Vuoden viimeiset

Oltiin siis eilen Ojangossa kisaamassa, huimat 63 koiraa oli medeihin ilmoittautunut! Oli siellä välistä muutama sentään pois jäänyt. Onhan se hyvää treeniä oman vuoron odotteluun sm-kisoja ajatellen ;)

Ja radat meni näin: eka radalla oli kuudes sm-nolla aikas lähellä, ratavirheetön suoritus mutta 0.69 yliaikaa. Hemmetti. Muuten siisti rata, harmittavasti tokana esteenä keinu. Sen takia harmitus koska se on Cassun huonoin yksittäinen este, ikinä ei tiedä miten se menee. Kun sillä oli keinukammo ja joskus se jäätyy sinne täysin. Nyt ei jäätynyt sentään muttei ihan nappisuorituskaan. Paras olis kun se olisi jo vauhdissa ja jollain suoralla tai putkesta tai tai tai...näitähän riittää, selityksiä. Tokalla radalla se keinu mennäänkin 1,4 sekunnissa kun oli tokavika este :)) Ekalla siihen meni yli kaks sekuntia, että siinähän se. Oli siellä myös toi yks töks-kohta. Mietin pitkään tuota vitoshypylle vientiä, niistänkö vai kierrätänkö toista kautta kun se olis vauhdillisesti ollut parempi Cassulle. Niistin sitten kumminkin. Kutoshypylle vienti olis ollut siistimpi silleen toisella tapaa. Ei tullut kyllä maalissa mieleenkään ettei aika olis riittänyt, oli olevinaan niin vauhdikasta menoa. Niin ja hirveän iso plussa oli puomi!!! Suoritusaika 2,8 sekuntia ja siihen otettiin vielä kontaktikin!!! Melkoisella natsikäskytyksellä mutta kuuntelipa kerrankin :)

Toka radalle mulla oli jo aika hällä väliä-fiilis, väsytti yövuoron eli neljän tunnin yöunien jälkeen. Olenhan mä tottunut vähiin yöuniin muttei se oikein eilen toiminut. Note to self: Älä ilmoa kisoihin jos on pitkä yövuoro. Cassu oli innoissaan ennen molempia ratoja, ei meinannut taas suostua istumaan. Tai kun istui niin nousi ylös heti. Kolme kertaa sai käskeä ennen toka rataa. Tykkään kyllä tosta Ojangon pohjasta ihan älyttömästi, ja niin myös Cassu, ei luista tassut ja kepittelytkin menee sitä omanhallinvauhtia, eli alle kolme sekkaa menee niissä. Eikä tuu omatkaan jalat kipeäksi yhtään. No anyway, toka radalla joku ihme tuoksu pussissa oli niin että Cassu tuli sieltä ulos nenä maassa, mun rytmitys meni heti pieleen ja sitten oltiin putkessa. Sitten kun se huomasi että ei tolla ämmällä oo tämä homma näpeissä yhtään niin lähinnä mentiin suoraan kaikki esteet mitkä matkalle osui. Nauratti mua sekä muita jotka huomasi tämän: Siinä vaiheessa kun Cassu oli putkessa ja mä menossa A:lle niin katsottiin Saviojan kanssa toisiamme, hymyiltiin ja puisteltiin päitämme :D Harmi ettei se tuossa videolla näy, on niin kaukaa otettu. Siinä kyllä yks Kodak-moment meni pahasti ohi :D

Cassu meinas jo putken jälkeen mennä palkalle, se kun tiesi että maksanamit odottaa seinän takana, sain kääntymään takaisin ja tekemään sen keinun vielä. Halusin sitä treenata tuossa radalla että jää parempi tuntuma, mitä useampi toisto vieraassa paikassa vieraalla keinulla, sitä parempi. Että semmoinen rata.

Hyppäriä en jaksanut jäädä enää odottamaan, oma hälläväliä-fiilis ei oikein innostanut, onhan se koirallekin epäreilua kun ei itse ole täysillä mukana. Eikä me tartteta hyppärinollia kuin tuplaan ja se juna meni jo. Päästiin kotimatkalle ainakin tuntia aiemmin kumminkin. Piti ajella ikkuna auki jonkun matkaa etten nukahtanut siihen rattiin vielä, onneksi ei niin karmea keli ollut mitä sääennustuksissa lupasivat. Meille tuleekin nyt vähän niinkuin pakollinen kisatauko tammikuussa, viikonloput on silleen töitä ettei päästä mihinkään.

Sokerina pohjalla: Näin Jecun lapsosista Ransun (Boss) ja Metkun (Salama)! Tulivat tutustumaan kisapaikkaan ja siinä sivussa katsomaan Marikan ja meidän ratoja ;) Ovatpa komeita poikia, tasapainoisen näköisiä ja kauniisti liikkuvia epeleitä. Yritin ottaa seisomakuvat molemmista, jotenkin ne jopa onnistuivat. Luonteeltaan on molemmat rohkeita ja reippaita, just sitä mitä pitää ollakin! Eivätkä öykkäröi mitään, siinä vaan maailman menoa uteliaina seurasivat mitä omilta leikeiltään ehtivät ;)



Hästängens Alltid Redo "Metku"

Hästängens Allting Vill Jag Ha "Ransu"

Hauska kun ne ovat kuin Lätsä ja Jeccu aikoinaan, Metku on selkeästi skrodempi mitä ei tuosta kuvasta näe, ja Ransu on samanlainen korkeajalkainen hoikkeliini kuin isänsä. Sanoinkin Ilonalle että älä sitten välitä, ekan puoltoista vuotta vaativat näyttelyissä massaa lisää ;) Eiköhän molempia poikia näyttelykehässäkin tulla näkemään! Agility on ainakin molempien harrastuksena, Tiina (Metkun omistaja) kisaa Masi-schapen kanssa maksikakkosissa ja Ilona on hurahtanut agilityyn myös :) Ihana oli poikia nähdä, olisi kivaa kun olisi joku tapaaminen missä kaikki, tai ainakin mahdollisimman monta pentua olisi!