Love is in the air

Marika multa joskus maaliskuussa kysyi että mitä olisin mieltä jos hän käyttäisi Jeccua Iksun tulevien pentujen isäksi. Ihan ensimmäinen ajatus oli että no ainakin niille tulisi mahtava luonne! Molemmat avoimia, sosiaalisia, iloisia ja hirveän innokkaita tekemään ihan mitä vaan kyselemättä että draivia ei niiltä pennuilta ainakaan tulisi puuttumaan...Iksun oikea nimi on muuten Lumikuono Conamore Ikwil jossa Ikwil= Minä haluan. Toinen sitten on Korkeajännite Huligaani että voi niitä tulevien pentujen ostajia ;) Kyselin vielä kasvattaja-Riikan mielipidettä ja Marika tahollaan Marilta, molemmat oli sitä mieltä että yhdistelmä on hyvä. Myös schapeyhdistys antoi yhdistelmähyväksynnän ja sitten vain odoteltiin Iksun juoksujen alkua ja vierailua tänne meille Villähteelle.

Tuli niin kaihoisa mieli ajatella pentuja, tässä Jeccu söpöilee 11-viikon ikäisenä. Kiitos Sannalle kuvista!

Vähän Jecusta kuvin ja sanoin:

Jeccuhan on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo tehdä monenlaisia asioita, paimentamassa käytiin ekan kerran kun se oli 7 kuukauden ikäinen ja vaikuttaisi olevan melkoinen luonnolahjakkuus. Sinikka Kuttukuussa luonnehti Jeccua näin: Herkkä (ohjaukselle) ja kiva kuuntelemaan, aika itsenäinen, ei ota nokkiinsa paineesta ja hirveän hyvä koira. Käytiin syksyllä vielä Parolassa kerran ja tänä kesänä mennään taas Kuttukuuhun. Oltiin muuten viime kesänä kämppiksiä Marikan kanssa tuolla Kuttukuussa hobbittimajassa ja silloin saatiin vähän noottia siitä että: eikö ne teidän koirat voi hetkeäkään pysyä paikallaan! Nokun Ikillä ja Jeculla oli niin hauskaa leikkiä ettei ne malttanut oikein edes nukkua...Paimenkuvat ottanut Kati Kontula, kiitos!

Pienestä pitäen Iksun perään ;)

Parolassa paimenessa 11-kuukauden ikäisenä

Pääasiassahan me harrastetaan agilityä, tokoa myös mutta vähemmän. Kummassakin löytyy potentiaalia, aika näyttää mihin rahkeet riittää. Taitaa tulla ohjaajan kapasiteetti vastaan ennenkuin koiran ;) Energiaa on kuin pienessä kylässä, koskaan ei ole lopettanut tekemistä eikä lähde haahuilemaan itsekseen. Eikä kyseenalaista niinkuin eräs toinen tässä taloudessa asuva schape-uros :D Tuohon on myös onneksi asennettu se off-kytkin mikä on ihan mahtavaa, osaa relata kotona kun ei ole mitään tekemistä. Aika tasapainoinen luonne sille on muodostunut.

Näyttelyissä ollaan muutaman kerran käyty, yksi serti on jo plakkarissa. Kropaltaan tuo on melkoisen kevyt mutta omaa jo nyt melkoiset lihakset. Eläinlääkärikin tuumasi että on kyllä erinomaisessa lihaskunnossa, hoikka on mutta ei yhtään liian laiha. No ei kai semmoisella juoksemisella kukaan lihomaan ehdi, mistä Jeccua näyttelyssä vähän sakotetaan kun pitäisi olla enempi massaa. ERI:ä tulee kyllä mutta SA jää juuri siitä syystä puuttumaan joskus. Mutta parempi se harrastuskoiran on hoikassa kunnossa ollakin! Epävirallinen korkeus on 46-47 eli keskikokoinen schapepoikahan se on. Rotumääritelmän mukaan uroksen korkeus on 43-50 cm. Minun silmään ainakin kovin kaunis ukkeli :)

Jeccu luonteenomaisimillaan; täysiä eteenpäin kieli poskella!

Tästä tuleekin näköjään piiiitkä postaus :D No, elikäs Marika tuli sitten 1.5. kylään Iksun kanssa ekan kerran ja katsottiin joko olisi tärppipäivä kohdillaan. Mulla oli huolena se että osaakohan tuo jannu mitään, ekakertalaisia kun ovat molemmat. Aikansa ne tuolla takapihalla hyörivät ja pyörivät ja yritystä Jeculla kyllä oli mutta Iksu ei ihan ollut vielä sitä mieltä. Olihan siinä vähän myös epäselvyyttä kumpi pää se oliskaan se oikea...Päätettiin sitten että ehkä on parempi tulla huomenna uudelleen, ei ollut vielä SE hetki. Seuraavana päivänä Marika oli jo käynyt vähän naapuruston uroksia kiusaamassa Iksun hajuilla ja näytti jo aika lupaavalta. Tulivat sitten aamupäivällä tänne meille ja laskettiin molemmat samantien irti takapihalle. Yritystä oli heti alusta lähtien ja meistä näytti että no tänään kyllä tärppää. Hetken ne siinä pyörivät ja Jeccu alkoi olemaan hieman väsyneen oloinen, Marika ajatteli että viedään Iksu hetkeksi autoon että saa levätä. Marika nappasi morsion hihnaan ja Jeccu pelästyi että ei prkl nyt se vie mun naisen taas pois! Samantien sitten onnistuikin astutus, puoli tuntia siitä kun he olivat kylään tulleet kaikki oli jo ohi. Takapihan kuusen alla he saivat toisensa <3 Yleensä kun jäädään ns. nalkkiin niin uros kääntyy niin että ovat takapuolet vastakkain. Mutta meidän rakastunut nuoriherra ei voinut kääntää morsiamelle selkäänsä ja sitten rakastavaiset siinä ihanassa ympyrässä vielä toisiaan pussailivat :) He tulevat vielä huomenna uudelleen kylään jotta astutus varmasti onnistuu. Pentuja siis tiedossa ja niitä voi kysellä Marikalta. Kasvavat Kotkassa hänen kotonaan ja tulevat kennelnimen Hästängens alle. Linkki Marikan blogiin ja yhteystietoihin: http://hastangens.blogspot.com/p/kontaktuppgifteryhteystiedot.html


Liehittelyä:

Jeccu sanoo; Kiitos anoppi!

Nuoret rakastavaiset

puhhuh, olipa rankkaa...

Tuuli, tuule sinne missä muruseni oooon, leiki hetki hänen turkillaaaan...Iiiikwiiil missä ooot?