Koirankoulutuksen rikkauksia
Olin menossa koulutukseen pelkästään Jecun kanssa, ja sitten tarjottiin paikkaa myös Cassulle. Kun ilmoittautuneet ihmiset yllättäen peruivat tulonsa. Eihän siinä mitään, harkinnan jälkeen päätin ottaa senkin mukaan. Mentiin ekaa kertaa Pekka Korrille, hän kun on kuulemma guru virejuttujen kanssa. Pekka ja Riitta kun tulevat yleensä parina, ja olen aina ollut Riitalla. Molemmat ihan loistavia kouluttajia, mutta nyt kyllä osui niiiiin oikeaan kohtaan tuo Pekka! Ja olipas sitten kyllä mahtava juttu tämä; molempien koirien kanssa (jotka ovat niin erilaisia luonteeltaan) samalla kouluttajalla. Joka ei siis tosiaan ollut aiemmin kumpaakaan nähnyt, eikä minuakaan.
Ensin vuorossa Cassu, rakas höösäntösä, jonka pää vaan ei kestä ihan kaikkea. Kerroin Pekalle alustuksena, miten siinä yhdessäkin kokeessa se jäätyi täysin, kun kakeja olisi pitänyt tehdä, eikä vaan pysty kun takana toimitsijoiden teltta ja koiria ja muuta. Mutta että on yksi ykkönen evl:stä, ja on kaikki muut koularit, ja vissiin se 5 pari pistettä vajaata ykköstä evl:stä. Ja aina nollannut jonkun liikkeen, ja se on aina eri liike. Hän sitten tuumasi, että sehän on positiivista, että ei kuitenkaan sataa pistettä vajaaksi jää, ja sanoin että en mä sitten olisi edes viitsinyt yrittää. Että Cassu kyllä liikkeet osaa/oppii, mutta sen mielentila estää loppusilauksen. Kerroin Pekalle myös sen, että ihan mihin tahansa sen kanssa ei voi mennä kokeeseen, esim. Ojanko täysin poissuljettu, kun siellä on monta kenttää, ympärillä tapahtuu kaikkea joten se ei voi keskittyä täysillä suoritukseen. Sanoin, että valitsen sille koepaikan sen mukaan, minkälainen se on.
Siihen apuja; kun mennään kokeeseen, siellä ei ole yhtään treenaamatonta sekuntia. Mitä treenatessa tapahtuu? Tehdään liike, leikitään pallolla, mennään uuteen paikkaan, tehdään liike, saadaan palkka jne. No, kun mennään kokeeseen, nuo leikit ja palkat poistetaan ja välissä on vain tyhjää. Treenattiin sitten eilen sitä "tyhjää". Onhan tämä treeni nyt varmasti kaikille koirille loistava, mutta varsinkin tuolle epävarmalle koiralle, joka saa tukea siitä, että tietää koko ajan mitä tapahtuu. Ja pysyy mielenkiinto minussa, eikä skannaa koko ajan ympäristöään. "Tyhjän treeni": Pekka naksutteli mulle merkiksi milloin palkataan. Ensin tehtiin vaan niin, että otettiin koira pa:han, seistiin siinä hetki, hän sanoi: liike päättyy, kiitos. Sitten sosiaalinen palkka ainoastaan. Pekka naksautti kun koira reagoi kivasti. Cassu siis pompahtelee iloissaan, muttei mua vasten, joka on Pekan mielestä hyvä, se näyttää kivalta kokeessa. Ja vastaa kyllä hyvin pelkkiin kehuihin. Naksun jälkeen siis nakkipalkka vielä tietty. Sitten pidennettiin tätä (muutama kerta ensin tuota vaan), otettiin seuruuta pari askelta, käännös oikeaan-liike seis-kiitos-sosiaalinen palkka-naksu-nami. Siirtymään joku sana!! Otin nyt mennään (ei seuruukäskyä!!), kun hatusta piti äkkiä jotain keksiä. Ja taas naksu, kun pitää siinä siirtymän aikana kontaktia eikä ala skannaamaan ympäristöään. Taas pidennettiin, aloitus: mennään seuruun aloituspaikkaan, pikku seuruu, sosiaalinen palkka, siirtymä, luoksari, sosiaalinen palkka, ja vasta sitten naks lopuksi. Näin voi tehdä koko kokeenkin läpi, ja sitten lopuksi superhyperpalkka. Ihan sairaan kiva treeni! Tätä tulen ihan varmasti käyttämään sille seuraavalle tokokoirallekin, kun palkattomuutta opetetaan.
Tehtiin sitten myös sitä uutta liikettä, ja nyt Pekka jo ymmärsi vähän Cassun sielunelämää, sehän on järjettömän älykäs koira, pohtii itse asioita mitä pitäisi tehdä. Itse asiassa tehtiin sitä ihan ekana, näytin hänelle miten tätä on treenattu ja mitkä on ongelmat. Välissä tehtiin tuo ylläoleva treeni ja palattiin tähän. Kun sehän jo liikkeen aloituspaikkaan mennessään alkaa miettimään, mitä tässä tehdään. Loppuosahan sillä onnistuu tosi hyvin, siinä ei ongelmaa. Kun vaan menee noiden alkuhärpäkkäiden ohi. Hirveästi vaihtoehtoja: hyppy, kapula, kauimpana se vähiten kiinnostava kierto. Poistetaan siltä se pohtiminen. (Mä kun olen ajatellut että se vaan pitää opettaa ignooraamaan ne muut hommelit. Ei tartte.) Kaikki härpäkkeet esille, vielä yhteen kohtaan esim. ruutu. Ensin sanotaan missä ruutu? ja kun katsoo, kehutaan ja käsketään sinne ruutuun. JOS ei katso, auta!! käy näyttämässä ruutu ja lähetä. Kun menee, loistopalkka. Uudestaan lähetyspaikkaan, missä hyppy? Kun katsoo, kehuja ja lähetä. Cassu oli tässä niiiiin epäluuloinen, että meni vaan haistelemaan hyppyä, eikä tosiaankaan aatellut hypätä. Ei tätä näin tehdä! Tässä Pekkakin näki sen miten paljon se oikeasti pohtii. Pää kallellaan Cassu katseli sitä touhua. Kun se sitten lopulta hyppäsi, vaikkakin epävarmasti, niin iso palkka. Taas samaan lähetyspaikkaan ja käsky noutamaan. Kapula oli siis esteiden välissä, eikä siellä missä oikeasti kokeessa. Kun lähtee hakemaan, voi palkata pelkästä nostostakin jo. Heitin pallon palkaksi, eikä laskenut kapulaa irti, vaan juoksi se suussa pallolle ja mietti että kumpi näistä nyt olisi se parempi. Sanoinkin että sille ne kapulat on "aika" tärkeitä. Tässä näkee sen miksi mun on hankala saada se niiden hiton kapuloitten ohi, jotka liikkuri käy vielä viemässä kun liike alkaa. Viimeiseksi sitten kierrä ja ihan superpalkka. Nostetaan myös sen kauimmaisen asian merkitystä. Aivan loistotreeni Cassulle!! Ehkä mä sittenkin jaksan sen vielä koevalmiiksi taas kerran treenata :) Ja ha! Mäkin sain kehuja, siitä että mun käskyt, kiellot, vahvistukset ja kehut tulevat tosi oikeaan aikaan. Siinä on kuulemma tosi monella puutteita. Toki tuon koiran kanssa treenatessa on ne pakostikin oppinut.
Sitten vuorossa Jeccu, mun vuoreni <3 Joka on nyt tiineen nartun vahtimisen myötä kasvattanut egonsa taas uusiin sfääreihin. Sehän ei missään nimessä ole kova koira, eikä paha koira, se haluaa ja tykkää tehdä mun kanssa, mutta se on vahva koira, jonka kunnioitus pitää ansaita, jotta se tekee ne asiat mitä sinä haluat eikä vaan tee itselleen. Töitähän se kyllä tykkää tehdä. Alustuksena kerroin Pekalle viimeisimmän sattumuksen. Ollaan lenkillä metsätiellä, pojat leikkii jollain kepillä, Cassu alkaa rähisemään kuten sen tyyli on, ja Jeccu tuijottaa sen kumoon. Se siis ei rähise, eikä sano mitään, kävelee päin, häntä tötteröllä rinta rottingilla ja tuijottaa. Seisoo siinä edessä ja tuijottaa. Ei siis tee mitään hyökkäyksiä, eikä uhkaa millään muulla kuin sillä tuijotuksella ja asennollaan. Ja Cassu antaa periksi, ilmoittaa että en minä mitään tarkoittanut, anteeksanteeks! Jatkettiin sitten lenkkiä eteenpäin, Jippo vasemmalla reunalla, Jeccu sen vieressä ja Cassu oikealla reunalla tietä. Aina välillä Jeccu katsoi Jippoa, katsoi Cassua, ja sillä ilmoitti että minä bodyguard-you nothing. Cassu jolkottaa mahdollisimman huomaamattomana tietä pitkin, joka kerta huuliaan nuollen kun Jeccu sitä katsoo. Aika hiton kauan se saa kotonakin härkkiä leikkiessä Jeccua, ennenkuin sen käpy palaa ja sitten se tuijottaa Cassun johonkin nurkkaan. Ikinä ne ei ole kyllä oikeasti tapelleet, onneksi toinen on niin fiksu että tietää milloin on hävinnyt. Tähän Pekka tuumasi, että kun se oikeasti on niin vahva, että pelkällä katseella pystyy "voittamaan" toisen, niin se kertoo kyllä aika paljon koirasta.
Joten: tehtiin senkin kanssa uutta liikettä, tätähän on tehty tasan kolme kertaa aiemmin. Ja vaan sitä merkin kiertoa, kaikki härpäkkeet heti alusta asti esillä kyllä. Aloitettiin pelkällä kierrolla, eipä kiertänyt, lähti suoraan juoksemaan, ja juoksi samaa vauhtia "ulos kehästä". Ja toisen kerran, ja kyllä se tajusi mitä piti tehdä. Kävin oikein näyttämässä merkkiä, eikä mitään. Ohi vaan. Tuo on sen tapa ilmoittaa että koitahan akka nyt edes vähän. Muistui mieleen Riikan kertoma asia Jecun äidistä Napista, oli luonteeltaan semmoinen koira mitä piti vähän "ravistella ennen käyttöä". Vinski, Riikan mies oli aatellut että siitä tokokoira hälle tulee. Eipä tullut, ei tehnyt mitä Vinski aatteli, hän kuvitteli että laumasta sulkeminen auttaisi; mee sitten pois, en tee sun kanssa mitään. Nappi kattoi ja tuumas, että okei, mikäpä siinä, ja lähti menemään omiin "hommiin." Siihen loppui Vinskin ja Napin lupaava tokoura :D Äitiinsä on poika tullut.
Tähän taas pakko kertoa tämäkin juttu: Taisteltiin edellispäivänä Oilin koulutuksessa ruutuun menosta, jonka se kanssa kyllä osaa ihan pirun hyvin. Koko hemmetin puoli tuntia!!! Ja lopulta päästiin siihen, että se juoksi matkalla olleen tötterön sekä kapulan, sekä aika lähellä olleen hypyn ohi kentän toisesta päästä sinne perkuleen ruutuun. Pointti on siinä, että vaaditaan tekemään oikein, ei suututa mutta ei vaan tule palkkaa jos ei tehdä mitä halutaan. Eikä myöskään suostuta siihen, että se päättää mikä on oikein. Kaiken tämän vaatimisen ja toistojen jälkeen, kun meidän vuoro oli ohi ja tultiin lenkiltä takaisin, se olisi halunnut takaisin kentälle tekemään. Eli ei tosiaan lannistu vaikka vaaditaan. Olin siis melko skeptisissä fiiliksissä Pekan kouluun mennessä. Että saadaanko tehtyä yhtään mitään, vai toistuuko edellispäiväinen.
Palataanpa siihen merkkiin. Mentiin sitten niin lähelle, että pari metriä vaan matkaa. Palkkapurkki näkyviin, nakki päälle ja sitä ei saa ennenkuin tekee oikein. Meinas se pari kertaa huijata, juoksi merkille mutta ei kiertänyt, tai lähti menemään mutta palasikin yhtäkkiä takaisin yrittämään sitä namia. Ei onnistu. Sitten kun suostui tekemään oikein, sai namin. Tässä Pekka huomasi, että sen motivaatio ja vauhti lisääntyi kun sen nyt oikeesti vaan on tehtävä töitä. Ja kun vaaditaan. Ja näin pienellä asialla saatiin se oikea työmoodi takaisin, sitten alettiin tekemään sitä koko liikettä. Tähän nyt tietysti vaikutti jo se eilinen "taistelu", ja aamulla lenkillä pikkusen tiukempi ote ettei saa haahuilla miten vaan hajujen tms. perässä. Onneksi on kumminkin hyvät pohjat jo sen kanssa! Muuten tie olisi voinut olla aika paljon pidempi ja kivikkoisempi.
Sitten koko uuden liikeen opetus. Pekka kyllä väitti että ootte te varmasti tätä ennenkin treenanneet. Eikä kyllä olla, mä sanoin että osaahan se nuo palaset; hypätä, noutaa, eri asennot jne. mutta ei kokonaisena olla tosiaan tehty. Ja tekeehän se nyt mitä mä käsken. Hänen neuvot tämän opetukseen: Koska ihminen on helpoin häivytettävä; auta. Liiku mukana. Ensin kierto (läheltä) sitten asento (käsimerkki). Kun on paikallaan siinä asennossa, nosta vaikka kapulaa, tai vaan näytä, ja sitten näytä hyppy ja käske hyppäämään. Treenaa kaikki asennot heti (samassa treenissä) ja molemmat puolet heti! Vähän siis kuin tokoagia? Tää on ehkä paras tapa justiin tolle putkiaivolle opettaa. Mitä yksinkertaisempaa, sen parempaa. Ei tosiaan pohdi mitään, vaan tekee sen mitä pyydetään. Ihan hiton hauska tapa tämä opettaa. Sitten pikkuhiljaa jäädään kauemmas itse. Kiertoliike done. Ja siis voin kuvitella, että tämä tapa sopii mainiosti justiin tuolle putkiaivolle.
(kuvat helatorstain treeneistä, eilen ei ollut kamera mukana)
Eteen-opetus. Siis pointtina saada koira juoksemaan suoraan tyhjään. Tasan päinvastoin kuin ruudussa, siinä etsitään määrättyä paikkaa, tässä ei ole paikka pointtina vaan liike. Vähän sama kun ruutua treenataan eri sivuilta, tee tätä päinvastoin. Lähetä koira eri suuntiin etenemään. Hassua kyllä, eteen-käsky toimii hyvin, se vaan lähtee etenemään vaikkei mitään mihin pitäis mennä. Puoltaa näköjään oikealle mennessään. Korjaaminen eli plan b jos tarvitaan: opeta neljällä targetilla suunnat.
Pekka sanoi että se on rikkaus että sulla on kaksi ihan erilaista koiraa. Myös kyllä tosi hankalaa. Tuo kuitenkin koirankoulutukseen sitä mielenkiintoa. Niin, ja kerroin että tämän koiran kanssa voi kyllä mennä mihin vaan. Ei haittaa ulkoiset häiriöt. Kerroin sen tapahtuman viime vuoden sm:istä, kun joltain lähti palkkapurkki kehän reunalla karkuun, meillä seuruu menossa ja se sai aika lähellä meitä vasta purkin kiinni-Jeccu ei edes vilkaissut sinnepäin.Tämän päivän loppusanat Jecusta: "Kaikkinensa tosi kiva koira". On se. Mäkin tykkään. Se ottaa kaikki tapahtumat elämässä vastaan, ja kasvaa aina vaan vahvemmaksi koiraksi. Yritän olla sen arvoinen <3
Ensin vuorossa Cassu, rakas höösäntösä, jonka pää vaan ei kestä ihan kaikkea. Kerroin Pekalle alustuksena, miten siinä yhdessäkin kokeessa se jäätyi täysin, kun kakeja olisi pitänyt tehdä, eikä vaan pysty kun takana toimitsijoiden teltta ja koiria ja muuta. Mutta että on yksi ykkönen evl:stä, ja on kaikki muut koularit, ja vissiin se 5 pari pistettä vajaata ykköstä evl:stä. Ja aina nollannut jonkun liikkeen, ja se on aina eri liike. Hän sitten tuumasi, että sehän on positiivista, että ei kuitenkaan sataa pistettä vajaaksi jää, ja sanoin että en mä sitten olisi edes viitsinyt yrittää. Että Cassu kyllä liikkeet osaa/oppii, mutta sen mielentila estää loppusilauksen. Kerroin Pekalle myös sen, että ihan mihin tahansa sen kanssa ei voi mennä kokeeseen, esim. Ojanko täysin poissuljettu, kun siellä on monta kenttää, ympärillä tapahtuu kaikkea joten se ei voi keskittyä täysillä suoritukseen. Sanoin, että valitsen sille koepaikan sen mukaan, minkälainen se on.
Siihen apuja; kun mennään kokeeseen, siellä ei ole yhtään treenaamatonta sekuntia. Mitä treenatessa tapahtuu? Tehdään liike, leikitään pallolla, mennään uuteen paikkaan, tehdään liike, saadaan palkka jne. No, kun mennään kokeeseen, nuo leikit ja palkat poistetaan ja välissä on vain tyhjää. Treenattiin sitten eilen sitä "tyhjää". Onhan tämä treeni nyt varmasti kaikille koirille loistava, mutta varsinkin tuolle epävarmalle koiralle, joka saa tukea siitä, että tietää koko ajan mitä tapahtuu. Ja pysyy mielenkiinto minussa, eikä skannaa koko ajan ympäristöään. "Tyhjän treeni": Pekka naksutteli mulle merkiksi milloin palkataan. Ensin tehtiin vaan niin, että otettiin koira pa:han, seistiin siinä hetki, hän sanoi: liike päättyy, kiitos. Sitten sosiaalinen palkka ainoastaan. Pekka naksautti kun koira reagoi kivasti. Cassu siis pompahtelee iloissaan, muttei mua vasten, joka on Pekan mielestä hyvä, se näyttää kivalta kokeessa. Ja vastaa kyllä hyvin pelkkiin kehuihin. Naksun jälkeen siis nakkipalkka vielä tietty. Sitten pidennettiin tätä (muutama kerta ensin tuota vaan), otettiin seuruuta pari askelta, käännös oikeaan-liike seis-kiitos-sosiaalinen palkka-naksu-nami. Siirtymään joku sana!! Otin nyt mennään (ei seuruukäskyä!!), kun hatusta piti äkkiä jotain keksiä. Ja taas naksu, kun pitää siinä siirtymän aikana kontaktia eikä ala skannaamaan ympäristöään. Taas pidennettiin, aloitus: mennään seuruun aloituspaikkaan, pikku seuruu, sosiaalinen palkka, siirtymä, luoksari, sosiaalinen palkka, ja vasta sitten naks lopuksi. Näin voi tehdä koko kokeenkin läpi, ja sitten lopuksi superhyperpalkka. Ihan sairaan kiva treeni! Tätä tulen ihan varmasti käyttämään sille seuraavalle tokokoirallekin, kun palkattomuutta opetetaan.
Tehtiin sitten myös sitä uutta liikettä, ja nyt Pekka jo ymmärsi vähän Cassun sielunelämää, sehän on järjettömän älykäs koira, pohtii itse asioita mitä pitäisi tehdä. Itse asiassa tehtiin sitä ihan ekana, näytin hänelle miten tätä on treenattu ja mitkä on ongelmat. Välissä tehtiin tuo ylläoleva treeni ja palattiin tähän. Kun sehän jo liikkeen aloituspaikkaan mennessään alkaa miettimään, mitä tässä tehdään. Loppuosahan sillä onnistuu tosi hyvin, siinä ei ongelmaa. Kun vaan menee noiden alkuhärpäkkäiden ohi. Hirveästi vaihtoehtoja: hyppy, kapula, kauimpana se vähiten kiinnostava kierto. Poistetaan siltä se pohtiminen. (Mä kun olen ajatellut että se vaan pitää opettaa ignooraamaan ne muut hommelit. Ei tartte.) Kaikki härpäkkeet esille, vielä yhteen kohtaan esim. ruutu. Ensin sanotaan missä ruutu? ja kun katsoo, kehutaan ja käsketään sinne ruutuun. JOS ei katso, auta!! käy näyttämässä ruutu ja lähetä. Kun menee, loistopalkka. Uudestaan lähetyspaikkaan, missä hyppy? Kun katsoo, kehuja ja lähetä. Cassu oli tässä niiiiin epäluuloinen, että meni vaan haistelemaan hyppyä, eikä tosiaankaan aatellut hypätä. Ei tätä näin tehdä! Tässä Pekkakin näki sen miten paljon se oikeasti pohtii. Pää kallellaan Cassu katseli sitä touhua. Kun se sitten lopulta hyppäsi, vaikkakin epävarmasti, niin iso palkka. Taas samaan lähetyspaikkaan ja käsky noutamaan. Kapula oli siis esteiden välissä, eikä siellä missä oikeasti kokeessa. Kun lähtee hakemaan, voi palkata pelkästä nostostakin jo. Heitin pallon palkaksi, eikä laskenut kapulaa irti, vaan juoksi se suussa pallolle ja mietti että kumpi näistä nyt olisi se parempi. Sanoinkin että sille ne kapulat on "aika" tärkeitä. Tässä näkee sen miksi mun on hankala saada se niiden hiton kapuloitten ohi, jotka liikkuri käy vielä viemässä kun liike alkaa. Viimeiseksi sitten kierrä ja ihan superpalkka. Nostetaan myös sen kauimmaisen asian merkitystä. Aivan loistotreeni Cassulle!! Ehkä mä sittenkin jaksan sen vielä koevalmiiksi taas kerran treenata :) Ja ha! Mäkin sain kehuja, siitä että mun käskyt, kiellot, vahvistukset ja kehut tulevat tosi oikeaan aikaan. Siinä on kuulemma tosi monella puutteita. Toki tuon koiran kanssa treenatessa on ne pakostikin oppinut.
Sitten vuorossa Jeccu, mun vuoreni <3 Joka on nyt tiineen nartun vahtimisen myötä kasvattanut egonsa taas uusiin sfääreihin. Sehän ei missään nimessä ole kova koira, eikä paha koira, se haluaa ja tykkää tehdä mun kanssa, mutta se on vahva koira, jonka kunnioitus pitää ansaita, jotta se tekee ne asiat mitä sinä haluat eikä vaan tee itselleen. Töitähän se kyllä tykkää tehdä. Alustuksena kerroin Pekalle viimeisimmän sattumuksen. Ollaan lenkillä metsätiellä, pojat leikkii jollain kepillä, Cassu alkaa rähisemään kuten sen tyyli on, ja Jeccu tuijottaa sen kumoon. Se siis ei rähise, eikä sano mitään, kävelee päin, häntä tötteröllä rinta rottingilla ja tuijottaa. Seisoo siinä edessä ja tuijottaa. Ei siis tee mitään hyökkäyksiä, eikä uhkaa millään muulla kuin sillä tuijotuksella ja asennollaan. Ja Cassu antaa periksi, ilmoittaa että en minä mitään tarkoittanut, anteeksanteeks! Jatkettiin sitten lenkkiä eteenpäin, Jippo vasemmalla reunalla, Jeccu sen vieressä ja Cassu oikealla reunalla tietä. Aina välillä Jeccu katsoi Jippoa, katsoi Cassua, ja sillä ilmoitti että minä bodyguard-you nothing. Cassu jolkottaa mahdollisimman huomaamattomana tietä pitkin, joka kerta huuliaan nuollen kun Jeccu sitä katsoo. Aika hiton kauan se saa kotonakin härkkiä leikkiessä Jeccua, ennenkuin sen käpy palaa ja sitten se tuijottaa Cassun johonkin nurkkaan. Ikinä ne ei ole kyllä oikeasti tapelleet, onneksi toinen on niin fiksu että tietää milloin on hävinnyt. Tähän Pekka tuumasi, että kun se oikeasti on niin vahva, että pelkällä katseella pystyy "voittamaan" toisen, niin se kertoo kyllä aika paljon koirasta.
Joten: tehtiin senkin kanssa uutta liikettä, tätähän on tehty tasan kolme kertaa aiemmin. Ja vaan sitä merkin kiertoa, kaikki härpäkkeet heti alusta asti esillä kyllä. Aloitettiin pelkällä kierrolla, eipä kiertänyt, lähti suoraan juoksemaan, ja juoksi samaa vauhtia "ulos kehästä". Ja toisen kerran, ja kyllä se tajusi mitä piti tehdä. Kävin oikein näyttämässä merkkiä, eikä mitään. Ohi vaan. Tuo on sen tapa ilmoittaa että koitahan akka nyt edes vähän. Muistui mieleen Riikan kertoma asia Jecun äidistä Napista, oli luonteeltaan semmoinen koira mitä piti vähän "ravistella ennen käyttöä". Vinski, Riikan mies oli aatellut että siitä tokokoira hälle tulee. Eipä tullut, ei tehnyt mitä Vinski aatteli, hän kuvitteli että laumasta sulkeminen auttaisi; mee sitten pois, en tee sun kanssa mitään. Nappi kattoi ja tuumas, että okei, mikäpä siinä, ja lähti menemään omiin "hommiin." Siihen loppui Vinskin ja Napin lupaava tokoura :D Äitiinsä on poika tullut.
Tähän taas pakko kertoa tämäkin juttu: Taisteltiin edellispäivänä Oilin koulutuksessa ruutuun menosta, jonka se kanssa kyllä osaa ihan pirun hyvin. Koko hemmetin puoli tuntia!!! Ja lopulta päästiin siihen, että se juoksi matkalla olleen tötterön sekä kapulan, sekä aika lähellä olleen hypyn ohi kentän toisesta päästä sinne perkuleen ruutuun. Pointti on siinä, että vaaditaan tekemään oikein, ei suututa mutta ei vaan tule palkkaa jos ei tehdä mitä halutaan. Eikä myöskään suostuta siihen, että se päättää mikä on oikein. Kaiken tämän vaatimisen ja toistojen jälkeen, kun meidän vuoro oli ohi ja tultiin lenkiltä takaisin, se olisi halunnut takaisin kentälle tekemään. Eli ei tosiaan lannistu vaikka vaaditaan. Olin siis melko skeptisissä fiiliksissä Pekan kouluun mennessä. Että saadaanko tehtyä yhtään mitään, vai toistuuko edellispäiväinen.
Palataanpa siihen merkkiin. Mentiin sitten niin lähelle, että pari metriä vaan matkaa. Palkkapurkki näkyviin, nakki päälle ja sitä ei saa ennenkuin tekee oikein. Meinas se pari kertaa huijata, juoksi merkille mutta ei kiertänyt, tai lähti menemään mutta palasikin yhtäkkiä takaisin yrittämään sitä namia. Ei onnistu. Sitten kun suostui tekemään oikein, sai namin. Tässä Pekka huomasi, että sen motivaatio ja vauhti lisääntyi kun sen nyt oikeesti vaan on tehtävä töitä. Ja kun vaaditaan. Ja näin pienellä asialla saatiin se oikea työmoodi takaisin, sitten alettiin tekemään sitä koko liikettä. Tähän nyt tietysti vaikutti jo se eilinen "taistelu", ja aamulla lenkillä pikkusen tiukempi ote ettei saa haahuilla miten vaan hajujen tms. perässä. Onneksi on kumminkin hyvät pohjat jo sen kanssa! Muuten tie olisi voinut olla aika paljon pidempi ja kivikkoisempi.
Sitten koko uuden liikeen opetus. Pekka kyllä väitti että ootte te varmasti tätä ennenkin treenanneet. Eikä kyllä olla, mä sanoin että osaahan se nuo palaset; hypätä, noutaa, eri asennot jne. mutta ei kokonaisena olla tosiaan tehty. Ja tekeehän se nyt mitä mä käsken. Hänen neuvot tämän opetukseen: Koska ihminen on helpoin häivytettävä; auta. Liiku mukana. Ensin kierto (läheltä) sitten asento (käsimerkki). Kun on paikallaan siinä asennossa, nosta vaikka kapulaa, tai vaan näytä, ja sitten näytä hyppy ja käske hyppäämään. Treenaa kaikki asennot heti (samassa treenissä) ja molemmat puolet heti! Vähän siis kuin tokoagia? Tää on ehkä paras tapa justiin tolle putkiaivolle opettaa. Mitä yksinkertaisempaa, sen parempaa. Ei tosiaan pohdi mitään, vaan tekee sen mitä pyydetään. Ihan hiton hauska tapa tämä opettaa. Sitten pikkuhiljaa jäädään kauemmas itse. Kiertoliike done. Ja siis voin kuvitella, että tämä tapa sopii mainiosti justiin tuolle putkiaivolle.
(kuvat helatorstain treeneistä, eilen ei ollut kamera mukana)
 |
| huom katse, kapulaa ei olemassakaan <3 |
Eteen-opetus. Siis pointtina saada koira juoksemaan suoraan tyhjään. Tasan päinvastoin kuin ruudussa, siinä etsitään määrättyä paikkaa, tässä ei ole paikka pointtina vaan liike. Vähän sama kun ruutua treenataan eri sivuilta, tee tätä päinvastoin. Lähetä koira eri suuntiin etenemään. Hassua kyllä, eteen-käsky toimii hyvin, se vaan lähtee etenemään vaikkei mitään mihin pitäis mennä. Puoltaa näköjään oikealle mennessään. Korjaaminen eli plan b jos tarvitaan: opeta neljällä targetilla suunnat.
Pekka sanoi että se on rikkaus että sulla on kaksi ihan erilaista koiraa. Myös kyllä tosi hankalaa. Tuo kuitenkin koirankoulutukseen sitä mielenkiintoa. Niin, ja kerroin että tämän koiran kanssa voi kyllä mennä mihin vaan. Ei haittaa ulkoiset häiriöt. Kerroin sen tapahtuman viime vuoden sm:istä, kun joltain lähti palkkapurkki kehän reunalla karkuun, meillä seuruu menossa ja se sai aika lähellä meitä vasta purkin kiinni-Jeccu ei edes vilkaissut sinnepäin.Tämän päivän loppusanat Jecusta: "Kaikkinensa tosi kiva koira". On se. Mäkin tykkään. Se ottaa kaikki tapahtumat elämässä vastaan, ja kasvaa aina vaan vahvemmaksi koiraksi. Yritän olla sen arvoinen <3
Kommentit