Roadtrip!
Tämä reissu oli Ilonan keksintö, ehdotteli mulle keväämmällä että lähdettäiskö Kemi Kv:hen? En pelkän näyttelyn takia innostunut, joten Ilona keksikin että Lapualla on torstaina agilitykisat, mennään sinne, ollaan siellä yötä ja ajellaan perjantaina Kemiin jossa sitten lauantaina näyttely. No se jo innosti, eli ilmot läksi molempiin paikkoihin!
Roadtrip alkoi 17.7. klo 9.30 kotipihasta josta ensin suuntasin Lopelle Ilonan kotiin, mihin mun auto jätettiin ja jatkettiin Ilonan autolla matkaa. Mun autosta kun on ilmastointikin rikki (taas) niin on vähän miellyttävämpi matkustaa. Jippo ja Ransu pääsivät siellä riehumaan ja uimaan ennen liikkeellelähtöä. Molemmilla kielet oikeaoppisesti poskella :D
Huristeltiin sitten Lapuaa kohti, pysähdyttiin syömään Kyrönlahdella (?) route 66:llä sijaitsevalla Grilli Timbermannilla, pakko mainostaa sen verran että tosi hyvä kotiruokalounas maksoi 6 euroa!! Pikkasen hyvä vaihtoehto absihelvetille..Ilmankos se piha olikin täynnä autoja! Jippo jo maistiaisia kärkkyy ja tais se ehtiä vähän muussia lipasemaankin-siitä on tullut tosiaan taas oma törkeä itsensä :D
Lapualla oltiin perillä klo 16.30 ja odoteltiin kämpän avaimentuojaa sen absin pihassa. Alkoi vähän mietityttämään miten ehditään kisoihin, mutta klo 17 avaimet lopulta saatiin. Kisapaikka olikin siinä lähellä raviradan kupeessa, joten hyvin ehdittiin puoli kuudeksi sinne. Onneksi oli sisäpiirin tietoa uittopaikasta, jossa käytettiin sitten koirat lenkin jälkeen vielä virkistäytymässä. Melkoinen helle oli vielä illallakin, mietin jo että mitenköhän tuon agilityn käy, jaksaako turkkikoira kisaillakaan.
Agilitykisat
Kisat muuten oli vähän samaan tapaan kuin Purinalla, eli ensin meni viralliset kisaajat ja siihen päälle vielä kaikki epävirallisesti ilmoittautuneet per luokka. Medejä oli virallisia 14 ja epävirallisia muutamat päälle. Kisapaikka oli mukava, alusta kivituhkaa, iso parkkialue ja autonkin sai onneksi varjoon puitten siimekseen. Ensimmäisenä oli agilityrata, tuomarina mulle ihan uusi tuttavuus Hilpi Yli-Jaskari. Todella mukavat ykkösten radat hän olikin tehnyt, sujuvat ja vauhdikkaat radat. Kaikki kontaktit aksaradalla. Alussa oli hyppy, rengas ja siitä puomille. Tällä kertaa rengas meni molemmilla radoilla ihan epäröimättä oikein! Jesh! Vaikka onkin erilainen kuin seuran oma. Puomilla ottaa kontaktin ja jatkan vasta pysäytyksen jälkeen. Täytyy nyt ykkösissä malttaa sitä tuolla vähän aikaa pitää, ei kauaa mutta sen verran että pysähtyy. Kun ei noista ajoista siellä nolla kiinni jää.
Meinasin itte sössiä tuon keinun ylösmenon, "joku" oli siirtänyt keinua rataantutustumisen jälkeen (en tiiä miksi noita esteitä se joku aina välillä siirtää sen tutustumisen jälkeen ;) ) ja valssi oli liian kapea. Joten pikkasen sivusta joutui Jippo sille nousemaan. Onneksi osui kumminkin.
Nykyään on hauskaa kun ei tartte kirota sitä että keinu on kentällä, ennen kun se oli se kammotuseste jossa saatettiin viettää "muutama" hetki. Jippo tekee loistavan bängin taaskin <3 Tuomarikin on siitä iloinen.
Rata sujui mukavasti ja vauhdikkaasti sinne kepeille asti...joka oli kolmanneksi viimeinen este, ja niille tultiin putkesta. Ei vaan osaa taittaa vauhdista niille ei, eka väli löytyy mutta sitten se jatko...Kolmet kisat käyty ja jokaisessa sama keppivirhe, kaksi kertaa kepeille on menty hypyltä ja niin se onnistuu, putkesta ei. Joten arvatkaapa mitä treenataan tällä viikolla! ;) Mietin että se varmaan joutuu kuitenkin hypylle kokoamaan ittensä, että johtuisko siitä. Putkesta kun tullaan vaan suoraa höökiä eikä tosiaan jarrutella. Tehtiin kyllä tuota treenissä ennen näitäkin kisoja, se onnistuu kun on hiljaisempi vauhti mutta taito ei vielä riitä tuohon suurempaan vauhtiin. No mutta, korjattiin keppejä peräti viisi (!) kertaa ja Jippo joka kerta toistaa ihan yhtä iloisena, eikä masennu että tästä ei tuu mitään...ihana Ipana.
Näin poistutaan iloisena kepeiltä bompulla! :D
Että eipä isosta asiasta kiinni ollut eka aginolla, taitava tytteli! Nyt vaan tosiaan tehotreeniin tuo homma.
Ransukin meni agiradan, sille tuli tulokseksi kymppi, yksi rima tippui ja A:n alastulovirhe. Ilona ei hyppärille ilmonnutkaan, niillä kun se nolla sieltä kanssa jo on.
Vilvoittelun ja juomisen jälkeen autoon lepäämään, ja odottelemaan seuraavaa rataa. Joka oli sitten tosiaan se hyppäri, siltä ei kuvia olekaan kun Jonna lähti johonkin ihmeen tokokokeeseen Mehmetin kanssa. Josta saivat vikan ykkösen, koularin voi-luokasta ja siirtyivät evl:ään. Ihan mielettömästi onnea sinnepäin vielä!! Tosiaan, kaikki aksakuvat on Jonnan ottamia.
Hyppärillä oli taas eka hyppy ja sen jälkeen rengas, hyvin meni taaskin. Putkesta piti vähän varoa ettei mee seuraavan hypyn ohi, siinä oli vähän tiukka kulma laajakaarteiselle koiralle. Ei onneks ihan yhtä laajoja tuo Jippo tee kuin Cassu. Siitä sitten sinne jännittäville kepeille, ihan ei mun mielestä niin sujuva kepeille meno ollut, kuin olis voinut, eli pikkasen sai henkeä pidättää jatkaako oikein. Jatkoi!! Siitä sitten vähän turhan varmistellen loppuun, olis voinut rohkeemminkin viedä ja edetä, mutta helle kyllä vei omatkin voimat. Mutta nollalla maalissa ja olipa hieno fiilis! Sitten rupesin miettimään että me varmaan ollaan palkinnoilla, koska ne koirakot mitä näin niin tuomarin käsi oli heilunut aika tiuhaan. Ja oltiin siis tokavika virallinen koirakko, että pitkään ei tarttenut tuloksia odotella ja Jippo voitti kaikki!! Ihan kivalla etenemälläkin, eli on se nyt herännyt koomastaan. Näkeehän sen tuon tokan radan lähdöstäkin, tuota se tekee kun on innoissaan. Ei meinaa tulla sivulle, ja vähän hösää siinä. Nyt kun saa sille vielä estehakuisuutta ja varmuutta lisää, niin vauhti kasvaa entisestään! Loistotyttö <3
Olinpa kyllä iloinen tuon kisan jälkeen, hirveä helle, monen tunnin matkustus takana ja Jippo tekee ihan loistotyötä! Ai että mä tykkään! Tässä vielä videot radoista:
Sitten jouduttiin hetki palkintojenjakoa odottamaan, maksit jäljellä ja niitä epävirallisiakin oli aika monta. Majapaikkaan Lapuan keskustaan päästiin klo 21.30 eli tulihan siitä melko pitkä päivä, kotoa lähtenyt puoli kymmenen aamulla :D Käytiin vielä talon nurkalla olevalta grilliltä terveellinen iltapala hakemassa, ei kyllä ollutkaan sitten se mitä Tiina meille suositteli ennen reissua. Uni tuli melko pian syömisen ja suihkun jälkeen.
Seuraavana aamuna koirien lenkityksen ja Simpsiön maaston kierroksen jälkeen jatkettiin roadtripiä Kemiä kohti.
Lähdettiin perjantaina Kemiä kohti siis muistaakseni yhdentoista aikaan, perillä oltiin klo 16.30. Tuollalailla se ei edes tuntunut pitkältä tuo matka, että oltaisiin jossain monensadan kilometrin päässä kotoa.Tuommonen pikkumökki meillä oli vuokrattuna, Lapponia Safaris oli yrityksen nimi. Eikä ollut pahan hintainen, mökissä oli jääkaappi ja keittolevy, vessat ja suihku sitten toisessa rakennuksessa. Kansainvälistä meininkiä, naapurimökissä puhuttiin Italiaa oikeen. Seuraavassa mökissä sitten kuuluikin mä ja sä, koirien kanssa olivat hekin liikenteessä eli taisivat olla Lahen seudulta tulleet ;)
Käytiin illalla sitten vielä ajelulla Kemin keskustassa, kattomassa että kauan mökiltä sinne näyttelypaikalle ajelee ja tutustumassa paikkaan ettei tartte harhailla. Vartti sinne meni, kaunis iltakävelypaikka tuo Kemin satama olikin! Niin ja sieltä sain täyteen mun 300. geokätkön ;)
Kaupan kautta takaisin mökille, jotenkin ne päivät vaan hupeni ihan huomaamatta tosi äkkiä tuon reissun aikana. Taas oli kello melkein yhdeksän, justiin kauppaan ehdittiin.
Näyttelypäivä
Valkeni taas aurinkoisena ja helteisenä, kuinkas muuten. Onneksi meidän kehä alkoi klo 10 ja schapejen arvioitu aika oli heti klo 11. Koiria oli ilmoitettu paikalle kolme, sitä sitten mietittiin että kukahan se yksi mahtaa olla. Kun oli meidän numeroitten välistä, että saattoi olla sitten mitä plaatua vaan. No selvishän se, elikä kolmas oli myös avoluokan narttu, Riikan kasvatti High Volts Jane of the Jungle. Eli Piksun sisar, ja Piksu on menestynyt huimasti näyttelyissä. En ollut kuvaakaan tuosta Junista nähnyt, se asustaa Ruotsissa joten ei täälläpäin aiemmin ole näyttelyissä käynytkään. Vähän jänskätti että kuinka käy. Sinänsä tuo tuomari Harri Lehkonen oli meille jo tuttu, messarissa molemmista junnuvoittajat joulukuussa leipoi joten tiesi että ehkä se vieläkin tykkää noista meidän epeleistä. Ransuhan oli siellä peräti ROP.
Näyttelypaikalla oltiin tosiaan melko ajoissa, ehdittiin saamaan hyvä jännitys aikaiseksi ;)
Ransu ja Ilona kehäänmenoa odottelemassa
Kehässä
Ja Ransuhan sai sen mitä odotettiin, eli ERI SA, SERT CACIB, mikä tarkoitti että Ransusta nyt tuli sitten Suomen muotovalio! ja siinä vaiheessa jo molemmat pompittiin ilosta, minä tungin kameran äkkiä laukkuun ja kehään. Joten harmi ettei tuosta iloisesta tilanteesta kuvia ole, eikä meidän kehässä olosta, koska Ilona oli ihan ekstaasissa siellä kehän ulkopuolella. Sanoinkin aiemmin että älä ees yritä ottaa kuvia jos tuntuu ettet kykene :D Kattele ja kannusta mieluummin.
Eli Juni oli tietty ensin, kun aakkosten mukaan mennään ja kattelin että on se kyllä söpö tyttö, hiukan matalaraajainen vaan. Harri piti linjansa ja antoikin sitten heille eh:n, tuosta se messarissakin rokotti. Sitten vaan jännitti että vieläkö tykkää Jiposta niin paljon kuin aiemmin. Jotain kuulinkin mitä kehäsihteerille luetteli, mutta tuolla tuomarilla ei ole sellainen hehkutustyyli, niinkuin esim. Jangerilla edellisessä näyttelyssä joten ei osannut oikein mitään aatella että mitä tulokseksi tulee. Sanoi sitten että eri! ja minä toivomaan että no sa kanssa, pliiiis. Mentiin siihen kilpailuluokkaan vielä, jossa Harri sitten päästi äkkiä piinasta juoksuttamatta tai miettimättä sanoi että ensimmäiselle sa. Minä kiljumaan ilosta, sain plakaatit ja ruusukkeet käteen ja olin lähdössä pois kokonaan, niin kehäsihteeri ja tuomari sanoi että olis tässä se roppikehä vielä. Mä tuumasin että mulle kyllä riittää tääkin, mutta juostaan nyt sitten :D Juostiin ja Ransusta oikeutetusti roppi, kyllä se niin hienosti esiintyykin. Tuomari sen kyllä maasta taivaaseen kehuikin, Jiposta sanoi että siinä ei ole muuta vikaa kuin se että rintakehää pitää saada lisää. Ihan totta. Mutta eihän se oo paljoa, jos ei muuta vikaa löydä ;) Arvostelu kokonaisuudessaan on tässä, itse asiassa melko samoilla sanoilla messarin arvostelu on kirjoitettu, molemmilla, joten linja ainakin tällä miehellä pitää.
"Pienehkö rauhallisesti esiintyvä narttu. Oikeanmuotoinen pää. Riittävät kulmaukset. Oikeat mittasuhteet, mutta rintakehän tulee syventyä. Hyväasentoinen häntä. Oikealaatuinen turkki ja hyvät liikkeet."
Eli Sisko ja sen Veli-Superkaksari teki sen mitä vähän toivoi, mutta ei uskaltanut ääneen sanoa!! Kaksi Suomen muotovaliota samana päivänä on kyllä aika mahtava juttu, kasvattaja-Marikallekin ihan varmasti! Ransu ekassa näyttelyssä kun täytti sen maagisen kaksi vuotta, ja Jippo toisessaan. Ja päälle päätteeksi molemmilla on nyt ne Suomen cacibitkin, joten jotain reissuahan sitä pitäisi alkaa ensi kesälle suunnittelemaan...
Tosi hieno roppikuva, alkoi taas aivot paistumaan helteessä...kuvan otti Ulla, Junin omistaja. Mukava immeinen, rupatteli siinä pitkästi ennen kehää (ja sanoi toivoneensa että Jippo olisi jo valio ;) ) ja tarjoutui itse tuon kuvan ottamaan.
Sitten lähdin etsiskelemään kehää missä olisi corgit, koska Jossu, joka omistaa Luvan, joka on Riikan kasvatti, joka on tuon Juninkin äiti, lupasi tuoda näyttelypaikalle Jipon serkun Lystin. Lysti on Cardidoes, Luvan Luvattomista pennuista joita poksahti kolme tähän maailmaan. Isänä siis Welsh Corgi Cardigan. Mutta on niin söpö ettei mitään rajaa!!! Kattokaa nyt!
Tuo on niin hupaisa kuva, sama väritys molemmilla, mutta muuten pikkuisen erovaisuuksia. Olen aiemmin kuvia tuosta Lystistä nähnyt, mutten tajunnut miten pieni ja siro se on! Nyt luonnossa sehän on ihan hirmu mini, kun vertaa tosiaan Jippoonkin, mikä ei sekään sieltä suurimmasta päästä schapeja ole. Karva on semmoista nypittävää mallia, karkeampaa kuin schapeilla. Ihan ihanan luonteinen koiruus kyllä! Mahtava oli että Jossu viitsi sen mulle näytille tuoda, kiitos tätäkin kautta!
Kotimatka
Kotia kohden lähdettiin sitten samantien, käymättä enää missään vaan koirat lepäämään konttiin ja matkaan! Kello oli melkolailla yksi päivällä tässä vaiheessa. Ja minä mietin että no onneks Kimi on töissä yön, että voi sille sitten soitella kun alkaa luomet lupsumaan sillä loppumatkalla minkä yksin ajelen. Eikä tullut mieleen ennenkuin joskus Jyväskylän kohdalla että mehän ollaan jo tässä!? Mutta on se tuolta Kemistä pikkasen lyhyempi kuin Rovaniemeltä....sieltä kun on useemman kerran tullut, ja aatteli vaan sitä aikaa. Kotimatka hurahti kuin siivillä, muutaman kerran pysähdyttiin, syötiin, vaihdettiin kuskia ja jatkettiin. Oltiin niin tehokkaita, toinen käytti koiria, toinen kävi kaupassa, eikä mitään hirmuisen pitkiä taukoja pidelty. Koko reissu meni kyllä tähän malliin, kumpikin on vähän samanluonteinen ettei siinä suhteessa tullut mitään ongelmia. Ransukin oppi jo menomatkalla matkustamaan pitkästi, Jippo kun pistää samantien pään tyynyyn kun konttiin menee, niin Ransu otti siitä mallia ja nukkui kanssa. Se kun ei aiemmin noin pitkää matkaa ole tehnytkään. Olipa helpot matkakumppanit kaikin puolin. Immeiset ja koirat :D Lopella oltiin kympin aikaan, Jippo pääsi vielä poikien kanssa hetkeksi leikkimään kun kävin vessassa ja sitten vielä viimeinen pätkä kohti kotia. Eli koti häämötti jo 22.45, mutta absin kautta piti käydä iltapalaa hakemassa, kotona kun ei kuulemma juuri mitään olisi. Kotona olin tasan klo 23 eli melkolailla kymmenen tuntia tultiin yhteen putkeen, muutaman pysähdyksen taktiikalla. Ei huono. Kotona saatiin iloinen vastaanotto pojilta, iltapalan aikana laitoin valiohakemuksenkin samantien menemään, Jecun kohdalla kun en tiennyt edes että sitä pitää erikseen vielä hakeakin. Omakoira on kätsä kyllä!
Meidän kotimaan näyttelyt taitaa ollakin sitten melkolailla tässä, ESS tietty tänä vuonna ja melko varmasti messari, ainakin sunnuntaina kun on hollantilainen tuomari. Ne kun tuosta Jecustakin kovasti tykkää, ja olishan se kiva että sekin toisen kerran sinne pääsisi!
Villähde kiittää ja kuittaa reissun, FI MVA-neidon kera!
Roadtrip alkoi 17.7. klo 9.30 kotipihasta josta ensin suuntasin Lopelle Ilonan kotiin, mihin mun auto jätettiin ja jatkettiin Ilonan autolla matkaa. Mun autosta kun on ilmastointikin rikki (taas) niin on vähän miellyttävämpi matkustaa. Jippo ja Ransu pääsivät siellä riehumaan ja uimaan ennen liikkeellelähtöä. Molemmilla kielet oikeaoppisesti poskella :D
Huristeltiin sitten Lapuaa kohti, pysähdyttiin syömään Kyrönlahdella (?) route 66:llä sijaitsevalla Grilli Timbermannilla, pakko mainostaa sen verran että tosi hyvä kotiruokalounas maksoi 6 euroa!! Pikkasen hyvä vaihtoehto absihelvetille..Ilmankos se piha olikin täynnä autoja! Jippo jo maistiaisia kärkkyy ja tais se ehtiä vähän muussia lipasemaankin-siitä on tullut tosiaan taas oma törkeä itsensä :D
Lapualla oltiin perillä klo 16.30 ja odoteltiin kämpän avaimentuojaa sen absin pihassa. Alkoi vähän mietityttämään miten ehditään kisoihin, mutta klo 17 avaimet lopulta saatiin. Kisapaikka olikin siinä lähellä raviradan kupeessa, joten hyvin ehdittiin puoli kuudeksi sinne. Onneksi oli sisäpiirin tietoa uittopaikasta, jossa käytettiin sitten koirat lenkin jälkeen vielä virkistäytymässä. Melkoinen helle oli vielä illallakin, mietin jo että mitenköhän tuon agilityn käy, jaksaako turkkikoira kisaillakaan.
Agilitykisat
Kisat muuten oli vähän samaan tapaan kuin Purinalla, eli ensin meni viralliset kisaajat ja siihen päälle vielä kaikki epävirallisesti ilmoittautuneet per luokka. Medejä oli virallisia 14 ja epävirallisia muutamat päälle. Kisapaikka oli mukava, alusta kivituhkaa, iso parkkialue ja autonkin sai onneksi varjoon puitten siimekseen. Ensimmäisenä oli agilityrata, tuomarina mulle ihan uusi tuttavuus Hilpi Yli-Jaskari. Todella mukavat ykkösten radat hän olikin tehnyt, sujuvat ja vauhdikkaat radat. Kaikki kontaktit aksaradalla. Alussa oli hyppy, rengas ja siitä puomille. Tällä kertaa rengas meni molemmilla radoilla ihan epäröimättä oikein! Jesh! Vaikka onkin erilainen kuin seuran oma. Puomilla ottaa kontaktin ja jatkan vasta pysäytyksen jälkeen. Täytyy nyt ykkösissä malttaa sitä tuolla vähän aikaa pitää, ei kauaa mutta sen verran että pysähtyy. Kun ei noista ajoista siellä nolla kiinni jää.
Meinasin itte sössiä tuon keinun ylösmenon, "joku" oli siirtänyt keinua rataantutustumisen jälkeen (en tiiä miksi noita esteitä se joku aina välillä siirtää sen tutustumisen jälkeen ;) ) ja valssi oli liian kapea. Joten pikkasen sivusta joutui Jippo sille nousemaan. Onneksi osui kumminkin.
Nykyään on hauskaa kun ei tartte kirota sitä että keinu on kentällä, ennen kun se oli se kammotuseste jossa saatettiin viettää "muutama" hetki. Jippo tekee loistavan bängin taaskin <3 Tuomarikin on siitä iloinen.
Rata sujui mukavasti ja vauhdikkaasti sinne kepeille asti...joka oli kolmanneksi viimeinen este, ja niille tultiin putkesta. Ei vaan osaa taittaa vauhdista niille ei, eka väli löytyy mutta sitten se jatko...Kolmet kisat käyty ja jokaisessa sama keppivirhe, kaksi kertaa kepeille on menty hypyltä ja niin se onnistuu, putkesta ei. Joten arvatkaapa mitä treenataan tällä viikolla! ;) Mietin että se varmaan joutuu kuitenkin hypylle kokoamaan ittensä, että johtuisko siitä. Putkesta kun tullaan vaan suoraa höökiä eikä tosiaan jarrutella. Tehtiin kyllä tuota treenissä ennen näitäkin kisoja, se onnistuu kun on hiljaisempi vauhti mutta taito ei vielä riitä tuohon suurempaan vauhtiin. No mutta, korjattiin keppejä peräti viisi (!) kertaa ja Jippo joka kerta toistaa ihan yhtä iloisena, eikä masennu että tästä ei tuu mitään...ihana Ipana.
Näin poistutaan iloisena kepeiltä bompulla! :D
Että eipä isosta asiasta kiinni ollut eka aginolla, taitava tytteli! Nyt vaan tosiaan tehotreeniin tuo homma.
Ransukin meni agiradan, sille tuli tulokseksi kymppi, yksi rima tippui ja A:n alastulovirhe. Ilona ei hyppärille ilmonnutkaan, niillä kun se nolla sieltä kanssa jo on.
Vilvoittelun ja juomisen jälkeen autoon lepäämään, ja odottelemaan seuraavaa rataa. Joka oli sitten tosiaan se hyppäri, siltä ei kuvia olekaan kun Jonna lähti johonkin ihmeen tokokokeeseen Mehmetin kanssa. Josta saivat vikan ykkösen, koularin voi-luokasta ja siirtyivät evl:ään. Ihan mielettömästi onnea sinnepäin vielä!! Tosiaan, kaikki aksakuvat on Jonnan ottamia.
Hyppärillä oli taas eka hyppy ja sen jälkeen rengas, hyvin meni taaskin. Putkesta piti vähän varoa ettei mee seuraavan hypyn ohi, siinä oli vähän tiukka kulma laajakaarteiselle koiralle. Ei onneks ihan yhtä laajoja tuo Jippo tee kuin Cassu. Siitä sitten sinne jännittäville kepeille, ihan ei mun mielestä niin sujuva kepeille meno ollut, kuin olis voinut, eli pikkasen sai henkeä pidättää jatkaako oikein. Jatkoi!! Siitä sitten vähän turhan varmistellen loppuun, olis voinut rohkeemminkin viedä ja edetä, mutta helle kyllä vei omatkin voimat. Mutta nollalla maalissa ja olipa hieno fiilis! Sitten rupesin miettimään että me varmaan ollaan palkinnoilla, koska ne koirakot mitä näin niin tuomarin käsi oli heilunut aika tiuhaan. Ja oltiin siis tokavika virallinen koirakko, että pitkään ei tarttenut tuloksia odotella ja Jippo voitti kaikki!! Ihan kivalla etenemälläkin, eli on se nyt herännyt koomastaan. Näkeehän sen tuon tokan radan lähdöstäkin, tuota se tekee kun on innoissaan. Ei meinaa tulla sivulle, ja vähän hösää siinä. Nyt kun saa sille vielä estehakuisuutta ja varmuutta lisää, niin vauhti kasvaa entisestään! Loistotyttö <3
Olinpa kyllä iloinen tuon kisan jälkeen, hirveä helle, monen tunnin matkustus takana ja Jippo tekee ihan loistotyötä! Ai että mä tykkään! Tässä vielä videot radoista:
Sitten jouduttiin hetki palkintojenjakoa odottamaan, maksit jäljellä ja niitä epävirallisiakin oli aika monta. Majapaikkaan Lapuan keskustaan päästiin klo 21.30 eli tulihan siitä melko pitkä päivä, kotoa lähtenyt puoli kymmenen aamulla :D Käytiin vielä talon nurkalla olevalta grilliltä terveellinen iltapala hakemassa, ei kyllä ollutkaan sitten se mitä Tiina meille suositteli ennen reissua. Uni tuli melko pian syömisen ja suihkun jälkeen.
Seuraavana aamuna koirien lenkityksen ja Simpsiön maaston kierroksen jälkeen jatkettiin roadtripiä Kemiä kohti.
Lähdettiin perjantaina Kemiä kohti siis muistaakseni yhdentoista aikaan, perillä oltiin klo 16.30. Tuollalailla se ei edes tuntunut pitkältä tuo matka, että oltaisiin jossain monensadan kilometrin päässä kotoa.Tuommonen pikkumökki meillä oli vuokrattuna, Lapponia Safaris oli yrityksen nimi. Eikä ollut pahan hintainen, mökissä oli jääkaappi ja keittolevy, vessat ja suihku sitten toisessa rakennuksessa. Kansainvälistä meininkiä, naapurimökissä puhuttiin Italiaa oikeen. Seuraavassa mökissä sitten kuuluikin mä ja sä, koirien kanssa olivat hekin liikenteessä eli taisivat olla Lahen seudulta tulleet ;)
Käytiin illalla sitten vielä ajelulla Kemin keskustassa, kattomassa että kauan mökiltä sinne näyttelypaikalle ajelee ja tutustumassa paikkaan ettei tartte harhailla. Vartti sinne meni, kaunis iltakävelypaikka tuo Kemin satama olikin! Niin ja sieltä sain täyteen mun 300. geokätkön ;)
Kaupan kautta takaisin mökille, jotenkin ne päivät vaan hupeni ihan huomaamatta tosi äkkiä tuon reissun aikana. Taas oli kello melkein yhdeksän, justiin kauppaan ehdittiin.
Näyttelypäivä
Valkeni taas aurinkoisena ja helteisenä, kuinkas muuten. Onneksi meidän kehä alkoi klo 10 ja schapejen arvioitu aika oli heti klo 11. Koiria oli ilmoitettu paikalle kolme, sitä sitten mietittiin että kukahan se yksi mahtaa olla. Kun oli meidän numeroitten välistä, että saattoi olla sitten mitä plaatua vaan. No selvishän se, elikä kolmas oli myös avoluokan narttu, Riikan kasvatti High Volts Jane of the Jungle. Eli Piksun sisar, ja Piksu on menestynyt huimasti näyttelyissä. En ollut kuvaakaan tuosta Junista nähnyt, se asustaa Ruotsissa joten ei täälläpäin aiemmin ole näyttelyissä käynytkään. Vähän jänskätti että kuinka käy. Sinänsä tuo tuomari Harri Lehkonen oli meille jo tuttu, messarissa molemmista junnuvoittajat joulukuussa leipoi joten tiesi että ehkä se vieläkin tykkää noista meidän epeleistä. Ransuhan oli siellä peräti ROP.
Näyttelypaikalla oltiin tosiaan melko ajoissa, ehdittiin saamaan hyvä jännitys aikaiseksi ;)
Ransu ja Ilona kehäänmenoa odottelemassa
Ja Ransuhan sai sen mitä odotettiin, eli ERI SA, SERT CACIB, mikä tarkoitti että Ransusta nyt tuli sitten Suomen muotovalio! ja siinä vaiheessa jo molemmat pompittiin ilosta, minä tungin kameran äkkiä laukkuun ja kehään. Joten harmi ettei tuosta iloisesta tilanteesta kuvia ole, eikä meidän kehässä olosta, koska Ilona oli ihan ekstaasissa siellä kehän ulkopuolella. Sanoinkin aiemmin että älä ees yritä ottaa kuvia jos tuntuu ettet kykene :D Kattele ja kannusta mieluummin.
Eli Juni oli tietty ensin, kun aakkosten mukaan mennään ja kattelin että on se kyllä söpö tyttö, hiukan matalaraajainen vaan. Harri piti linjansa ja antoikin sitten heille eh:n, tuosta se messarissakin rokotti. Sitten vaan jännitti että vieläkö tykkää Jiposta niin paljon kuin aiemmin. Jotain kuulinkin mitä kehäsihteerille luetteli, mutta tuolla tuomarilla ei ole sellainen hehkutustyyli, niinkuin esim. Jangerilla edellisessä näyttelyssä joten ei osannut oikein mitään aatella että mitä tulokseksi tulee. Sanoi sitten että eri! ja minä toivomaan että no sa kanssa, pliiiis. Mentiin siihen kilpailuluokkaan vielä, jossa Harri sitten päästi äkkiä piinasta juoksuttamatta tai miettimättä sanoi että ensimmäiselle sa. Minä kiljumaan ilosta, sain plakaatit ja ruusukkeet käteen ja olin lähdössä pois kokonaan, niin kehäsihteeri ja tuomari sanoi että olis tässä se roppikehä vielä. Mä tuumasin että mulle kyllä riittää tääkin, mutta juostaan nyt sitten :D Juostiin ja Ransusta oikeutetusti roppi, kyllä se niin hienosti esiintyykin. Tuomari sen kyllä maasta taivaaseen kehuikin, Jiposta sanoi että siinä ei ole muuta vikaa kuin se että rintakehää pitää saada lisää. Ihan totta. Mutta eihän se oo paljoa, jos ei muuta vikaa löydä ;) Arvostelu kokonaisuudessaan on tässä, itse asiassa melko samoilla sanoilla messarin arvostelu on kirjoitettu, molemmilla, joten linja ainakin tällä miehellä pitää.
"Pienehkö rauhallisesti esiintyvä narttu. Oikeanmuotoinen pää. Riittävät kulmaukset. Oikeat mittasuhteet, mutta rintakehän tulee syventyä. Hyväasentoinen häntä. Oikealaatuinen turkki ja hyvät liikkeet."
Eli Sisko ja sen Veli-Superkaksari teki sen mitä vähän toivoi, mutta ei uskaltanut ääneen sanoa!! Kaksi Suomen muotovaliota samana päivänä on kyllä aika mahtava juttu, kasvattaja-Marikallekin ihan varmasti! Ransu ekassa näyttelyssä kun täytti sen maagisen kaksi vuotta, ja Jippo toisessaan. Ja päälle päätteeksi molemmilla on nyt ne Suomen cacibitkin, joten jotain reissuahan sitä pitäisi alkaa ensi kesälle suunnittelemaan...
Tosi hieno roppikuva, alkoi taas aivot paistumaan helteessä...kuvan otti Ulla, Junin omistaja. Mukava immeinen, rupatteli siinä pitkästi ennen kehää (ja sanoi toivoneensa että Jippo olisi jo valio ;) ) ja tarjoutui itse tuon kuvan ottamaan.
Sitten lähdin etsiskelemään kehää missä olisi corgit, koska Jossu, joka omistaa Luvan, joka on Riikan kasvatti, joka on tuon Juninkin äiti, lupasi tuoda näyttelypaikalle Jipon serkun Lystin. Lysti on Cardidoes, Luvan Luvattomista pennuista joita poksahti kolme tähän maailmaan. Isänä siis Welsh Corgi Cardigan. Mutta on niin söpö ettei mitään rajaa!!! Kattokaa nyt!
Tuo on niin hupaisa kuva, sama väritys molemmilla, mutta muuten pikkuisen erovaisuuksia. Olen aiemmin kuvia tuosta Lystistä nähnyt, mutten tajunnut miten pieni ja siro se on! Nyt luonnossa sehän on ihan hirmu mini, kun vertaa tosiaan Jippoonkin, mikä ei sekään sieltä suurimmasta päästä schapeja ole. Karva on semmoista nypittävää mallia, karkeampaa kuin schapeilla. Ihan ihanan luonteinen koiruus kyllä! Mahtava oli että Jossu viitsi sen mulle näytille tuoda, kiitos tätäkin kautta!
Kotimatka
Kotia kohden lähdettiin sitten samantien, käymättä enää missään vaan koirat lepäämään konttiin ja matkaan! Kello oli melkolailla yksi päivällä tässä vaiheessa. Ja minä mietin että no onneks Kimi on töissä yön, että voi sille sitten soitella kun alkaa luomet lupsumaan sillä loppumatkalla minkä yksin ajelen. Eikä tullut mieleen ennenkuin joskus Jyväskylän kohdalla että mehän ollaan jo tässä!? Mutta on se tuolta Kemistä pikkasen lyhyempi kuin Rovaniemeltä....sieltä kun on useemman kerran tullut, ja aatteli vaan sitä aikaa. Kotimatka hurahti kuin siivillä, muutaman kerran pysähdyttiin, syötiin, vaihdettiin kuskia ja jatkettiin. Oltiin niin tehokkaita, toinen käytti koiria, toinen kävi kaupassa, eikä mitään hirmuisen pitkiä taukoja pidelty. Koko reissu meni kyllä tähän malliin, kumpikin on vähän samanluonteinen ettei siinä suhteessa tullut mitään ongelmia. Ransukin oppi jo menomatkalla matkustamaan pitkästi, Jippo kun pistää samantien pään tyynyyn kun konttiin menee, niin Ransu otti siitä mallia ja nukkui kanssa. Se kun ei aiemmin noin pitkää matkaa ole tehnytkään. Olipa helpot matkakumppanit kaikin puolin. Immeiset ja koirat :D Lopella oltiin kympin aikaan, Jippo pääsi vielä poikien kanssa hetkeksi leikkimään kun kävin vessassa ja sitten vielä viimeinen pätkä kohti kotia. Eli koti häämötti jo 22.45, mutta absin kautta piti käydä iltapalaa hakemassa, kotona kun ei kuulemma juuri mitään olisi. Kotona olin tasan klo 23 eli melkolailla kymmenen tuntia tultiin yhteen putkeen, muutaman pysähdyksen taktiikalla. Ei huono. Kotona saatiin iloinen vastaanotto pojilta, iltapalan aikana laitoin valiohakemuksenkin samantien menemään, Jecun kohdalla kun en tiennyt edes että sitä pitää erikseen vielä hakeakin. Omakoira on kätsä kyllä!
Meidän kotimaan näyttelyt taitaa ollakin sitten melkolailla tässä, ESS tietty tänä vuonna ja melko varmasti messari, ainakin sunnuntaina kun on hollantilainen tuomari. Ne kun tuosta Jecustakin kovasti tykkää, ja olishan se kiva että sekin toisen kerran sinne pääsisi!
Villähde kiittää ja kuittaa reissun, FI MVA-neidon kera!
Kommentit
Paljon onnea hienoista tuloksista, erityisesti valioitumisesta. Hieno tyttö ja tietysti hieno velipoika.