Tuku tuku lampaitani

Kesäkuun puolessa välissä oli taas Kuttukuun reissun aika. Hullu kun olen, niin ilmoitin kaikki kolme tällä kertaa mukaan. Jippohan ei ole lampailla aiemmin ollut, saanut kyllä vajaa vuoden ikäisenä nuuhkutella niitä matkan päästä Tanjalla, jolla oli silloin kaksi lammasta. Eli siis suomeksi sanottuna täysin kokematon koira. 

Ensimmäisenä päivänä Jippo lähti aamulla metsään lammaslauman kera. Siellä sitä mentiin osaavien ja kahden muun aloittelijan kanssa. Jippo lähti rohkeasti pihasta lauman perään, eikä kysellyt mua mukaan eikä edes toisaalta katsonut että tuleeko se mamma matkaan. Ei käynyt koko leirin aikana hyppimässä vasten hakemassa happea, siellä se vaan painoi menemään kuin kala vedessä. Ihana oli huomata myös miten Miran pieni 4 kk ikäinen pentukin ymmärsi lampaiden päälle! Nyt kun on kokeillut molempia tapoja, pojathan aloittivat pyöröaitauksesta kummatkin, eikä niistäkään huonoja paimenia ole tullut, mutta jotenkin tämä tuntui semmoiselta luontaiselta. Jippo kaksi päivää seurasi ja tarkkaili niitä talon koiria työssään, sekä näitä meidän osaavampia koiria, niin jotenkin sille ainakin sopi tämä tapa paljon paremmin. Ihan selvästi vietit veivät alusta asti, ja sitten vaan ohjailtiin vihjailevasti oikeaan suuntaan (esim. metsässä kun lampaat meni syvemmälle, niin käytiin ne sieltä kävelemässä ja hakemassa takaisin yhdessä, että näin tässä pitäisi tehdä) ja sai itse keskenään miettiä mitä tässä tehdäänkään ja pitäisikään tehdä. Toisena päivänä yhdessä kohtaa Sinikka kun käski oman koiransa töihin, karanneita kalkkunoita paimentamaan, niin Jippo läksi siitä myös matkaan viemään niitä poispäin. Luontaista paimenta siinä on ainakin ihan hurjasti, sekä rohkeutta suurella pienellä koiralla on paljon! Aivan uskomaton kultakimpale niinkuin Sinikka tuumaili, jaksoi hämmästyttää joka käänteessä.

Jippo oli joka kerta mukana kun menin poikien kanssa, eli sehän sai paimentaa eniten koko leirillä. Kysyin ensimmäisen kerran että mitä teen kun se tulee mukana tonne aitaukseenkin, Sinikka sanoi että jos kerran tulee niin anna tulla. Ja niinhän se vaan tuli, karsinaankin työntämään lampaat ulos sekä sieltä laitumelle! Tuo tyttö kyllä ammentaa jostain ihme paikasta voimaa, ei sitä yhtään kummeksuttanut sinne ahtaaseen karsinaan mennä, eikä myöhemmin ränniin työntämään lampaita. Sitten kun sitä yritti kiittääkin, niin se nyt oli vaan että jaa, tätähän mut on luotu tekemään, mitä siinä hihkut?



 Pompulan kanssa yhteistuumin ohjaamaan lampaita:

 Ja aina kun se paras tarina pitää kertoa, niin tällä kertaa se oli tämän kuvan takana: Jipolla meni varpaan väliin muurahainen, alkoi sitä sieltä siivoamaan ja lammaslauma painaa niskaan. Pikku akka nosti katseensa, (mistä kohdasta tämän räpsyn Tiina otti), tuijotti lampaita että tästä ei mennä ennenkuin murkku on poissa! Ja jatkoi jalan kaivamista. Eikä muuten lampaat liikkunut, että hyvä jarrukoira siitä ainakin tulee ;) Tuosta huomasi että on siinä vahvuutta, lampaat ei tule niskaan vaikka ei mitään edes tee. Ja ainakin teräsmiehen pallit sillä on, rohkea pikkuakka todellakin! (Lopulta minä sen murkun pois kaivoin, sitten se varmaan oli kussut sinne tms, kyllähän te tiedätte miten murkun purema polttaa. Jippo meni kolmella jalalla siellä kuin paraskin drama queen. Niin että Tiinakin jo katsoi ettei se nyt oikeasti ole satuttanut jalkaansa. No, hetken päästä polte helpotti ja kaikki jalat maassa taas.)

Tässä Cassun kanssa paimentamassa, Sinikka sanoi että hitto kun olisi parikilpailuja, ne täydentävät niin hyvin toisiaan. Ränniin kun mentiin Cassunkin kanssa ekaa kertaa, siinähän koira laitetaan viemään lampaat suppiloon, joka muuttuu kapeaksi kujaksi. Siinä kohtaa kun koira on tuonut lampaat suppiloon, se pysäytetään ja mennään itse rännin ulkopuolelle. Sitten koira käsketään taas liikkeelle ja työntämään lampaat rännin läpi. Cassu kauniisti toi lampaat sisään, sitten vähän jännitti siellä rännissä edetä, niin Jippo tönäisi sen edestään ja työnsi lampaat ulos taas :D Ja siitä Cassukin sai rohkeutta tulla myös. Mahtava pari! Muutenkin tuossa mallioppimisessa on se, että kokematon koira kyllä tuntee paineen, mutta vastuu jää sille vanhemmalle koiralle. Vaikka tuossa sen vastuun lopulta kantoikin Jippo. Toisaalta saavat molemmat toisistaan voimaa ja rohkeutta tehdä, varsinkin kun ovat samaa laumaa kotonakin.

Cassulla oli myös täällä se itseluottamuksen puute nähtävissä, mikä sillä on oikeastaan joka asiassa nykyään. Hetkittäin paimensi tosi hienosti, mutta ei se ihan yhtä rohkeasti kuin ennen alkuun noita hommia tehnyt. Ensimmäisenä päivänä eka paimennus meni huonosti, tässä kohtaa kyllä Sinikka kysyi multa että oletko sä jotenkin kauhean väsynyt? Et itsekään ole se sama iloinen ihminen mikä yleensä. Ja Cassuhan vaistoaa asiat todella hyvin, ja on huonolle mielialalle tosi herkkä. Ja jos sitä yhtään painosti paimensauvalla, väisti töistä pois. Se vaatii tukea multa tosi paljon asiaan kuin asiaan, mutta sitten kun sen saa niin uskaltaa kyllä tehdä. Toisena päivänä kyllä teki hienosti töitä taas, saatiin sille itseluottamus palautettua :)

Tässä Katan kuvaama video Jecusta ja Jiposta aamupaimennuksesta, tuossa näkee sen laitumelle-viemis-osion ja siitä jatkuu kun olen ottanut takin pois, lampaat oli meidän mielestä syöneet tarpeeksi ja Jeccu käy hakemassa lauman uudelleen. Sitten siltä vähän lipeää tassusta, mutta äkkiä palautuu takaisin ruotuun kyllä ärräpään jälkeen. Tässä näkyy myös se miten Jippo hakeutuu itse tasapainopisteeseen, ja miten se tarkkailee tuota touhua. 



Jeccu teki tasaisen varmasti töitä, sillä on teknistä taitoa ja temperamenttiä ihan tarpeeksi, mutta ihan tarpeeksi ei vielä omaa ajattelua. Tuota pitää vahvistaa sille sitten. Sinikka on sitä mieltä, että molemmat pojat selviytyisivät helposti paimennuksen esikokeesta, varsinkin Jeccu. Itse mä kyllä luottaisin enemmän Cassuun, mutta se onkin taas semmoinen "mistä sen ikinä tietää minkälainen päivä sillä on"-koira. :D Siinä siis laitetaan koira portista itse hakemaan lampaat karsinasta, se tuo ne laitumelle, koira laitetaan odottamaan ja pitämään lampaat paikoillaan että saa itse portin kiinni. Seuraavaksi jatketaan, mennään seuraava portti, taas koira pitää lampaita että saa portin kiinni, mennään sillan yli ja taas suljetaan portti. Sitten on merkattu "tie" minkä eteen koira pysäyttää lauman, etteivät jää auton alle. Kun "auto" on mennyt, jatketaan matkaa laitumelle. Lampaat viedään merkatulle paikalle laiduntamaan, koira pysäytetään, käsketään maahan ja pois lampailta. Lampaat sitten syövät aikansa, muutaman minuutin ilmeisesti ja sitten laitetaan koira hakemaan lampaat ja sama ruljanssi toisinpäin. Kyllä tuota kokeiltiinkin, ja olishan se ehkä onnistunut kokeessakin. Taitaa jäädä tältä kesältä kumminkin, kokeeseen oli jo jonoa enkä sitten ilmottanut niitä edes varasijoille. Haaveissa oli että oltaisiin päästy toiselle leirille vielä heinäkuussa, ja sen jälkeen kokeeseen, mutta rahavarannot ei vaan anna taaskaan periksi. Paska olla köyhä duunari.

Pikku juttu, mutta aika moni varmaan ymmärtää: Mä sain mennä koko leirin etuperin!!! :D Kiitos taas mahtavalle schapeporukalle seurasta, ja kuvista ja videoista ja kaikesta! Ensi kesänä taas nähdään!

Jeccu onnistuu olemaan kaunis paimenessakin :)