Kepit murheenkryyninä

Ekalla radalla alku meni hyvin, renkaan jälkeen piti kääntää voimakkaasti seinäänpäin kepeille. Lähti tokaan väliin, tokalla korjauksella väärältä puolelta ja vikalla sitten lopulta oikein. Keppien jälkeiselle hypylle suhinan kera ohjaus, en tosiaan käsitä miten se luki sen niin että kiersi mun luo toista kautta? Eihän siitä virhettä tullut mutta aikaa siinäkin paloi. Keinu meni semihyvin, sen jälkeen tulikin "vähän" laajempi kaarros. Tommosiin pitää kehittää parempi ohjaus. Hidastan puomin vieressä että juoksee eikä loikkaa kontaktia.

Kaikilla radoilla lähtö oli ihan samanlainen, mitä sitä ohjausta muuttamaan siis. Tällä radalla keinu menee tosi reippaasti Cassuksi, kaks sekuntia vaan käytti aikaa siihen. Tällä kertaa kepit pitääkin mennä sinne seinäänpäin ja ajattelin että kun olen edellä niin se näkee että sinne pystyy tulemaan, jos se ei hahmota miten lähellä se seinä on? Paskat, pysähty ja lopulta kesken pois. Uudestaan ja taas kesken pois. Vikalla sitten sanon tiukasti kepit, mene! Niin puikkailee loppuun asti. Sitten meni jo omatkin pasmat sekasin enkä käskyn lisäksi ohjaa sitä A:lle niin tulee ohi. Alkuun eniten miettimistä aiheuttanut kohta 16-17-puomi suiui niin että otin ihan putkelta mukaan, pieni liike kuudelletoista ja kropan kääntö 17 ja siitä puomille. Jos sen olis antanut hypätä 16 suoraan niin olis ollut jo 17-hypyn linjan ohi, oli sen verran lähekkäin nuo hypyt. Ja moni koira hyppäs 17 takasinpäin kun hyppäs liian suoraan tai ohjaaja lähtikin siitä peruuttamaan eikä jatkanut liikettä puomin suuntaisesti. Ihme selitys mut jos joku ymmärsi :) Kiitos Kaijalle vinkeistä tässä kohtaa!

Kolmannelle radalle siis taasen samanlainen tuttu ja hyväksi havaittu ohajus alussa, menen hypyn 3 taakse ettei paukkaa renkaalle, siitä tiukkaa ohjausta 4-hyppy ja 5 putkeen. Kepitkin menee oikein kun on tilaa ympärillä. Ja sitten mulle tulee aivohäiriö, ei tosiaankaan pitänyt olla tuolla puolella kun suoralle tullaan. Cassukin meinaa kääntyä mua kohti mun epäröinnin takia ja myös varmaan siksi että sinne kepeille aiemminkin mentiin. Tarkoitushan oli siis ekan valssin jälkeen jäädä toiselle puolelle, lähettää se hypylle ja ite kirmata renkaan jälkeiselle hypylle tekemään ennakoiva valssi suhinan kera. Aika paljon kerkiää muuten ajattelemaan noinkin pienessä ajassa, se takaaleikkaus ei sitten pelastanut enää mitään, melko kaukaa lukitsee jo putken :D Sori Cassuseni.



Yhteenvetona: kepit otti jo ihan hemmetisti päähän tokan radan jälkeen. Sen takia vaadin sen ne menemään ettei aina yritä päästä tilanteesta tulemalla kesken pois. Siis silloin kun mennään seinäänpäin tai on ahdasta sen mielestä. Kävin tekemässä parit treenikepit sivussa ennen kolmatta rataa. Treenattiin myös puomia ja keinua pari kertaa ennen ekaa rataa. Omiin ohjauksiin suurimmaksi osaksi itseasiassa tosi tyytyväinen, muistan jopa jäädä odottamaan paikoissa missä pitää odottaa eikä itellä ole kiire vaan koira tekee työn ja pidemmän reitin. Yksi ainoa laaja kaarros, ja se yks ihmekiekka ekalla radalla. Keinuihin ekstratyytyväinen! Puomit ekalla radalla ok, tokalla jo vähän hiinä ja hiinä. Putkissa vietti normia enemmän aikaa, Jonna oli kuullut kun jotkut siinä jutteli ja miettivät samaa niin päätyivät lopputulokseen että kun ne on noin paljon tuettu niin eivät jousta yhtään niinkuin yleensä. Ehkä se on sitten se, en tiedä. Vois kuulostaa semmoselta mikä Cassu-herkkikseen vaikuttaa.

 Haha, joo ja Jonna sai tietää miltä tuntuu kun ihmiset tulee selittämään että: Ihana karvapallo! Sillä on tukka silmillä! ja tulee käsi ojossa koiran luo. No Cassuhan vaan tietenkin nuuhkas ja käänty pois. Joku oli käynyt myös sanomassa että sillä on kylmä, kato nyt kun se nostelee tassujaan! Kun ne oli viilentymässä pihalla ennen rataa, Cassulla oli ihan hemmetin kuuma siellä hallissa. Tottunut vissiin meidän hallin arktisiin olosuhteisiin ;) Vikan radan jälkeen meni kierimään lumihankeen että vähän viilentäis. Joo no se siis töpötteli siinä innoissaan että kohta päästään radalle, missä mamma?!? Jonna oli kattonu sitä ihmistä ihan hölmistyneenä ja sanonu että no se on vähän tossa innoissaan ja oottaa ohjaajaansa. Tunsi kuulemma ittensä ihan hölmöks ja eläintenrääkkäjäks ja vaikka mitä :D

Ilman kommelluksiahan ei tästäkään reissusta tietenkään selvitty, toka rataantutustumisen alkaessa olin pihalla, yllättäen, Jonna juoksenteli pihalla ettimässä mua että ala nyt tulla sieltä!! Tällä kertaa oli onneks valmiiks lenkkarit jalassa :D Sitten Jeccu (oli hallissa kangashäkissä kun otin sen mukaan kun Kimi meni töihin) rikkoi häkistä oviverkon ja karkas sieltä. Onneks sattu Mari olemaan just paikalla oman häkkinsä luona ja ihmetteli vaan että kukas se siinä selän takana heiluttelee häntää. Huh! Olispa ollu tilanne kun oltais oltu radalla ja Jeccu tulee sinne kirmailemaan....oli onneks just ratojen välissä että sain sen vietyä autoon. Sitten kotimatkalla tajusin että kisakirja muuten jäi sinne, ei kun takasin ja hakemaan. Ei oltu onneks ehditty kuin vartin matkan päähän. Kukas haluaa lähteä seuraaviin kisoihin ketyksi?? ;D

Kommentit

Liinu ja Prikka sanoi…
Kiitos hyvästä ajatuksesta. Minähän ihmettelin Pietarsaaren kisoissa mikä Ransulla putkissa kestää kun on sille tummat putket tuttuja. Mutta siellähän oli myös putket tuettu tosi tukevasti joten se voiskin olla syy! Ransu ei ollut ainoa jolla niissä putkissa kesti.
tuija sanoi…
Niin, eihän se nyt toisaalta kovin kummallista olisi jos vaikuttaa, normaalisti kun kuitenkin jonkunverran joustaa ja sitten onkin kuin kiveä? Eihän se varmaan tassuissa kivalta tunnu kun tärähtää.