Hyvänmielen kisat Tampereella
Lähdettiin taas Jonna-ketyn kanssa Tampereen suuntaan ajelemaan eilen illalla. Rupeaa jo vähän kyllästyttämään tonne suuntaan ajelu, tän kevään ja kesän aikana käynyt jo aika monta kertaa sielläpäin. Sanoin et seuraavan kerran ilmottaudun kyllä jonnekin Jyväskylän suuntaan et saa ajaa edes eri tietä kun tota samaa aina :) No ehkä sinne suuntaan sitten kumminkin vielä joutuu ainakin kerran ajamaan kun saatiin lahjakortti...Kimi muuten kotoa lähtiessä huuteli ikkunasta perään että onhan sulla nyt varmasti koiran paperit mukana?? Vähän nauratti.
Ihmetytti sinnepäin mennessä ettei jännittänyt yhtään, ihankuin olis vaan ollu turistimatkalla menossa jonnekin. No sitten kun navigaattorista näki että on enää kilometri matkaa kisapaikalle sitten jo vähän alko jännitys nousemaan. Kisapaikkana oli TAMSKin halli, aika kiva alusta (kumirouhematto) mutta saattaa olla märkänä aika liukas, ei mikään ihme että kisakirjeessä luki että ota vaihtokengät mukaan ja koiralle tassupyyhe. No nyt oli onneksi kuivaa niin alusta oli meille ainakin tosi hyvä!
Kerettiin hyvin käymään lenkillä ja mentiin kattelemaan minkänäköisen radan se Johanna Nyberg on kehitellyt, ihan kivan näköinen eikä ihan suoraviivainen että piti keskittyä tekemäänkin eikä vaan painattaa eteenpäin. Muutama semmonen kohta missä oli vaarana lipsahtaa muualle, pahimpana 10 hypyn jälkeen ei saanu mennä puomille (ja puomiahan on siis harkattu ja harkattu ja harkattu niin se oli sen takia meille pahin paikka ;)) ja siitä kaks hyppyä eteenpäin piti kääntyä putkeen 13 eikä suoraan tarjolla olleelle hypylle. Rataantutustumisessa huomasin että no ei se ihan niin lähellä ole se puomi kuin luulin mut ihan tarpeeks lähellä kuitenkin. Putkeen 13 aattelin että kääntää voimakkaasti ja ottaa kunnolla siinä haltuun niin eiköhän se sillä mee. Siinä kohtaa kävi aika monelle myös semmonen että lähetti koiran putkeen ja lähti liian aikaisin hyppyä kohti niin koira kääntyi putkesta takaisin.
Tuolla muuten oli semmonen hieno hajoava rengas mistä on ollut koirien turvallisuuden takia puhetta, paljastin maalaisuuteni siinä kun ihastelin sitä ääneen että ooo kato täällä on tommonen hieno rengas, yksi nainen katteli hieman hymyillen mua...krhm. Ja on kuulemma vielä semmoinen missä on portaaton korkeuden säätö, aika hyvä kun opettaa maksikoiraa renkaalle! Vinkki VAU:n hallitukselle ;)
Eka radalla Cassulle iski pitkästä aikaa keinukammo, olis pitänyt olla siinä vieressä tukemassa mutta tuli lopulta kumminkin vaikka pelotti. Enkä enää uskaltanut mennä takasin viereen kun kannustaa vaan, näytti siltä et jos yhtään liikahdan sinnepäin niin pomppaa alas. No tulihan se sitten sieltä lopulta. Sitten sille hienolle renkaalle, ei onneks menny halki ;) putkeen, hypylle, muuri ja siinä jo samantien huutamaan kepit kepit kepit! Ja upeesti hakee ja menee, hyvin kestää jo ohijuoksun kisoissakin. Sitten sille vaaranpaikkahypylle ihan hemmetisti vastaista kättä ja kääntöä kroppaan niin upeesti käänty! Jee! Putkeen käänty vallan mainiosti kanssa ja vähän olen ylpeä tosta pituudelta takaisinpäin kääntymisestä, tuli niin pienellä kaarroksella että paljon pienemmällä ei olis enää voinu tulla, upea Cassu! Sitten iski puomilla pelko että huuuu taas keinu, sitten tajus että aaa tää onki puomi ja rupes laukkaamaan ja siinä menikin sitten mun rytmitys pieleen ja tungin itteni koiran linjalle niin tuli esteen ohitus, ahhahahaaaaa. Sain kääntymään takas ja sitte vielä viimenen hyppy. Olin ihan varma että meni yliaikaa niitten keinu-puomihimmailujen takia, ei harmittanu siinä kohtaa että tuli vitonen mutta sitten kun menin autolle ja Jonna tuli vähän ajan päästä perästä niin että ai paljo muka tuli yliaikaa? Niin mä sanoin et älä ny vaan sano että meni alle...sitte vähän otti pattiin kyl. Ja oltiin sitten kolmansia tolla radalla, saatiin taas ruokasäkki ja lahjakortti M&M:n ja vielä se alekortti kisoihin. Että kyllähän tuo poika ruokansa tienaa :D
Piiakin tuli meitä sinne kannustamaan ja käytiin siinä väliajalla Cassun Pyry-serkun kanssa lenkillä, ne pojat kyllä ekan kymmenen sekunnin pörinän jälkeen tulee hyvin toimeen. Sitten kattelemaan toka radan rakennusta, toivoin ettei ole sama rata toisinpäin, ne ei oo musta kivoja jostain syystä. Ei ollu, näytti vielä kivemmalta tää toka rata, ei ollu kuin yks vaaranpaikka oikeestaan ja taas semmonen että hypyltä pitää kääntyä jonnekin muualle kuin puomille :) Mut ei se sitten radalla tullu koiran näkökenttään ollenkaan hyppylinjasta johtuen. Pituuden jälkeen olis menny kyllä taas sinne suoraan putkeen jos rintamasuunta olis ollu yhtään pitempään sinnepäin.
Se on kyllä hauska toi Cassu kun ei meinaa suostua istumaan enää lähdössä, sivulle en vaadi kun siihen se ei kisoissa kykene. Mut istumaan vaadin vaikka sitten karvoista nostaen. Tällä radalla pystyi jättämään vähän kauemmas ekasta esteestä, koiran suunta jäi kyllä erilaiseksi kuin suunnittelin kun sai asetella sen istumaan. Mutta vastaanottamaan kakkoshypylle ja siitä pakkovalssilla yli taas keinulle. Tällä kertaa se ei ollut niin kamala kun pääsin sivussa pari kertaa sitä harkkaamaan, päätin että jään lähemmäksi tukemaan niin menee paremmin. Sitten muuri ja hyppy suoraan, mun rintamasuunta on sitten sen verran putkea kohti että senhän se hakee ja upeesti hakeekin. Enkä kyllä paljon sinnepäin ole, tarpeeksi kuitenkin. Hylly sitten siitä, ei muutakuin jatketaan vauhdilla eteenpäin! Ja niin hyvällä vauhdilla meneekin että A:sta tulee melko lennokas :D siitä hyppy ja kiipee-kiipee, joku huutelee varmuuden vuoksi että tule-tule mikä on kontaktin vapautuskäsky, krhm...olis pitäny joku muu sana siihen kehittää. No anyway, pituus ja siitä hypylle takas missä joutu vähän enemmän käskyttämään. Jos olis pikkasen myöhemmin kääntäny oman suunnan siinä niin olis ollu taas siellä suorassa putkessa. Poikittain olevalle hypylle ja valssilla putkeen. Taas hyppy, tosi voimakkaasti yläkroppaa vasemmalle ja vastasella kädellä vika hyppy. Kädet heiluu ihan taivaissa vaan mut who cares. Ihan sairaan hieno fiilis siellä radalla vaikka hylly tulikin aika alussa, en ole ikinä juossut noin kovaa kisoissa ja ihan ehdottomasti meidän paras kisarata! Yhteistyö pelas tosi hienosti, kaarteet oli pieniä ja koira meni tasan sinne minne ohjasin. Oli se ekakin rata aika hyvä fiilikseltään mutta tää oli ihan spesiaalihieno. Olin ihan endorfiineissa koko kotimatkan. Mä oon oppinu ohjaamaan ja kannustamaan ja käskyttämään Cassua just niinkuin pitää! Aikakin olis muuten ollu jotain kymmenen sekkaa alle ihanneajan että wohoooo!! Vieläkin hymyilyttää :))
Ihmetytti sinnepäin mennessä ettei jännittänyt yhtään, ihankuin olis vaan ollu turistimatkalla menossa jonnekin. No sitten kun navigaattorista näki että on enää kilometri matkaa kisapaikalle sitten jo vähän alko jännitys nousemaan. Kisapaikkana oli TAMSKin halli, aika kiva alusta (kumirouhematto) mutta saattaa olla märkänä aika liukas, ei mikään ihme että kisakirjeessä luki että ota vaihtokengät mukaan ja koiralle tassupyyhe. No nyt oli onneksi kuivaa niin alusta oli meille ainakin tosi hyvä!
Kerettiin hyvin käymään lenkillä ja mentiin kattelemaan minkänäköisen radan se Johanna Nyberg on kehitellyt, ihan kivan näköinen eikä ihan suoraviivainen että piti keskittyä tekemäänkin eikä vaan painattaa eteenpäin. Muutama semmonen kohta missä oli vaarana lipsahtaa muualle, pahimpana 10 hypyn jälkeen ei saanu mennä puomille (ja puomiahan on siis harkattu ja harkattu ja harkattu niin se oli sen takia meille pahin paikka ;)) ja siitä kaks hyppyä eteenpäin piti kääntyä putkeen 13 eikä suoraan tarjolla olleelle hypylle. Rataantutustumisessa huomasin että no ei se ihan niin lähellä ole se puomi kuin luulin mut ihan tarpeeks lähellä kuitenkin. Putkeen 13 aattelin että kääntää voimakkaasti ja ottaa kunnolla siinä haltuun niin eiköhän se sillä mee. Siinä kohtaa kävi aika monelle myös semmonen että lähetti koiran putkeen ja lähti liian aikaisin hyppyä kohti niin koira kääntyi putkesta takaisin.
Tuolla muuten oli semmonen hieno hajoava rengas mistä on ollut koirien turvallisuuden takia puhetta, paljastin maalaisuuteni siinä kun ihastelin sitä ääneen että ooo kato täällä on tommonen hieno rengas, yksi nainen katteli hieman hymyillen mua...krhm. Ja on kuulemma vielä semmoinen missä on portaaton korkeuden säätö, aika hyvä kun opettaa maksikoiraa renkaalle! Vinkki VAU:n hallitukselle ;)
Eka radalla Cassulle iski pitkästä aikaa keinukammo, olis pitänyt olla siinä vieressä tukemassa mutta tuli lopulta kumminkin vaikka pelotti. Enkä enää uskaltanut mennä takasin viereen kun kannustaa vaan, näytti siltä et jos yhtään liikahdan sinnepäin niin pomppaa alas. No tulihan se sitten sieltä lopulta. Sitten sille hienolle renkaalle, ei onneks menny halki ;) putkeen, hypylle, muuri ja siinä jo samantien huutamaan kepit kepit kepit! Ja upeesti hakee ja menee, hyvin kestää jo ohijuoksun kisoissakin. Sitten sille vaaranpaikkahypylle ihan hemmetisti vastaista kättä ja kääntöä kroppaan niin upeesti käänty! Jee! Putkeen käänty vallan mainiosti kanssa ja vähän olen ylpeä tosta pituudelta takaisinpäin kääntymisestä, tuli niin pienellä kaarroksella että paljon pienemmällä ei olis enää voinu tulla, upea Cassu! Sitten iski puomilla pelko että huuuu taas keinu, sitten tajus että aaa tää onki puomi ja rupes laukkaamaan ja siinä menikin sitten mun rytmitys pieleen ja tungin itteni koiran linjalle niin tuli esteen ohitus, ahhahahaaaaa. Sain kääntymään takas ja sitte vielä viimenen hyppy. Olin ihan varma että meni yliaikaa niitten keinu-puomihimmailujen takia, ei harmittanu siinä kohtaa että tuli vitonen mutta sitten kun menin autolle ja Jonna tuli vähän ajan päästä perästä niin että ai paljo muka tuli yliaikaa? Niin mä sanoin et älä ny vaan sano että meni alle...sitte vähän otti pattiin kyl. Ja oltiin sitten kolmansia tolla radalla, saatiin taas ruokasäkki ja lahjakortti M&M:n ja vielä se alekortti kisoihin. Että kyllähän tuo poika ruokansa tienaa :D
Piiakin tuli meitä sinne kannustamaan ja käytiin siinä väliajalla Cassun Pyry-serkun kanssa lenkillä, ne pojat kyllä ekan kymmenen sekunnin pörinän jälkeen tulee hyvin toimeen. Sitten kattelemaan toka radan rakennusta, toivoin ettei ole sama rata toisinpäin, ne ei oo musta kivoja jostain syystä. Ei ollu, näytti vielä kivemmalta tää toka rata, ei ollu kuin yks vaaranpaikka oikeestaan ja taas semmonen että hypyltä pitää kääntyä jonnekin muualle kuin puomille :) Mut ei se sitten radalla tullu koiran näkökenttään ollenkaan hyppylinjasta johtuen. Pituuden jälkeen olis menny kyllä taas sinne suoraan putkeen jos rintamasuunta olis ollu yhtään pitempään sinnepäin.
Se on kyllä hauska toi Cassu kun ei meinaa suostua istumaan enää lähdössä, sivulle en vaadi kun siihen se ei kisoissa kykene. Mut istumaan vaadin vaikka sitten karvoista nostaen. Tällä radalla pystyi jättämään vähän kauemmas ekasta esteestä, koiran suunta jäi kyllä erilaiseksi kuin suunnittelin kun sai asetella sen istumaan. Mutta vastaanottamaan kakkoshypylle ja siitä pakkovalssilla yli taas keinulle. Tällä kertaa se ei ollut niin kamala kun pääsin sivussa pari kertaa sitä harkkaamaan, päätin että jään lähemmäksi tukemaan niin menee paremmin. Sitten muuri ja hyppy suoraan, mun rintamasuunta on sitten sen verran putkea kohti että senhän se hakee ja upeesti hakeekin. Enkä kyllä paljon sinnepäin ole, tarpeeksi kuitenkin. Hylly sitten siitä, ei muutakuin jatketaan vauhdilla eteenpäin! Ja niin hyvällä vauhdilla meneekin että A:sta tulee melko lennokas :D siitä hyppy ja kiipee-kiipee, joku huutelee varmuuden vuoksi että tule-tule mikä on kontaktin vapautuskäsky, krhm...olis pitäny joku muu sana siihen kehittää. No anyway, pituus ja siitä hypylle takas missä joutu vähän enemmän käskyttämään. Jos olis pikkasen myöhemmin kääntäny oman suunnan siinä niin olis ollu taas siellä suorassa putkessa. Poikittain olevalle hypylle ja valssilla putkeen. Taas hyppy, tosi voimakkaasti yläkroppaa vasemmalle ja vastasella kädellä vika hyppy. Kädet heiluu ihan taivaissa vaan mut who cares. Ihan sairaan hieno fiilis siellä radalla vaikka hylly tulikin aika alussa, en ole ikinä juossut noin kovaa kisoissa ja ihan ehdottomasti meidän paras kisarata! Yhteistyö pelas tosi hienosti, kaarteet oli pieniä ja koira meni tasan sinne minne ohjasin. Oli se ekakin rata aika hyvä fiilikseltään mutta tää oli ihan spesiaalihieno. Olin ihan endorfiineissa koko kotimatkan. Mä oon oppinu ohjaamaan ja kannustamaan ja käskyttämään Cassua just niinkuin pitää! Aikakin olis muuten ollu jotain kymmenen sekkaa alle ihanneajan että wohoooo!! Vieläkin hymyilyttää :))
Kommentit