Pennun valinta osa 1
Tämä juttu mun piti eilen kirjoittaa mutta en sitten jaksanut..Niin mistä se ajatus lähti että ottaa pennun Rovaniemeltä asti. Olis kuulemma lähempääkin löytynyt, no tiedetään...Olin kesästä asti toista koiraa ajatellut, siitä lähtien kun kuulin Kimin juttelevan Cassulle että: "milloinkohan se mamma sulle leikkikaverin hommaa" Heti höristin korviani että mitä?? Itse olin siinä kohtaa sitä mieltä ettei ihan vielä, Cassullekin oli niin paljon vielä opetettavaa. No syksymmällä rupesin miettimään että mitä sitä nyt oikeesti pitäis siinä uudessa pennussa olla sellaista minkä perusteella sen ottaa. Cassun kohdallahan ei mietitty mitään muuta kuin että jeee pentu! :)
Kriteereinä mulla oli siinä vaiheessa aiemmin kun rotua mietittiin että ei saa olla luupää koira (lue=rotikka, bokseri ym.) Kimin kotona niitä oli ollut mutta en mitenkään niihin rotuihin ole ihastunut, en mitenkään inhoakaan mutta ei mun luonteenlaadulle sopivia. Ja keskikokoinen koira minkä kanssa voi harrastaa agilitya. Siinäpä se miettiminen ;)
Rotuun päädyttiin silloin sillä perusteella kun Annella on ihana Luna ja oli menossa toista pentua hakemaan, sanoi että siinä pentueessa on vapaita ja lähdettiin mukaan "katsomaan" niitä. No Cassuhan meidän sydämen valloitti ja mukaan lähti siltä istumalta. Kaupan kautta tullessa haettiin vähän ruokakippoa ym. tarviketta kun tosiaan oltiin vaan menossa niitä katsomaan, paitsi Kimi sitten kotimatkalla paljasti että oli jo päättänyt että sieltä se pentu mukaan tulee.
No tätä toista pentua mietittäessä ajattelin että jospa sitä oikein perehtyisi tähän hommaan eikä vaan menis ja hakis. Ei sillä että Cassun kohdalla olisi jotain pieleen mennyt, upea koira ja mun rakas mussukkani. Mut jos oikein yrittäis ajatella, mun kohdalla kyllä aika mahdoton idea, fiilispohjalla yleensä mennään asiassa kuin asiassa...Eli kriteereitä, hmmm...no lonkat ja kyynärät pitäis olla A ja 0, sen agin takia ja luonnetesti/MH-kuvaus olis plussaa, jos olis jo pentuja että minkälaista jälkeä jättää ja onko niillä terveys kunnossa. Ja harrastava kasvattaja olis aika iso plussa. No sitten huomasin schape ry:n sivuilta vai oliko Riikan omilta sivuilta että Nappi on astutettu Ruotsissa. Napista tykkäsin kun sillä on hyvä tuloksia agista ja tokosta ja edelliset pennut kohinalla menee perässä. Nätti tyttö, luonnekuvattu ja kaikkee että siinä kyllä kriteetit täytty tosi hienosti. Ja kun näin tämän kuvan niin se oli sitten siinä:
Näin ton uroksen niin olin ihan että: iih ooh ihan ku Cassu!! Että siinä sitten pamahti se fiilispohja pahasti päälle taas :) No kävin mä kaikki maholliset sivustot läpi netissä mistä tietoa uroksestakin löytyi, edelliset pentueet ym. Että ainakin mä yritin ;) enkä löytänyt siitäkään kuin plussaa vaan, ainoa oli tietty että niitä kyynäriä ja lonkkia ei kyllä oltu kuvattu krhm..(Ja sori vaan Riikka, varastin sun blogista surutta ton kuvan.)
No sitten laittelin sähköpostia Riikalle että suostuisko se mulle pennun myymään, ei niitä ollu silloin vielä edes syntynyt ja reipasta ja rohkeaa urospentua haikailin. Lupasihan se meille luottaa oman kasvattinsa onneksi! Sitten kauhean pitkä odotuksen aika kun ensin ootetaan että ne syntyy ja että tuleeko ylipäätään uroksia (Napin viime pentueessa oli vaan yksi.) Ja mieluusti harmaa...Oltiin sitten ajelemassa marraskuun lopulla Porvooseen agikisoja kattelemaan kun Riikalta tuli viesti että viime yönä oli pennut syntyny, kuvan kera. No hyvä etten ajanu ojaan, multa otettiin puhelin pois ja annettiin se vasta Porvoossa takasin :) Kenellekään muulle en ollu kertonu vielä muuta kuin Marikalle että toinen pentu on tilattu, aika tiukkaa teki olla kertomatta kun Sannan kanssa tuli vielä jotain puhetta pennuista, en muista enää että mitä höpötettiin.
Että sillä perusteella meillä päätettiin että mistä ja miksi otetaan pentu, seuraavassa tarinassa sitten että miksi juuri se pentu siitä pentueesta!
Kriteereinä mulla oli siinä vaiheessa aiemmin kun rotua mietittiin että ei saa olla luupää koira (lue=rotikka, bokseri ym.) Kimin kotona niitä oli ollut mutta en mitenkään niihin rotuihin ole ihastunut, en mitenkään inhoakaan mutta ei mun luonteenlaadulle sopivia. Ja keskikokoinen koira minkä kanssa voi harrastaa agilitya. Siinäpä se miettiminen ;)
Rotuun päädyttiin silloin sillä perusteella kun Annella on ihana Luna ja oli menossa toista pentua hakemaan, sanoi että siinä pentueessa on vapaita ja lähdettiin mukaan "katsomaan" niitä. No Cassuhan meidän sydämen valloitti ja mukaan lähti siltä istumalta. Kaupan kautta tullessa haettiin vähän ruokakippoa ym. tarviketta kun tosiaan oltiin vaan menossa niitä katsomaan, paitsi Kimi sitten kotimatkalla paljasti että oli jo päättänyt että sieltä se pentu mukaan tulee.
No tätä toista pentua mietittäessä ajattelin että jospa sitä oikein perehtyisi tähän hommaan eikä vaan menis ja hakis. Ei sillä että Cassun kohdalla olisi jotain pieleen mennyt, upea koira ja mun rakas mussukkani. Mut jos oikein yrittäis ajatella, mun kohdalla kyllä aika mahdoton idea, fiilispohjalla yleensä mennään asiassa kuin asiassa...Eli kriteereitä, hmmm...no lonkat ja kyynärät pitäis olla A ja 0, sen agin takia ja luonnetesti/MH-kuvaus olis plussaa, jos olis jo pentuja että minkälaista jälkeä jättää ja onko niillä terveys kunnossa. Ja harrastava kasvattaja olis aika iso plussa. No sitten huomasin schape ry:n sivuilta vai oliko Riikan omilta sivuilta että Nappi on astutettu Ruotsissa. Napista tykkäsin kun sillä on hyvä tuloksia agista ja tokosta ja edelliset pennut kohinalla menee perässä. Nätti tyttö, luonnekuvattu ja kaikkee että siinä kyllä kriteetit täytty tosi hienosti. Ja kun näin tämän kuvan niin se oli sitten siinä:
Näin ton uroksen niin olin ihan että: iih ooh ihan ku Cassu!! Että siinä sitten pamahti se fiilispohja pahasti päälle taas :) No kävin mä kaikki maholliset sivustot läpi netissä mistä tietoa uroksestakin löytyi, edelliset pentueet ym. Että ainakin mä yritin ;) enkä löytänyt siitäkään kuin plussaa vaan, ainoa oli tietty että niitä kyynäriä ja lonkkia ei kyllä oltu kuvattu krhm..(Ja sori vaan Riikka, varastin sun blogista surutta ton kuvan.)
No sitten laittelin sähköpostia Riikalle että suostuisko se mulle pennun myymään, ei niitä ollu silloin vielä edes syntynyt ja reipasta ja rohkeaa urospentua haikailin. Lupasihan se meille luottaa oman kasvattinsa onneksi! Sitten kauhean pitkä odotuksen aika kun ensin ootetaan että ne syntyy ja että tuleeko ylipäätään uroksia (Napin viime pentueessa oli vaan yksi.) Ja mieluusti harmaa...Oltiin sitten ajelemassa marraskuun lopulla Porvooseen agikisoja kattelemaan kun Riikalta tuli viesti että viime yönä oli pennut syntyny, kuvan kera. No hyvä etten ajanu ojaan, multa otettiin puhelin pois ja annettiin se vasta Porvoossa takasin :) Kenellekään muulle en ollu kertonu vielä muuta kuin Marikalle että toinen pentu on tilattu, aika tiukkaa teki olla kertomatta kun Sannan kanssa tuli vielä jotain puhetta pennuista, en muista enää että mitä höpötettiin.
Että sillä perusteella meillä päätettiin että mistä ja miksi otetaan pentu, seuraavassa tarinassa sitten että miksi juuri se pentu siitä pentueesta!
Kommentit