Rovaniemi-turnee 23.-26.8.

Torstaiaamuna lähdettiin ajelemaan Rovaniemeä kohti, pääsin klo 7 töistä yövuorosta ja siitä suoraan baanalle. "Muutaman" pysähdyksen jälkeen oltiin illalla perillä joskus kahdeksan aikaan. Piti pysähtyä ekaks Heinolassa hakemassa Kimin kalakamppeet, Jyväskylässä Pandalla, Vaskikelloilla koiria ulkoiluttamassa, syömässä Iissä Autokeitaalla (siinä kohtaa multa napattiin auton avaimet pois vaikken pitkään ehtinyt ajamaankaan, hurjastelin vissiin liikaa...) Rieskapaikassa ostamassa rieskaa (nam!!) ja mitähän vielä...no eipä meillä kiire ollutkaan, lomallahan sitä oltiin!

yhtään en käsitä mikä risteys tuo oli, järveen vei tie...

aika nätit bussipysäkit tuolla :)

On the road again...Rovaniemellä jo!

Eipä sattunut näköjään omaan kameraan yhtään kuvaa mökistä. Oli kyllä tosi kiva paikka, 30 km Rovaniemestä vielä pohjoiseen päin Ahosen lomamökit-niminen paikka. Mökillä oli ihan oma aika suuri piha, hiekkaranta ja vene. Ainoa miinus siinä oli että on ihan tien vieressä, onneksi oli kuitenkin iso riukuaitaportti että koirat uskalsi pitää vapaana pihalla. Mikäs siellä oli ollessa, Kimikin pääsi kalaan helposti :) Mietin että jos ensi kesänä tuommoinen turnee tehdään niin samaan paikkaan ainakin itse haluaisin. Sinä iltana ei sitten muuta tehtykään kuin purettiin tavaroita ja sitten nukkumaan. Sainhan mä jopa puolitoista tuntia autossa torkuttua yövuoron jäljiltä...Sovittiin illalla vielä Seijan kanssa että mennään aamulla Ounasvaaralle lenkille.

Perjantai: Cassulla tietysti oli ihan hirveästi energiaa kun autossa edellisenä päivänä oltu melkein 12 tuntia pysähdyksineen ja herätti puoli kuusi. Jipii. No eihän siinä mitään, pihalle siis ja kamera käteen. Aivan upea auringonnousu mistä räpsin varmaan 50 kuvaa, pojat siinä hiekkarannalla vetivät aamurumbat samalla :)

 

No sitten tosiaan lähdettiin Ounasvaaralle yhdeksän pintaan, siellä tavattiin Seija ja Tuuni. Oli Unnakin mukana mutta sai tällä kertaa jäädä autoon kun sillä oli juoksu. Tallusteltiin pitkin ja poikin, koissut sai hillua vapaana keskenään. Hyvin otti Tuuni pojat vastaan, Seija vähän ihmeissään että onpa oikein yltiösosiaalinen. Taukoa pidettiin hyppyrimäen lähellä, Seijan kahvikupista kävi Jeccu maistamassa muttei oikein tykännyt, mun limsatölkistä meni enemmän maahan kuin suuhun ja semmosta pikku kivaa. Kiva oli päästä jaloittelemaan edellisen päivän istumisen jälkeen, pari tuntia siellä vietettiin. Upeat oli maisemat Ounasvaaralta!

kauhia kun Cassukin näyttää isolta Seijan rinnalla :D

Sitten suunnattiin taasen mökille valmistautumaan illan kisaa varten. Vuorossa oli yksi agilityrata. Jeccu pääsi mukaan hengailemaan kun Kimikin lähti kisapaikalle. Siellä sitten nähtiin pitkästä aikaa Rovaniemen tytöt ja Jecun siskoja sekä veljiä. Ja herranjumala miten samannäköinen se Lätsä-veikka on! Ei ihan heti tietäis jos kuvasta vaan kattois että kumpi on. No kroppa on Lätsällä skrodempi niinkuin oli jo joulukuussa ja kai pennusta lähtien mutta silti! Pääkuvasta tuskin tunnistaisin...

Lätsä

Hauskaa oli myös päästä näkemään osa sisaruksista agiradalla, schapemaista menoahan tuo oli :)) Marjolla oli käskytys kohdillaan flunssaisella komean käheällä äänellä, hyvin se rata meni! Liisa ja Tähti sopii kyllä hyvin yhteen, molemmat taiteilijasieluja :) Hienoa menoa oli kyllä heilläkin vaikka Tähti ehti käydä muutaman ylimääräisen kierroksen tuolla radalla. Ja on se Tiuku kyllä melkonen tykki, hurjaa menoa! Tuija-kaimalla on varmasti jalat hapoilla sen kanssa :D Ennen reissua ajattelin että näinköhän tulee paha mieli ja tippa linssiin noita sisaruksia kisaamassa katellessa, mullahan oli tarkoitus itsellä tuolla aloittaa kisaaminen Jecun kanssa. Ei se asia kyllä sitten muistunut edes mieleen koko reissulla, eikä tullut paha mieli. Oli ihana nähdä niitten menoa! Ehkä siihen vaikuttaa myös se että en ole kirvestä kokonaan kaivoon heittänyt tuon agilityn suhteen Jecun kanssa....Jotenkin hauska myös muuten miten tuosta pentueesta on omistajien ja koirien luonteet osunut ihan kohdilleen, kaikilla on kyllä justiin itselle sopiva pari :)) Vai kasvaako niistä pennuista omistajiensa oloisia sitten lopulta? Siinäpä mietinnän aihetta!

Lätsä

Tiuku ja Tuija

Tähti ja Liisa

 Illan päätteeksi oli sitten se kolmosten yksi rata, virtaa ja vauhtia riitti Cassulla ja hylky tuli esteellä 6 kun meni putken väärään päähän. Tai kai se meni kun ohjaus oli myöhässä...Muutin ohjaussuunnitelmaa kesken rataa eikä sitä nyt ikinä pitäis tehdä. Otti kontaktin kyllä tällä radalla, ei niinkuin pitäis eli jäi n. 10 sentin päähän puomin päästä seisomaan, korjasin sen sitten kun ei se oo sitä mitä haluan ja saattaa tulla sitten taas kuitenkin epävarmaksi niin otetaan ne nyt niinkuin treeneissä. Poistuttiin sen jälkeen tuomarin ohjeiden mukaan radalta. Tuomarina muuten molempina päivinä Minna Räsänen, ihan kivat koukerot oli mutta ei kyllä ihan yksinkertaiset. Ansoja oli aseteltu ja olis pitänyt ehtiä paikkoihin mihin ei kyllä juoksemalla millään ehtis. Kyllä ne ihan tehtävissä silti olis ollut jos sitä ohjais koiraansa...Kisan jälkeen käytin tilaisuutta hyväkseni ja treenasin puomia vieraassa paikassa kun se siihen kentälle mukavasti jätettiin ;)) Ja ihan oppikirjakontaktit otti tietysti, hyvä treenihän se oli. Jecun kanssa näytettiin Riikalle luoksetulo ja puomin kontakti. Pääsi sekin vähän jotain tekemään ettei menny ihan hengailuksi!

Liinu

Sannan Liinu-tyttönen

Illaksi kutsuin kaikki schapeihmiset meidän mökille grillaamaan ja saunomaan, menihän se jo aika myöhäiseksi kun kisapaikalta ei päästy vasta kuin puoli kymmenen maissa lähtemään. Kynnelle kykenevien ja jaksavien kanssa sitten  rupateltiin mukavia se loppuilta ja alkuyötäkin. Oli kiva ilta, kiitos kaikille osallisille! Viinakaan ei virrannut kuin lattialle...;))

Lauantai: Kimi halusi kalaan koskelle ja oltiin edellisenä päivänä sovittu että vien hänet Vikakönkäälle, käyn siellä ympäristössä lenkillä ja haen sitten pois kun haluaa tulla. Mikä tarkoitti sitä että aamun kisoja en ehtinyt katsomaan ollenkaan. Jaloissa vähän eilinen jo tuntui mutta urheasti ajattelin lähteä Vaattunkivaaran luontopolun kiertämään, milloinkas sitä nyt tuonne asti edes pääsee! Taas oli upeita maisemia, eikä mitenkään hirmu hankala reitti vaikka keskivaikeaksi oli merkitty.

Kivikönkään riippusilta

Kimi lempipuuhassaan

Cassulla on joku ihme tapa mennä aina noille korkeammille paikoille seisomaan :D Ottaa oikein asennon vielä että: ota kuva! Jotenkin siis saanut oletettavasti tän opetettua.

ja taas :D

80 metrin korkeusero tuolla lähtöpaikalla ja Vaattunkivaaran laella. Kyllähän siinä vähän saa tarpoa.

Alkuun (eli n. 500 metriä) pidin koiria hihnoissa kun luin netistä että pidettävä ehdottomasti lemmikkieläimet kytkettynä. No juu, eipä siellä ollut ristin sielua niin laskin irti. Eikä siellä itse paikalla ollut mitään kylttiä siitä. Eikähän nuo nyt kovin kauas mammasta mene. Minkä huomasi taas hetken päästä...kun päästiin vaaran laelle, jätin pojat odottamaan kun kiipesin näkötorniin kuvaamaan maisemia niin hetken päästä kuuluu töptöptöp. Hiton Jeccu kiipesi ne portaat ylös, onneksi kerkisi vasta yhden kerroksen. Oli nimittäin aika jyrkät portaat. Käskin siinä odottamaan kun äkkiä räpsin pari kuvaa maisemista. Ehdin sitten miettimään millä hitolla mä sen kannan alas kun jätkä vaan itekseen sievästi ne laskeutui. No eihän siinä sitten mitään, helposti näytti käyvän. Lähdettiin melkolailla samantien laskeutumaan alas taas. Pari tuntia siellä vaellettiin, jäi kyllä näkemättä monta reittiä vielä. Rovaniemen keskustassakin jäi kokonaan käymättä, siellä olisi ollut Vanhat Markkinat missä olis ollut kiva käydä. Eli onhan se mentävä ensi vuonna uudelleen ;)

Cassun pöytä :)

hullu pentu!

kokeiltin tuolla reissulla itselaukaisintakin :)

and again :)

Vikaköngäs

Takaisin mökille siis ja vajaan tunnin päästä hakemaan Kimi "kotiin" ja sitten jo kisapaikalle melkein heti, Kimi jäi mökille Jecun kanssa. Ei paljon ehtinyt lepäämään minkä kyllä Cassun vauhdissa näkikin sitten...kannattaahan se lähteä pitkälle vaellukselle ja parin tunnin päästä kisoihin. Mutta turistiksihan me oltiin menossakin ja kontakteja piti treenata mutta kummasti se kilpailuvietti kumminkin nostaa päätään ja alkaa ärsyttämään. No nyt menin vähän asioiden edelle...

Oltiin siis taas siinä kilpailupaikalla ja sielläpä kuuluikin hyviä uutisia, Tuuni ja Seija olivat nousseet ekalla radalla kolmosiin eli pääsivät vielä korkkaamaan nekin radat iltapäivällä :D Tähti ja Liisa olivat saaneet nollan myös, hienoa!! Marjosta ja Lätsästä oli leivottu ykkösten mestari kahden radan yhteistuloksella, Seijasta siis kakkosten (koska muita osallistujia ei ollut, vaikka tulosta ei ollut kuin yhdeltä radalta) ja kolmosten kisat oli vielä käymättä. Niihin osallistumassa olivat siis Riikka ja Ruusu + Unna (Unnahan sai lauantaina osallistua juoksuisena koska olivat samalla pm-kisat), Hessu ja Sohvi, Sanna ja Ransu ja sitten tietysti me. Harmi että noita Seijan ratoja en nähnyt ollenkaan kun perjantaina eivät osallistuneet ja lauantaina mentiin samalla radalla. Piti olla koiraa hakemassa siinä vaiheessa kun menivät :(

No, meillä meni eka sekä toka rata hyllyksi. Taas. Lauantain eka rata oli paras ohjauksellisesti, melkein päästiin loppuun nollana. Kuuluisat viimeiset sanat: Cassu valkkaa aina puomin jos on tarjolla putki tai puomi. Enkä sitten ottanut kunnolla haltuun niin putkeenhan se vilahti, sinnehän se linja vei. Ei pelkkä käsky sekä pikkasen vastaista kättä siinä auttanut. Jälkiviisaus paras viisaus. No, oppia oppia...Sen verran sekasin koko viikonlopusta olin että rupesin oikein radan jälkeen miettimään että miten me tehtiin se kontakti, vaadinko mä siltä sen? No en ku ei sinne edes menty...:D

Juuri tuossa mietin että eniten MINÄ nyt tarttisin sellasta treeniä että tehtäis ihan täysmittasia ratoja kisanomaisesti, että pysyy pakka kasassa oikeissa kisoissakin loppuun asti. Ohjauksellisesti periaatteessa sitä tahkoamista ei niinkään kaivata. Tarkoitan siis yksittäisen ohjauksen treenaamista. Aina kuitenkin plussaakin löytyy niin kaikkien ratojen kepeille viennit oli hyvät! Eka rata (siis perjantaina ollut) meni hyllyyn asti ihan jees, Cassun vauhti kepeillä + +. Ja muutenkin vauhti tolla radalla oli sitä Cassua minkä kanssa treenataan. Toka rataan olin tyytyväinen ohjauksiin muuten sitä yhtä kämmiä lukuunottamatta. Ansoja kuitenkin useampi tarjolla mistä selvittiin :) Vika radalla se kepeille vienti.

Mestareiksi leivottiin kolmosissa siis hirmu yllättäen Kone-Koistinen Riikka Unnan kanssa :D Hessu Sohvin kanssa sentään laittoi kampoihin agiradan nollalla. Sitten vartuttiin palkintojen jakoa, mä jäin paikalle tietysti taputtamaan ja kuvaamaan. Yritin kyllä sanoa että muistakaa että nää tulee lehteen ;)) No en tiiä tuleeko lehteen mutta tänne ainakin ;) Että nyt saatte syyttää ihan itteänne Rollon tytöt...Ja tuo virnistelevä mies noissa kuvissa on Vinski. Sitten yllärinä kuuluttaja mainitsi vielä yleisöäänestyksellä jaettavan ekstrapalkinnon "Vieraspalakisen Rykkäys". Ja se tuli meille!! Olinpa yllättynyt ja iloinen! Kauhean hienot lahjat, puinen tarjotin missä poronnahkaiset lasinalustat, neljä snapsilasia ja lapinnukke. Lisäksi vielä eläintarvikeliikkeeltä koiralle pallo, herkkuja ja pikku pussi koiranruokaa! Nauroin siinä tuomarillekin että kannatti tulla tänne asti sinkoilemaan minne sattuu radalla :)) Hän kun oli siinä myös onnittelemassa voittajia ja palkinnon saajia. Riikalta tuosta vielä kysyin että millä perusteella se valittiin niin oli tehty galluppina yleisöäänten perusteella, yleisö oli valittu Rovaniemen aksaporukoista satunnaisesti. Mitä lie tarkoittaakaan :) Jotenkin tuli kauhean hyvä mieli siitä. Kiitos vain yleisölle!

Marjo ja Lätsä

Seija ja Tuuni

Riikka ja Unna

kaikki mestiksiin osallistuneet

Siinä muuten kun ennen palkintojenjakoa jutskailtiin niin hyvä ettei Kati ja Riikka saaneet mua ylipuhutuksi sunnuntain tokokokeeseen, paikka olis kuulemma vielä varmasti järjestynyt. Kerkesin jo mielessäni melkein lupautumaan mutta järki voitti tällä kertaa. Ihme. ;)) Sano Kati vielä että voisithan sä lähteä vaikka yöksi vaeltamaan ja tulla sitten laavulla vietetyn yön jälkeen suoraan kokeeseen niin menis varmasti hyvin. Mä tuumasin että niin ja jos menis Cassun kanssa vielä näyttelyyn niin viikonloppu olis täydellisesti pulkassa. Hyllyä tulis joka tuutista niin että piisais :D Silläkin tuo palkinto oli niin ihana kun oli aika huono fiilis siinä kohtaa.

Kuvien räpsimisen jälkeen taasen mökille lepäämään, enää ei ollut meillä ohjelmassa muuta kuin sunnuntain näyttelyn ja tokokokeen kattominen. Jeccua en siis näyttelyyn ilmonnut kun sillä ne kaksi sertiä jo on, marraskuun lopulla vasta 2 v tulee täyteen eikä tuo jalan karva ole vielä "ihan" näyttelymitassa. Voin kertoa että jalat oli aivan poikki illalla, jalkapohjat, nilkat, polvet, lihakset, penikat ja kaikki. Kun ei tuolla kisapaikalla ikinä malta kovinkaan paljon istua vaikka tuoli matkassa onkin. Ja kuitenkin kuusi tuntia siellä vierähti lauantainakin.

Sassun palkinto

Sunnuntai: Yllättäen sunnuntaiaamuna jaloista ei ollut kipeänä enää kuin nilkat, lihakset oli varmaan vertyneet kun pitihän sitä koiraakin kisoja varten vielä lämmittää ja jäähdytellä ja koko ajan muutenkin tallustella eestaas. Jos olis ollut paikoillaan vaelluksen jälkeen niin varmaan olis ollut kipeät. Mökin siivousta aamusella, auton pakkausta ja vielä viimeinen reissu kisapaikalle. Näyttely ja toko olivat samalla kentällä kuin agility oli kahtena päivänä. Pyörivät siis samaan aikaankin. Aloitettiin evl-tokon seuraamisella, pojat oli kehän reunalla (!) mukana. Jeccu tavalliseen tapaansa rennosti makaili ja Cassu pikkasen pörisi että tehdään jotain. Hyvää treeniä sekin sille että hengaillaan vaan. Autoon ei voinut jättää kun tuli taas tosi lämmin päivä. Kelit kyllä suosi koko reissun ajan! Niitä polttiaisia olis voinu kyllä vähemmän olla, vaikka paikallisten mielestä niitä ei ees ollu paljon. Sitten vasta kuulemma kun pitää hengittää hampaitten läpi niin rupeaa olemaan tarpeeks :D

Oltiin sitä tokoa jonkun aikaa seurattu ja Katin kanssa Kimille ja Hessulle sääntöjä selitettiin. Huomasinkin yhtäkkiä että hitto siellä on joku schape kehässä! Äkkiä sinnepäin ja eka koira vasta oli menossa onneksi, ehdittiin näkemään kaikki. Ehkä mä olen puolueellinen mutta Tähti ja Tuuni kyllä erottui  joukosta. Lätsäkin oli mukana mutta Marjo ei oikein saanut sitä liikkumaan nätisti, erin sai muttei sa:ta. Kaikki sai kyllä tosi hienot arvostelut. Sertit menikin sitten mun mielestä oikeisiin osoitteisiin, siinä sitten kaikki fiksuina näyttelykonkareina ihmeteltiin että kumpi niistä olikaan ROP ja kumpi VSP? Mä sanoin että eikö se lukenu siinä ruusukkeessa niin ei lukenu ku Rovaniemi. No selvishän se sitten että Tuuni oli ROP :)) Kuvatessa oli hauska kun tuomari käski mun mennä selkä aurinkoonpäin että koirat on edukseen ja komensi Seijaa ja Liisaa toiseen suuntaan. Fiksu mies. Oli Tuuni ollut vielä RYP6:kin että hienosti meni näyttelyn sarallakin heillä!

Tähti

Lätsä

Tuuni

 Siinä kun lähdettiin tallustamaan tokokehää kohden niin huomasin että nyt Kati vie Sohvia paikkamakuuseen! Kauhea kiirus taas toiseen päähän kenttää, jännää kun tapahtumia oli joka puolella :)) Hienosti he tokoilivat, harmillisesti meni ruutu nollille ja ykköstulos jäi viiden pisteen päähän. Dammit. Ei enää jääty Ruusun alo-luokkaa odottamaan, piti päästä jo tien päälle ja kotia kohti. Vähän niinkuin Kimille tuli luvattua että katsotaan vaan näyttely ja Sohvi niin sitten voidaan lähteä. Mutta hyvin se Kimikin jaksoi viikonlopun noita koirarientoja vaikkei kauhean innoissaan yleensä niistä olekaan. Pääsihän se monta kertaa kalastamaan kuitenkin. Matkalla sitten kuultiin että Ruusu oli viimeisen ykköstuloksen saanut ja TK1 plakkarissa. Hurja viikonloppu High Volts-koirilla siis kaiken kaikkiaan, hengessä oltiin mukana vaikkei Jeccu mihinkään nyt sitten lopulta osallistunutkaan. Oikein paljon onnea kaikille!! Ja kiva että Kati ja Hessu sekä Sanna ja Anttikin oli mukana, ettei oltu ainoita "vieraspalakisia" :D

Kati ja Sohvi

Sohvin erittäin ripeä tunnarin palautus :)

 Kotimatka oli melko tapahtumaköyhä, mun ei annettu enää ajaa ollenkaan. Miksköhän? No jalat sai ainakin kaivattua lepoa. Ekan kerran pysähdyttiin Iissä siinä kauniissa paikassa meren rannalla minkä nimeä en muista taaskaan. Joku Meri-?

Tää on ihan pakko laittaa, Kimi pysähtyi tupakantuskassaan yhtäkkiä jonkun paikallisen VeijoEsson pihaan. Ei ainakaan koirista olis siellä tykätty...kun eipä paljon ollut vaihtoehtoja mihin niitä siinä asfalttipihassa olis laskenut. Muutenkin tuntui kuin olis palannut ajassa taaksepäin, vessassa hais wunderbaumit ja myynnissä oli suurinpiirtein tasan kaljaa ja yhtä laatua limpparia ja loput hyllyt tyhjinä. Ootin että pöydässä olis istunu Uuno Turhapuro muttei ollu. No siinä paikassa ei kauaa viihdytty...

Kimi matkalla muisti näyttää kaikki paikat missä Jeccu pentuna käytettiin pissalla :) Ihmetteli vielä että miten nätisti pojat osaa reissata, piippaamatta ja olematta levottomia. No nehän nyt reissaa mun kanssa jatkuvasti, aina yleensä samantien pää tyynyyn kun liikkeelle lähdetään. Välillä ne tsekkaa onko tutun näköistä maisemaa ja kun ei ole niin pää takas alas. Ja Jeccuhan teki tuon reissun jo toista kertaa (tai nyt jo siis kolmatta) eikä se silloin 7-viikkoisenakaan muuta tehnyt kuin nukkui koko matkan, pissalla kävi kun pysähdyttiin ja annettiin kaksi kertaa ruokaa. Cassu ei ihan noin pitkällä matkalla ole ollut, Kuopio taitaa olla pisin? En mä edes osannut ajatella niitten kannalta miten ne pärjää kun se on niin luonnollista huristella menemään.

Illalla oltiin kotona joskus kymmenen pintaan, sitten vaan tavaroitten purkua ja kuvien koneelle purkua mitä on liki 700 että hetken kestää jotta kaikki saa esille. Ihanaa oli reissata koko porukan voimin, hienosti meni matka ja upeita kokemuksia taas saatu!