Pomppaloikan Kolmoset
Tullut todella vähän kirjoitettua tuosta Enkun odotusajasta, syystä että kun ei se kotona ole sitä aikaa ollut, niin ei sitä ole itse ollut tarkkailemassakaan. Meillehän se tuli kaksi viikkoa ennen synnytystä, ja ainakin tässä tapauksessa varsin sopiva ajankohta. Lauma ehtii tottua uusiin rutiineihin uuden koiran tultua kuvioihin, ja onhan siinä se bakteerikanta-asiakin. Ja tuon Enkun laumaan sisään tuominen nyt olikin kovin helppoa, on se sen verran meillä aikaa viettänyt muutenkin.
Paino sillä nousi 16.8:sta 21.10:n joten oletettiin että on siellä aika monta pentusta. Käytiin oikein ekaa kertaa röntgenissäkin asia toteamassa, että juu, ultraaja tiesi asiansa, 6 näkyi viimeisemmässä kuvassa. Koska toki käytiin jo kerran viikko liian aikaisin, kun kuvittelin että vrk 50 siihen riittää, mutta se on vain pikkuroduilla. Ell sanoi, että jos Engla olisi esim. berni, niin ei edes yrittäisi kuvata. Hän tosin näki 7, ja siinä toisessa uudemmassa näkyi siis kuusi.
Olin päätellyt, että Engla varmaan synnyttää 18. to- 20. la välisenä aikana, kun nämäkin asiat emälinjassa kulkevat, ja Ada-Iksu-Jippo ovat kaikki synnyttäneet vuorokausilla 59-60. No ei sitten ihan, vaan meni se 21. vrk puolelle, kun päivä ehti vaihtua. Ja raskausvuorokausikin sitten jo 62. Lämpöjä mittailin 57 vrk lähtien, ne olivat 37.7 ja 37.8 (aamu/ilta). sama sekä 58 että 59 vrk. 60 vrk kävi jo nopea lasku 37.9 -> 37.1 klo 10-12 välillä. Olin jo varma, että sinä yönä alkaa. Mutta ei, lämmöt sahailivat 37.1-37.5 välillä. Sitten lauantaina lämmöt putosivat klo 12.30 36.8:n ja sen alemmas eivät menneet, vaan hiljakseen nousivat. Tosin klo 21 olivat 37.4 ja parin tunnin päästä taas 37 ja päätin yhdentoista maissa että nyt mennään nukkumaan tai edes lepäämään, jos ne vaikka sitten aamuyöllä päättävät syntyä. Kunnollista nousua en siis kyllä saanut kiinni.
Ja niinhän ne päättivät tulla maailmaan keskiyön aikaan, puoli kahdentoista aikaan ajattelin että no mitäs, alkoiko se supistelemaan, kun selkälihakset värisivät erikoisesti. Ja nuoli kovasti ja petaili tyynyt sängystä ruttuun. Joten siitä sitten alkoivat supistelut, vedet tulivat meidän sänkyyn (taas kerran) ja tuli sitten suosiolla pentulootaan, kun houkuttelin. Kimi haki Suvin synnytysavuksi, ja hän onkin ihan pro, kun alalla on töissä. Hänkin ehti paikalle jo ennen ensimmäisen pennun syntymää, sen verran lähellä asuu.
Ensimmäinen pentu syntyi klo 00:37, hyvän kokoinen kaunis narttupentu (345 grammaa) ja aika vaalea, alaosassa palloja :) Engla ei ehtinyt alkaa sitä edes putsaamaan kunnolla, kun uudet poltot alkoivat. 00:52 syntyi ensimmäinen uros, isokokoinen (375 grammaa) ruskea poika. Katsoin sitä kun se syntyi, kun oli tulossa ulos, että onpa jännän värinen, pussissa näytti harmaalta. Nuo mustaharmaathan näyttävät jo pussissakin ihan mustilta ja selkeästi tummemmilta. Arvasin että no nyt se ruskea pentu tuli.
Sehän oli tiedossa että Engla kantaa ruskeaa, sillä on tehtynä se mydogdna:n testi. Ja on värikoodiltaan B/bb. Ja jos Hessu olisi kantaja (eli myös B/b), pennuista 25% olisi ruskeita (b/b), 50% kantajia (B/b) ja loput 25% sitten mustaharmaita (B/B). Ja nythän se selvisi että myös Hessu on kantaja.
Noniin, jatketaanpa synnytystä. Tämäkin pentu piti auttaa pois kalvoista, Engla söi samalla napanuoran poikki. Ja ihan samantien tuli taas uudet poltot, näiden pentujen kohdalla poltot olivat selkeät ja voimakkaat, ei montaa työntöä tarvinnut että pentu oli ulkona. Toinen uros, syntymäpaino 353 grammaa ja klo oli 1:19. Eli 40 minuutin sisään tuli kolme pentua, aika hurjaa. Sitten Enkku ehti vasta kunnolla tutustumaan kiljukauloihin, se kun tykkäsi synnyttääkin seisoviltaan, niin ne eivät päässeet edes imemään ennen tätä. Se narttupentu veteli kiljuen ympäri lootaa, ihan miun maun mukkaan oleva epeli :D Veikkaan että on aika villi tapaus tämä.
Sitten Engla pitikin kahden tunnin tauon, ja pääteltiin että eka sarvi tyhjä. Ja kyllähän tuommoisen ryöpytyksen jälkeen pikkusen lepoa tartteekin. Noh, sitten poltot olivatkin heikompia seuraavalla, ja syntyi mustaharmaa urospentu ilman kalvoja, paino 342 grammaa. Se oli hieman veltto, mutta hieromalla sai sen hengittämään ja kiljumaan. Tosin sitten huomattiin, että sen keuhkoista kuuluu rohinaa eli vettä oli hörpännyt :( Myös sen häntä oli outo, ei edes häntämutka vaan epämuodostunut jollain tapaa, se oli mutkalla tyvestä asti, ihan kuin ei olisi mahtunut kasvamaan jotenkin. Se ei pyrkinyt edes nisälle, ja kiljui ihan samankuuloisesti kuin ekassa pentueessa parissa viikossa hiipunut narttu, ja päätin jo siinä että tätä pentua ei edes yritetä pitää hengissä. Kasvattajan karuja päätöksiä jotka on tehtävä. Seuraavankin pennun välillä kului 2 tuntia, ja kello oli jo 5:20 kun syntyi mustaharmaa narttupentu joka oli kaunis ja täydellinen. Ja myös veltto, vaikka haukkoikin henkeään ja pieniä äännähdyksiä siitä saatiin hieromisella aikaiseksi. Pari kertaa jopa tuntui siltä, että sen saa virkoamaan, mutta ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan. Elämä teki tehtävänsä ja tämä narttukin hiipui pois. Paino 290 grammaa.
Ja kun röntgenin ja ultran perusteella tiedettiin, että siellä se kuudeskin on oltava, niin sitä sitten vartuttiin. Polttoja ei kuulu ei näy. Ihan pientä yritystä, mutta ei tulosta. Joten laitettiin oksitosiinia ja käveltiin ja yritettiin kyllä kaikkemme, sisältäkin auttaen että se pentu sieltä olisi ulos tullut. Mutta ei vaan perkele tule. Joten klo 7 päätettiin että kunhan se klinikka aukeaa kahdeksalta, menemme sinne samantien. Sitä ennen kävin hautaamassa nuo kaksi, siskon ja sen veljen ruusupensaan alle kauniita unia näkemään. Ettei tarvitse enää kotiin tullessa sitä ikävää tehtävää tehdä, vaan päästä nauttimaan elossa olevista pentusista. Siinä sitten suruitkut itkin niitä haudatessa. Ja taas, kun tätä kirjoitan....
Pakattiin pennut mukaan styroksilaatikkoon Suvin syliin ja Engla takakonttiin. Siellä sitten ensin ultrattiin, että näkyykö sydänääniä vielä (hatara toive), mutta ei niitä näkynyt. Ell myös kysyi, että yritetäänkö ensin lääkkeillä, minä sanoin että se on kyllä kokeiltu, ja varmasti olisi niillä poltoilla ja avuilla ulos jo tullut, jos olisi tullakseen. Eli leikkuullehan sitä jouduttiin. Suvi kävi kysymässä että haluanko nähdä sen pennun sitten ennen kuin se hävitetään. Sanoin että en tiedä, niin hän päätti että tulee kysymään uudelleen jos haluan. Ja jonkun ajan kuluttua tulikin sanomaan, että en tule näyttämään sitä. Et halua menettää yöuniasi. Pentu oli epämuodostunut ja alkanut jo mädäntyä. Turkki sillä kuitenkin jo oli, ja olisi ollut iso ruskea uros.
Tämän jälkeen ell kysyi, että onko otettu herpesrokotus, no senhän olen ottanut joka kerta. Mutta jostain syystä siis tuo viimeinen pentu oli jo kuollut pari päivää sitten, ja alkanut mädäntyä ja kohdussakin sitä mätää siis oli aika paljon. Tämä aiheutti kahden muun samassa sarvessa olleen kuoleman hänen arvion mukaan. Toki kun kalvot olivat rikki niin saivat suuhunsa ja sitä mätää ja myrkyllistä vettä. Ensimmäiset kolme syntyivät kalvoissa eri sarvesta ja niillä ei siis mitään hätää.
Tietenkin sitten keskustelimme jalostusnäkökulmasta asiasta, ja ell sanoi että tämä ei ollut nartussa (eikä uroksessa tietenkään) vika, vaan yksinkertaisesti kehityshäiriö, joita nyt vaan joskus tulee. Kun Enkulla oli hyvät ja vahvat poltot, että polttoheikkoudesta ei ollut kyse niiden kolmen ensimmäisen jälkeen vaan siitä, että kuolleet eikä heikot nyt vain anna kovin stimulaatiota synnytykselle, jolloin polttojakaan ei tule. Ja lantio synnytykseen soveltuva, että helposti sieltä isokin pentu ulos tulee.
Jouduttiin siinä tietysti sen mädän takia miettimään, että otetaanko kohtu pois, mutta se oli kuitenkin vielä siisti joten se jäi. Että mahdollistahan se on Englalla vielä toisetkin pennut teettää. Mielestäni sillä on kyllä rodulle annettavaa luonteenkin puolesta, mutta tämähän on sitten Reijan päätös, yhdestä pentueesta on sopimus tehty. Vaikka on toisestakin ollut puhetta tässä ajan mittaan :) Mutta jos näin ei käy, niin suuri julkinen kiitos jo tässä vaiheessa Reijalle ja hänen perheelleen loistavasti sujuneesta yhteistyöstä <3
Sitten pennut söivät vielä siinä, kun Engla heräili nukutuksesta dagen efter-fiiliksissä, kieli poskeen liimautuneena <3 Vietiin poppoo kotiin kiitosten kera. Olin jo soittanut Sannalle että ottaisiko hän Jipon joksikin aikaa hoitoon, koska sehän meni pentujen vikinästä aivan sekaisin. Yritti päästä huoneen oven läpi, johon muut koirat oli laitettu synnytyksen ajaksi. Oli aivan tosissaan, että nyt niitä pentuja pitää päästä hoitamaan. Jätetään se homma Enkulle ja annetaan rauha maahan talossa. Muuthan pysyvät kyllä ihan käskyllä pois huoneesta. Engla vaikuttaa olevan kovin suojeleva, se hätääntyy jos joku sinne pentuhuoneeseen yrittää. Sanna kävi ovella kuikuilemassa pentuja Jippoa hakiessaan, ja Engla alkoi vikisemään huolestuneena heti. Ajoin Sannan pihalle sitten samantien :D Että eipä niitä paljoa katsella, eikä tietenkään ole tarviskaan, ennen kuin pennut ovat noin neliviikkoisia.
Engla on kyllä niin huolehtiva äiti, että sitä ei saanut sieltä pentulaatikosta kirveelläkään. Se piti alkuun hinata hihnassa uloskin hädilleen. Tosin sen huolehtivuus on sitten jo sillä tasolla, että se nuolee niitä pentuja ihan koko ajan. Sitten ne on märkiä ja kylmiä, kun yksi vaan kiillottaa ja kiillottaa niitä. Pakko vähän rajoittaa sen rakkautta, että saavat nukkuakin pentuset. Enkun lämpö oli vähän korkea (39.7) aamulla (eli klo 4.30, koska nythän ei taas nukuta sitten ollenkaan). Pennut tietenkin piipittää, kun yksi hölvää niitä jatkuvasti. Ja siltä ei oikein tullut siihen aikaan sitten maitoakaan, kun kokeilin. Sitten juottamaan Enkkua hunajavedellä, ja maidonkorvikkeella, se veti litran (!) ensinmainittua ja ruokakupillisen toista, ja johan alkoi maito taas tulemaan. Sillähän kyllä tuli jo maitoa mutta nuo leikkauksessa käytetyt lääkkeet kuulemma siihen vaikuttavat. Plus kyllähän se kuivuu, kun läähättää hulluna. Enimmäkseen kivusta (kun kohtu supistuu, petaileekin aika kovasti) ja osin lämpimästä ilmastakin johtuen. Saatiin sille kipulääkitys tietenkin, mutta eivät vaikuta auttavan ollenkaan. Niitäkin pitää harkiten käyttää, koska toki kaikki mikä menee narttuun, menee myös niihin pentuihin jossain määrin. Aamulla kyllä sille sen annoin. Ennen töihin lähtöä mittasin lämpöä, ja se oli onneksi laskenut 39.4:n. Jos nousee yli neljänkymmenen, niin sitten lääkäriin hakemaan antibiootit. Tuo kohdussa ollut mätä voi aiheuttaa tulehduksen, onneksi oli kuitenkin vielä siisti siitä huolimatta.
Onneksi Enkku on tässä tämän päivän mittaan jo vähän suostunut itsekin lootasta poistumaan, pissalle tuli pyytämään ja ruokaakin. Ja kun Kimi tuli kotiin, että minä pääsen lähtemään töihin, niin tuli oikein ovelle vastaan. Karmeella kiirellä taas pentuja vilkaisemaan, mutta nyt se jo jätti ne rauhaan jos olivat hiljaa. Pieninkin inahdus, niin johan taas hoidetaan. Aika raskaaksi se kyllä käy viikkojen mittaan tuommonen huolehtiminen jos ei yhtään höllää. Eiköhän se siitä, kun uutuudenviehätys laantuu ja kivut loppuvat.
Valitettavasti nyt monta ihanaa kotia jäi ilman pentua, mutta elämällä on tapana yllättää, eikä aina kovin mieluisasti. Me nautimme nyt näistä kolmesta kauniista elämäntaimesta, ja annamme niille parhaan mahdollisen alun. Onhan se tosiaan helpompaa pienemmän määrän kanssa, ehtii keskittyä jokaiseen erikseen paremmin. Jos jotain lohtua tilanteesta voisi hakea.
Otin pennuista 1 vrk-kuvat itselleni tyypillisesti, ja tämmöiset niistä tulivat:
Ensin syntynyt, narttu:
Toisena syntynyt, uros:
Kolmantena syntynyt, uros:
Minullahan oli jo nimiteema ajateltuna, mutta taidankin sen vaihtaa. Tätä kirjottaessa syntyi ajatus toisesta, aika kivasta teemasta joka liittyy näihin pentuihin. Tällä kertaa taidetaan pysyä suomenkielessä, emoa ajatellen, Englan virallinen nimihän on Revontulen Loimu. Nimet paljastetaan vähän myöhemmin tässä joku päivä, vaikka viikkokuvien kanssa :)
Ja ihan loppuun: sanoin en voi kuvata, miten kiitollinen olen Suville pyytettömästä synnytysavusta ja -tuesta, eihän tuommoisia ihmisiä montaa maa päällään kanna. Onneksi olet olemassa! <3 Kiitos myös kaikille muille ihmisille tsemppiviesteistä kaikkien eri kanavien kautta, olen niistä kovin otettu ja kiitollinen!
Paino sillä nousi 16.8:sta 21.10:n joten oletettiin että on siellä aika monta pentusta. Käytiin oikein ekaa kertaa röntgenissäkin asia toteamassa, että juu, ultraaja tiesi asiansa, 6 näkyi viimeisemmässä kuvassa. Koska toki käytiin jo kerran viikko liian aikaisin, kun kuvittelin että vrk 50 siihen riittää, mutta se on vain pikkuroduilla. Ell sanoi, että jos Engla olisi esim. berni, niin ei edes yrittäisi kuvata. Hän tosin näki 7, ja siinä toisessa uudemmassa näkyi siis kuusi.
Olin päätellyt, että Engla varmaan synnyttää 18. to- 20. la välisenä aikana, kun nämäkin asiat emälinjassa kulkevat, ja Ada-Iksu-Jippo ovat kaikki synnyttäneet vuorokausilla 59-60. No ei sitten ihan, vaan meni se 21. vrk puolelle, kun päivä ehti vaihtua. Ja raskausvuorokausikin sitten jo 62. Lämpöjä mittailin 57 vrk lähtien, ne olivat 37.7 ja 37.8 (aamu/ilta). sama sekä 58 että 59 vrk. 60 vrk kävi jo nopea lasku 37.9 -> 37.1 klo 10-12 välillä. Olin jo varma, että sinä yönä alkaa. Mutta ei, lämmöt sahailivat 37.1-37.5 välillä. Sitten lauantaina lämmöt putosivat klo 12.30 36.8:n ja sen alemmas eivät menneet, vaan hiljakseen nousivat. Tosin klo 21 olivat 37.4 ja parin tunnin päästä taas 37 ja päätin yhdentoista maissa että nyt mennään nukkumaan tai edes lepäämään, jos ne vaikka sitten aamuyöllä päättävät syntyä. Kunnollista nousua en siis kyllä saanut kiinni.
Ja niinhän ne päättivät tulla maailmaan keskiyön aikaan, puoli kahdentoista aikaan ajattelin että no mitäs, alkoiko se supistelemaan, kun selkälihakset värisivät erikoisesti. Ja nuoli kovasti ja petaili tyynyt sängystä ruttuun. Joten siitä sitten alkoivat supistelut, vedet tulivat meidän sänkyyn (taas kerran) ja tuli sitten suosiolla pentulootaan, kun houkuttelin. Kimi haki Suvin synnytysavuksi, ja hän onkin ihan pro, kun alalla on töissä. Hänkin ehti paikalle jo ennen ensimmäisen pennun syntymää, sen verran lähellä asuu.
Ensimmäinen pentu syntyi klo 00:37, hyvän kokoinen kaunis narttupentu (345 grammaa) ja aika vaalea, alaosassa palloja :) Engla ei ehtinyt alkaa sitä edes putsaamaan kunnolla, kun uudet poltot alkoivat. 00:52 syntyi ensimmäinen uros, isokokoinen (375 grammaa) ruskea poika. Katsoin sitä kun se syntyi, kun oli tulossa ulos, että onpa jännän värinen, pussissa näytti harmaalta. Nuo mustaharmaathan näyttävät jo pussissakin ihan mustilta ja selkeästi tummemmilta. Arvasin että no nyt se ruskea pentu tuli.
Sehän oli tiedossa että Engla kantaa ruskeaa, sillä on tehtynä se mydogdna:n testi. Ja on värikoodiltaan B/bb. Ja jos Hessu olisi kantaja (eli myös B/b), pennuista 25% olisi ruskeita (b/b), 50% kantajia (B/b) ja loput 25% sitten mustaharmaita (B/B). Ja nythän se selvisi että myös Hessu on kantaja.
Noniin, jatketaanpa synnytystä. Tämäkin pentu piti auttaa pois kalvoista, Engla söi samalla napanuoran poikki. Ja ihan samantien tuli taas uudet poltot, näiden pentujen kohdalla poltot olivat selkeät ja voimakkaat, ei montaa työntöä tarvinnut että pentu oli ulkona. Toinen uros, syntymäpaino 353 grammaa ja klo oli 1:19. Eli 40 minuutin sisään tuli kolme pentua, aika hurjaa. Sitten Enkku ehti vasta kunnolla tutustumaan kiljukauloihin, se kun tykkäsi synnyttääkin seisoviltaan, niin ne eivät päässeet edes imemään ennen tätä. Se narttupentu veteli kiljuen ympäri lootaa, ihan miun maun mukkaan oleva epeli :D Veikkaan että on aika villi tapaus tämä.
Sitten Engla pitikin kahden tunnin tauon, ja pääteltiin että eka sarvi tyhjä. Ja kyllähän tuommoisen ryöpytyksen jälkeen pikkusen lepoa tartteekin. Noh, sitten poltot olivatkin heikompia seuraavalla, ja syntyi mustaharmaa urospentu ilman kalvoja, paino 342 grammaa. Se oli hieman veltto, mutta hieromalla sai sen hengittämään ja kiljumaan. Tosin sitten huomattiin, että sen keuhkoista kuuluu rohinaa eli vettä oli hörpännyt :( Myös sen häntä oli outo, ei edes häntämutka vaan epämuodostunut jollain tapaa, se oli mutkalla tyvestä asti, ihan kuin ei olisi mahtunut kasvamaan jotenkin. Se ei pyrkinyt edes nisälle, ja kiljui ihan samankuuloisesti kuin ekassa pentueessa parissa viikossa hiipunut narttu, ja päätin jo siinä että tätä pentua ei edes yritetä pitää hengissä. Kasvattajan karuja päätöksiä jotka on tehtävä. Seuraavankin pennun välillä kului 2 tuntia, ja kello oli jo 5:20 kun syntyi mustaharmaa narttupentu joka oli kaunis ja täydellinen. Ja myös veltto, vaikka haukkoikin henkeään ja pieniä äännähdyksiä siitä saatiin hieromisella aikaiseksi. Pari kertaa jopa tuntui siltä, että sen saa virkoamaan, mutta ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan. Elämä teki tehtävänsä ja tämä narttukin hiipui pois. Paino 290 grammaa.
Ja kun röntgenin ja ultran perusteella tiedettiin, että siellä se kuudeskin on oltava, niin sitä sitten vartuttiin. Polttoja ei kuulu ei näy. Ihan pientä yritystä, mutta ei tulosta. Joten laitettiin oksitosiinia ja käveltiin ja yritettiin kyllä kaikkemme, sisältäkin auttaen että se pentu sieltä olisi ulos tullut. Mutta ei vaan perkele tule. Joten klo 7 päätettiin että kunhan se klinikka aukeaa kahdeksalta, menemme sinne samantien. Sitä ennen kävin hautaamassa nuo kaksi, siskon ja sen veljen ruusupensaan alle kauniita unia näkemään. Ettei tarvitse enää kotiin tullessa sitä ikävää tehtävää tehdä, vaan päästä nauttimaan elossa olevista pentusista. Siinä sitten suruitkut itkin niitä haudatessa. Ja taas, kun tätä kirjoitan....
Pakattiin pennut mukaan styroksilaatikkoon Suvin syliin ja Engla takakonttiin. Siellä sitten ensin ultrattiin, että näkyykö sydänääniä vielä (hatara toive), mutta ei niitä näkynyt. Ell myös kysyi, että yritetäänkö ensin lääkkeillä, minä sanoin että se on kyllä kokeiltu, ja varmasti olisi niillä poltoilla ja avuilla ulos jo tullut, jos olisi tullakseen. Eli leikkuullehan sitä jouduttiin. Suvi kävi kysymässä että haluanko nähdä sen pennun sitten ennen kuin se hävitetään. Sanoin että en tiedä, niin hän päätti että tulee kysymään uudelleen jos haluan. Ja jonkun ajan kuluttua tulikin sanomaan, että en tule näyttämään sitä. Et halua menettää yöuniasi. Pentu oli epämuodostunut ja alkanut jo mädäntyä. Turkki sillä kuitenkin jo oli, ja olisi ollut iso ruskea uros.
Tämän jälkeen ell kysyi, että onko otettu herpesrokotus, no senhän olen ottanut joka kerta. Mutta jostain syystä siis tuo viimeinen pentu oli jo kuollut pari päivää sitten, ja alkanut mädäntyä ja kohdussakin sitä mätää siis oli aika paljon. Tämä aiheutti kahden muun samassa sarvessa olleen kuoleman hänen arvion mukaan. Toki kun kalvot olivat rikki niin saivat suuhunsa ja sitä mätää ja myrkyllistä vettä. Ensimmäiset kolme syntyivät kalvoissa eri sarvesta ja niillä ei siis mitään hätää.
Tietenkin sitten keskustelimme jalostusnäkökulmasta asiasta, ja ell sanoi että tämä ei ollut nartussa (eikä uroksessa tietenkään) vika, vaan yksinkertaisesti kehityshäiriö, joita nyt vaan joskus tulee. Kun Enkulla oli hyvät ja vahvat poltot, että polttoheikkoudesta ei ollut kyse niiden kolmen ensimmäisen jälkeen vaan siitä, että kuolleet eikä heikot nyt vain anna kovin stimulaatiota synnytykselle, jolloin polttojakaan ei tule. Ja lantio synnytykseen soveltuva, että helposti sieltä isokin pentu ulos tulee.
Jouduttiin siinä tietysti sen mädän takia miettimään, että otetaanko kohtu pois, mutta se oli kuitenkin vielä siisti joten se jäi. Että mahdollistahan se on Englalla vielä toisetkin pennut teettää. Mielestäni sillä on kyllä rodulle annettavaa luonteenkin puolesta, mutta tämähän on sitten Reijan päätös, yhdestä pentueesta on sopimus tehty. Vaikka on toisestakin ollut puhetta tässä ajan mittaan :) Mutta jos näin ei käy, niin suuri julkinen kiitos jo tässä vaiheessa Reijalle ja hänen perheelleen loistavasti sujuneesta yhteistyöstä <3
Sitten pennut söivät vielä siinä, kun Engla heräili nukutuksesta dagen efter-fiiliksissä, kieli poskeen liimautuneena <3 Vietiin poppoo kotiin kiitosten kera. Olin jo soittanut Sannalle että ottaisiko hän Jipon joksikin aikaa hoitoon, koska sehän meni pentujen vikinästä aivan sekaisin. Yritti päästä huoneen oven läpi, johon muut koirat oli laitettu synnytyksen ajaksi. Oli aivan tosissaan, että nyt niitä pentuja pitää päästä hoitamaan. Jätetään se homma Enkulle ja annetaan rauha maahan talossa. Muuthan pysyvät kyllä ihan käskyllä pois huoneesta. Engla vaikuttaa olevan kovin suojeleva, se hätääntyy jos joku sinne pentuhuoneeseen yrittää. Sanna kävi ovella kuikuilemassa pentuja Jippoa hakiessaan, ja Engla alkoi vikisemään huolestuneena heti. Ajoin Sannan pihalle sitten samantien :D Että eipä niitä paljoa katsella, eikä tietenkään ole tarviskaan, ennen kuin pennut ovat noin neliviikkoisia.
Engla on kyllä niin huolehtiva äiti, että sitä ei saanut sieltä pentulaatikosta kirveelläkään. Se piti alkuun hinata hihnassa uloskin hädilleen. Tosin sen huolehtivuus on sitten jo sillä tasolla, että se nuolee niitä pentuja ihan koko ajan. Sitten ne on märkiä ja kylmiä, kun yksi vaan kiillottaa ja kiillottaa niitä. Pakko vähän rajoittaa sen rakkautta, että saavat nukkuakin pentuset. Enkun lämpö oli vähän korkea (39.7) aamulla (eli klo 4.30, koska nythän ei taas nukuta sitten ollenkaan). Pennut tietenkin piipittää, kun yksi hölvää niitä jatkuvasti. Ja siltä ei oikein tullut siihen aikaan sitten maitoakaan, kun kokeilin. Sitten juottamaan Enkkua hunajavedellä, ja maidonkorvikkeella, se veti litran (!) ensinmainittua ja ruokakupillisen toista, ja johan alkoi maito taas tulemaan. Sillähän kyllä tuli jo maitoa mutta nuo leikkauksessa käytetyt lääkkeet kuulemma siihen vaikuttavat. Plus kyllähän se kuivuu, kun läähättää hulluna. Enimmäkseen kivusta (kun kohtu supistuu, petaileekin aika kovasti) ja osin lämpimästä ilmastakin johtuen. Saatiin sille kipulääkitys tietenkin, mutta eivät vaikuta auttavan ollenkaan. Niitäkin pitää harkiten käyttää, koska toki kaikki mikä menee narttuun, menee myös niihin pentuihin jossain määrin. Aamulla kyllä sille sen annoin. Ennen töihin lähtöä mittasin lämpöä, ja se oli onneksi laskenut 39.4:n. Jos nousee yli neljänkymmenen, niin sitten lääkäriin hakemaan antibiootit. Tuo kohdussa ollut mätä voi aiheuttaa tulehduksen, onneksi oli kuitenkin vielä siisti siitä huolimatta.
Onneksi Enkku on tässä tämän päivän mittaan jo vähän suostunut itsekin lootasta poistumaan, pissalle tuli pyytämään ja ruokaakin. Ja kun Kimi tuli kotiin, että minä pääsen lähtemään töihin, niin tuli oikein ovelle vastaan. Karmeella kiirellä taas pentuja vilkaisemaan, mutta nyt se jo jätti ne rauhaan jos olivat hiljaa. Pieninkin inahdus, niin johan taas hoidetaan. Aika raskaaksi se kyllä käy viikkojen mittaan tuommonen huolehtiminen jos ei yhtään höllää. Eiköhän se siitä, kun uutuudenviehätys laantuu ja kivut loppuvat.
Valitettavasti nyt monta ihanaa kotia jäi ilman pentua, mutta elämällä on tapana yllättää, eikä aina kovin mieluisasti. Me nautimme nyt näistä kolmesta kauniista elämäntaimesta, ja annamme niille parhaan mahdollisen alun. Onhan se tosiaan helpompaa pienemmän määrän kanssa, ehtii keskittyä jokaiseen erikseen paremmin. Jos jotain lohtua tilanteesta voisi hakea.
Otin pennuista 1 vrk-kuvat itselleni tyypillisesti, ja tämmöiset niistä tulivat:
Ensin syntynyt, narttu:
Toisena syntynyt, uros:
Kolmantena syntynyt, uros:
Minullahan oli jo nimiteema ajateltuna, mutta taidankin sen vaihtaa. Tätä kirjottaessa syntyi ajatus toisesta, aika kivasta teemasta joka liittyy näihin pentuihin. Tällä kertaa taidetaan pysyä suomenkielessä, emoa ajatellen, Englan virallinen nimihän on Revontulen Loimu. Nimet paljastetaan vähän myöhemmin tässä joku päivä, vaikka viikkokuvien kanssa :)
Ja ihan loppuun: sanoin en voi kuvata, miten kiitollinen olen Suville pyytettömästä synnytysavusta ja -tuesta, eihän tuommoisia ihmisiä montaa maa päällään kanna. Onneksi olet olemassa! <3 Kiitos myös kaikille muille ihmisille tsemppiviesteistä kaikkien eri kanavien kautta, olen niistä kovin otettu ja kiitollinen!
Kommentit
Lohdullista tietää et mitään ei ollut tehtävissä niitten enkelikoirien pelastamiseen.
Kiva toi ruskea uros.
Oikein hyvää jatkoa trion ja mammakoiran hoitamisessa. Innolla odotan et saan tietää pienokaisten nimet.
Jaana; Todellakin onnea matkassa, että puolet kuitenkin säästyi, ja nostavat hyvin painoaan ja ovat reippaita lapsosia. Juu, on myös ruskeita schapeja, muutama vuosi sitten Suomessa ei niitä kovin montaa ollutkaan. Nykyään enemmän, schapeilla on tosiaan kaikki värit sallittujakin. Onneksi saimme Pyhtäälle tyttöpennun :)
Miehikkälään on n 60 km. Virojoelle saman verran.
Olen niin iloinen et syntyi narttu. Minäkin tiedän yhden todella iloisen ihmisen. Taitaa puolisokin olla aika onnellinen.