Tokoinnostus
Oilin treeni nro 1
On taas iskenyt oikea hurja tokoinnostus Oili Huotarin kurssin myötä. Ilmosin Cassun neljän kerran kurssille, en ole aiemmin hänen koulutettavana ollutkaan. Ja tykkään tosi paljon! Osaa "lukea koiraa" mikä on mun mielestä melko tärkeä edellytys kouluttajalle. Kun on niitäkin joilla sitä koirasilmää ei vaan ole. Se että on itse menestynyt, ei tee susta välttämättä loistavaa kouluttajaa. Oili sitä kyllä kumminkin on. Etukäteen kerrottiin sähköpostilla missä ollaan, mihin ollaan menossa ja mihin halutaan apua. Tavoitteenahan meillä on korkata evl oman seuran kokeessa helmikuussa.
Kerroin että Cassu on järjettömän älykäs, itsepäinen ja hyvin pehmeä joka tuo ongelmia. Ja tämähän päästiin näkemään heti ekalla treenikerralla, meitä ennen oli treenaamassa uros, joka ulostullessaan vähän rähähti Cassulle. Ja siis tietty se rähis takasin, vaikka yritinkin olla sivussa jottei suoraa kohtaamista tulisi. Jonka jälkeen se väisti matalia merkkejä, väisti Oilia, ruutuun ei voinut mennä, kun se oli sillä sivulla missä rähähdys tapahtui. Joten sai kyllä hyvin näkyviin tuon sen pehmeyden ja miten se asioihin reagoi. Jossain vaiheessa loppua kohti kyllä sen sai avautumaan, mutta ei se semmosta häntä pystyssä iloista tokoilua ollut. Sain todella hyviä vinkkejä miten tuon käytöksen kanssa toimitaan, ei anneta sen väistää, ei hyväksytä että sinne ruutuun muka ei voi mennä. Otetaan nätisti pannasta kiinni, mennään sinne yhdessä ja sanotaan että tähän sun piti tulla. Ei missään nimessä suututa, eikä ähistä mitään että hitto kun olit huono, vaan itsevarmasti ja reippaasti se sinne viedään, ja sanotaan että tää sun piti tehdä. Vaihtoehtoja ei anneta. Koska siitä näki, että se tosiaan tiesi missä ruutu on, mutta sinne vaan ei voinut mennä. Tehtiin välissä joku muu liike, ja sitten se kyllä jo meni itse sinne. Luoksetulossa tuli tosi laajalla kaarella, kun piti väistää merkkejä ja Oilia joka seisoi samalla sivustalla. Tässäkin jäi jumittamaan, ja kun lähti niin ennakoi stoppia, ja siinäkään ei anneta vaihtoehtoja, vaan sieltä makuulta on lähdettävä ekalla käskyllä. Ei palkata huonoja, vaan sanotaan että ohhoh mitähän tuo oli olevinaan. Ja palautetaan lähtöön. Huh, mikä treenikerta. Toisaalta hiton hyvä, että tuli heti esiin se pahin puoli. Läksyksi saatiin zeta ja kuuntelu siinä. Kun tekee mitä vaan vaihtoja sattuu. Tätä teki lopussa jo ihan kivalla asenteella. Paitti ettei tosiaan kuunnellut, mutta tärkeämpi oli mulle se, että se avautui edes jonkun verran.
Oilin treeni nro 2
Seuraava kerta oli tämän viikon maanantaina, ja Cassu jo piippas kotona ovella puolta tuntia ennen, kun pönttö menin kertomaan että treenaamaan mennään. Autoonkin oli niin kiire että hyvä ettei luukku lyönyt päähän kun aukes :D Joten asenne oli ainakin oikea, ja sovittiin muiden kanssa jo edellisellä kerralla että me treenataan vikana, jottei turhia kohtaamisia tule. Että saadaan tehtyäkin jotain. Ihanat treenikaverit :)
Siis virtaa ja intoa piisas niin että alkuun tehtiin ruutua, jotta saa purettua itseään. Nyki vierellä, nyki merkillä, lähti sisäänhengityksellä ruutuun... Joten joo...tasan se Cassu mikä se yleensä on treenatessa <3 Ihanaa että tuli tämäkin puoli sitten heti näkyviin!
Sitten sitä zetaa mikä saatiin kotiläksyksi, nyt kuunteli, ja teki tosi nätit jäävät ja mukaanlähdöt. Oili kehui tosi hienoiksi.
Kaket, istu-seiso oli tullut aavistuksen eteenpäin, oli venyttänyt kroppansa niin pitkäksi että siksi. Senhän se tekee myös kun on liian innokas. Kuulemma tosi hyvät pisteet tulee näistäkin <3
Metsku, tämäkin hieno. Kerroin että noudot yleensäkin hyviä, ainoa että esim. tunnari menee pilalle siinä, että lopussa räkäsee sen heti pois kun tulee viereen. Tai viimestään kun olen ottamassa. Haa! Siitäpä saatiin seuraava kotiläksy, Oili sanoi etteihän me nyt tommosia pistemenetyksiä missään nimessä oteta. Ongelma on mun kädet, heti kun ne liikkuu sen pään sivulla, se alkaa jo luovuttamaan kapulaa. Joten Cassu istumaan olkkarissa mua vasten, noutokapula suuhun ja heiluttelen käsiä siinä pään ympärillä. Ja vähän naputellaan myös kapulan päitä. Tää on jäänyt multa kyllä tosiaan kokonaan tekemättä, koko pitämisen treeni. Muistan että Katariina Kainulainen mulle joskus pakkopitoa ehdotti, ja kauhistuin sitä niin että suljin varmaan korvat siinä kohtaa :D Mietin että tuo ei kyllä ikinä meillä toimisi. Tämä on nyt sitten tämmöinen versio, ja nythän siltä voi jo vaatiakin paljon enemmän kuin joskus alkuun, kun noutoa opeteltiin. Sanotaan äp tai mikä se oho-sana nyt onkaan, jos pitää huonosti. Tai puree, tai räkii, tms. Se on otettava maasta jos pudottaa. Sitten siirretään koira sivulle pa:han ja tehdään samaa siinä, kun tuo jo sujuu.
Itse asiassa normikapulan kanssa tää oli tosi helppoa, ei mitään ongelmaa. Joten eilen siirryin jo sitten tunnariin siinä edessä pitämiseen. Se olikin sitten jo hankalampaa, joka johtuu osin siitä, että sitä hiton tunnaria ei edes näy karvojen alta, jos ottaa keskeltä kiinni. Sitä kun ärsyttää että sen karvoista nykii, mitä ei voi tuossa sitten välttää. Mutta saako tätä mitenkään opetettua niin, että ottais aina päästä kiinni, silleen sikarimalliin? Alkoi tämäkin sujumaan, mutta kyllä sai kieltää ja nostattaa uudelleen aika monta kertaa, kun samantien vaan pullauttaa ulos sen tuntsan jos kädet käy pään luona. On muutes kyllä tosi hyvä että tää tuli sanottua! Kun Cassuhan tekee muuten kympin tunnarin, tuo lopun luovutus on pudottanut pisteet alas. Eiköhän tämä siihen auta. Hirvee into tehdä kotiläksyjä! Onneksi kohta on jo taas maanantai!
On taas iskenyt oikea hurja tokoinnostus Oili Huotarin kurssin myötä. Ilmosin Cassun neljän kerran kurssille, en ole aiemmin hänen koulutettavana ollutkaan. Ja tykkään tosi paljon! Osaa "lukea koiraa" mikä on mun mielestä melko tärkeä edellytys kouluttajalle. Kun on niitäkin joilla sitä koirasilmää ei vaan ole. Se että on itse menestynyt, ei tee susta välttämättä loistavaa kouluttajaa. Oili sitä kyllä kumminkin on. Etukäteen kerrottiin sähköpostilla missä ollaan, mihin ollaan menossa ja mihin halutaan apua. Tavoitteenahan meillä on korkata evl oman seuran kokeessa helmikuussa.
Kerroin että Cassu on järjettömän älykäs, itsepäinen ja hyvin pehmeä joka tuo ongelmia. Ja tämähän päästiin näkemään heti ekalla treenikerralla, meitä ennen oli treenaamassa uros, joka ulostullessaan vähän rähähti Cassulle. Ja siis tietty se rähis takasin, vaikka yritinkin olla sivussa jottei suoraa kohtaamista tulisi. Jonka jälkeen se väisti matalia merkkejä, väisti Oilia, ruutuun ei voinut mennä, kun se oli sillä sivulla missä rähähdys tapahtui. Joten sai kyllä hyvin näkyviin tuon sen pehmeyden ja miten se asioihin reagoi. Jossain vaiheessa loppua kohti kyllä sen sai avautumaan, mutta ei se semmosta häntä pystyssä iloista tokoilua ollut. Sain todella hyviä vinkkejä miten tuon käytöksen kanssa toimitaan, ei anneta sen väistää, ei hyväksytä että sinne ruutuun muka ei voi mennä. Otetaan nätisti pannasta kiinni, mennään sinne yhdessä ja sanotaan että tähän sun piti tulla. Ei missään nimessä suututa, eikä ähistä mitään että hitto kun olit huono, vaan itsevarmasti ja reippaasti se sinne viedään, ja sanotaan että tää sun piti tehdä. Vaihtoehtoja ei anneta. Koska siitä näki, että se tosiaan tiesi missä ruutu on, mutta sinne vaan ei voinut mennä. Tehtiin välissä joku muu liike, ja sitten se kyllä jo meni itse sinne. Luoksetulossa tuli tosi laajalla kaarella, kun piti väistää merkkejä ja Oilia joka seisoi samalla sivustalla. Tässäkin jäi jumittamaan, ja kun lähti niin ennakoi stoppia, ja siinäkään ei anneta vaihtoehtoja, vaan sieltä makuulta on lähdettävä ekalla käskyllä. Ei palkata huonoja, vaan sanotaan että ohhoh mitähän tuo oli olevinaan. Ja palautetaan lähtöön. Huh, mikä treenikerta. Toisaalta hiton hyvä, että tuli heti esiin se pahin puoli. Läksyksi saatiin zeta ja kuuntelu siinä. Kun tekee mitä vaan vaihtoja sattuu. Tätä teki lopussa jo ihan kivalla asenteella. Paitti ettei tosiaan kuunnellut, mutta tärkeämpi oli mulle se, että se avautui edes jonkun verran.
Oilin treeni nro 2
Seuraava kerta oli tämän viikon maanantaina, ja Cassu jo piippas kotona ovella puolta tuntia ennen, kun pönttö menin kertomaan että treenaamaan mennään. Autoonkin oli niin kiire että hyvä ettei luukku lyönyt päähän kun aukes :D Joten asenne oli ainakin oikea, ja sovittiin muiden kanssa jo edellisellä kerralla että me treenataan vikana, jottei turhia kohtaamisia tule. Että saadaan tehtyäkin jotain. Ihanat treenikaverit :)
Siis virtaa ja intoa piisas niin että alkuun tehtiin ruutua, jotta saa purettua itseään. Nyki vierellä, nyki merkillä, lähti sisäänhengityksellä ruutuun... Joten joo...tasan se Cassu mikä se yleensä on treenatessa <3 Ihanaa että tuli tämäkin puoli sitten heti näkyviin!
Sitten sitä zetaa mikä saatiin kotiläksyksi, nyt kuunteli, ja teki tosi nätit jäävät ja mukaanlähdöt. Oili kehui tosi hienoiksi.
Kaket, istu-seiso oli tullut aavistuksen eteenpäin, oli venyttänyt kroppansa niin pitkäksi että siksi. Senhän se tekee myös kun on liian innokas. Kuulemma tosi hyvät pisteet tulee näistäkin <3
Metsku, tämäkin hieno. Kerroin että noudot yleensäkin hyviä, ainoa että esim. tunnari menee pilalle siinä, että lopussa räkäsee sen heti pois kun tulee viereen. Tai viimestään kun olen ottamassa. Haa! Siitäpä saatiin seuraava kotiläksy, Oili sanoi etteihän me nyt tommosia pistemenetyksiä missään nimessä oteta. Ongelma on mun kädet, heti kun ne liikkuu sen pään sivulla, se alkaa jo luovuttamaan kapulaa. Joten Cassu istumaan olkkarissa mua vasten, noutokapula suuhun ja heiluttelen käsiä siinä pään ympärillä. Ja vähän naputellaan myös kapulan päitä. Tää on jäänyt multa kyllä tosiaan kokonaan tekemättä, koko pitämisen treeni. Muistan että Katariina Kainulainen mulle joskus pakkopitoa ehdotti, ja kauhistuin sitä niin että suljin varmaan korvat siinä kohtaa :D Mietin että tuo ei kyllä ikinä meillä toimisi. Tämä on nyt sitten tämmöinen versio, ja nythän siltä voi jo vaatiakin paljon enemmän kuin joskus alkuun, kun noutoa opeteltiin. Sanotaan äp tai mikä se oho-sana nyt onkaan, jos pitää huonosti. Tai puree, tai räkii, tms. Se on otettava maasta jos pudottaa. Sitten siirretään koira sivulle pa:han ja tehdään samaa siinä, kun tuo jo sujuu.
Itse asiassa normikapulan kanssa tää oli tosi helppoa, ei mitään ongelmaa. Joten eilen siirryin jo sitten tunnariin siinä edessä pitämiseen. Se olikin sitten jo hankalampaa, joka johtuu osin siitä, että sitä hiton tunnaria ei edes näy karvojen alta, jos ottaa keskeltä kiinni. Sitä kun ärsyttää että sen karvoista nykii, mitä ei voi tuossa sitten välttää. Mutta saako tätä mitenkään opetettua niin, että ottais aina päästä kiinni, silleen sikarimalliin? Alkoi tämäkin sujumaan, mutta kyllä sai kieltää ja nostattaa uudelleen aika monta kertaa, kun samantien vaan pullauttaa ulos sen tuntsan jos kädet käy pään luona. On muutes kyllä tosi hyvä että tää tuli sanottua! Kun Cassuhan tekee muuten kympin tunnarin, tuo lopun luovutus on pudottanut pisteet alas. Eiköhän tämä siihen auta. Hirvee into tehdä kotiläksyjä! Onneksi kohta on jo taas maanantai!
Kommentit