Vantaalla schapetokokoulutuksessa

Raution Sanna järjesti schapeväelle Korrien tokokoulutuksen Ojankoon, he ovat Tending-kennelin omistajat ja kouluttajat Riitta & Pekka eli huippuosaamista tiedossa! Taas oli miettiminen että mitä liikkeitä sitä haluaisi katsoa kun yleensä noissa koulutuksissa pari osiota ehtii läpi käymään. Tunnari oli ehdoton ykkönen koska mä olin ihan varma että Cassu osaa sen oman löytää ja halusin päästä siinä eteenpäin. Tokaa sitten jäin miettimään ja ajattelin että otetaan nyt sitten mitä mieleen juolahtaa. No ehdittiinkin sitten vähän enemmän....

Aloitettiin kuitenkin tunnarilla, kerroin lähtötilanteen mikä oli se että omaa piiloteltu pitkin poikin ja vaikeisiin paikkoihin. Kasaa pidetty silloin viimeks Katariinan koulutuksessa ainoastaan. Eli kaks kertaa niin tehty marraskuun koulutuksessa näköjään :O No, ensin tehtiin niin että laitettiin pelkästään oma ja hiekan sisälle piiloon. Käsky etsi!, sinnehän se meni, kaivoi raivoisasti tassuilla että sai tunnarin esiin :) Uudestaan ja sama homma. No sitten lisättiin kasa ja oma piilotettiin niitten taakse vähän kauemmas. Edelleen hiekan sisään piiloon. Nuuhkaisi mennessään kasan ja kaivoi oman esiin. Tämä myös kaksi kertaa. Seuraava askel oli se että laitettiin oma ihan levitetyn kasan taakse aika lähelle, esiin tällä kertaa. Toi oman. Sitten oma tunnareitten keskelle, teki hienosti töitä eikä epäröinyt vaan toi oman. Mun SuperSassu!! Riitta kehui että teki tosi hienosti töitä, aika loistava koira :) Niin se onki! Hän sanoi myös että pitää olla uskallusta mennä eteenpäin varsinkin kun näkee että koira tosiaan osaa. Näitä neljää askelta nyt treenataan sitten seuraavaksi. Järkky kehut aina heti kun oma löytyy, palautuksesta ei tässä kohtaa niin väliä koska se oman löytyminen on tärkeintä.  Kaisu otti tästä myös videon, lisään linkin tänne kun hän sen valmiiksi ehtii saamaan. Sanna sanoi että sen voisi laittaa johonkin esille että näin opetat koirallesi tunnarin :D

Ainoastaan oma piilotettuna hiekkaan, vaihe 1:

täällä se on, mä tiedän!

no siellähän se oli!

Kasa ja oma hiekassa, vaihe 2:

nuuh nuuh

kaivin kaivinkone :)

mitä noista..ei ne haise mammalle!

Kasa levitetään ja oma takana aika lähellä, vaihe 3:

ensin vähän kauempana

seuraava jo aika lähellä

joo tää se on!

Levitetyn kasan keskellä oma, vaihe 4:

oma on tuo hiekkainen hieman avoimemmassa paikassa

ei menny kauaa kun oma löytyi :)

Kiitos Jonnalle erittäin selventävästä kuvasarjasta! Niin juu Jonnahan oli mukana vammaishoitajana/Jecun hoitajana/kuvaajana osassa kuvia/kakkoskuskina-erittäin suuri kiitos hänellekin tästä päivästä!

Meillä oli siis kaksi kahdenkymmenen minuutin pätkää ja aikaa jäi reilusti ekassa osiossa kun toi tunnari sujui niin hyvin. Kysyin sitten että haluatko nähdä jotain hauskaa ja Riittaa nauratti että no joo? Otettiin sitten merkkiä pari kertaa, eikä se sitten tietenkään tehny mitään tyhmää :)) Kerroin mitä saattaa tehdä, eli kaataa tassulla, purra, hypätä yli tms. Mikä johtuu siitä mun nauramisesta tietenkin. Mut tekniikkatreeniä tähän vaan koska vauhdista ei ollut pulaa. Eli siis läheltä viedään ihan kädellä oikeaan kohtaan. Just niinkuin tein viimeks sitten kun lopetin nauramisen :D Ja myös kannattaisi käyttää noita matalia merkkejä mitä ei saa niin helposti kaadettua.

vähän jäi sivuun kyllä

mitä? missä nami? tää ON hyvä kohta!

Seuraavaksi otettiin kapulan mälväämistä, mistä sanoin että johtuu ihan varmasti siitä että ei halua siitä luopua kun sen kerran "saaliiksi" sai. Näytettiin ensin miten menee ja Riitta oli ihan samaa mieltä. Tähän neuvoksi sama mitä Katariinakin on sanonut, eli vauhdin kautta. Pikkasen erilaisen tyylin kautta eli heti kun ottaa kapulan ja lähtee tuomaan niin hirveet bileet ja palloa palkaksi. Ei tosiaan mälvää yhtään vaan juoksee kapula suussa (tietenkin) pallolle, ehti vähän miettimään kumpi olisi parempi mutta pallo voitti. Siitä on tehtävä nyt parempi "saalis" kuin kapulasta että suostuu luopumaan eikä halua omia. Patukkaan ei vaihtanut. Kapula voitti sen kisan. Samantien kun ottaa pallon niin kapula taskuun. Sanoi että ei siinä kauan mene kun oppii luopumaan ja pitää palkkaa parempana kuin kapulaa.

Kimppuuun!

MUN!

vauhtipalautus, ei muuten mälvää sitten yhtään

palloa houkutukseksi itseni taakse

ja sitten testiin patukka...eheeeei

 

 

lällänlää mulla onki kapula!

lopuksi vähän leikittiin patukalla, johan kelpasi

TÄNNE SE!

ha, voitin tänkin saaliin!

Vielä ehdittiin ekalla kierroksella yks juttu, pikaisesti vaan kysyin miten saan seuraamisen tiiviimmäksi. Kerroin että ennen äksidenttiä aloin just tekemään lelulla niin että se on kainalossa, ei välttämättä kuulemma auta kyllä tiiviyteen koska jos koira tuijottaa lelua niin saattaa mennä jopa väljemmäksi että näkisi paremmin sen lelun. Koska tässä keskittyminen on se ongelma ja myös se että mitä kovempaa mennään->juostaan->aksamoodi-> niin sitä enemmän leviää käsiin. Muutama askel-palkka ja vauhtia vähitellen lisää tähän lääkkeeksi. No niin. Treenattava vaan. Mun kärsivällisyys taas koetuksella kun tuntuu ettei päästä tässä ikinä eteenpäin :D

Väliajalla omaa vuoroa odotellessa tein sitten kakeja, 5-7-9 askelen päästä. Ja se onnistui!! Jee, vieras kenttä, miljoona häiriötä ja onnistui noin pitkältä matkalta. Hyvä!

Toisessa osiossa tehtiinkin sitten sitä luoksetulon pysäytyksen ennakointia mikä on aina kiva haaste heittää kouluttajille. Tällä kertaa saatiin oikein tosiaan se ongelma esiin, lähti tulemaan ihan ravilla ja hiiiidasti koko ajan vielä. Tää on mennyt siis tauon aikana huonommaksi, viimeksi kun tätä treenattiin niin keksin jo muka ratkaisun. Sanoin vaan höpö höpö enkä hyväksynyt tätä. Ongelmana Riitan mukaan on se että Cassu ei ole ihan varma mitä pitää tehdä ja olen kyllä ihan samaa mieltä kun asiaa ajattelin. Se ei ole aina se ihan sama kohta missä pysäytetään ja sille pitää olla hyvin selvät sävelet mitä tehdään. Sitten kun se tietää ja osaa niin tekee vauhdilla ja innokkaasti. Kokeiltiin tolpan kierron kautta ja sinnehän se pysähty. Tähän sitä samaa että hihkuu jo kun se lähtee tulemaan mutta mun mielestä tämä tapa on jo kokeiltu ja nähty eikä ole tuonut ratkaisua tilanteeseen. Koska lukittaa sitä vaan entistä enemmän. Ja jos mä seison sitä kohden kun kiertää niin pysähtyy heti. Lipsahdin tässä taas pahasti aksamoodiin muuten :D

No, sitten löytyi uusi tapa millä treenata ja tämä vaikutti tosi loistavalta! Koira ihan vaan istumaan, matkalle puoliväliin targetti ja normiasentoon itse seisomaan niinkuin luoksetulossa eli kohden koiraa. EI kutsuta/käsketä vaan annetaan ihan vaan vapaa-käsky ja katsottiin meneekö targetille vai mitä tekee. No siihenhän se meni. Palkka ja kehut. Tehtiin pari kertaa ja sittenhän Cassu oli jo ihan intopiukeana että tää onki kivaa! HAA! Olisko tässä vihdoin ratkaisu? Cassulle pitää saada tähän rentous ja itsevarmuutta niin sitten se luoksetulossakin onnistuisi!?! Todella toivon niin.

Jee tää onki kivaa!

Vielä ehdittiin tekemään ruutua lopuksi, tää nyt sitten menikin aika huonosti. Ekalla meni ravilla ruutuun, matkalla haistoi ruutunauhan mutta pysähtyi kyllä alustalle ja kääntyi oikeaan asentoon. Ei mitenkään innokasta työskentelyä, varmaan jo sitten väsynyt kun se tunnarikin oli ihan uusi juttu missä joutui käyttämään nenää ja ajattelemaan. Luulen ma. Pidemmällä matkalla jumittui paikalleen ennen ruutua ja minä auttamaan mistä Riitta sanoi että auttaminen pitää lopettaa koska pitää ajatella itse. Loogista, ei haluta että jos menee jumiin niin tarjoaa mieluummin jotain kuin tulee takaisin luo. Odoteltiin siinä tosi pitkään että meneekö sinne vai ei, kaks kertaa vilkaisi ruudun suuntaan mutta ei. Kävi lopulta istumaan ja siinä vaiheessa Riitta sanoi että siitä näkee että koira luovuttaa jos käy makaamaan, istumaan tai lähtee tekemään omiaan. Siinä vaiheessa hain Cassun pois. Haluttiin kuitenkin onnistunut loppuun, vein targetin ja näytin oikein että täällä tämä. Mentiin paljon lähemmäs ja sitten meni ruutuun, ei kyllä targetille eli sillä ei ole sillä enää siinä merkitystä. Lopetettiin kun meni aika nätisti siitä läheltä.

maksaherkut oli mieleisiä :)

  Eli mun pitää kehittää jostain kärsivällisyyttä enkä saa auttaa jos ei heti tee/tajua jotain. Siinä päivän vaikein läksy :D Kovasti Riitta kyllä kehui että hyvässä vaiheessa nuo kaikki asiat, hyvä ja innokas koira tekemään että motivaatiosta ei ole ainakaan pulaa :) Kysyi vielä jossain vaiheessa ekan setin jälkeen minkäikäinen Cassu on, no sehän täyttää kesäkuun puolessavälissä vasta kolme että nuorihan se vielä on ja aikaa vaikka mihin! Kiva oli nähdä schapeporukkaa, lisää näitä!