Sairaan mahtavaa!!
Nimittäin aloittaa agility piiiiitkän tauon jälkeen! Pari kertaa käytiin hallilla tekemässä puomia ja keppejä, ja yhden kerran oikein ohjatuissa treeneissä, jonka jälkeen viime viikonloppuna kisoihin Lappeenrantaan. Sieltä nyt ei tietenkään jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville, muutakuin että hauskaa oli! Oltiin menossa lähtöön, ja tajusin että eihän se helvetti siellä tuu pysymään, kun ei sitä ole yhtään treenattu. Ja sillä kun on tapana varastaa....Ja mulla oli hieno suunnitelma mennä pituuden taa odottamaan, ja siitä hienosti kääntää kolmoselle. Kun tajusin, että ei se tuu pysymään, niin lähdin itte ihan liian hätäisesti (ja varmaan olis pysynytkin, kun vaan olisin luottanut), eli suunnitelma meni heti plörinäksi, ja olin sitten tietty myöhässä jo esteelle 3. Ja hylly esteellä 5, kun Jippo meni sitten putken väärään päähän. Sen jälkeen hyvää pätkää, itte sössin jatkossa, kepit väärin enkä korjaa. Big mistake, se kyllä heti käyttää sen lepsuilun hyväkseen seuraavallakin radalla. Se kun mieluummin jättäis aina pari väliin, pääsis nopeemmin eteenpäin. Loppu menee plörinäksi, pitäis mennä putkeen ja kiertää koko laitoksen, mutta enhän mä edes tuossa ohjaa. Hyppelee iloissaan yhden hypynkin mikä ei edes osu radalle.
Toka radalla oli kahden hypyn jälkeen kepit suoraan, eihän se sitten tosiaan niitä malttanut nytkään tehdä. Otettiin uusiksi, enkä sitten ollut yhtään taas siellä missä piti, niin keppien jälkeisellä hypyllä hylly. No hylly olis tullut kyllä A:n jälkeisessä elämässäkin, lukitsee väärän putken jo aikasin, eikä mun vastasia käsiä paljon vilkuile. Lopun rataa löysäilen rumasti, hyhhyh. No mutta kivaa on, ja se olikin lähinnä pääasia, että päästään taas vähän kisaratojen makuun. Harjoituksia jatketaan ylihuomenna Janakkalassa, saadaan treenata jopa 4 rataa! Sitten onkin mahtireissu Rukalle Roihuralliin, kaksi päivää agia ja perjantaina meinasin kiertää Pienen Karhunkierroksen, ihan mahtavaa! Video kisoista, näkee siitä ainakin miten kivaa Jipolla oli :D
Lappeenrannan kisoissa oli myös Marika, ja hän otti Fiollan mukaan näytille. Oi kun se on söpö ja ihana <3 Eikä antanut mulle sitä hoitoon, kummallinen ihminen. No, syksymmällä Fiolla sitten tulee meille hetkeksi.
Kolme sukupolvea agikoiria: mummo Lumikuono Conamore Ikwil, äiti Hästängens Aldrig Ger Jag Upp ja tytär sekä tyttärentytär Pomppaloikan Noitarummun Lumous <3
Treenattiin sitten kisojen jälkeen vaikeaa avokulmaa kepeille, putkesta ja kahden hypyn kautta ei edes ysikymppiin, vaan vielä tiukempaan, niin että minä oon vielä ulkopuolella ja lähden perään. Ja onnistui! Edellisen viikon treeneissä ei toiminut millään, nyt se lopulta alkoi pelaamaan ja hyvin! Ja ai että mä rakastan treenata tuon koiran kanssa, ei ahdistu, ei paineistu, vaikka tekee väärin niin häntä vaan heiluu. Se yrittää uudelleen, tekee paremmin ja oppii! Kun on kokemusta siitä toisestakin mallista, niin tätä ominaisuutta osaa arvostaa ihan todella paljon.
Yritän sen videon liittää tähän, puhelimella kuvattu ja ladattu suoraan faceen, toivottavasti näkyy. Tätä kuvattua kohtaa edelsi jo hetken treeni, missä tuli esiin pari kertaa "mutteriefekti", ja se ettei osannut lähteä kepeille ollenkaan. Meni läpi, tai tosiaan pyöri ekaa tai tokaa keppiä ympäri. Huomasin että mun katseella oli Jipolle suuri merkitys, pitää tuijottaa ekaa keppiä, ei koiraa, ei kakkoskeppiä eikä ekaa väliä, vaan sitä ekaa keppiä. Toki kun tulee varmemmaksi, kestää sitten sitä häiriötäkin enempi. Nyt pitää tehdä vaikeita keppitreenejä omissa treeneissä, ja tehdä näistä paljon varmemmat ylipäätään.
Tänään alkoivat vihdoin odotetut Timo Rannikon treenit, jeeeee! Joka toinen torstai taas huippuopissa, ihan loistavaa. Mun kunto on ihan pohjalukemissa, meinasin kuolla tämän päivän treenin jälkeen. Tämmöistä rataa juostiin:
Alkuun meinasin tehdä ensin tyhmän ohjauksen, kunnes Timo taas kertoi tähän nopeimman vaihtoehdon. Eli pakkovalssi/merkkaus kolmoselle oli paras vaihtoehto, siitä vaan juoksin tekemään persjätön vitoselle, ja olin ihan varma etten ikinä saa sitä kääntymään kuin ehkä tuohon väärään päähän putkea. Mutta sehän kääntyikin jarrulla jo niin paljon, että pysähtyikin jopa tuohon hypyn eteen. Siitähän piti heti palkata. Tein siis itte ihan turhan vahvan siinä, olin vaan varma että ei innoissaan kyllä kuuntele yhtään. Mutta kuuntelipa, ja tätä treenattiin pariinkin kertaan, kunnes minä löysin sen oikean määrän jarrua ja vastista vitoselle. Ei siis missään vaiheessa edes yrittänyt putkeen. Kerran sain kepeille kääntymään. Mun sijoittuminen tärkeä tässä.
Jatko ihan iisi, yksitoista hyppy kaukaa ohjaten, sitten taas pakkovalssi/merkkaus kahdelletoista, kierto 13, heitto 14:sta ja täysiä tuonne putken suulle ohjaamaan. Tein persjätön tuon A:n jälkeen. Putkesta ulos niin ihanasti hyppy tarjolla, siinä vaan haltuun nimellä ja kepeille. Putkeen lähetys, merkki putken suulla, pois alta ja keinun jälkeen ekana saksalainen, tokalla kerralla kun olin ite parempi, ja ehdin pidemmälle, tehtiin pakkovalssi 20 ja siitä loppuun. Sitten meidän käskettiin tehdä näytösluontoinen nolla loppuun, päästiinkin hienosti esteelle 20, kunnes joku urpo ei taas osannut sitä pakkovalssia, ja Jippo hyppäs väärinpäin hypyn. Mutta mahtavaa, mä ehkä jo tiedän miten Jippoa pitää ohjata, jotta saan sen sinne mihin haluan. Paljon haltuunottoja tällä radalla, ja nehän onnistuivat! Päätin tuossa, että näissä Timon treeneissä tulen käymään koko talven, ovat joka toinen viikko, ja tunnen että hänellä on paljon annettavaa meille. Ja edistyttiin viime talven aikana tosi paljon hänen treeneissään! Mun rohkeus tehdä niitä meille hyviä valintoja, ja siis se tieto mitkä ovat meille hyviä valintoja, on ihan ykkösjuttu. Treenataan sitten väliviikoilla näissä treeneissä esiintulleita puutteita meillä. Meinasin kuolla, mun kunto on ihan pohjamudissa, mutta silti tiristin kaikki mikä irti lähti :D Ihan sairaan mahtavat treenit!
Toka radalla oli kahden hypyn jälkeen kepit suoraan, eihän se sitten tosiaan niitä malttanut nytkään tehdä. Otettiin uusiksi, enkä sitten ollut yhtään taas siellä missä piti, niin keppien jälkeisellä hypyllä hylly. No hylly olis tullut kyllä A:n jälkeisessä elämässäkin, lukitsee väärän putken jo aikasin, eikä mun vastasia käsiä paljon vilkuile. Lopun rataa löysäilen rumasti, hyhhyh. No mutta kivaa on, ja se olikin lähinnä pääasia, että päästään taas vähän kisaratojen makuun. Harjoituksia jatketaan ylihuomenna Janakkalassa, saadaan treenata jopa 4 rataa! Sitten onkin mahtireissu Rukalle Roihuralliin, kaksi päivää agia ja perjantaina meinasin kiertää Pienen Karhunkierroksen, ihan mahtavaa! Video kisoista, näkee siitä ainakin miten kivaa Jipolla oli :D
Lappeenrannan kisoissa oli myös Marika, ja hän otti Fiollan mukaan näytille. Oi kun se on söpö ja ihana <3 Eikä antanut mulle sitä hoitoon, kummallinen ihminen. No, syksymmällä Fiolla sitten tulee meille hetkeksi.
Kolme sukupolvea agikoiria: mummo Lumikuono Conamore Ikwil, äiti Hästängens Aldrig Ger Jag Upp ja tytär sekä tyttärentytär Pomppaloikan Noitarummun Lumous <3
Treenattiin sitten kisojen jälkeen vaikeaa avokulmaa kepeille, putkesta ja kahden hypyn kautta ei edes ysikymppiin, vaan vielä tiukempaan, niin että minä oon vielä ulkopuolella ja lähden perään. Ja onnistui! Edellisen viikon treeneissä ei toiminut millään, nyt se lopulta alkoi pelaamaan ja hyvin! Ja ai että mä rakastan treenata tuon koiran kanssa, ei ahdistu, ei paineistu, vaikka tekee väärin niin häntä vaan heiluu. Se yrittää uudelleen, tekee paremmin ja oppii! Kun on kokemusta siitä toisestakin mallista, niin tätä ominaisuutta osaa arvostaa ihan todella paljon.
Yritän sen videon liittää tähän, puhelimella kuvattu ja ladattu suoraan faceen, toivottavasti näkyy. Tätä kuvattua kohtaa edelsi jo hetken treeni, missä tuli esiin pari kertaa "mutteriefekti", ja se ettei osannut lähteä kepeille ollenkaan. Meni läpi, tai tosiaan pyöri ekaa tai tokaa keppiä ympäri. Huomasin että mun katseella oli Jipolle suuri merkitys, pitää tuijottaa ekaa keppiä, ei koiraa, ei kakkoskeppiä eikä ekaa väliä, vaan sitä ekaa keppiä. Toki kun tulee varmemmaksi, kestää sitten sitä häiriötäkin enempi. Nyt pitää tehdä vaikeita keppitreenejä omissa treeneissä, ja tehdä näistä paljon varmemmat ylipäätään.
Tänään alkoivat vihdoin odotetut Timo Rannikon treenit, jeeeee! Joka toinen torstai taas huippuopissa, ihan loistavaa. Mun kunto on ihan pohjalukemissa, meinasin kuolla tämän päivän treenin jälkeen. Tämmöistä rataa juostiin:
Alkuun meinasin tehdä ensin tyhmän ohjauksen, kunnes Timo taas kertoi tähän nopeimman vaihtoehdon. Eli pakkovalssi/merkkaus kolmoselle oli paras vaihtoehto, siitä vaan juoksin tekemään persjätön vitoselle, ja olin ihan varma etten ikinä saa sitä kääntymään kuin ehkä tuohon väärään päähän putkea. Mutta sehän kääntyikin jarrulla jo niin paljon, että pysähtyikin jopa tuohon hypyn eteen. Siitähän piti heti palkata. Tein siis itte ihan turhan vahvan siinä, olin vaan varma että ei innoissaan kyllä kuuntele yhtään. Mutta kuuntelipa, ja tätä treenattiin pariinkin kertaan, kunnes minä löysin sen oikean määrän jarrua ja vastista vitoselle. Ei siis missään vaiheessa edes yrittänyt putkeen. Kerran sain kepeille kääntymään. Mun sijoittuminen tärkeä tässä.
Jatko ihan iisi, yksitoista hyppy kaukaa ohjaten, sitten taas pakkovalssi/merkkaus kahdelletoista, kierto 13, heitto 14:sta ja täysiä tuonne putken suulle ohjaamaan. Tein persjätön tuon A:n jälkeen. Putkesta ulos niin ihanasti hyppy tarjolla, siinä vaan haltuun nimellä ja kepeille. Putkeen lähetys, merkki putken suulla, pois alta ja keinun jälkeen ekana saksalainen, tokalla kerralla kun olin ite parempi, ja ehdin pidemmälle, tehtiin pakkovalssi 20 ja siitä loppuun. Sitten meidän käskettiin tehdä näytösluontoinen nolla loppuun, päästiinkin hienosti esteelle 20, kunnes joku urpo ei taas osannut sitä pakkovalssia, ja Jippo hyppäs väärinpäin hypyn. Mutta mahtavaa, mä ehkä jo tiedän miten Jippoa pitää ohjata, jotta saan sen sinne mihin haluan. Paljon haltuunottoja tällä radalla, ja nehän onnistuivat! Päätin tuossa, että näissä Timon treeneissä tulen käymään koko talven, ovat joka toinen viikko, ja tunnen että hänellä on paljon annettavaa meille. Ja edistyttiin viime talven aikana tosi paljon hänen treeneissään! Mun rohkeus tehdä niitä meille hyviä valintoja, ja siis se tieto mitkä ovat meille hyviä valintoja, on ihan ykkösjuttu. Treenataan sitten väliviikoilla näissä treeneissä esiintulleita puutteita meillä. Meinasin kuolla, mun kunto on ihan pohjamudissa, mutta silti tiristin kaikki mikä irti lähti :D Ihan sairaan mahtavat treenit!
Kommentit