In sh(d)eep shit




 Oli taas jokakesäisen paimennusleirin aika, harmittavasti ei useammin pääse. Ei riitä resurssit eikä rahavarat kun tuo Kuttukuu ei ihan lähinurkilla sijaitse. Onneksi ensi kesänä tähän saattaa olla helpotusta luvassa.

Tiistain työt:

Sinikka oli päättänyt että tänä kesänä tehdään niitä oikeita töitä mitä lammastilalla täytyy tehdä eikä olla aitauksessa yhtään. Öhhö. Luja luottamus sillä Sinikalla kyllä meihin (tai meidän koiriin) on. Pikkasen pisti miettimään kun ensin aamulla jaettiin päivän tehtävät; yksi porukka kuljettaa lampaat 3 kilsan päähän syömään laitumelle, yksi porukka pitää ne siellä, tarkkailee ettei kukaan karkaa mihinkään ei-luvalliseen paikkaan, esim. hevosten laitumelle tai metsään. Vielä yksi porukka tuo ne sieltä takaisin ja yksi porukka vie karitsat metsään. Meidän osalle lankesi tuo takaisin tuominen, hirvitti se kun Sinikka pisti meidät jarrukoiriksi, siis Cassun ja Jecun. Mikä tarkoittaa että ollaan lauman edessä hillitsemässä sen menoa etteivät niskaan aja, tai ala juoksemaan pitkin raittia kotiin karitsojen luo. Mukana ei ollut yhtään talon koiraa auttamassa, sen sijaan mukana oli Tova joka näki lampaita ylipäätään ekaa kertaa, sekä Ena joka myös oli ekaa kertaa että Tesla Riinan kanssa. Ne hoitivat sen takana tarkkailun ja harhautuneiden mukanapidon. Lisäjännitystä toi se että jos autoja tulee niin lampaat pitää ohjata metsään/pientareelle jotteivat aja päälle. Sekin tapahtui kaksi kertaa, onneksi niistäkin selvittiin.

Tuossa pieni pätkä kuljetuksesta, Marika lähinnä Tovaa kuvailee mutta samalla saa käsityksen mitä siellä piti tehdä. Kyllä Tovallakin ajatus jossain kohtaa oli, kävi blokkaamassa yhden tienristeyksen ihan itekseen, sitä kohtaa ei tässä näy. Musta kyllä tuntuu että nuo koirat ilman ihmisiä olis tosiaan tässäkin lajissa paljon parempia :) http://youtu.be/fW6651K7KKk Mikä oli kovin vaikeeta oli se ettei oikeastaan nähnyt mitä ne koirat tekee, kun piti vaan rauhallisesti kävellä eteenpäin. Mietin siinä itekseni että mitä mun pitäis tehdä, sitten päätin että no kun mennään ihan ok eteenpäin niin jospa en tekis mitään, olis vaan tyytyväinen. Sen verran Tarja takaa sanoi että ota rauhallinen tahti ja mee vaan eteeenpäin. No niin tehtiin ja ihan hyvinhän se meni. Taisin kolme vai neljä kertaa käskeä Cassua pysäyttämään lauman, mikä tapahtuu niin että se tulee eteen ja vaan kääntyy niitä kohti jolloin ne pysähtyvät. Tai siis hidastavat ainakin, parissa alamäessä se tehtiin ja joku kerta meinasivat intoutua liian kovaan vauhtiin niin silloin. Hyvin se kuulemma meni, vaikken mitään mistään tajunnutkaan :D Ihan lopussa vaihdettiin muut koirat eteen, Tarja itseään vähän arvosteli kun hän ei tajunnut tehdä sitä aiemmin, se on todella rankka paikka kun monikymmenpäinen lammaslauma niskaan hönkäilee. Jecusta huomasi että väsähti tosiaan, esitti niin tiivistä seuraamista ettei ikinä, liimautui mun reiteen ihan kiinni. Cassu taas mieluummin väisti sivuun ja taakse hölläilemään, eikä enää mennyt eteen pysäyttämään kun oli jo niin poikki. Vaihdettiin ne muut koirat eteen varmaan 50 metriä ennen Kuttukuuta joten kyllä pojat töitä sai tehdä, enimmäkseen kyllä Cassu. Jecussa ei vielä niin paljon voimaa ole, mutta hienosti sekin siinä jaksoi. Sen huomasin että Cassu itsekseen teki sitä että ravaili hetkittäin lauman sivulla kuljettamassa eteenpäin. Paremmin se osaa ajatella ilman ihmisen väliintuloa. Olispa hyvä kun tajuais tästä hommasta jotain ihan oikeesti ;)

Meikäläinen käveli tuota kolmen kilsan pätkää ensin aamulla, kun halusin nähdä mitä siellä tehdään iltapäivää varten, sieltä laitumelta takaisin, mutta iltapäivällä sinnepäin menin jo auton kyydillä poikien kanssa :D Tulihan siinä yheksän kilsan lenkki plus aamu-sekä iltalenkit koirien kanssa. Oli muuten jalat pikkasen väsyneet.

Tässä näkyy lauma, ja se paine mikä koiran niskaan tulee. Kuva aamun laitumelle viennistä.
Sain palautetta Tarjalta sen verran että kun koirat huomas että mä olen ihan tyytyväinen tähän vauhtiin, niin sitten nekin oli rauhallisesti ja vaan mentiin. Mä vaan mietin että no mennään me ainakin rauhallisemmin kuin se aamuporukka, joten kai tää on hyvä. Sinikka sanoi että sä olet luontainen paimentyttö, usko jo! Huokaisin kyllä helpotuksesta kun lauma ehjänä perille saatiin :)

Mentiin sitten kumminkin heti syömisen jälkeen uudelleen lampaille, aitaukseen tekemään pikatreenit. Sinikka pisti taas koville, sanoi että käyt hakemassa sieltä varikon karsinasta jonkun porukan, valkkaa ite mikä parhaalta näyttää. Argh. No, Cassu taas töihin ja sieltä se kävi työntämässä lambit ulos, sitten parin portin kautta vielä aitaukseen. Huhhuh. Cassulta meinas sitten vähän livetä tassusta, mä luulen että kun se oli jo melko väsynyt niin meinaa pistää ranttaliksi. Mutta hyvin se menee kumminkin, tosi kaukaa se jo ottaa nuo lampaat ilman suurempia sauvan heilutteluja mukaan. Sinikka sanoi että nyt sitä sauvaa käytetään vähemmän jotta oppii ajattelemaan enemmän itse. Myös se kohta missä yksi lammas jää joukosta niin Sinikka käskee mun pysähtyä eikä saanut päästää niille lampaille mitkä oli mukana, piti itse tajuta hakea se jäänyt lammas. Ja tajus! En tiiä, pitäiskö tuosta edes yllättyä, onhan se Sassuli <3 Niin joo, tuolta karsinasta ne haettiin ilman sauvaa! Vasta sen jälkeen sain luvan ottaa sen käteen. Mun pitäis osata olla rauhallinen, mutta kun on temperamenttinen ihminen niin on se vaan vaikeeta, Sinikka sanoi että Cassu antaa sen kyllä anteeksi kun on itekin semmoinen, ruokitaan vähän toinen toistamme tässäkin lajissa. Jecun kanssa osaan olla paljon coolimpi kun se ei oo niin hätänen eikä sinkoile.

Loppuosasta videota: http://youtu.be/InqFBCzRUfE Cassun työskentelyssä huomaa että se katsoo lampaita, vilkaisee ihan lopussakin niitä että kaikki varmasti tuli mukaan, se osaa jo lukea laumaa. Myös sen pakoetäisyys lampaisiin on aika kaukana, eivät kovin lähelle sitä päästä. Jeccu saa olla ihan vieressä vielä eivätkä juurikaan hätkähdä ;)






Jecun kanssa vaan kuljetettiin lampaita, sillä ei vielä ole silmää laumalle niin kovasti, odottaa multa ohjeita mutta nätistihän tuo töitä tekee. Siitä varsinkin huomaa miten rankka päivä on ollut, lopussa ei halua pysähtyä vaan tulla mun liki hakemaan tukea. Mä aina unohdan ettei se ole Cassu, eikä osaa tommosia kaukaa pysähtymisiä tai maahanmenoja. Ei se sitä tottelemattomuuttaan tee ettei pysähdy, mun "pieni" Heguli-rakas. Menee se vierestä maahan kun käsken :) Ihan pikkanen videonpätkä lopusta saatiin myös Jecusta, kiitos Marikalle kaikista videoista! http://youtu.be/FvnjtwiS42I

Kun Cassu asetettiin tällä leirillä useaan otteeseen paineisiin paikkoihin, missä testattiin sen lujuutta sekä työskentelyä niin Jeculla taas oli vuorossa vaatiminen. Vaaditaan että se tekee töitä eikä haistele naisten pyllyjä, vaaditaan että se tekee vaikka vähän jännittää. Molemmat kyllä osoitti osaavansa sekä vaatimukset hoiti! Mun rakkaat paimenpojat <3 Sinikka kovasti on sitä mieltä että Cassun olis voinut tänä kesänä laittaa paimennuksen esikokeeseen. Siis kolmen paimennusleirin jälkeen!?!?! Puhuttiin tuosta Sinikan kanssa että on se uskomaton koira, tosiaan vaan kolmen leirin jälkeen toimii noin hyvin, sillä älliä sekä laumanlukutaitoa riittää. Missä sitä oliskaan sen kanssa jos pääsis edes pari kertaa kesässä paimentamaan? On se vaan ihmekoira, ei voi muuta sanoa.

Keskiviikon työt:

Taas se Sinikka oli piruja miettinyt meidän pään menoksi, työksi tuli lampaitten navetasta hakeminen, kuljetus adhd-aitaukseen, niitten laittaminen varikolle ja karitsojen erotus. Järkytys. Taas meidät lyötiin tuleen ilman neuvoja, käytätte omia aivoja ja koirien aivoja niin katsotaan mitä käy. Huhhuh. On se Sinikka kova mimmi ;) Meidän porukassa oli koiria Sannan Ransu ja Marikan Tova. Aattelin että no helpotus, Ransuhan on taitava. Siinä oli sitten se lisäjännitys että pojat kyräili toisiaan. Cassu kyllä lopetti kerran kunnon komentamisen jälkeen, Ransulla tais olla muutenkin vähän huono päivä kun pisti Sannallekin niin kovin vastaan. Saatiin lampaat ihan hyvin ulos navetasta aitaukseen, tässäkin huomasin että kun mä vedin laumaa niin Cassu ravasi niitten sivulla kuljettamassa. Eli se on se paikka missä sen omasta mielestä noissa tilanteissa kuuluu olla.

Jälkiviisas on aina helppo olla, sekä laitumen reunalta neuvoa, mutta saatiin silti osa lampaista karsinoihin, me tehtiin Cassun kanssa enimmäkseen sitä työtä ja kyllä taas on paineinen paikka, meneppä ite tommoseen ahtauteen lampaitten kanssa. Siinä just ihminen ja koira rinnakkain mahtuu olemaan.


Jotkut kun jossain puhuvat että ne Kuttukuun lampaat on niin helppoja että niitä paimentaa kuka vaan, no esimerkiksi tää musta minkä ristin Piruksi ei kyllä ainakaan sitä ollut. Antaa tässä Ransulle vähän kyytiä, sama lammas puski Cassua ympäri varikkoa, ajattelin että nonni, katotaan miten käy, tekeekö ton jälkeen enää mitään. Mutta taaspa ukkeli mut yllätti ja kasasi itsensä, mitä siitä vaikka yheltä lampaalta turpiinsa saa! Laitoin Pirun omaan karsinaansa, Cassu kävi siitä aidan raosta sitä vielä kattomassa, häntä törössä ja haukku sille että siellähän oot paskapää. :D Ihme voimavaroja noissa kyllä piilee.

Piru kiusaa Ransua

Marika ja 'Tova ovat blokanneet sillan ettei lampaat mene sinne, Cassu kuljettaa sivusta ja Ransu Sannan kanssa toisella sivulla.
Yllä olevassa kuvassa näkee miten Cassu kulkee lampaitten sivulla viemässä laumaa eteenpäin.

Marja Tyrni-vuohi mun perässä, lauma taitaa olla taas menossa jonnekin muualle...

tässä koirat taas teki oikein, pitävät laumaa rauhallisesti paikallaan.
 Tässä kohtaa mulle huudettiin että älä tee mitään, koira tekee ihan oikein, nyt oot vaan ihan rauhallisesti siinä! Tuon tilanteen ihan varmasti näkikin sivusta paremmin, itestä tuntu että jotainhan tässäkin pitäis tehdä. Epätoivon ja osaamattomuuden tunteita kyllä päällimmäisenä tuossa oli, sitten kun päästiin varikolle asti niin helpotti. Tiesi paremmin että mitä tehdä. Sitten kun Sinikka katsoi että nyt ovat koirat väsyneet niin vaihdettiin koiria, jatkamaan tuli Asta, Tesla, Pyry ja Peppi. Osat vaihtui ja päästiin huutelemaan ja naureskelemaan että ihan yhtä pönttöjä virheitä teki sekin porukka :D Niin ja meitä kolmea ei tullut kukaan auttamaan, siellä sitä keskenään huseerattiin ;)

myö ei sentään tonne kivikkoon asti niitä lampaita laskettu :D

ja jos koirat ei aja lampaita, niin laitetaan Mari laulamaan niille jotta saadaan takaisin laitumelle :D

Hauskaa oli kyllä leirillä koko rahan edestä, Mari the joikhaava paimen :D

Riina hellästi nostaa karitsan aitaukseen

Tuosta meidän välillä jopa toimivasta yrityksestä toimia yhdessä Sinikka sanoi että jos te olisitte vähän erilaisia ihmisiä niin te olisitte jo vetäneet toisianne turpaan, purettaneet lampaat koirilla kun ne on tyhmiä eikä mee sinne minne pitää, niin schapeporukka huumorilla veti homman läpi ihan ilman kinasteluja. HYVÄ ME!! Tämä leiri oli kyllä vaativin tähän astisista, sekä koirille että ihmisille, pitäis osasta jopa ajatella ihan itte sekä pistää ne koirat niihin oikeisiin töihin. Hirveä hinku tuli taas päästä useammin tuonne, uskomattomia suorituksia koirilta nähtiin! Kiitos kaikille seurasta ja keskusteluista ja nauruista! Ensi kesänä viimeistään nähdään!

Lopuksi taas linkki kaikkiin kuviin leiriltä: http://tuijalaurila.kuvat.fi/kuvat/2013/Kuttukuu+-13/

Suuri kiitos Riinalle mun koirien kuvista, Cassusta ei nyt yhtään ekalta illalta ole valitettavasti. Unohtui pyytää joku kuvaamaan.

Edit. Järkytys! Unohtui Jecun toisen päivän osuus kokonaan, oltiin siis sitten siinä laidunporukassa joten sai poitsu hieman helpomman työn tokalle päivälle. Siellä laitumella pari kertaa laumaa siirrettiin, kovasti olis halunnut lähellä olla mutta pakotin kauemmas itestäni. Kyllä se lähtee kiertämään hienosti kun käskee, enemmän itseluottamusta saa kun kasvaa vielä vähän. Mentiin sitten hetkeksi autoon lepäämään että muutkin sai laiduntaa, ihan lopuksi siirrettiin vielä lauma laitumelta tielle että kuljetusporukka pääsi kotiinpäin. Jecusta kyllä tuon reissun päätteeksi huomasi että se on tosi väsynyt, vaadittu on ja paljon. Autoonkin halus ihan ite mennä, heti kun kontti aukes niin sinne meni. Jopa Cassu väsyi, kotiin tullessa nukkui vaan sen illan sekä oikeestaan seuraavan päivän, aiemmin siinä ei ole huomannut mitään erikoista. Niistä muuten lähtee ihana lampaanpapanan tuoksu kun kastuvat lenkillä :D

vieläkin mietin tuliko tuolta kaikki mukaan?



Kommentit

Jaana sanoi…
Olipa kiehtovaa luettavaa. Kiitos, kun laitoit pitkät selostukset. Minulla ei koskaan ole ollut mitään paimenrotua, ja varmaan vajoaisin epätoivon syvimpään alhoon, jos tuohon tilanteeseen joutuisin, mutta olisi kyllä jännä käydä katsomassa tuollaista puuhaa.
tuija sanoi…
Kyllähän siinä epätoivokin iski, mutta on se vaan niin hienoa katsoa koiraa kun se jostain sielunsa syvimmistä syövereistä ammentaa tuota työtä mihin se on luotu. Ihan erilaista kuin esim. agility mikä on opetettu asia, tuossa se vaan toteuttaa omaa luontoaan. Aivan uskomaton kokemus!