TokoSM 2015
Viime viikon lauantaina oli vuorossa vuoden jännittävin kisapäivä. Eli Tokon SM-kisat. Näin kaikenmaailman unia/painajaisia parina yönä ennen sitä, eli kyllä se alitajuntakin sen oli huomannut ;) Ja jännityksen kuulemma ekassa liikkeessä huomasikin, mitä armeliaasti ei ole nauhalla, kun kuvaaja ei ehtinyt mukaan :D Ekan kehän jälkeen oli rennompi olo, kun huomasi että ei me kuoltukaan. Ja yleensä mulla se rentous alkaa tulemaan, kun pääsee suorittamaan. Oman vuoron odotus on se pahin vaihe. Luojan lykky että oltiin aamupäivän aikana, olis ollut kamalaa odottaa sinne iltapäivään asti. Siihenkin olin kyllä itseäni jo varuiksi psyykannut, mutta onneksi kävi noin. Päivä valkeni aurinkoisena, mikä oli ihan toivottua koska alustana oli nurmikenttä. Kyllähän me treenattiin pohkeeseenkin asti olevassa märässä nurtsissa, mutta onhan se mukavammat olosuhteet sekä koirille että ihmisille jos ei sada. Sade kyllä alkoi, mutta onneksi vasta iltapäivällä kun kaikkien meidän joukkueen koirakoiden suoritukset oli ohi.
Ennen kisaa suunnitelma oli: Aina ennen kehää, laita Jeccu käy-siihen-käskyllä maahan, kun olet menossa kehään, ota se siitä sivulle ja siirry kehään hyvässä järjestyksessä. Jotta se kontakti on jo valmiina kehään mennessä, eikä tartte kalastella sitä siinä jännityksessä. Patoaa siinä ollessaan vähän, ja on innokkaampi myös tekemään. Jos sille nyt intoa tarttee lisää, mutta kumminkin. Ilme parempi. Tätä treenattiin kisanomaisissa ennen koetta. Toimi oikein hyvin. Kehät kulkivat ripeää vauhtia, ainoa jossa joutui pidempään odottelemaan oli tietenkin se vika kenttä, kun siellä oli paikkamakuut. Tyyli oli että kuusi koiraa teki noudon, ne samat kuusi sitten paikkamakuuseen ja siirryttiin seuraaviin kuuteen jne. Kehäthän meni näin:
1. kehä, tuomari Marko Puranen
liikkeestä maahan
seuruu
2. kehä, tuomari Mauri Pehkonen
luoksetulo
hyppy
3. kehä, tuomari Timo Pussinen
kaukokäskyt
liikkeestä seis
4. kehä, tuomari Tuire Marjamäki
nouto
paikkamakuu
Sen lisäksi kaikki tuomarit antoivat oman pisteytyksen yhteistyölle, ja niiden keskiarvosta sitten tietysti loppupisteet siihen arvosteluun muodostui. Tuomarit olivat tiukkoja, niinkuin tuommoisessa tilaisuudessa pitääkin. Ihan sääntökirjan mukaan meidänkin pisteitä vähennettiin. Eli jos esim. luoksetulossa missä tahansa vaiheessa, koira ei noudata ensimmäistä luoksetulokäskyä, korkein mahdollinen numero on 6. Niinkuin meille kävi, että Jeccu ei siinä tuulessa ekaa käskyä kuullut. Tuo oli ollut monen koirakon kompastuskivi, hirmu tuuli joka vei käskyt ja lisäksi häiriöitä ympärillä niin paljon, että moni koira otti sen häiriötreeninä. Samaten hypyssä, jos koira osuu esteeseen, siitä vähennetään 2-4 pistettä. Tällä tuomarilla oli selkeä linja, jos esteeseen osuu, siitä saa 7. Toki jos muuten liike ok.
Ennen koetta mulle aika moni ihminen sanoi, että jos SM-kisoissa mikään liike ei mene nollille, se on jo saavutus sinänsä! No, nyt mäkin sen uskon :D Tavoitteena oli ykköstulos, eikä se lopulta kovin kauas jäänytkään, kolmen pisteen päähän. Lopullinen sijoitus 34./100. joten ei sekään mikään huono! 32 ekaa sai ykkösen, ja sitten alkoi kakkostulokset. Tässä kaikki tulokset. Meidän joukkue ylsi sijalle 38./58.
Justiin tuo yksi tuplakäsky, esteeseen osuminen, kapulan pyöräytys veivät ykkösen. Jeccu ei kapulaa koskaan ole pyörittänyt, mutta a) vinttasin kapulan huuthemmettiin, kun käskettiin että se pitää yltää keltaisen merkin kohdalle. Siitäkin nimittäin menee pisteitä jos on liian lyhyt heitto, ja sen joutuu uusimaan. b) josta syystä kun Jeccu lähti palauttamaan, ja liikkuri seisoi ihan samassa linjassa vierellä, se hetken mietti että kummalle tämä viedään, oli tulossa meidän väliin ja tuli hassusta kulmasta sivulle ja epäröinnin takia pyöräyttää. Kaikki nämä onnettomat pikkuvirheet sen ykkösen vei. Mutta jos jos-sanaa ei olis, lehmätkin lentäis! Joten ainakin yhteen kokeeseen vielä pitää mennä, että TK2 tänä kesänä saadaan ja siirrytään uusin säännöin sitten voittajaan.
Kauheen kiva oli se, että oltiin seurakaveri Einen ja Brian kanssa melkein peräkkäin, me numerolla 142 ja he 146, joten pystyttiin keskenään vähän miettimään sitä että milloin koirat haetaan kehän reunalle varttumaan. Ja lopulta osuttiin vielä samaan paikkamakuuryhmäänkin, kun oli jäänyt koiria alkupäästä niin monta pois. Aiemmin laskujen mukaan ryhmä olis mennyt Jecusta poikki. Vaikkei me nyt vierekkäin oltukaan, niin jotenkin kiva silti. Hassua kyllä, käytiin silloin jossain vaiheessa epiksissä Ojangossa, niin tasan sama australianpaimenkoirauros tuli vieruskaveriksi! Mikä mahdollisuus tähänkin edes voi olla? Sadan koiran joukosta?
Mitä nyt vaan on ihan pakko kehua, on tuon koiran häiriönkestävyys. Mitkään ohjaajilta karkaavat namipurkit (seuruun lopussa), ympärillä juoksevat ihmiset/koirat, mitkään ei haittaa! Lepattavat kehänauhat, teltat jne, nou problem. Keskitytään omaan suoritukseen ja that´s it. Jeccu <3
Tässä video meidän suorituksesta, en sen enempää tässä noita liikkeitä läpi käy, kun videolta pisteetkin näkyvät:
Toko SM
Ja se tunne, mikä kaikkien kehien ja liikkeitten jälkeen tuolla paikkamakuukehässä oli, se talletetaan syvälle sydämeen. Aivan uskomaton tunne, me onnistuttiin, me oltiin hyviä, me kuuluttiin tänne ja vielä kerran; me oltiin hyviä! Ihan estottomasti annoin Jecun pussailla naamaa, mitä yleensä en kyllä siedä :D (kun ne nuolee hei pyllyään sillä kielellä ;) ) Polvillaan siinä kehässä olin, halailin ja rapsuttelin ja kehuin Jecun maasta taivaaseen, on se vaan mitä parhain koira!!
 |
| meidän joukkue, vas oikealle: Heli ja mitteli Rasa ALO, Tuuli ja auspai Chila EVL, Sari ja borcol Allu VOI, Eine ja auskel Bria AVO, minä ja Jeccu schape AVO |
Ennen kisaa suunnitelma oli: Aina ennen kehää, laita Jeccu käy-siihen-käskyllä maahan, kun olet menossa kehään, ota se siitä sivulle ja siirry kehään hyvässä järjestyksessä. Jotta se kontakti on jo valmiina kehään mennessä, eikä tartte kalastella sitä siinä jännityksessä. Patoaa siinä ollessaan vähän, ja on innokkaampi myös tekemään. Jos sille nyt intoa tarttee lisää, mutta kumminkin. Ilme parempi. Tätä treenattiin kisanomaisissa ennen koetta. Toimi oikein hyvin. Kehät kulkivat ripeää vauhtia, ainoa jossa joutui pidempään odottelemaan oli tietenkin se vika kenttä, kun siellä oli paikkamakuut. Tyyli oli että kuusi koiraa teki noudon, ne samat kuusi sitten paikkamakuuseen ja siirryttiin seuraaviin kuuteen jne. Kehäthän meni näin:
1. kehä, tuomari Marko Puranen
liikkeestä maahan
seuruu
2. kehä, tuomari Mauri Pehkonen
luoksetulo
hyppy
3. kehä, tuomari Timo Pussinen
kaukokäskyt
liikkeestä seis
4. kehä, tuomari Tuire Marjamäki
nouto
paikkamakuu
Sen lisäksi kaikki tuomarit antoivat oman pisteytyksen yhteistyölle, ja niiden keskiarvosta sitten tietysti loppupisteet siihen arvosteluun muodostui. Tuomarit olivat tiukkoja, niinkuin tuommoisessa tilaisuudessa pitääkin. Ihan sääntökirjan mukaan meidänkin pisteitä vähennettiin. Eli jos esim. luoksetulossa missä tahansa vaiheessa, koira ei noudata ensimmäistä luoksetulokäskyä, korkein mahdollinen numero on 6. Niinkuin meille kävi, että Jeccu ei siinä tuulessa ekaa käskyä kuullut. Tuo oli ollut monen koirakon kompastuskivi, hirmu tuuli joka vei käskyt ja lisäksi häiriöitä ympärillä niin paljon, että moni koira otti sen häiriötreeninä. Samaten hypyssä, jos koira osuu esteeseen, siitä vähennetään 2-4 pistettä. Tällä tuomarilla oli selkeä linja, jos esteeseen osuu, siitä saa 7. Toki jos muuten liike ok.
Ennen koetta mulle aika moni ihminen sanoi, että jos SM-kisoissa mikään liike ei mene nollille, se on jo saavutus sinänsä! No, nyt mäkin sen uskon :D Tavoitteena oli ykköstulos, eikä se lopulta kovin kauas jäänytkään, kolmen pisteen päähän. Lopullinen sijoitus 34./100. joten ei sekään mikään huono! 32 ekaa sai ykkösen, ja sitten alkoi kakkostulokset. Tässä kaikki tulokset. Meidän joukkue ylsi sijalle 38./58.
Justiin tuo yksi tuplakäsky, esteeseen osuminen, kapulan pyöräytys veivät ykkösen. Jeccu ei kapulaa koskaan ole pyörittänyt, mutta a) vinttasin kapulan huuthemmettiin, kun käskettiin että se pitää yltää keltaisen merkin kohdalle. Siitäkin nimittäin menee pisteitä jos on liian lyhyt heitto, ja sen joutuu uusimaan. b) josta syystä kun Jeccu lähti palauttamaan, ja liikkuri seisoi ihan samassa linjassa vierellä, se hetken mietti että kummalle tämä viedään, oli tulossa meidän väliin ja tuli hassusta kulmasta sivulle ja epäröinnin takia pyöräyttää. Kaikki nämä onnettomat pikkuvirheet sen ykkösen vei. Mutta jos jos-sanaa ei olis, lehmätkin lentäis! Joten ainakin yhteen kokeeseen vielä pitää mennä, että TK2 tänä kesänä saadaan ja siirrytään uusin säännöin sitten voittajaan.
Kauheen kiva oli se, että oltiin seurakaveri Einen ja Brian kanssa melkein peräkkäin, me numerolla 142 ja he 146, joten pystyttiin keskenään vähän miettimään sitä että milloin koirat haetaan kehän reunalle varttumaan. Ja lopulta osuttiin vielä samaan paikkamakuuryhmäänkin, kun oli jäänyt koiria alkupäästä niin monta pois. Aiemmin laskujen mukaan ryhmä olis mennyt Jecusta poikki. Vaikkei me nyt vierekkäin oltukaan, niin jotenkin kiva silti. Hassua kyllä, käytiin silloin jossain vaiheessa epiksissä Ojangossa, niin tasan sama australianpaimenkoirauros tuli vieruskaveriksi! Mikä mahdollisuus tähänkin edes voi olla? Sadan koiran joukosta?
Mitä nyt vaan on ihan pakko kehua, on tuon koiran häiriönkestävyys. Mitkään ohjaajilta karkaavat namipurkit (seuruun lopussa), ympärillä juoksevat ihmiset/koirat, mitkään ei haittaa! Lepattavat kehänauhat, teltat jne, nou problem. Keskitytään omaan suoritukseen ja that´s it. Jeccu <3
Tässä video meidän suorituksesta, en sen enempää tässä noita liikkeitä läpi käy, kun videolta pisteetkin näkyvät:
Toko SM
Ja se tunne, mikä kaikkien kehien ja liikkeitten jälkeen tuolla paikkamakuukehässä oli, se talletetaan syvälle sydämeen. Aivan uskomaton tunne, me onnistuttiin, me oltiin hyviä, me kuuluttiin tänne ja vielä kerran; me oltiin hyviä! Ihan estottomasti annoin Jecun pussailla naamaa, mitä yleensä en kyllä siedä :D (kun ne nuolee hei pyllyään sillä kielellä ;) ) Polvillaan siinä kehässä olin, halailin ja rapsuttelin ja kehuin Jecun maasta taivaaseen, on se vaan mitä parhain koira!!
Kommentit