Toko SM-2016
Lauantaina sitten koitti se odotettu ja vähän pelättykin päivä. Vuoden tärkein koe. Mulla oli edeltävinä viikkoina ihan paska fiilis tästä, kun olin sitä mieltä että meidän valmistautuminen oli ihan ala-arvoista. Vaikka me treenattiinkin, mutta ei saatu tehtyä semmoista valmistautumista mitä alunperin suunnittelin. Tuntui että sen kahdeksan viikon aikana, kun pennut oli, me ei treenattu ollenkaan. Vaikka kyllä me kai sentään jotain tehtiinkin. Mutta kuitenkin, ei ollut yhtään sellainen itsevarma "kyllä me osataan"-olo. Varsinkin kun ennen koetta onnistuin rikkomaan ohjatun....kunnes tajusin, että Jeccu ei vaan näe niitä liiloja kapuloita vihreästä nurmesta, varsinkin jos se oli yhtään pitkää. Tai lähti kapuloille, mutta otti vain sen ensimmäisen mikä sattui silmään. Edellisen sunnuntain joukkueen treeneissä, Marianna antoi yhden vinkin miten nomessa koira lähetetään, ja sitähän sitten piti kokeilla. Ehdittiin sitä jopa yhteensä kolme kertaa treenaamaan, mutta sehän toimi ainakin treeneissä.
Treenikoe
Kuun alussa käytiin tuossa ihan samassa paikassa kokeessa, tuomarina Marjo Halmiala. Saatiin peruutuspaikka, tosi myöhään sitä kyllä kyselinkin. No, se oli iltakoe, ja tänä vuonna kun on noita ötököitä ollut ihan tarpeeksi, niin siellä oli ihan hulluna mäkäräisiä. Liiskasin niitä Jecun silmistä ihan urakalla. Kun sinnehän ne tuommosessa pitkäkarvaisessa tunkee. No jokatapauksessa, siinä kokeessa Jecun ilme ja asenne tosi kiva, vauhtia riitti mutta teki outoja virheitä. Paikkamakuu, meni vinoon ja tartti toisen ylösnousukäskyn. Itse asiassa kaikki koirat tartti, en tiiä jämähtikö ne mieluummin sinne alas mäkäräisten pelossa. Tuomarikin sanoi että kyllä olivat kiltisti siinä ötökkämäärässä. Eli 7.
Ällä 9, Luoksari 8, ennakoi ja alkaa hidastamaan, sanon käskyn liian aikaisin. Kaket 6, en muista enää mikä fiba niissä tuli. Eteni ainakin.
Lopuista tulikin sitten nollat, ruutu nurmella oli sen mielestä ihan uusi juttu, ei yhtään hahmottanut mihin mennä. Sain onneksi siinä korjata, ja sitten löytyi. Tätä "nurmiruutua" muuten treenattiinkin sitten urakalla tämän jälkeen! Ohjatussa lähti ihan oikeaan suuntaan, vähän ennen kapulaa päättikin hakea sen toisen. Tässä varmaan kävi taas niin, että näki sen toisen silmäkulmastaan ja haki sen sitten. Tunnarissa haisteli yhtä ja viereistä, ja nappasi toisen ja olin ihan varma että otti oikean. Niin oli muuten tuomarikin, hänen piti kysyä että oliko se oikea? Marko oli tästä mieltä, että ihan vaan työtapaturma kun hänelle siitä kerroin. On tässä yleensä tosi hyvä. Metskun heitin itte ihan hemmetin vinoon, ohitti esteen mennessä ja tullessa, oma vika. Kokonaisvaikutus siellä 9, Jeccu teki tosiaan iloisesti, ja niissä olosuhteissa olin sitä mieltä, että kaikki mitä tehdään on plussaa. Niitä mäkäräisiä oli ihan helvetisti, ja kehän alkaminen tunnin myöhässä, plus että kehien välissä joutui odottamaan todella kauan. Koirakoita voittajassa kuitenkin vain kolme. Yhteispisteet tuosta kokeesta vain 142.
Vähän treeniäkin
Pari kertaa käytiin puistotreeneissä, joissa oli oikein neljä kehää ja paljon porukkaa. Ekat meni hyvin, tokat ei niinkään kun joku toi sinne tärppipäivillä olevan nartun. Jipii. Tuon kun olis tiennyt, oltais jätetty siihen treeniin menemättä. Ja kun en tuota alkuun tiennyt, niin ihmettelin että mitä helvettiä se tuo koira oikeen tekee, mikään ei mee jakeluun. Luojan kiitos kuulin sen juuri ennenkuin lähdettiin pois, ja päästiin tekemään "korjaussarja" puiston kohtaan jossa kukaan ei ollut ollut. Kivahan se on kolme kertaa astuneen uroksen kanssa kiertää niitä kehiä sen nartun perässä. Silmät pyörii kuin hedelmäpelissä eikä korvien ja aivojen välillä mitään yhteyttä. Tämä kaksi viikkoa ennen koetta. Joten joo, luottavaisuus tekemiseen siinä kohtaa ihan totaalisen nollassa.
Torstaina käytiin Helin kanssa puistossa tekemässä kokeen kehien mukainen treeni, ne kun vihdoin tulivat. Se treeni menikin tosi hyvin! Nurtsi oli justiin ajettu, ohjattu oikein, ruutu oikein ja muutenkin ilme alkoi olla taas iloinen molemmilla. Perjantaina vielä ohjatun vahvistamista, sillä uudella käden liikkeellä :) Ja metskua palkattiin to sydämillä ja pe mahapullilla. Siitä sanoin joukkuekavereille, että tulee olemaan kokeessa varma nolla. Kun tajuaa ettei oo palkkaa, niin ei varmaan palauta hypyn kautta. Näillä sekavilla fiiliksillä sitten lauantaina Laukaaseen.....
Koepäivä
Ilma oli pilvinen onneksi, semmoinen kosteanlämmin ilma kuitenkin, mikä on oikeastaan koko kesän ollut. Ihan omituiseksi mennyt muuten nää kelit. Ja hei, ystävämme mäkäräiset olivat taas heränneet henkiin. Onneksi niitä nyt oli huomattavasti paljon vähemmän kuin aiemmin. Muutama koira paikkamakuussa niitä nappaili suuhunsa. Kloks kloks vaan. Meitä ne ei kyllä nyt häirinneet, jotain hyötyä tuosta turkistakin ;) Arpaonni oli meitä suosinut, ja oltiin seitsemäntenä suoritusvuorossa, ihan mahtavaa!! Ei tarttenut koko päivää odotella omaa vuoroa. Kotoa lähdettiin varttia yli kuusi aamulla, oltiin pelipaikoilla puoli yhdeksän aikaan, yhdeksältä oli avajaiset, puoli kymmenen kaikki koirat kävivät luoksepäästävyydessä eri kohdissa kentällä ja siitä siirryttiin paikkamakuukehän viereen varttumaan varsinaisen kokeen alkua, joka alkoi ihan tasan kello 10, kuten ilmoitettu.
Kehä 1, paikkamakuu, tuomari Jaana Tala.
Pisteet 9 ja 10, meni maahan hitaahkosti. Yhteistyö 10 huolimatta siitä, että Jeccu haukahti kerran, oli jo kyllä vapautettu käskyn alta.
Huh, rumba aloitettu hyvillä pisteillä, tosi tyytyväinen ja tästä hyvä jatkaa! Ehdin kiertelemään pitkin paikkoja ennen seuraavaa kehää, siinä kun se 6 koiraa ennen meitä oli. Moikkailin tuttuja ja hengailtiin, Jeccu kun alkoi samantien haukahtelemaan jos vaan oltiin.
Kehä 2, ruutu, ällä, tunnari, hyppynouto, tuomari Pirkko Bellaoui.
Ruutu 7, Annoin käskyn, mietti sekunnin sadasosan, ehdin jo aattelemaan että annan toisen käskyn, lähti sitten ravilla-kun näki ruudun, vaihtoi laukkaan, meni varmasti keskelle, jäi hyvin seisomaan ja maahan hitaahkosti. Viereen nopeasti ja hienosti, vauhti pudotti arvosanan seiskaan.
Ällä 0 (!) Meidän paras liike tähän mennessä yleensä kokeessa nollille. Seisoi molemmat stopit. Älysin sitten suoritusten jälkeen että miksi, hinkattiin sitä ohjattua niin hulluna, eikä ällää treenattu juuri lainkaan, koska sen se osaa....sitä saa mitä vahvistaa.
Tunnari 9, jesh! Kapulat ympyrässä, onneksi tuli mieleen tämäkin jossain vaiheessa, että ympyrää ei olla treenattu kyllä ollenkaan. Joku etiäinen vissiin. Haisteli muutamaan, toi oikean. Tässä kävi ohjaajalle moka, naapurikehässä mentiin seuruuta, siellä liikkuri sanoi että täyskäännös, ja minähän se käännyin, ja samassa meidän liikkuri sanoo että ohjaaja täyskäännös. Sanoin ääneen että apua, käännyin kun kuulin viereisen kehän käskyn! Tuomari kävi sanomassa, että kävi huono tuuri tuon asian kanssa, ei siitä onneksi rokottanut sitten.
Vikana tässä kehässä se etukäteen varma nolla, hyppynouto. Kävi hyvä homma tuon esteen kanssa, se oli neljässäkympissä, liikkuri kysyi että onko ok, mä tuumasin että juu on! Kysyi vielä toisenkin kerran, kun oltiin siinä edessä, ihan olin tyytyväinen että oli matalammalla, tuo varmemmin yli ;) Enpä sitä nyt kyllä ääneen sanonut. Osasin heittää melko suoraan, aika kauas, lähti heti, meni laukalla, otti ja palautti tietty ravilla, mutta toi sievästi viereen hypyn kautta. 8,5!!! Juhuu!
Olinpa superiloinen jo tämän kehän jälkeen, onnistui semmoiset asiat mitä etukäteen jännitin hulluna, ruutu ja metsku. Tuomari sanoi että tekee tosi kivasti töitä, vaikka onkin melko rauhallinen koira. Meinasin kuolla nauruun, Jeccu taitaa kuitenkin sen verran olla fiksu, kun huomasi että mä jännitän niin että perse halvaantuu, niin rauhoitteli tekemällä itse hitaammin. Tuomari vastasi siihen, että joo näytti se kyllä nopeutensa ruudusta viereen tullessaan :) Yhteistyöstä siis 9!
Jäljellä enää se kolmas, ja viimeinen kehä, ei jouduttu onneksi kovin pitkään näiden kahden kehän välissä varttumaan, siis ehkä neljä-viisi koirakkoa maks. Hyvin rullasi kehät. Ei siis viitsinyt Jeccua telttaankaan väleissä viedä, ja mun häkki oli sille niin pieni, että ei siinä kovin mukava olisi ollut ollakaan. Siitä isommasta ovi rikki, joten otin sen pentujen häkin vaan. Sain sen verran koiran pois käsistä, että pääsin vessaan, t-paidan ostamaan ja tilasin keltaiset ohjatun kapulat. Toivottavasti tulevat pian!
Kaket 7, järkkä i-s-m-s-i-m. Nousi ekalla istumaan, ja tiesin että jep, tää toimii. Pysyi hyvin paikallaan, tartti m-s tuplakäskyn. Oli melkoisen ripeät vaihdot, ihan kääntyi samantien taulu kun edellinen asento tehty. Ihan ei tainnu kolmea sekuntia vaihdot olla :D Mutta ei haittaa, hyvin teki Jeccu nämä! Koska jos tuplasta putosi kaksi pistettä, niin oltais saatu ysi! Tosi hienot asennot, hyvä Jeccu!
Luoksetulossa ongelmana on ollut ennakointi, ja sen se teki nyttenkin. Ehti vaihtaa raville käskyä odottaessaan, joten 7. Pysähtyi tietty heti siitä vauhdista.
Seuruu, 8. Tuntui hyvältä, ei levähtänyt ainakaan suuremmin, yhtään en katsonut mutta ponnari hipoi näppiä aika-ajoin :) Taisi olla kasi tältä tuomarilta hyvin, katselin tuloksista että yksi 9.5, neljä ysiä ja loput sitten vitosesta lähtien. Peruutus edelleen loistava!
Vikana sitten se paljon treenattu ohjattu. Tämä oli jossain vaiheessa hieno, sitten se meni justiin rikki ja tajusin että hakee vaan sen kapulan minkä sattuu näkemään. Arvottiin vasen, tämä kyllä siis tehtiin heti kehään mennessä, ettei aikaa kulu siellä hukkaan. Alku liikkeestä ok, onneksi ei mitään merkkiä maassa, niinkuin ei kyllä kuulukaan. Sitä ennakoi nimittäin muuten kanssa huolella. Ja alkoi perjantain treeneissä ennakoimaan stoppia muutenkin. Nyt ei onneksi. Katsoi minua kun käännyin, keskittyi ja katsoi mitä näytin, lähti ravilla, vaihtoi laukalle kun bongasi kapulan. Meni siis ihan suoraan, ei mutkitellut tms ja palautti pyörittelemättä. Alun vauhdista putosi arvosana seiskaan. Yhteistyö tässäkin kehässä 9. Kättelin tuomarin ja sitten pitämään bileitä!!
Riemuitsemista
Ai että mä olin onnellinen!! Vaan yksi nolla sm-kisoissa!!! Meidän paras voittajan koe tähän mennessä!! Aivan sairaan mahtavaa!!! Huutomerkkejä!! :D Ja kun tietää, että arvostelu tuolla tiukempaa, koska esim. ohjattu ja ruutu aivan oikein, ainoastaan vauhdista putosi pisteet niin ihan mahtavaa!!!! Lopulta siis kakkostulos, pisteet 227, 166667, ei paljoa jäänyt ykkösestä, mikä nyt olis ollut ihan supermahtavaa että sm-kisoissa olis tullut meidän eka ykkönen voittajasta. Semmosesta osannut uneksiakaan. Tiedän kyllä että Jeccu liikkeet osaa, mutta toko on aina niin pienestä kiinni, varsinkin ylemmissä luokissa, kun arvostelu on jo tiukempaa kuin alemmissa. En ehkä ikinä ole ollut mistään tuloksesta noin onnellinen koiraharrastukseni aikana! Loppusijoitus 16./42. ja joukkueella 24./43. Ykköstuloksia voittajassa tuli 7, sitten 9 kakkosta, 10 kolmosta ja loput tuloksettomia. Että ei se oikeesti ole helppoa!
Ihmiset varmaan aattelee, että on se pimee kun iloitsee kakkostuloksesta noin paljon, mutta voi herranjestas että on kyllä töitäkin tehty talven aikana. Noustu epätoivon alhosta parikin kertaa, että ei tästä nyt mitään tuu, eikä noi hemmetin kaketkaan toimi ikinä, järki lähtee. Ja sitten pim! yhtäkkiä Jeccu rupes tekemään kaket tosi hyvin paikallaan ihan vähän aikaa sitten. What the hell, eikä ees oikeestaan niitä treenattu sen kummemmin. Vähäkin riittää, jos on laadukasta, niinkö?? Ja se mun tunne, että ollaan vielä kaikenlisäksi joukkueessa, ja petetään seurakaverit kun ei oo treenattu tarpeeks ja kaikkea, niin sekin huoli oli turha! Putosi kivi sydämeltä ja fiilis nousi taivaisiin!
Meikä pörräs ympäri tapahtumapaikkaa intoilemassa kaikille mahdollisille uhreille, Oilillekin kävin siellä iloitsemassa, hän halas että no on mahtavaa kun oli kivaa kehässä. (varmaan aatteli just että onpa pöpi kun kakkostuloksesta noin iloinen) Mutta ollaan siis niin paljon treenattu Oililla, ja hän on koko ajan sanonut, että Jeccu on tosi hyvä koira. No niin se onkin!! Tuo häiriön määrä, pitkä odottelu normikokeeseen verrattuna, koko ajan valmiina oleminen, kun aikaa kuitenkin meni siitä ysistä lähtien kaksi tuntia, että oltiin valmiita kehistä. Tai oikeestaan reilu kaks, kun klo 11.20 oon yrittänyt ekan kerran soittaa Riikalle :D Se on koiralle pitkä aika, ja sen kun kestää tekemällä vielä liikkeet niin hyvin kuin osaa, ja jaksaa keskittyä kehästä kehään, niin super! Markokin sai oman osansa tästä höyrystä, ja siinä sivussa Huotarin Petekin. Eniten ehkä naurattaa se, kun näin poislähtiessä vielä sen edellisen kokeen tuomarin Marjon, jota en siis todellakaan tunne, niin hän raukka erehtyi mulle hymyilemään, niin menin hänellekin pölisemään :D Toki hän toivotteli viime kokeessa tsemppiä sm-kisoihin, ja sanoi nyt kun intoilin että meillä meni paljon paremmin kuin viimeksi, että eihän teillä nyt kovin huonosti silloinkaan mennyt. Tuskin kuitenkaan älyttömästi kiinnosti miten meni, kun ei edes tunne, anteeksi vaan hänellekin :D Mirva, joka on meidän joukkueessa, sanoi että oli ihana katella mua kun vaan hymyilin ja nauroin, kun pörräsin ympäri mestoja. Syömäänkin olin menossa varmaan vaikka kuinka kauan, kun istuin ja puhuin vaan sitten puhelimessa. Jecun toki olin vienyt autoon jo lepäämään, ruokin sen kanssa ja hyvähän sen oli siellä olla, kun oli pilvinen sää ja rauhallista. Parkkipaikka oli niin kaukana kuitenkin, ettei sinne kehien välillä ehtinyt koiraa viemään tauolle. Mutta ei kyllä kotiin ajaessa paljoa mustaa ponnaripäätä näkynyt, veteli sikeitä koko matkan suurinpiirtein.
Ja vaikka kuinka vannoin, että kun tuo koe on ohi, en ota mitään ylimääräistä stressiä vaan treenataan kun jaksetaan, ja vaan levätään. Mitä tekee Tuija? Innostuneena ilmoittaa koiransa ja itsensä kahden viikon päähän kokeeseen. Ehhehhe. No mutta, kerta noin hyvin meni, niin pitäähän se takoa kun rauta on kuumaa!?
Kommentit