarina Laura Mättö. Ekaa kertaa olin hänenkin radoillaan, mukavia ratoja joissa semmoinen ansapaikka joka radalla, mihin aika monen elämä kosahti. Agiradalla se oli tuo puomin jälkeinen elämä, jos ei koira yhtään siinä kontaktilla himmaillut niin siinä oli virhe lähellä. Oltiinkin tällä radalla kolmansia, eikä taas jääty siitä vikasta sertistä kovin kauas. Ekaksi sijoittuneella ei vielä mahdollisuutta vastaanottaa sertiä, mutta Kaija ja Ilo sen sitten pokkasi toisella sijallaan :)
Hyppärille sitten asenteella, että nyt varma nolla ja ollaan pm-kisassa vahvasti mukana. Tehtiin taas semmoinen sievä nolla, joten plakkarissa siis tupla (toiseen kertaan), ja kisakirjan aukeama nro 2 täynnä. Sm-nollista puuttuu enää yksi, joten eiköhän meidät siellä ensi kesänä nähdä! Ja saatiin sitten vielä pm-hopeaakin, samat sijat kuin viime vuonna molemmissa siis. On mulla kyllä paras kisakamu, jei me! <3
Kaijan kanssa kisojen lomassa juttelinkin, että mä en ole saanut Jipon kuntoa sille tasolle, missä se ennen pentuja oli. Se ei kulje samallailla, vaikka tuollakin nyt agiradan etenemä jotain 4,3 mutta ei se mee niinkuin ennen. Toisaalta mukava, että pelkästään hömpöttelemällä vauhti on kuitenkin tuo. No, jospa me molemmat pikkuhiljaa kiritään, nimittäin Lappeenrannassa se kyllä taas meni ihan erilailla. Se vika vaihde nyt pitää vaan taas löytää, ja saada käyttöön. Kyllä se vielä löytyy!
Kommentit