Kyynärän pirulainen

Käytiin toukokuun alussa luustokuvauksissa ja silloin kuvaaja sanoi että "jotain mikroskooppisen pientä sumua on mitä ei pitäisi olla. Entisissä kuvissa (ennen digiaikaa) ei olisi näkynyt mitään, olisi varma nolla." No sitä sitten jäätiin jännittämään että minkälainen lausunto sieltä tulee. Lausunto poksahti omakoiraan 25.5. ja oli 2/0 ja A/A. Kakkosen syynä kyynärän varislisäkkeen irtopala eli FCP.

Syitä mistä se johtuu:
-nopea kasvu, no Jeccu kasvoi kuukauden aikana 5 senttiä viime kesänä.
-ylipäätään että on uros (hormonit)
-trauma
-perinnöllisyys

Soittorumba:
-Kuvaavalle eläinlääkärille mitä tehdä? Vastaus oli että ehdottomasti kannattaa leikata koska nuori koira. Sain muutamia ehdotuksia missä tähystysleikkauksia tehdään. Nimenomaan tähystyksellä koska toipuminen nopeampaa.
-Soittelua ympäriinsä niille eläinlääkäreille jotka tähystyksiä tekee (ei löytynyt montaa, laitteita ei ole tai on siirtynyt muihin tehtäviin ja nykyään tekee joku toinen joka onkin äitiyslomalla)
-Lähetin sähköpostilla kuvat Apexiin jossa leikkaava lääkäri on Esa Eskelinen, luvattiin että hän katsoo kuvat ja ottaa yhteyttä. Näin myös teki heti seuraavana aamuna. Loppujen lopuksi valitsin paikaksi juuri tämän koska pääsin keskustelemaan suoraan eläinlääkärin kanssa enkä ainoastaan leikkaussalihoitajan...Myöskin sain kuulla että on erittäin osaava ja tätä myös lämpimästi suosittelivat sieltä missä Jeccu kuvattiin.
-Limanille (kennelliiton röntgenkuvien lausuja) että kannattaako leikkauttaa vai leikkaavatko lääkärit vain leikkaamisen ilosta. Hän oli sitä mieltä että kyllä jos vaivaa sekä kun on nuori koira kyseessä niin kannattaa. Ei suostunut suosittelemaan ketään mutta sain sen verran irti että Eskelinen on erittäin taitava kirurgi. Kysyin myös perinnöllisyydestä ja hän sanoi että mitä suurimmalla todennäköisyydellä johtuu traumasta koska luusto muuten hyvä. Sitten kyllä kysyi että minkärotuinen koira onkaan kyseessä ja kun kerroin että schapendoes niin hän sanoi että no niitten perinnöllisyydestä on vaikea sanoa kun niitä kuvataan niin vähän.
-Varasin sitten leikkausajan joka päätettiin olevan 7.6. koska siinä tulee pitkä pätkä että meistä jompikumpi on kotona potilasta hoitamassa.

Itsesyytökset:
-Miksi en ole tajunnut viedä aiemmin lääkäriin? No kun ei se ole ontunut, ei agilityn jälkeen (missä nyt sitten onneksi en ollut nostanut rimoja 35:ttä korkeammalle kuin sen yhden ainoan kerran eikä A:ta kovin montaa kertaa menty.) eikä minkään normaaliliikunnan jälkeen. Putosi viime kesänä Kuttukuussa hobittimajan rappuset alas (kaikki siellä olleet tietää miten jyrkät ne ovat) ollessaan 7 kk, silloinkin vain keventi hetken verran niin että sen huomasi eikä sen enempää. Kerran törmäsi maassa pystyssä olevaan käsivarren paksuisen puunrankaan. Sen jälkeen ontui hetken ja meni ohi. Erittäin monta kertaa törmännyt Cassun kanssa täysiä yhteen juostessaan ja riehuessaan. Yleisestikin ottaen ei osaa varoa itseään yhtään, jos on joku ryteikkö minkä Cassu metsässä kiertää niin Jeccu tulee suoraan läpi. Onko sillä niin korkea kipukynnys että ei ole osannut valittaa vaikka on jalka kipeä? Esim. jos astuu vahingossa tassulle niin katsoo vaan että voisitko siirtyä kun mun jalka on alla? Cassu siinä vaiheessa huutaa suoraa huutoa ja pomppaa kyllä alta jo pois jos joku on liian lähellä hänen karvojaan. Miten olisin voinut pitää erittäin energisen koiran riehumatta ja rauhallisena vuoden vanhaksi? Silti edelleen jotenkin ajattelen miksen mä ole vienyt sitä lääkäriin!?! Olisiko sitä kuitenkaan kuvattu ja olisiko sitä muutosta näkynyt niin nuorena? Normaalikuvissa tuota nivelen sisäpuolta kun ei näe, sen aiheuttamat muutokset vasta. Eli tässä tapauksessa se "sumu" oli irtopala. En tiedä, ahdistaa.

Leikkauspäivä:
-Aamulla kahdentoista tunnin (koiran) syömättömyyden jälkeen Helsinkiin Apexiin, käytiin pihalla katsomassa liikkumista lääkärin kanssa ja hän sanoi ettei nyt ainakaan onnu. Kerroin että ei se tosiaan onnu eikä ole ontunut kuin niinä kertoina kun on satuttanut itsensä. Näytti tekonivelellä mitä koiralle tehdään ja mikä siellä on rikki. Juteltiin toipumisesta, mitä sen leikkauksen jälkeen voi tehdä yms. Sanoi että kaikkea voi tehdä mikä ei tuota kipua. Jos agilityn jälkeisenä päivänä oireilee niin se on kielletty sitten. Kysyin siinä samalla myös että millä mä muka saan tuon koiran pysymään paikoillaan 3 viikkoa? Hän tuumasi ettet millään. Oli erittäin toiveita antava keskustelu ennen leikkausta toipumisen sekä harrastusten suhteen. Jeccu jäi sinne kahdeksalta ja lupasivat soittaa kun on valmista, piti olla ensimmäinen leikattava. Puolenpäivän aikaan olin jo niin malttamaton että kävin kysäisemässä missä vaiheessa mennään. Oltiin juuri valmistelemassa leikkaukseen kuulemma ja pari tuntia ainakin vielä menee. No ei muutakuin aikaa tappamaan taas. Kahden aikaan lääkäri sitten soittikin ja kertoi että leikkaus meni hyvin mutta valitettavasti irtopala oli jo ehtinyt hankaamaan vastapinnalle rustovaurion. Kysyin tässä vaiheessa myös perinnöllisyydestä ja kerroin että samassa pentueessa on yhteensä 8 mistä Jeccu on. Kuvattu tähän mennessä yhteensä 4 ja kaikilla A:n lonkat ja tämä yksi huono kyynärä. Hän sanoi että jos on 16 kyynärää ja niistä vain yksi "viallinen" niin kyllä se vahvasti viittaa siihen että on trauman aiheuttama. Toivotaan nyt sitten että lopuilla sisaruksillakin olisi kaikki kunnossa.

Diagnoosi:

(Suoraan lääkärin lapusta)
Vasemman kyynärnivelen tähystysleikkaus:
-Nivelissä oli ärsytystila, synoviitti.
-Sisäsivun koronoideus-ulokkeen sisäsivulta oli lohjennut pala irti (1/2x1 cm). Koronoideus-ulokkeen kärkiosasta poistettiin n. 1x1x1 cm kokoinen alue rustoa ja luuta. Tilalle kasvaa arpirustoa.
-Olkavarrenluun nivelpinnassa, koronoideus-ulokkeen vastinpinnalla oli rustovaurio; irtopala oli hangannut ruston puhki n. 1/2 x 1/2 cm kokoiselta alueelta, "kissing lesion". Muuttunut rusto poistettiin em. alueelta.
-Muuten nivelpinnat olivat OK.
-Hauislihaksen kyynärluun kiinnityshaara katkaistiin tähystysleikkauksen yhteydessä (BURP=biceps ulnar tendon release procedure). Näin kyynärluun koronoideus-alueelle tulee vähemmän painetta. (auttaa siinä ettei nivelrikkoa muodostuisi, oma huomautus)

Loppupäätelmä:

-Kisakoiraa agilityyn Jecusta ei tule, tuo vastapuolelle jo aiheutunut vahinko tekee sen että nivelrikko tulee kehittymään. Sitä ei siis vielä ole mutta ajan myötä varmasti tulee. Hoidosta riippuu milloin ja miten pahana. Suoraan ei lääkäri sitä sanonut mutta antoi ymmärtää että jos olisi oma koira niin ei kisaisi ja sitä myöten tietenkään treenaisi rankasti. Jos olisi huomattu ja leikattu aiemmin ennuste olisi ollut parempi niinkuin ennen leikkausta juteltiin, silloin vielä oli sitä mieltä että voi harrastaa aksaa. No, me tehdään sitä omaksi iloksi sen verran että putkiin pääsee juoksemaan ja pitää hypyt erittäin matalina niin silleen voi tehdä. Tokoa voi harrastaa kuitenkin. Ja näyttelyitä. Paimennus olisi ihanaa kun tuo on vielä niin luonnonlahjakkuus siinä, paikka vaan puuttuu. Kyllä me jotain siihen keksitään.

Jatkohoito:

-tulehduskipulääkitys Rimadyl 2 tabl aamulla ja 1 illalla n. 2 viikon ajan.
-siteet pois 1-2 vrk kuluttua, koira ei saa nuolla haavaa-pidettävä kauluria tikkienpoistoon asti
-tikit poistetaan 12 päivän päästä (Meinasivat laittaa ajan sinne, kysyin että voisiko ne käydä omalla lääkärillä Lahdessa poistaa ettei sen takia tarvi ajaa Helsinkiin. Sopi kyllä.)
-jos tulee kuumetta ja haava tulehtuu->antibioottikuuri (Tämän saa siis vain soittamalla ja sanomalla että on tulehtunut, mukaan eivät turhaan antaneet. Varmaan sen takia ettei syöttäisi turhan päiten lääkkeitä. Ihan fiksua.)
-liikunta hihnassa 2 viikon ajan. Ja tämä tosiaan vain 10 minuuttia max kerrallaan, kunhan ehtii hädät tehdä.
-repivää liikuntaa syytä välttää kuukauden ajan. Mä vähän luulen että se kyllä tarkoittaa sitä että lenkit tehdään hihnassa sen kuukauden ajan (eikä missään nimessä Cassun kanssa, erikseen siis lenkitettävä), muutenhan se ottaa ja katoaa horisonttiin välittömästi kun hihnasta irti pääsee. Jecun elämä kun on tuo juokseminen. Varovasti katsottava miten käy jos/kun päästää vapaaksi jolkottamaan.
-liikunta pehmeällä alustalla, vaihtelevassa maastossa, heinikossa, metsässä, lumessa. Uiminen ja kahlailu vedessä hyviä kuntoutusliikunnan muotoja. Onneksi lähellä on järvi missä voi käyttää kahlailemassa, todella matala järvikin pitkälle rannasta. Jotain hyvääkin sentään. Sellaista liikuntaa kuitenkin vältettävä mikä kipeyttää nivelet.
-ruokinta: ylipainoa vältettävä. No eipä ole ongelma tämä, on jotain hyötyäkin että on tosiaan hoikka.
-hyvä lihaskunto eduksi. Tämä ei myöskään ole ongelma.
-ravintolisät: aloin antamaankin Cartivetiä heti kuvausten jälkeen, vielä lisättävä Nutrolin tai joku muu hyvä öljy.

Fysioterapian tavoitteet nivelleikkauksen jälkeen:
(En jaksa kaikkia ohjeita kirjoittaa tähän, tavoitteet vain. Jokaisen tavoiteen saavuttamiseen tarvittava aika vaihtelee tapauskohtaisesti.)

-Vaihe 1: Saada koirapotilas varaamaan painoa raajalleen jokaisella askelella kun kävellään normaalia vauhtia, 20 min 2-3 kertaa päivässä.
-Vaihe 2: Saada koirapotilas varaamaan painoa leikatulle raajalle joka askelella kun koira liikkuu reipasta kävelyvauhtia tai ravia.
-Vaihe 3: Saada koirapotilas sellaiseen kuntoon että potilas pystyy likkumaan taluttimessa 20 min ja vapaana 10 min eikä em liikunta aiheuta ontumaa.

Luulisin että kuntoutuu oikein hyvin, otti jo heti tänään muutaman raviaskeleenkin. Ihan siis itsekseen sisällä, en tosiaan juoksuttanut sitä. Ja varaa tassulleen eikä roikota sitä esim. ilmassa koko ajan. Onhan se varmasti nyt kipeä mutta kun ei se aiemminkaan mitenkään näkyvästi haitannut niin nythän se on parempi kun se "kivi on otettu kengästä pois". Mihin parikin lääkäriä vertasi tätä leikkausta siitä kysellessäni. Katsotaan miten alkaa sujumaan, kertoilen siitä täällä vaikka viikottain.






Kommentit

Tessa sanoi…
Voi onnetonta :( Paranemisia minitukkikselle!!

Meillä on jo pelkästään Elvin tukan ja ihon takia jouduttu pelaamaan ravintoöljyjen kanssa ja parhaimmaksi todettu (ja käytössä oleva) puteli on meillä tuo Yumega (käytetään myös saman sarjan Yumove-niveltabletteja).
Jaana sanoi…
Tulevalle isukille pikaista paranemista. Vaikka leikkaus ei varmaan ollut ihan halpa juttu, Jeccu on niin nuori,että taatusti korjausleikkaus kannatti. Harmi. että agility jää, mutta onneksi on monta tapaa pitää hauskaa koiran kanssa. Esim. rally-toko voisi sopia tuollaiselle energiselle tyypille hyvin.
Nutrolinilta on tulossa uusi öljy NutrolinNivel, siitäkin voisi olla hyötyä.
tuija sanoi…
Eihän se leikkaus tosiaan kovin halpa ollut mutta jos sitä ei olisi tehty niin ei varmaan kovin pitkään olisi mennyt että ontuisi koko ajan. Tärkeintä on että pystyy normaalielämää viettämään mahdollisiman kivuttomasti ja juoksemaan, se kun on Jecun lempiharrastus. :) Onhan noita harrastuksia vaikka mitä, ei se agility ainoa ole eikä kaada maailmaa vaikkei kisakoiraa tulekaan. Täytyypä tuota NutrolinNiveltä kokeilla!
Liinu ja Prikka sanoi…
Mä oon kyllä niin harmissani Jecun puolesta, että sillä olikin tilanne sitten noinkin paha :( Ei pelkästään agilityn takia vaan muutenkin. Mutta onhan sitä tosiaan muitakin harrastuksia ja tärkeintä on normaali elämä ilman kipuja mahdollisimman pitkään! :)

Mun on pakko sanoa kun jäi vaivaamaan kun oli niistä hyppykorkeuksista puhetta, että en olis kyllä Jecun kohdalla sanonut noin jos olisin tiennyt millainen kyynärä sillä on. Mutta taisin kuitenkin kirjoittaa että terveen ja hyväkuntoisen koiran kanssa voi niitä rimoja MUN mielestä nostaa aika nopeaa tahtia kun ikää on tarpeeksi. Jecun kyynärä ei ole terve joten siihen en minäkään enää tämän tiedon valossa soveltaisi tuota mielipidettä... Kiva kuitenkin jos Jeccu pystyy edes vähän aksaamaan, se näyttää niin tykkäävän siitä :) Onhan siinä juttuja mitä voi tehdä sitten toipumisen jälkeen ja jotka ei tuota etupäätä niin rasita.

Hyvää toipumista sinne <3 Mielenkiinnolla sitten luen kun päivittelet etenemistä.
Liinu ja Prikka sanoi…
Niin ja muuten, onko Jeculla vakuutusta? Korvaa(isi)ko se leikkauskustannuksia?
tuija sanoi…
Moikka Sanna, eipä sitä olis tehty paljon muutakaan jos olisi tiennyt että kyynär ei ole terve. Mutta ei sen kanssa mitenkään älyttömästi olla agilityä loppujen lopuksi harrastettukaan, paljon paljon vähemmän kuin Cassun kanssa tuohon ikään mennessä. Siis tosiaan harvemmin kuin edes kerran viikossa. Tunsin oikein syyllisyyttä siitä miten vähälle huomiolle se on jäänyt kun Cassu on vienyt kaiken ajan noissa kisahommissaan. Nyt voi sanoa että onneksi.

Vakuutusta meillä ei ole, niitä aikoinaan kyseltiin ja mietittiin mutta kun maksavat 300-400 vuodessa niin ei sekään kovin halpaa lystiä ole. Leikkaus maksoi 970 eli kaksi-kolme vuotta sillä vaan vakuutusta olisi maksanut.

Onneksi tuo on niin täysipäinen että pärjää ilman mitään suurempaa tohinaakin, kunhan vaan saa juosta villinä ja vapaana edes joskus :)
Paimennushan olisi mahtiharrastus sen kanssa, siinä kun ei tuommoisia repiviä osioita ole niinkuin esim. agilityssä. Niinkuin tuo tokokin tai rallytoko mitä Jaana suositteli. Kunhan saadaan kinttu kuntoon niin katsotaan mitä se kestää, luulisin että toipuu tosiaan ihan hyvin.
Marika Forslund sanoi…
Mielenkiintoista luettavaa vaikken noista lääkäritermeistä kauhean paljon ymmärrä.
Agility ei oo maailman ainut harrastus, mieluummin on "terve" koira jonka kaa voi harrastaa muita lajeja. Ja onhan sulla Cassu, jolla voit aksata.
Harvemmin vie koiransa lääkärille jos ei epäile mitään sairautta. En itsekään käy muuten vaan lääkärin vastaanotolla.
Rauhallista toipumisaikaa teille.
hanna sanoi…
Voi pikku raukkaa. Munki koiralta jäi lupaava ura agilityssä kun tuli nivelrikko ja ollaan uitu nyt pari vuotta ja jalka on koko ajan parempi.
Liinu ja Prikka sanoi…
Kävin Tuija niitä vakuutusehtoja lukemassa, meillä on koirilla ollut kevättalvesta asti Tapiolassa vakuutukset. Eikä ne korvais kuin tietyillä ehdoilla näitä "kyynär/lonkkavikojen" leikkauksia.

Olen tästä Jecun tapauksesta oppinut sen, että seuraava koira joka tulee, vakuutetaan heti meille tultuaan, koska ikinä ei tiedä mitä voi tapahtua kasvuaikana vaikka lähtökohdat olis terveet, ja ainakin Tapiolassa saa paljon kattavamman vakuutusturvan jos pennun vakuuttaa ennen 4kk ikää ja se pysyy vakuutettuna koko ajan.

Sikäli tämä on ollut itsellekin hyvä herätys, että kyllä ne koirat loukkaantuakin voivat ja kuten Liinun ja Jecun äiti yhtäkkiä sairastui viime vuonna kohtuullisen nuorena niin sitäkään ei voi tietää. Ei ole tarkoitus mainostaa tai sanoa että on pakko olla vakuutus, meilläkään tuskin olis vieläkään jos oltais töissä kumpikin ja säännölliset tulot...