TUPLANOLLA!!

voittajan on helppo hymyillä :)
 Mentiin Jonnan kanssa Janakkalaan kisailemaan sunnuntaina, Jonna tietty maksikakkosissa ja myö mediykkösissä. Tulihan taas päivälle pituutta kun meidän eka rataantutustuminen oli klo 12 ja Jonnan viimenen 18.45 tai jotain sinnepäin. Oli ne sitten loppupäivästä jo puoli tuntia edellä aikataulusta kun aamupäivällä pyöri kaksi rataa samaan aikaan. Jäi harmittavasti maksikolmoset näkemättä kun siellä olisi ollut Soilekin Aatun kanssa ja Emilia Kirwan kanssa. Kisapaikkana ihan jees, parkkipaikat rupes olemaan kortilla kun tultiin, puoliksi kaseikkoon tien poskeen ajoin auton. Siihen sitten ryteikköön Ipan boksi ja ilmoomaan kisoihin.

Onneksi oli aamupäivällä pilviä sen verran ettei ollu hirvee helle, edellisenä päivänä oli ollu kuulemma melkonen hornankattila kun on semmosessa montussa. Oltiin tosi ajoissakin vielä, "joku" oli kattonu googlemapsista että sinne ajaa puoltoista tuntia mut ei sinne kyllä niin kauaa ajanu...eikä ollu edes raskas kaasujalka ;) Mutta olipahan rauhassa aikaa lenkittää Cassu ilmottaumisen jälkeen ja tutustua paikkoihin.

No sitten se rataantutustuminen, onneks oli Jonna mukana...huomautti mulle lähdöstä että miks sä aattelit noin tehdä, sun koira ei tykkää hypätä päin niin unohda tommoset. Tein sitten niinku videolta näkyy eli jäin siivekkeen taa ja jätin koiralle tilaa tulla. Suunnittelin ite että menen viistosti esteen taakke ottamaan vastaan ja siitä jatketaan. Ei hyvä kuulemma, no eipä päästy kokeilemaan mutta tolleen ainakin toimi.

Ennen lähtöä Cassu Jonnan hyppysiin ja minä pois näkyviltä. Menin sitten kattelemaan minien menoa, meidän lähtövuoro oli neljäntenä medeissä. Ku minit oli menny niin menin jo kattelemaan että missähän ne olis kun haukku kuuluu ;) Jonna pudisti mulle päätään et älä tuu  vielä, no menin sitte ilman koiraa jonoon. Järjestäjä mulle sano että hei sun vuoro on kohta, hae koira. Mä vaan et joo tuolla se on :) Ku edellinen koira meni radalle niin otin Cassun ja teetin vähän seuraamista ja istu-odota että nään onko kuulolla. Jonna sano et se on ny aika innostunu, käskytä kunnolla sitte. No ihme ettei meinannu ees käydä istumaan ku mentiin lähtöpaikalle :) Lähdettiin ja vastanen käsi toimi tosi hyvin kakkoshypylle! Ja mä ku oon ollu jossain vaiheessa sitä mieltä ettei se sitä lue ollenkaan...no Satu, lukee se nykyään. Tais olla Tiia Vitikainen kuka mulle kesällä sano että tulee tosi hyvin vastaseen käteen, no näköjään! Puomin jälkeisellä hypyllä käännän sekunnin murto-osaks katseen pois koirasta ja heti meinas mennä hypyn ohi, huhhuh. Mut loppurata meni sitte tosi hyvin ja oli kuulolla, takaosan pyöritys meni loistavasti. Tultiin loppusuoralle enkä uskaltanu käyttää eteen eteen-käskyä vaikka varmaan olis silläkin menny mut tänään otin varman päälle kaikessa. Viimesellä hypyllä oikeen kovaan ääneen HYPPY, ohjasin loppuun asti enkä löysäilly ;) Ja tuloksena meidän eka nolla!! Tärisin ihan hulluna ku käveltiin radan jälkeen metässä, mut huomas Cassustakin että kun mä olin tosi innoissaan niin sekin tietty oli ihan onskuponsku. Wuppiii, meidän esteenkiertovitos/hyllyputki on poikki!




Sitte tuli toinen rataantustuminen ja siinäki Jonna huomautti jostain kohtaa että älä tee noin, olipa hyvä että oli personal trainer mukana ;) Jonna vielä löi löylyä että toka nolla taskuun sitte, kyllä te osaatte. Ihme että sain kasattua itteni ollenkaan tälle radalle, ihan shokissa olin vieläkin. Cassukin oli vähän vähemmän innokas vaikka tehtiin sama homma ku ennen eka rataa että koira Jonnalle ja minä pois näkyviltä. Ei ollu enää ihan yhtä intopiukeena siinä. No mä vähän kävin hetsailemassa että kohta mennään, mennäänkö?? Ja lähdin sitte kuitenkin vielä pois siitä vierestä. Kuulin että rupes haukkumaan perään, hyvä!

Tällä kertaa maltto istua lähdössäkin, tuli kyllä hyvällä vauhdilla kun luvan sai. Mä menin keinulle vastaanottamaan ja keinuhan menikin vauhdilla, se on ollu mulla nyt treenauksen aiheena kun mun mielestä menee sen liian hitaasti...no joo alta kaks sekkaa kelpaa jo mullekin ;) Tohon täytyy pyrkiä aina! Putkelta tullessa maltan odottaa hypyn takana ja jätän tilaa että koira näkee kepit ja samalla blokkaan sen A:n mun selän takana ettei mee sinne. Hyvin meni kepeille. Takaosan hyppy-ympyrässä meinaa jo valua pitkäks kun ei oo ihan niin skarppina mut tulee ohjaukseen mukaan. A:lta tullessa oli taas vaaranpaikkana putki, kääntyy kyllä mun vastaseen käteen taas loistavasti (joo ja auttaahan se kun vähän karjuukin siellä ;)) Ja uskomatonta kyllä mut toinen nolla!! Järkytys!


Sitte Jonna tuli vielä jossain vaiheessa sanomaan mulle autolle että te johdatte tässä vaiheessa vielä, mä en ollu uskoa korviani. Mut niin siinä kävi että vielä voitettiin se rata! Ei ollu sitte edes koiraa mukana palkintopallilla kun siinä vaiheessa kun alkoivat jakaa palkintoja niin se oli siellä hevonkuusessa se auto enkä olis ehtiny koiraa hakemaan. Mä olin jo heittäytyny turistiks ja kuvailin koiria innolla ja Jonna pääs nauramaan mun eläytymiselle radan reunalla kun kateltiin muita koirakoita :) Iso kiitos Jonnalle sparrauksesta ja muutenkin meidän opettamisesta, mehän ollaan Jonnan treeniryhmässä ja nyt se homma rupeaa loksahtamaan kohdilleen meillä ihan selkeesti. Et saat ilomielin ärsyttää mua edelleenkin Jonna ja sillä tapaa potkia mua perseelle että tee kunnolla! ;)

Kommentit