Aiheesta jalostus
Kovasti nyt joitakin henkilöitä ahdistaa Jecun jalostuskäyttö. Ensimmäisen pentueen terveys-sekä muut tulokset antaisivat kovasti ymmärtää että jotain annettavaa sillä jalostukseen kumminkin on. Toki sen kakkosen kyynärä on riski, joka on ollut jokaisen pennunostajan tiedossa ennen pennun ostoa.
Mikä on viisasta? Yhdistää se kakkosen kyynärällä oleva koira, jonka jälkeläisistä on tutkitusti terveitä ekasta pentueesta 5/8, eikä muillakaan, niillä tutkimattomilla ongelmia ole ilmennyt. EIKÄ sitä annettu uudelleen jalostukseen, ennenkuin edellinen pentue tutkittuna/seurattu kasvu. Toisesta pentueesta (jotka ovat nyt 1 v ja 3 kk ikäisiä) yksi on pentuaikana röntgattu ontumisen vuoksi, eikä vikaa kyynäristä, olkapäistä tahi varpaista löytynyt. Toivoisin toki että niistäkin useampi kuvattaisiin, mutta kun ei ole harrastusväkeä enempää niin harvemmin kotikoiran ostaneet pentujaan kuvauttavat. Huonoja uutisia siltäkään rintamalta ei ole kuitenkaan kuulunut. Ja todella toivon ettei kuulukaan. Kuitenkaan KUKAAN ei voi luvata sataprosenttisen tervettä pentua, oli vanhempien tulokset mitä tahansa.
Toki olen sukutaulut läpikäynyt, ja tosiaan harkinnut Jecun jalostuskäyttöön lupaamista. Kaikki jotka ovat kuvattuja, (koska schapendoesejahan ei kuvata kotimaassaan Hollannissa, Suomessa ollaan tässä edelläkävijöitä, vaikka vasta muutama vuosi sitten näitä kyynäriäkin enenevässä määrin on alettu kuvata täälläkin. Vanhemmissa kuvissa on otettu pelkät lonkat.) ovat nollan kyynärillä ja toisen pentueen äidin takaa löytyy yksi C-lonkka. Kaikki muut A:ta tai B:tä. Iksun, eli ensimmäisen pentueen äidin takaa löytyy yksi C-lonkkainen koira, kaikki muut kuvatut myöskin A:ta sekä B:tä lonkiltaan. Jecun takaa taasen 5/8 sisarukset kuvattu, kaikilla 0-kyynärät ja A-lonkat. Jecun takaa ei yhtään C-lonkkaista koiraa löydy, kaikki kuvatut suurimmalta osin A:ta, muutama B. Jecun isää taasen ei ole kuvattu (ruotsalainen koira), mutta sen jälkeläisiä ja peräti yksi sisar on, ja kaikki kuvatut terveitä luustoltaan. Parhaani mukaan olen tietoa itselleni haalinut, tässä tietolähteenä Koiranet sekä Stamdoes. Joten, todellakin, ei sitä ihan harkitsematta ole jalostukseen annettu. Eikä kaikille jotka sitä ovat kysyneet. Tiedoksi tämäkin.
Kaikkein järkevintähän olisi olla käyttämättä yhtään kyynärvikaista koiraa jalostukseen, mutta ongelmana tosiaan on rodun vähyys/pienuus. Joten jos koiralla oikeasti jotain annettavaa rodulle on, sitä HARKITEN omasta mielestäni voi käyttää. Nuo kaikki muut sukulaiset yms. huomioiden. Plus muut ominaisuudet. Onhan sillä silmätkin peilattu terveeksi kolmannen kerran. Eikä sukutaulussa 4 sukupolven sisällä kaihisairaita koiria ole. Isällä on todettu ei-perinnöllinen kaihi kuusivuotiaana kylläkin. Molemmat vanhemmat ovat tutkittu PRA:n osalta, ja terveiksi todettu, joten Jeccu ei voi olla kuin terve-ei kantaja. Joten kyllä, siinä on se yksi paska ominaisuus. Vastapainoksi sitten aika monta hyvää ellei erinomaista ominaisuutta.
Sitten myös se luonneasia, mikä lähinnä naurattaa joitakin. Tai ainakaan siihen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Ja kun onhan se kotona kiva. Josta johtuen, jopa Kennelliitto on Schapendoes-yhdistykselle laittanut kyselyn, esittäen huolensa: Mitä ihmettä te aiotte tälle asialle tehdä?? Tämä kysymys siellä(kin) heräsi, juuri uusitun JTO:n yhteydessä tehdyn kyselyn perusteella schapendoesien omistajille. Arkuus on lisääntynyt huomattavasti, ja moni sanoo että schape ei ole enää senluonteinen mitä vielä 10 vuotta sitten. Avoimuus ja rohkeus katoaa. Itse en rotua vielä 10 vuotta sitten ole tuntenut, mutta kun katsoo kisoissa, useimmiten agility-sellaisissa, koirien toimintakyvyn puutetta, niin onhan se aika sydäntäsärkevää. Kentän laitoja hiipiviä koiria ei vaan ole kovin kiva katsoa. Tai mieluummin mamman tuolin alla piilottelevia, kuin rohkeasti häntä pystyssä asioita kohtaavia koiria. Jokaisen pitää pystyä sen verran omaa koiraansa lukemaan, ja se puute myöntämään. Myöskin monilla leireillä (syys-sekä paimennus-), joissa koiria näkee, saa hyvää tuntumaa niiden luonteisiin. Tervetuloa vaan nekin, jotka leirejä mollaavat. On siellä muutakin tekemistä kuin treenata jos ei huvita. Näkee ainakin niitä omia kasvatteja toiminnassa. Tai kasvattien jälkeläisiä. Jospa se saisi ajattelemaan? Ja kyllä, on omakohtaista kokemusta, josta syystä tämä asia sydäntä lähellä on. Tästä kirjoitus jo aiemmin, joten en sen enempää siihen puutu tässä. Joten, jos on koira jolla on luonnetestistä tulos +174p, laukausvarma ja kaikki osiot plussalla jo melkein yksistään puolustaa sen jalostuskäyttöä. Huom. melkein. Toki pitää ottaa nuo muutkin seikat huomioon. Mutta omalla kohdalla, tämä on yksi painavimmista syistä.
Se jälkeläisnäyttö, koska nämähän ne tässä koiramaailmassa merkitsevät:
2x FI MVA heti 2 päivän päästä 2 vuotta täytettyään
2x HeJW-13
HeW-13
JV-13
Vuoden Schapendoes -13
Vuoden nuori -13 (ekaa kertaa sama koira yhtäaikaa sekä vuoden nuori, että vuoden schapendoes)
Vuoden VSP-schapendoes -13
Vuoden VSP-nuori -13
Vuoden kasvattaja (Hästängens)-13
2xVuoden agilitytulokas-14 (sekä Schapendoes ry:n että oman seuran)
Sankarikoira (!)-14
2x TK1
3x oikeus voittajaan TOKOssa
1xmedi3 agilityssä
2xmaxi1 agilityssä
1xmedi1 agilityssä
Vituttaahan se, ymmärrän toki. Kehtaavatkin vielä pärjätäkin. Sekä kauneus- että muissa kilpailuissa.
Ja Jeculle on tosiaan tulossa vielä yksi, ja se viimeinen pentue. Ei esimerkiksi kahdeksaa pentuetta, joka myös jo on jalostusohjeidenkin vastaista. Hupaisaahan tässä on myös se, että ensimmäisen pentueen jälkeen tuli ääneen sanottua, että leikkautan Jeculta pallit pois, kun tuli se narttukin kotiin otettua. Josta tuli semmoinen vastalausemyrsky mm. "Joskus nämä asiat päättää yhteisö, ja tästä päätetään että siltä ei palleja viedä." "Tulen vetämään sua henkilökohtaisesti turpaan jos sen teet." Että näin se mielikin muuttuu ;)
Jatkojalostus sitten; Kyllä, Jipolla on tarkoitus teettää pentuja. Koska Jeccu, ja sen sisarukset sekä äiti sekä sisarpuolet edustavat sitä mitä minun mielestä schapendoesissa pitää olla. Ja haluan sitä linjaa jatkaa eteenpäin. Toiveissa kasvattaa niitä koiria, joiden kanssa pystyy huoletta menemään minne tahansa, ja ne sen kestävät. Ja harrastaa tai olla harrastamatta, kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, eikä se pääkoppa aseta siihen rajoituksia. Kyllä, se luonne vaan on tärkeä asia! Jippo on osoittanut olevansa täyspäinen harrastuskoira, omistaa myös vahvan paimennusvietin joka viime kesänä Kuttukuussa nähtiin, luonteeltaan avoin, reipas ja kaikkien kaveri. Tästä saadaan syksyllä sitten myös virallista näyttöä, kun mennään yhdistyksen luonnetestiin. Ainiin, ja onhan se tosiaan myös kuvattu terveeksi 0/0 kyynärin ja B/B lonkin. Silmätkin peilattu terveeksi. Sen kumppaniksi valitaan mahdollisimman pitkälle terveeksi kuvattu uros, jolla on myös sisarukset ja mahdolliset edelliset jälkeläiset terveitä. En aio siis käyttää esim. ykköskyynäräistä tai sellaisen koiran jälkeläistä, vaikka se kasvatusohjeiden mukaan sallittua olisikin. Niin ja sattuuhan se olemaan vielä pirun nättikin.
Kaiken pahan alku ja juuri:
Ainiin, ja mitenkö Jecun kyynärä voi? No, ainakin sillä voi liikkua melko äärirajoilla niin kuin näkyy....agility on kyllä harrastuksista jätetty melko lailla pois, ihan vaan oman mielenrauhani takia. Ei tarvitse sitten syytellä itseään, tai harmitella jos se alkaisi vaivaamaan. Putkia ja semmosia mennään joskus huvikseen. Toko riittää meille harrastukseksi, siinä se melko hyvä kyllä onkin. Ruoka on sama kuin muillakin, nappulaa ja raakaruokaa. Suurinpiirtein 50/50. Lisäravinteena Nutrolin Senior tai Sportti, riippuu kumpaa on ollut saatavilla. Tätäkin saa kyllä kaikki muutkin, ihan vaan harrastusten vuoksi. Lisäksi Jeculla Cartivet-jauhe. Apuna myös se, että koira pidetään hoikkana ja hyvässä lihaskunnossa. Näistä kumpikaan ei tosiaan ongelma.
Vielä ei mitenkään oireile, toki jos on menty pidempää metsälenkkiä niin pidän seuraavana päivänä lenkin lyhyempänä. Edelleen oman mielenrauhan takia. Kovalla alustalla tehtyjä lenkkejä välttelen, ainakin pidempiä. Lyhyet vartin-puolen tunnin aamun pikalenkit mennään silläkin alustalla. Kipulääkkeitä tai ylipäätään mitään lääkitystä Jeculla ei ole. Sehän leikattiin melkein tasan kolme vuotta sitten (järkytys miten aika kuluu!), joten hyvää työtä teki Esa Eskelinen irtopalan poistaessaan.
Toivottavasti vastasi ainakin joihinkin mieliä askarruttaviin kysymyksiin, toki kerron lisääkin jos suoraan tullaan kysymään!
Mikä on viisasta? Yhdistää se kakkosen kyynärällä oleva koira, jonka jälkeläisistä on tutkitusti terveitä ekasta pentueesta 5/8, eikä muillakaan, niillä tutkimattomilla ongelmia ole ilmennyt. EIKÄ sitä annettu uudelleen jalostukseen, ennenkuin edellinen pentue tutkittuna/seurattu kasvu. Toisesta pentueesta (jotka ovat nyt 1 v ja 3 kk ikäisiä) yksi on pentuaikana röntgattu ontumisen vuoksi, eikä vikaa kyynäristä, olkapäistä tahi varpaista löytynyt. Toivoisin toki että niistäkin useampi kuvattaisiin, mutta kun ei ole harrastusväkeä enempää niin harvemmin kotikoiran ostaneet pentujaan kuvauttavat. Huonoja uutisia siltäkään rintamalta ei ole kuitenkaan kuulunut. Ja todella toivon ettei kuulukaan. Kuitenkaan KUKAAN ei voi luvata sataprosenttisen tervettä pentua, oli vanhempien tulokset mitä tahansa.
Toki olen sukutaulut läpikäynyt, ja tosiaan harkinnut Jecun jalostuskäyttöön lupaamista. Kaikki jotka ovat kuvattuja, (koska schapendoesejahan ei kuvata kotimaassaan Hollannissa, Suomessa ollaan tässä edelläkävijöitä, vaikka vasta muutama vuosi sitten näitä kyynäriäkin enenevässä määrin on alettu kuvata täälläkin. Vanhemmissa kuvissa on otettu pelkät lonkat.) ovat nollan kyynärillä ja toisen pentueen äidin takaa löytyy yksi C-lonkka. Kaikki muut A:ta tai B:tä. Iksun, eli ensimmäisen pentueen äidin takaa löytyy yksi C-lonkkainen koira, kaikki muut kuvatut myöskin A:ta sekä B:tä lonkiltaan. Jecun takaa taasen 5/8 sisarukset kuvattu, kaikilla 0-kyynärät ja A-lonkat. Jecun takaa ei yhtään C-lonkkaista koiraa löydy, kaikki kuvatut suurimmalta osin A:ta, muutama B. Jecun isää taasen ei ole kuvattu (ruotsalainen koira), mutta sen jälkeläisiä ja peräti yksi sisar on, ja kaikki kuvatut terveitä luustoltaan. Parhaani mukaan olen tietoa itselleni haalinut, tässä tietolähteenä Koiranet sekä Stamdoes. Joten, todellakin, ei sitä ihan harkitsematta ole jalostukseen annettu. Eikä kaikille jotka sitä ovat kysyneet. Tiedoksi tämäkin.
Kaikkein järkevintähän olisi olla käyttämättä yhtään kyynärvikaista koiraa jalostukseen, mutta ongelmana tosiaan on rodun vähyys/pienuus. Joten jos koiralla oikeasti jotain annettavaa rodulle on, sitä HARKITEN omasta mielestäni voi käyttää. Nuo kaikki muut sukulaiset yms. huomioiden. Plus muut ominaisuudet. Onhan sillä silmätkin peilattu terveeksi kolmannen kerran. Eikä sukutaulussa 4 sukupolven sisällä kaihisairaita koiria ole. Isällä on todettu ei-perinnöllinen kaihi kuusivuotiaana kylläkin. Molemmat vanhemmat ovat tutkittu PRA:n osalta, ja terveiksi todettu, joten Jeccu ei voi olla kuin terve-ei kantaja. Joten kyllä, siinä on se yksi paska ominaisuus. Vastapainoksi sitten aika monta hyvää ellei erinomaista ominaisuutta.
Sitten myös se luonneasia, mikä lähinnä naurattaa joitakin. Tai ainakaan siihen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Ja kun onhan se kotona kiva. Josta johtuen, jopa Kennelliitto on Schapendoes-yhdistykselle laittanut kyselyn, esittäen huolensa: Mitä ihmettä te aiotte tälle asialle tehdä?? Tämä kysymys siellä(kin) heräsi, juuri uusitun JTO:n yhteydessä tehdyn kyselyn perusteella schapendoesien omistajille. Arkuus on lisääntynyt huomattavasti, ja moni sanoo että schape ei ole enää senluonteinen mitä vielä 10 vuotta sitten. Avoimuus ja rohkeus katoaa. Itse en rotua vielä 10 vuotta sitten ole tuntenut, mutta kun katsoo kisoissa, useimmiten agility-sellaisissa, koirien toimintakyvyn puutetta, niin onhan se aika sydäntäsärkevää. Kentän laitoja hiipiviä koiria ei vaan ole kovin kiva katsoa. Tai mieluummin mamman tuolin alla piilottelevia, kuin rohkeasti häntä pystyssä asioita kohtaavia koiria. Jokaisen pitää pystyä sen verran omaa koiraansa lukemaan, ja se puute myöntämään. Myöskin monilla leireillä (syys-sekä paimennus-), joissa koiria näkee, saa hyvää tuntumaa niiden luonteisiin. Tervetuloa vaan nekin, jotka leirejä mollaavat. On siellä muutakin tekemistä kuin treenata jos ei huvita. Näkee ainakin niitä omia kasvatteja toiminnassa. Tai kasvattien jälkeläisiä. Jospa se saisi ajattelemaan? Ja kyllä, on omakohtaista kokemusta, josta syystä tämä asia sydäntä lähellä on. Tästä kirjoitus jo aiemmin, joten en sen enempää siihen puutu tässä. Joten, jos on koira jolla on luonnetestistä tulos +174p, laukausvarma ja kaikki osiot plussalla jo melkein yksistään puolustaa sen jalostuskäyttöä. Huom. melkein. Toki pitää ottaa nuo muutkin seikat huomioon. Mutta omalla kohdalla, tämä on yksi painavimmista syistä.
Se jälkeläisnäyttö, koska nämähän ne tässä koiramaailmassa merkitsevät:
2x FI MVA heti 2 päivän päästä 2 vuotta täytettyään
2x HeJW-13
HeW-13
JV-13
Vuoden Schapendoes -13
Vuoden nuori -13 (ekaa kertaa sama koira yhtäaikaa sekä vuoden nuori, että vuoden schapendoes)
Vuoden VSP-schapendoes -13
Vuoden VSP-nuori -13
Vuoden kasvattaja (Hästängens)-13
2xVuoden agilitytulokas-14 (sekä Schapendoes ry:n että oman seuran)
Sankarikoira (!)-14
2x TK1
3x oikeus voittajaan TOKOssa
1xmedi3 agilityssä
2xmaxi1 agilityssä
1xmedi1 agilityssä
Vituttaahan se, ymmärrän toki. Kehtaavatkin vielä pärjätäkin. Sekä kauneus- että muissa kilpailuissa.
Ja Jeculle on tosiaan tulossa vielä yksi, ja se viimeinen pentue. Ei esimerkiksi kahdeksaa pentuetta, joka myös jo on jalostusohjeidenkin vastaista. Hupaisaahan tässä on myös se, että ensimmäisen pentueen jälkeen tuli ääneen sanottua, että leikkautan Jeculta pallit pois, kun tuli se narttukin kotiin otettua. Josta tuli semmoinen vastalausemyrsky mm. "Joskus nämä asiat päättää yhteisö, ja tästä päätetään että siltä ei palleja viedä." "Tulen vetämään sua henkilökohtaisesti turpaan jos sen teet." Että näin se mielikin muuttuu ;)
Jatkojalostus sitten; Kyllä, Jipolla on tarkoitus teettää pentuja. Koska Jeccu, ja sen sisarukset sekä äiti sekä sisarpuolet edustavat sitä mitä minun mielestä schapendoesissa pitää olla. Ja haluan sitä linjaa jatkaa eteenpäin. Toiveissa kasvattaa niitä koiria, joiden kanssa pystyy huoletta menemään minne tahansa, ja ne sen kestävät. Ja harrastaa tai olla harrastamatta, kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, eikä se pääkoppa aseta siihen rajoituksia. Kyllä, se luonne vaan on tärkeä asia! Jippo on osoittanut olevansa täyspäinen harrastuskoira, omistaa myös vahvan paimennusvietin joka viime kesänä Kuttukuussa nähtiin, luonteeltaan avoin, reipas ja kaikkien kaveri. Tästä saadaan syksyllä sitten myös virallista näyttöä, kun mennään yhdistyksen luonnetestiin. Ainiin, ja onhan se tosiaan myös kuvattu terveeksi 0/0 kyynärin ja B/B lonkin. Silmätkin peilattu terveeksi. Sen kumppaniksi valitaan mahdollisimman pitkälle terveeksi kuvattu uros, jolla on myös sisarukset ja mahdolliset edelliset jälkeläiset terveitä. En aio siis käyttää esim. ykköskyynäräistä tai sellaisen koiran jälkeläistä, vaikka se kasvatusohjeiden mukaan sallittua olisikin. Niin ja sattuuhan se olemaan vielä pirun nättikin.
Kaiken pahan alku ja juuri:
Ainiin, ja mitenkö Jecun kyynärä voi? No, ainakin sillä voi liikkua melko äärirajoilla niin kuin näkyy....agility on kyllä harrastuksista jätetty melko lailla pois, ihan vaan oman mielenrauhani takia. Ei tarvitse sitten syytellä itseään, tai harmitella jos se alkaisi vaivaamaan. Putkia ja semmosia mennään joskus huvikseen. Toko riittää meille harrastukseksi, siinä se melko hyvä kyllä onkin. Ruoka on sama kuin muillakin, nappulaa ja raakaruokaa. Suurinpiirtein 50/50. Lisäravinteena Nutrolin Senior tai Sportti, riippuu kumpaa on ollut saatavilla. Tätäkin saa kyllä kaikki muutkin, ihan vaan harrastusten vuoksi. Lisäksi Jeculla Cartivet-jauhe. Apuna myös se, että koira pidetään hoikkana ja hyvässä lihaskunnossa. Näistä kumpikaan ei tosiaan ongelma.
Vielä ei mitenkään oireile, toki jos on menty pidempää metsälenkkiä niin pidän seuraavana päivänä lenkin lyhyempänä. Edelleen oman mielenrauhan takia. Kovalla alustalla tehtyjä lenkkejä välttelen, ainakin pidempiä. Lyhyet vartin-puolen tunnin aamun pikalenkit mennään silläkin alustalla. Kipulääkkeitä tai ylipäätään mitään lääkitystä Jeculla ei ole. Sehän leikattiin melkein tasan kolme vuotta sitten (järkytys miten aika kuluu!), joten hyvää työtä teki Esa Eskelinen irtopalan poistaessaan.
Toivottavasti vastasi ainakin joihinkin mieliä askarruttaviin kysymyksiin, toki kerron lisääkin jos suoraan tullaan kysymään!
Kommentit