The Äijä luonnetestissä
Tätä testipäivää oltiin odotettu jo innostuneena ja vähän jännittyneenäkin hetken aikaa. Etukäteen mietin että miten menee, pisteitäkin jonkun verran katselin ja Riikallekin sanoin mitä luulen tulevaksi. No kymmenen pisteen heitto siinä tuli ylöspäin, että ei suuria yllätyksiä :)
Alkuhöpinöitten aikanahan tuomarit tarkkailee myöskin koiraa, mitä se siinä puuhailee ja miten käyttäytyy. Juttelujen jälkeen tuomari lähestyy koiraa, ja tässä vasta ottaa ensikontaktin. Häntä heiluenhan se ukkeli sieltä tulee.
Tuota taistelutahtoa mietin, miten tulee esiin koska Jeccuhan ei suuremmin leiki. Tiesin kyllä että sillä sitä on. Taistelee Cassun ja Jipon kanssa leluista, mun kanssa harvoin. Ja sehän tosiaan tekee sitä, että käy taistelemassa itselleen lelun jos muut kaksi leikkii, vie sen ja käy maate lelu etutassujen välissä. Eikä sitä kukaan siltä pois käy hakemassa. Mutta tämä osio kun on ollut ihmisten mielissä se, että kyllä koiran pystyy opettamaan leikkimään. Joo pystyy, mutta taistelutahto on eri asia. Se tulee sitten esiin kun sitä ihan oikeasti tarvitsee. Ja sitä joko on tai ei ole. Tuomari aikansa yritti leikittää, Jeccu taisi olla sitä mieltä että toi akka tuli hulluks, katsoo mua että tehdäänkö me nyt jotain? Kun tuomari menee kyykkyyn, Jeccu menee hakemaan rapsutuksia :D Ja kun ei kerta tehdä, alkaa piehtaroimaan. No onhan se pakko, sen bravuuri esittää. Rento-Reiska. Ei edes pyytäneet mua leikkimään sen kanssa, vaikka yleensä kai ohjaaja itsekin yrittää? Ei se kyllä mitään olisi muuttanut. Tuomareita vaan naurattaa sen touhut, on kuulemma nimensä veroinen läpi kokeen.
Seuraavana oli vuorossa kelkkakoe. Minä kun seison paikallani, niin tulee mun eteen istumaan. Kun kelkka on puolessavälissä, alkaa komennus ja turpeet lentämään :D Yhden ainoan kerran hihna kiristyy, ihan siinä kelkan nenä eteen tuovassa loppurepäisyssä. Pakoon ei pyri ollenkaan. Tässä se taistelutahto näkyy hyvin.
Tätä kohtaa videolta ei näykään, kun tullaan kelkkakokeen jälkeen uudelleen hökötyksen ohi. Häntä tötteröllä tottakai. Ja ohitetaan melko liki, eikä hirveesti huomioi sitä enää.
Merkkasi kyllä kokeen aikana melko tehokkaasti reviirinsä, alkuun en kieltänyt kun tiesin että koira ei saa olla käskyn alla. Sitten ennen ihmisuhkaa tuomari sanoi, että ei sitä nyt ihan joka paikkaa tartte päästää merkkaamaan. Raparperit säästyi ;)
Seuraavana ihmisuhka, missä katsotaan koiran halua puolustaa ohjaajaansa. Kyllähän tässä kävi niin kuin epäilin, että varmasti puolustaa. The Äijä potki taas pihan turpeet nurin. Mutta mikä tärkeintä, samantien kun uhka loppuu niin häntä heiluu ystävällisesti, eikä jää mitään hampaankoloon. Tästä sanoivat loppusanoissa, että tossakin kun sä olit ihan vaan että hahhaa, niin silti puolusti, että oikeasti kun joku tulee pimeässä päälle niin apua saat. Tähän samaan osioon kuuluu luoksetulo, hyökkäävä tuomari ottaa koiran, itse mennään kauemmas ja koira kutsutaan luo kun lupa saadaan. Tässäkin Jeccu vaan seisoo ihmisen luona, vaikkei siitä pidetä enää edes kiinni. Iloisesti tulee luo kun kutsun.
Näiden jälkeen vuorossa haalari sekä tynnyri. Nehän mennään niin, että kävellään linjaa pitkin, haalari repäistään nenän edestä ylös ja samantien ilman että koira saa tutustua mitä tapahtui, käännytään pois. Käydään heittämässä mutka ja tullaan takaisin, ja tässä sekä tynnyrillä näkyy miten pehmeä koira on eli miten se muistaa kokemansa "kauhut".
Haalarille pitää kävellä niin että koira jää seinän ja itsensä väliin, ja heti tosiaan kun "haamu" rävähtää ylös, niin palataan takaisin lähtöpaikkaan. Tehdään upari ja mennään haalarin ohi taasen. Ei hirveästi reagoinut rävähtämiseen eikä uudelleen ohitukseenkaan. Tynnyristä ei saanut sen kummempaa reaktiota myöskään, havaitsee ja katsoo että eipä tuo nyt sen kummempi juttu ollut. Hihna ei kiristy missään vaiheessa. Tulee haistamaan heti.
Seuraavana pimeä huone, tämä oli mun mielestä etukäteen se mielenkiintoisin juttu. Mentiin tuon kuvassa näkyvän talon ovelle, tuomari vaihtoi hihnan ja Jeccu oli menossa jo ekana sisälle ennen meitä. He sanoivat sille että ootappa nyt vähän aikaa vielä. Talossa oli etuhuone, keskihuone ja takahuone mihin minä menin nurkkaan ja toinen tuomari keskelle huonetta. Jeccu lähti samantien kipsuttelemaan kun irti päästivät, etsi sen ekan huoneen ja tokan, tuli vikaan, löysi tuomarin ja palasi tokaan huoneeseen. Päätteli että ei se oo täällä kun sä oot siinä. Tuli hetken päästä takaisin ja katto että jaa säkin täällä. Tosi lyhyen aikaa sisällä vietettiin. Hienosti meni!
Vielä jäljellä seinään hylkäys, jossa katsotaan koiran terävyys, eli millä lailla puolustaa itseään. Koiralle ei siis sanota mitään, laitetaan vain kiinni ja lähdetään pois. Kyllä se hyvä vahtikoira kuulemma on. Tässäkin todella tärkeä piirre on se, että vaikka puolustaa itseään hanakastikin, heti kun uhka loppuu niin koirakin on ystävällinen.
Jäljellä oli enää ampuminen, siinä ensimmäinen laukaus tulee kun kävellään ja toinen kun ollaan paikallaan. Muutamalle koiralle ammuttiin kolmaskin kerta, varmistuksen vuoksi. Jeccu ei sitä tarvinnut, saatiin ottaa korvatulpat pois ja kehua koiraa. Ihan mielettömän hieno tuo reaktio, jätkä vaan pompsottelee eteenpäin ihankuin tosiaan olisi kuuro, eikä reagoi ampumiseen tasan mitenkään. Lisämausteensahan antoi meidän suoritusvuoron aikana myös ukkonen, että nähtiin sekin ettei siitäkään tarvitse välittää.
Mä olen entistä ylpeämpi tuostä Äijästä, häntä sillä ei laske kertaakaan koko testin aikana, tasan omaa itseään näyttää ja parhaat puolensa (eihän sillä huonoja olekaan ;) ) ja itsevarmuutensa. Mä olenkin sanonut, että se on se mun kallio mihin voi nojata <3 Toivotaan nyt kovasti että on tuota mahtavaa luonnettaan jälkeläisiinsäkin siirtänyt, kyllä ainakin hyvältä vaikuttaa. Vuoden-kahden sisään ekasta pentueesta varmasti muutama luonnetestissä nähdäänkin. Jecun äidin Napin luonnetesti oli + 125, kaikki plussaa silläkin, sekä laukausvarma. Tuota jo silloin uutta pentua harkitessani merkille laitoin, enkä ollenkaan väärää asiaa katsonut! Isä-Rozzokin on Ruotsissa mh-kuvauksessa käynyt, mukavin tuloksin sekin.
Sitä paitsi Hästängens-pentuja ajatellen, Iksuhan sai luonnetestistä +138 pistettä, pikkusen miinusta puolustushalusta ja taisteluhalusta, sekä laukauskokematon että ei huonosti silläkään mennyt :) Tulee kyllä olemaan mielenkiintoinen Ipanan testi sitten joskus. Ehkä jo ensi vuonna?
Lopuksi vielä video koko testistä:
Yhteispisteet ja tuomarin selitykset:
Toimintakyky +1, kohtuullinen. Kelkka ja pimeä huone erikoiskokeet. Kelkalla meni pikkasen aikaa, pimeä huone jees. Kohtuulliseen menee, mutta ihan yläreunassa on kyllä. Lähentelee kakkosta.
Terävyys + 3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Hyvin se siinä seinässä kertoo että "ei tartte lähestyä, täällä on koira jolla on hampaat." Se oli tosi hieno.
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty. Ihan oikeasti puolustaa. Käy ja kukkuu tosi hyvin.
Taisteluhalu +2, leukojen ja lihasten käyttö. Ei leikkinyt, mutta kelkalla taistelutahto näkyy. Kyllä sitä kohtuullisen verran on.
Hermorakenne +1, hieman rauhaton. Kuormaa tulee, mutta kunnossa sen hermot on.
Temperamentti +3, vilkas. Huomiokyky, oikea aika ja oikea suunta. Kun tapahtuu jotain, niin huomaa kaiken silloin kun pitääkin ja reagoi oikea-aikaisesti.
Kovuus +1, hieman pehmeä. Kyllä se vähän muistaa ne, ei ihan yli kävele. Joten hieman pehmeä.
Luoksepäästävyys + 3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.
+++ Laukausvarma. Sanoivat laukausten jälkeen, että ota siltä korvatulpat pois. Tai epäilivät että on kuuro :)
Yhteispisteet siis +174.
Kaikki kuvat Kati Kontula, kiitos kuvaamisesta ja Mira Roposelle videoinnista!
Alkuhöpinöitten aikanahan tuomarit tarkkailee myöskin koiraa, mitä se siinä puuhailee ja miten käyttäytyy. Juttelujen jälkeen tuomari lähestyy koiraa, ja tässä vasta ottaa ensikontaktin. Häntä heiluenhan se ukkeli sieltä tulee.
Tuota taistelutahtoa mietin, miten tulee esiin koska Jeccuhan ei suuremmin leiki. Tiesin kyllä että sillä sitä on. Taistelee Cassun ja Jipon kanssa leluista, mun kanssa harvoin. Ja sehän tosiaan tekee sitä, että käy taistelemassa itselleen lelun jos muut kaksi leikkii, vie sen ja käy maate lelu etutassujen välissä. Eikä sitä kukaan siltä pois käy hakemassa. Mutta tämä osio kun on ollut ihmisten mielissä se, että kyllä koiran pystyy opettamaan leikkimään. Joo pystyy, mutta taistelutahto on eri asia. Se tulee sitten esiin kun sitä ihan oikeasti tarvitsee. Ja sitä joko on tai ei ole. Tuomari aikansa yritti leikittää, Jeccu taisi olla sitä mieltä että toi akka tuli hulluks, katsoo mua että tehdäänkö me nyt jotain? Kun tuomari menee kyykkyyn, Jeccu menee hakemaan rapsutuksia :D Ja kun ei kerta tehdä, alkaa piehtaroimaan. No onhan se pakko, sen bravuuri esittää. Rento-Reiska. Ei edes pyytäneet mua leikkimään sen kanssa, vaikka yleensä kai ohjaaja itsekin yrittää? Ei se kyllä mitään olisi muuttanut. Tuomareita vaan naurattaa sen touhut, on kuulemma nimensä veroinen läpi kokeen.
Seuraavana oli vuorossa kelkkakoe. Minä kun seison paikallani, niin tulee mun eteen istumaan. Kun kelkka on puolessavälissä, alkaa komennus ja turpeet lentämään :D Yhden ainoan kerran hihna kiristyy, ihan siinä kelkan nenä eteen tuovassa loppurepäisyssä. Pakoon ei pyri ollenkaan. Tässä se taistelutahto näkyy hyvin.
Tätä kohtaa videolta ei näykään, kun tullaan kelkkakokeen jälkeen uudelleen hökötyksen ohi. Häntä tötteröllä tottakai. Ja ohitetaan melko liki, eikä hirveesti huomioi sitä enää.
Merkkasi kyllä kokeen aikana melko tehokkaasti reviirinsä, alkuun en kieltänyt kun tiesin että koira ei saa olla käskyn alla. Sitten ennen ihmisuhkaa tuomari sanoi, että ei sitä nyt ihan joka paikkaa tartte päästää merkkaamaan. Raparperit säästyi ;)
Seuraavana ihmisuhka, missä katsotaan koiran halua puolustaa ohjaajaansa. Kyllähän tässä kävi niin kuin epäilin, että varmasti puolustaa. The Äijä potki taas pihan turpeet nurin. Mutta mikä tärkeintä, samantien kun uhka loppuu niin häntä heiluu ystävällisesti, eikä jää mitään hampaankoloon. Tästä sanoivat loppusanoissa, että tossakin kun sä olit ihan vaan että hahhaa, niin silti puolusti, että oikeasti kun joku tulee pimeässä päälle niin apua saat. Tähän samaan osioon kuuluu luoksetulo, hyökkäävä tuomari ottaa koiran, itse mennään kauemmas ja koira kutsutaan luo kun lupa saadaan. Tässäkin Jeccu vaan seisoo ihmisen luona, vaikkei siitä pidetä enää edes kiinni. Iloisesti tulee luo kun kutsun.
Näiden jälkeen vuorossa haalari sekä tynnyri. Nehän mennään niin, että kävellään linjaa pitkin, haalari repäistään nenän edestä ylös ja samantien ilman että koira saa tutustua mitä tapahtui, käännytään pois. Käydään heittämässä mutka ja tullaan takaisin, ja tässä sekä tynnyrillä näkyy miten pehmeä koira on eli miten se muistaa kokemansa "kauhut".
Haalarille pitää kävellä niin että koira jää seinän ja itsensä väliin, ja heti tosiaan kun "haamu" rävähtää ylös, niin palataan takaisin lähtöpaikkaan. Tehdään upari ja mennään haalarin ohi taasen. Ei hirveästi reagoinut rävähtämiseen eikä uudelleen ohitukseenkaan. Tynnyristä ei saanut sen kummempaa reaktiota myöskään, havaitsee ja katsoo että eipä tuo nyt sen kummempi juttu ollut. Hihna ei kiristy missään vaiheessa. Tulee haistamaan heti.
Seuraavana pimeä huone, tämä oli mun mielestä etukäteen se mielenkiintoisin juttu. Mentiin tuon kuvassa näkyvän talon ovelle, tuomari vaihtoi hihnan ja Jeccu oli menossa jo ekana sisälle ennen meitä. He sanoivat sille että ootappa nyt vähän aikaa vielä. Talossa oli etuhuone, keskihuone ja takahuone mihin minä menin nurkkaan ja toinen tuomari keskelle huonetta. Jeccu lähti samantien kipsuttelemaan kun irti päästivät, etsi sen ekan huoneen ja tokan, tuli vikaan, löysi tuomarin ja palasi tokaan huoneeseen. Päätteli että ei se oo täällä kun sä oot siinä. Tuli hetken päästä takaisin ja katto että jaa säkin täällä. Tosi lyhyen aikaa sisällä vietettiin. Hienosti meni!
Vielä jäljellä seinään hylkäys, jossa katsotaan koiran terävyys, eli millä lailla puolustaa itseään. Koiralle ei siis sanota mitään, laitetaan vain kiinni ja lähdetään pois. Kyllä se hyvä vahtikoira kuulemma on. Tässäkin todella tärkeä piirre on se, että vaikka puolustaa itseään hanakastikin, heti kun uhka loppuu niin koirakin on ystävällinen.
Jäljellä oli enää ampuminen, siinä ensimmäinen laukaus tulee kun kävellään ja toinen kun ollaan paikallaan. Muutamalle koiralle ammuttiin kolmaskin kerta, varmistuksen vuoksi. Jeccu ei sitä tarvinnut, saatiin ottaa korvatulpat pois ja kehua koiraa. Ihan mielettömän hieno tuo reaktio, jätkä vaan pompsottelee eteenpäin ihankuin tosiaan olisi kuuro, eikä reagoi ampumiseen tasan mitenkään. Lisämausteensahan antoi meidän suoritusvuoron aikana myös ukkonen, että nähtiin sekin ettei siitäkään tarvitse välittää.
Mä olen entistä ylpeämpi tuostä Äijästä, häntä sillä ei laske kertaakaan koko testin aikana, tasan omaa itseään näyttää ja parhaat puolensa (eihän sillä huonoja olekaan ;) ) ja itsevarmuutensa. Mä olenkin sanonut, että se on se mun kallio mihin voi nojata <3 Toivotaan nyt kovasti että on tuota mahtavaa luonnettaan jälkeläisiinsäkin siirtänyt, kyllä ainakin hyvältä vaikuttaa. Vuoden-kahden sisään ekasta pentueesta varmasti muutama luonnetestissä nähdäänkin. Jecun äidin Napin luonnetesti oli + 125, kaikki plussaa silläkin, sekä laukausvarma. Tuota jo silloin uutta pentua harkitessani merkille laitoin, enkä ollenkaan väärää asiaa katsonut! Isä-Rozzokin on Ruotsissa mh-kuvauksessa käynyt, mukavin tuloksin sekin.
Sitä paitsi Hästängens-pentuja ajatellen, Iksuhan sai luonnetestistä +138 pistettä, pikkusen miinusta puolustushalusta ja taisteluhalusta, sekä laukauskokematon että ei huonosti silläkään mennyt :) Tulee kyllä olemaan mielenkiintoinen Ipanan testi sitten joskus. Ehkä jo ensi vuonna?
Lopuksi vielä video koko testistä:
Yhteispisteet ja tuomarin selitykset:
Toimintakyky +1, kohtuullinen. Kelkka ja pimeä huone erikoiskokeet. Kelkalla meni pikkasen aikaa, pimeä huone jees. Kohtuulliseen menee, mutta ihan yläreunassa on kyllä. Lähentelee kakkosta.
Terävyys + 3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Hyvin se siinä seinässä kertoo että "ei tartte lähestyä, täällä on koira jolla on hampaat." Se oli tosi hieno.
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty. Ihan oikeasti puolustaa. Käy ja kukkuu tosi hyvin.
Taisteluhalu +2, leukojen ja lihasten käyttö. Ei leikkinyt, mutta kelkalla taistelutahto näkyy. Kyllä sitä kohtuullisen verran on.
Hermorakenne +1, hieman rauhaton. Kuormaa tulee, mutta kunnossa sen hermot on.
Temperamentti +3, vilkas. Huomiokyky, oikea aika ja oikea suunta. Kun tapahtuu jotain, niin huomaa kaiken silloin kun pitääkin ja reagoi oikea-aikaisesti.
Kovuus +1, hieman pehmeä. Kyllä se vähän muistaa ne, ei ihan yli kävele. Joten hieman pehmeä.
Luoksepäästävyys + 3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.
+++ Laukausvarma. Sanoivat laukausten jälkeen, että ota siltä korvatulpat pois. Tai epäilivät että on kuuro :)
Yhteispisteet siis +174.
Kaikki kuvat Kati Kontula, kiitos kuvaamisesta ja Mira Roposelle videoinnista!
Kommentit
Onnea!