Nyt se on tehty!!!

Siis korkattu voi-luokka! Oli synkkä ja syksyinen ilma...eli vesisateessa aamulenkki, koira autoon ja matkaan. Kun on koe niinkin lähellä kuin Hollolassa niin eihän sitä nyt kannata muuta kuin luottaa siihen että kyllä mä nyt sinne löydän. Katoinhan mä nyt sen googlesta eilen tai toissapäivänä että missä se kenttä on. Ja onhan siellä nyt opasteet kun on collieitten rotumestiksetkin, vois olettaa että niissäkin muutama toispaikkakuntalainen on. Juuei. Ei opasteita, ei muistikuvaa että mikä sen tien nimi oli missä se kenttä on. Koe alkaa klo 10, paikalla piti olla puoli tuntia aiemmin ja kello on nyt puol kymmenen. Jipii! Soitto Kimille että mikä hiivatti se tie oli, äkkiä naviin osoite ja kentälle. Kun menin puolijuoksua ilmoa kohti, liikkuri huutaa että kaikki voi-luokan koirakot tänne! Mä sanoin että iik, mä olen menossa ilmoamaan vielä, oottakaa. Ilmon jälkeen kävin kysymässä niin että mitä sä halusit sanoa, liikkuri tuumas niin että koe alkaa nyt. Paikkamakuuseen kiitos. :O Aloittivat vähän etuajassa, olihan se varttia vailla kumminkin vielä kellokin. No ei se mitään, Cassu autosta ulos, kerkis muutamat pusikot merkkaamaan. Luojan lykky että oli kahdessa osassa ja me oltiin siinä tokassa, kerrankin hyötyä siitä arpaonnesta että ollaan vikoja ;) No, tokavikoja tällä kertaa. Tässä vaiheessa ainoa ajatus päässä vaan että: no on sulla ainakin se neljä minuuttia aikaa viritellä koiraa. Meidän tapauksessa siis lähinnä saada se keskittymään muhun ja rauhoittumaan vähän. Suoraan kontista otettuna se viretaso on pikkasen korkeella Cassulla :) Otin sen neljän minuutin ajan askelen siirtymiä, pa:ssa oloa, katso-käskyä (joka tarkoittaa meillä että ota kontakti) ja välillä vapauttelin ja katoin että mikä sen ilme on. Aika jees, ei semmoinen "mun on nähtävä kaikki mitä täällä tapahtuu skanneri-epävarmanoloinen" vaan ihan reipas ilme sillä oli. Oli muutes sitten kaksi kehää menossa yhtäaikaa, että tulipahan treenattua sitäkin sitten piirinmestiksiä varten. Voi-luokan paikkamakuiden aikana evl:t teki omia liikkeitään, niillä oli vikana paikkamakuut.


Kehäänmenoissa jätin remmin jo tosi kauas, muut otti näköjään vasta just kehän reunalla sen pois. Seuruutin Cassun kehään, olisin pitänyt kiinni siinä kosketellessa mutta tuomari vaan vähän hipas koiraa ja käski jatkaa matkaa. Siitä taas "puoli"seuruutin paikkamakuuseen, näitä kehäänmenojahan mä jännitin aiemmin koska ei tämmöstä olla harkattu. Mutta hyvin ne meni molemmat, ihan pro:na oltiin. Eilen muuten koulutuksessa kysyin Markolta että onko mitään viimehetken vinkkejä kokeeseen, se vaan sanoi että "Kehän reunalla et sitten hinkkaa mitään, etkä ennen koetta. " ja "Eihän sulla mitään huolta ole, se vaan haluaa tehdä sun kanssa." No jep, en mä yleensäkään tee ennen koetta muuta kuin just tota askeljuttua, saa sen keskittymään minuun ja siihen että täällä ollaan treenaamassa ja tekemässä töitä eikä vaan hengaamassa. Ennenkuin mentiin kehään niin se vesisade oli loppunut, tais loppua siinä kun juoksin ilmoon, jes! Paikkamakuu normiCassua, rauhallinen ja hyvä. Kymppi tuli.

Niinan mies kuvasi meistä videonkin, lisään sen tänne siinä vaiheessa kun sen saan. En ole itsekään sitä vielä nähnyt. Joten pisteistä kerron sen minkä itse näin ja tunsin. Tuomarinahan muuten oli kilttinä tai lepsunakin tunnettu Marita Packalen. Kyllä mekin muutama irtopiste saatiin, mutta olis se ykköstulos ollut ilman niitäkin. Ja toisaalta, so what. Kaikki otetaan mitä annetaan!

Seuruu, kontakti mun mielestä tipahti ainakin pari kertaa, jotenkin tuntui että se tuli inasen takana mutta en tiedä. Sari sanoi että juoksu oli tosi hienoa, kävelyssä se kun peitsaa niin menee se askellus vähän oudoksi. Hauskaa että se juoksu on nyt parasta, aiemmin se levis tosi pahasti. Ehkäpä sitä on treenattu? ;) Pisteet 9, näkemättä en itse noin paljon olis antanut. En kyllä osaa sanoa, yhtään en katsonut tuleeko mukana, menin ku katujyrä eteenpäin :D

Edit: seuruuhan oli videolta katsottuna meidän mittapuulla hienoa! Vähänkö se on parantunut viime aikoina, jes!

Istuminen seuruun yhteydessä, päätin jo aiemmin että tän varmistan vilkaisemalla, koska tämähän katosi just tällä viikolla. Seisomaan jäi joten tuplakäsky, kahdeksan. Onneksi katoin!!

Luoksetulo; Vaihdoin tähän Cassu tule! Cassu vapaan sijasta, koska alkoi taas ennakoimaan ja hidastelemaan ekaa väliä. Auttoi, tuli hyvää vauhtia. Teki ihan ok stopit. Kymppi. Ehkä ysi oikeesti.

Ruutu. Ihanaa, ruutu! Oli vissiin Cassun fiilis. Ehdin kuiskaamaan missä ruutu? ennenkuin liikkuri kysyi oletko valmis. Ruutuun-käskyllä lähti kaartamaan oikeaa kautta, tuomaria kohti, sitten bongasi ruudun, meni sinne kovaa ja ihan keskelle! Huusin seis oikeessa kohtaa, heti perään maahan ja meni istumaan. Argh. Tokalla maahan. Kävelyt hyvin, lähti sataa tulemaan viereen ja tuli väärälle puolelle ekana. Pitäisköhän tätä loppuosaakin treenata? Kahdeksan. Oikeesti varmaan seiska ehkä...

Tajusin muutes kun muutamassa liikkeessä piti antaa pari kertaa maahan-käsky että se johtui siitä märästä maasta. Kun se oli jo mahan kastellut, niin sen päälle oli ällöä käydä maate. Kokeili siis että josko tää istuminen ny kummiskin kelpais. Ei kelpaa. Onneks meni aina maahan sitten kuitenkin.

Hyppynouto,  Cassun bravuureita, kymppi. Saria nauratti että heitit ihan sikakauas, ja sitten se vielä vieri ja vieri pitkälle. Onneks muisti ja osas tulla hypyn kautta takas. Osaa se <3

Metallinouto, heitin taas aika pitkälle, pikkasen joutu katseella hakemaan kapulaa, toi laukalla, jäi taa pa:han. Yhdeksän.

Tunnari, tämäkin jännätytti etukäteen, kokeenomaisesti ja kaikkea. Kykenin juttelemaan liikkurin kanssa ihan rennosti kuitenkin! Muistin sanoa odota kun käännyin, sitten rauhassa etsi-käsky ja etsihän se, löyti heti, otti oman. Ja alkoi tarkistamaan tuliko tehtyä oikein, pudotti sen oman siksi aikaa, otti tarkistuksen jälkeen takas ja toi. Kymppi. Oikeestihan tästä olis pitänyt antaa vissiin kasi?

Kaket, tämä oli se etukäteen paskin liike. Tai epävarmin, tiesin että jos nousee ekalla niin menee ihan ok. Aattelin että tulee eteenpäin kuitenkin ehkä vähän. Kattelin muita ja huomasin että eka vaihto on istu, mikä on meille parempi vielä nyt, koska se vaihto oli jo avossakin. Nousi ekalla ja täpäkästi nousikin, vaihdot teki tosi kauniisti ja nopeasti. Tästä ysi?? Ihmettelin, tästä olisin ite antanut sen kympin mutta näkeehän se tuomari siitä vierestä paremmin. Sari sanoi että nää oli tosi makeet senkin mielestä. Edit. tässä tartti muutes alussa kaksi maahan-käskyä, joten siitä se piste meni. Ihan oikein.

Jotain numeroita näinkin siellä kehässä, jännitys katosi vissiin seuruun jälkeen, aattelin että no täähän meni ihan jees, ei tähän kuole :) Viimeksi kun ollaan oltu tokokokeessa vuosi sitten. Tuntui tosi hyvältä, hiton hienosti meni siis eka voi-koe!! Oltiin rentoja ja pidettiin hauskaa Cassun kanssa, pikkasen sillä ulkomaailma joissain kohti tuli läpi, ihan ei oltu kuplassa muttei kaukana...ihan mielettömän hyvä fiilis kokeen jälkeen, ruutu meni ihan loistavasti vieraassa paikassa ja sen ilme ja vauhti oli just kuin treeneissä! Noudot sikamakeet, ei pureskellu, ei mälvännyt, ei yrittänyt räkästä, ei edes sitä tunnaria!!!! Ai että mä olen onnellinen! Ja ne kaket! Ne oli niiiiiiin loistavat <3 Tuomari sanoi että oli päivän iloisimmat kaukot ja muutenkin lähtiessä kehui Cassua kun se on niin iloinen ja tekee iloisesti. Joo, miksköhän se muuten antoi yhteistyöstä sitten "vaan" ysin jos niin tykkäs? Haha, jopa Pörsti antoi kybän. Liikkuri sanoi mulle myös siinä että hän tulee aina niin hyvälle tuulelle tuosta koirasta. Myöhemmin kehän ulkopuolella sanoi että hän muistaa Cassun aloluokasta saakka, ja aina sitä on yhtä kiva katsella. Ihanaa saada tuollaista palautetta. Taas on viety schapea harrastusrotuna maailmankartalle. Tai ainakin Suomen. Tai ainakin Lahden seudun :D

Odoteltiin sitten kokonaispisteitä, mentiin sivuun kehistä, Cassu sai kokonaisen grillimakkaran palkaksi ja pakotin Sarin mukaan, pääsin tenttaamaan mitä pisteitä saatiin. Kasia pienempää kuulemma ei, joten tiesin että saadaan melko varmasti ykköstulos! Iik! Lopputulos oli että saatiin 295, kunniapalkinto ja voitettiinkin vielä! Saatiin palkinnoksi ruokasäkki, koirahierontakirja ja namipussikin. Ruokakin on semmoista mitä Cassu pystyy itekin syömään, se kun on semmoinen herkkismasu. Ai että mä olen ylpeä mun Haastavasta sähikäisestä!

Nyt on videokin, kiitos Niinalle ja Juholle! http://youtu.be/vcQ0-7B4w6o