Ostetaan kärsivällisyyttä...
Päästiin Cassun kanssa yllättäen muutaman peruutuksen takia Riikka Pulliaisen tokokoulutukseen. Ennakkoon piti miettiä kaksi liikettä/asiaa mihin haluaisi neuvoja. No pähkäilin että noutoon olisi hyvä saada kunnon oppi alusta asti, sitä ei oikeastaan ole opeteltu ollenkaan. Ja sitten seuraaminen on nykyään ihan kamalaa ilman namilla imuttamista, ennen se oli kyllä parempaa mutta leirillä tapahtuneen äksidentin jälkeen meni aika kauan ennenkuin suostui tulemaan edes kunnolla mun sivulle niin se vaatii kyllä aika paljon huomiota.
Aloitettiin siis seuraamisella, pomppu loikka pomppu kiire tehdä kiire jee! No Riikka kysyi että tykkääkö se juosta pallon/ jonkun lelun kanssa, no pallohulluhan se on, ei muuta kuin vähän palloa heittelemään että lähtis suurimmat energiat siinä jotta voisi vähän keskittyä paremmin. Tähän sitten vähän myöhemmin kysyin että kannattaisko ekana tehdä vauhdikkaampia liikkeitä, ruutua tms. että ei olis niin intopiukeena. Ottais seuraamista sitten treenien loppuvaiheessa kun on vähän rauhoittunut. Olis kuulemma hyvä idea.
Ok, sitten palloilun jälkeen kokeiltiin uudelleen ja heti kun ottaa namikäden pois niin tekee ns. kuplan ulospäin ja palaa takaisin ihan viereen kun ottaa namin käteen. Sitten kokeiltiin käännöksiä oikealle, vasemmalle ja täyskäännöksiä. Käyttää kuulemma takapäätä nätisti. Ja joku voisi vähän auttaa koiraa hieman hidastamalla ennen käännöstä että tietäis sekin että ollaan kääntymässä. Eikä tekis sellasta Tuijakävelyä :D mikä tarkottaa että täysillä eteenpäin ja viuh vasempaan...Ohjeeksi seuraamisessa saatiin että ottaa ihan pari askelta ja kun ei pompi ja loiki niin saa palkan. Ei se kyllä oikeesti ihan niin paljon pompi kun on rauhallisempi. Siitä vähitellen matkaa pidemmäksi, namikättä nostetaan välillä suoraan ylös että pääsisi siitä eroon. (Okei, tän neuvon olin saanut jo aiemmin Jonnalta, oliskohan syytä ollut tehdäkin asialle jotain...no onneksi tuli toi torstain tokokurssi niin sai vähän potkua tähän treenaamiseen taas!) Käännöksiä ihan paikallaan että seuraa mitä tehdään ettei edistä eikä liu´u kauas sivusuunnassa ja pysyy paikka muutenkin oikeana. Ja sitä tuolijuttua mikä saatiin ohjeeks omissa treeneissä kannattaa jatkaa, sitä ollaan muutama kerta tehtykin, sen takia varmaan takapäätä nätisti käyttääkin.
Ja sitten siihen asiaan mihin tarvitaan kärsivällisyyttä:
Oli tarkoitus sitä noutoa opetella, mikä jäi kyllä kokonaan väliin kun Cassu päätti aloittaa mun komentamisen. Joutui odottamaan tekemättä mitään kun keskusteltiin Riikan kanssa noudosta. Sehän tekee sitä aina treeneissä kun joutuu odottamaan omaa vuoroa, olen yrittänyt jotain siihen ja palkannut vääristä asioista...eli esim. jos olen komentanut maahan niin että olis muka jotain tekemistä niin ei pysy siellä kuin hetken, alkaa haukkumaan, käsken uudelleen ja taas kun menee maahan niin siitä uudestaan palkka. Idiootti minä. Sitten olen yrittänyt sitä että kääntänyt selän kun komentaa niin tulee taas mun eteen ja komentaa haukkumalla ja sitten multa jo loppuu hermo, tehnyt sitten jotain pientä, kontaktinottoa tai jotain. Halunnut jotenkin väistää vaikeeta tilannetta vissiin (siis minä) ja tehdään sitten jotain kivaa ettei muut häiriinny ja kun hävettää että yks möykkää koko ajan. Sinänsä hyvä että Cassusta on kiva tehdä asioita mutta sekin on ollu palkka sille. Riikka kyseli noi että mitä olen siihen yrittänyt ja kun kerroin niin tehtiin sitten sille niin että komensin sen maahan ja aina kun nousi niin palautin samalle paikalle mistä lähti (yritti madella eteenpäin joka välissä).
Tässä kohtaa täytyy ihmetellä miten sen paikkamakuu kuitenkin on tosi hyvä?? Treeneissäkin ohjaaja pomppi ja loikki koirarivistön ohi ja siinä se vaan pysy, koiria nousee vierestä eikä haittaa mitään. Ja on muutes ihan hiljaa. Onko siinä se että sille on annettu tehtävä, se on suoritettava loppuun ja sitten tulee palkka?? Että se alkaa sillä sivuun ottamisella ja jätetään maahan ja mennään pois, siitä tietää että nyt oikeesti TEHDÄÄN jotain. Onko se vaan onnellinen että tän tempun mä osaan! Jee tehään tätä!
No kuitenkin, tota tehtiin sitten koko meidän loppuaika, Riikka huomas että Cassun sietokyvyn/odotusajan raja on tasan 2 sekuntia, sitten alkaa haukku. Ja semmosen jutun kysy että tykkääkö se että siihen kosketaan kun treenataan? No eihän se tykkää, jostain koirakirjasta muuten luin semmosen jutun että varsinkin uroskoirat saattaa olla sellaisia että eivät tykkää jos niihin kosketaan kun yrittävät keskittyä/treenaavat.
Ja tätä pitää muuten kanssa treenata, luoksepäästävyydessä kun tillittää mua ja joku muu tulee siihen koskemaan niin väistää pois. Viime treenien jälkeen päätin jo että tästä on kans tehtävä temppu...Kuulemma Riikan yksi oma koirakin on sellainen että sen mielestä on ihan ällöttävää jos siihen kesken treenien kosketaan.
No siitäpä yksi painostuskeino lisää, pannasta kiinni ja vetää siitä maahan rangaistukseksi. Ei siis mitenkään revitä vaan ihan nätisti mutta topakasti komennetaan takas ja samalla ottaa pannasta kiinni kun vetää maahan. Tähän kaveri avuks, koira hihnaan ja seisomaan hihnan päälle ettei tartte koiraa metsästää ympäri hallia. Tässä kohtaa oltiin tehty tätä jo noin 10 minuuttia ja mulla alko tosiaan palamaan hiha siihen möykkäämiseen ja varmaan ekaa kertaa sanoin sellasella äänensävyllä että tosiaan tajus että no se oikeesti tarkottaa että pitäis olla tässä, ohjaaja sai pointsit kotiin Riikalta. Yleensä mä olen luovuttanut jo paljon aiemmin ja lähteny himaan pillaamaan. No ei vaiskaan mut lopettanut kuitenkin ja tehny jotain muuta. Ihan äärimmäisen itsepäinen koira muuten...tässä kohtaa sitä kärsivällisyyttä tarvittais ja ihan roppakaupalla!
Tähän ongelmaan ohjeeks sain että keksi joku temppu mikä tehdään ennenkuin edes tullaan hallin etuosasta "tekemispuolelle". Ja käski mennä etuosaan tekemään kunnes on hiljaa, onhan sulla neljään asti aikaa sano Riikka :) saipahan samalla muut häiriötreeniä kröhöm...No eikun etuosaan, maahan ja laskemaan hiljaa mielessään että yksi-kaksi-kolme....äkkiä palkka kun oli hiljaa. Se kaksi sekuntiahan oli se sietoraja. Sitten kehuja, vapautus ja taas uudestaan, lasketaan ja vähän myöhemmin palkka. Jossain kohtaa meni ohi Muusa-bortsunpentu (Cassun ihana leikkikaveri :)) ja se oli ihan liikaa Cassulle, ylös ja perään...maahan takas pannasta. Huom.itelle; jos noin käy-jonkun aikaa kun ollut niin vapauttaa mutta ei palkkaa ja alottaa taas alusta. No sitten lopulta tajus että okei, pitää olla haukkumatta ja en nouse ylös mut alotti piippaamisen! Onneks kuulin sen kun piippas niin hiljaa että piti mennä oikein läheltä kuuntelemaan että onko se edes Cassu. Etten nyt sitte taas olis palkannu vääristä asioista.
Tässä kohtaa oli menny jo melkein tunti, yks koira oli meidän jälkeen treenannu ja toinen lopettamaisillaan, se ihana Muusa tuli takaisin etuosaan ja käveli meidän ohi ja Cassu oli hiljaa ja pysy maassa! Jeeeee! Älytön määrä lihapullaa palkaks ja äkkiä ja mielettömät kehut päälle. Riikka kävi jossain vaiheessa sanomassa että no nythän se on ollu hiljaa pitkään, hienoa! (Ensin kyl varmisti että onko se koko koira enää sulla siellä kun on niin hiljasta ollu :D ) Oli se tosiaan jo varmaan vartin ollukin, unohduin kattelemaan muitten treeniä kun oli niin rauhallista..kerranki! Että määrätietoisuudella ja jämäkkyydellä loppujen lopuks ei varmaan tota kauaa tartte tehdä ennenkuin tajuaa että se sama juttu on aina. Ja sillä kärsivällisyydellä...että jaksaa aina vaan palauttaa ja palauttaa ja palauttaa samaan kohtaan kunnes antaa periks. Eikä tarttenu ihan neljään asti edes olla...
Aloitettiin siis seuraamisella, pomppu loikka pomppu kiire tehdä kiire jee! No Riikka kysyi että tykkääkö se juosta pallon/ jonkun lelun kanssa, no pallohulluhan se on, ei muuta kuin vähän palloa heittelemään että lähtis suurimmat energiat siinä jotta voisi vähän keskittyä paremmin. Tähän sitten vähän myöhemmin kysyin että kannattaisko ekana tehdä vauhdikkaampia liikkeitä, ruutua tms. että ei olis niin intopiukeena. Ottais seuraamista sitten treenien loppuvaiheessa kun on vähän rauhoittunut. Olis kuulemma hyvä idea.
Ok, sitten palloilun jälkeen kokeiltiin uudelleen ja heti kun ottaa namikäden pois niin tekee ns. kuplan ulospäin ja palaa takaisin ihan viereen kun ottaa namin käteen. Sitten kokeiltiin käännöksiä oikealle, vasemmalle ja täyskäännöksiä. Käyttää kuulemma takapäätä nätisti. Ja joku voisi vähän auttaa koiraa hieman hidastamalla ennen käännöstä että tietäis sekin että ollaan kääntymässä. Eikä tekis sellasta Tuijakävelyä :D mikä tarkottaa että täysillä eteenpäin ja viuh vasempaan...Ohjeeksi seuraamisessa saatiin että ottaa ihan pari askelta ja kun ei pompi ja loiki niin saa palkan. Ei se kyllä oikeesti ihan niin paljon pompi kun on rauhallisempi. Siitä vähitellen matkaa pidemmäksi, namikättä nostetaan välillä suoraan ylös että pääsisi siitä eroon. (Okei, tän neuvon olin saanut jo aiemmin Jonnalta, oliskohan syytä ollut tehdäkin asialle jotain...no onneksi tuli toi torstain tokokurssi niin sai vähän potkua tähän treenaamiseen taas!) Käännöksiä ihan paikallaan että seuraa mitä tehdään ettei edistä eikä liu´u kauas sivusuunnassa ja pysyy paikka muutenkin oikeana. Ja sitä tuolijuttua mikä saatiin ohjeeks omissa treeneissä kannattaa jatkaa, sitä ollaan muutama kerta tehtykin, sen takia varmaan takapäätä nätisti käyttääkin.
Ja sitten siihen asiaan mihin tarvitaan kärsivällisyyttä:
Oli tarkoitus sitä noutoa opetella, mikä jäi kyllä kokonaan väliin kun Cassu päätti aloittaa mun komentamisen. Joutui odottamaan tekemättä mitään kun keskusteltiin Riikan kanssa noudosta. Sehän tekee sitä aina treeneissä kun joutuu odottamaan omaa vuoroa, olen yrittänyt jotain siihen ja palkannut vääristä asioista...eli esim. jos olen komentanut maahan niin että olis muka jotain tekemistä niin ei pysy siellä kuin hetken, alkaa haukkumaan, käsken uudelleen ja taas kun menee maahan niin siitä uudestaan palkka. Idiootti minä. Sitten olen yrittänyt sitä että kääntänyt selän kun komentaa niin tulee taas mun eteen ja komentaa haukkumalla ja sitten multa jo loppuu hermo, tehnyt sitten jotain pientä, kontaktinottoa tai jotain. Halunnut jotenkin väistää vaikeeta tilannetta vissiin (siis minä) ja tehdään sitten jotain kivaa ettei muut häiriinny ja kun hävettää että yks möykkää koko ajan. Sinänsä hyvä että Cassusta on kiva tehdä asioita mutta sekin on ollu palkka sille. Riikka kyseli noi että mitä olen siihen yrittänyt ja kun kerroin niin tehtiin sitten sille niin että komensin sen maahan ja aina kun nousi niin palautin samalle paikalle mistä lähti (yritti madella eteenpäin joka välissä).
Tässä kohtaa täytyy ihmetellä miten sen paikkamakuu kuitenkin on tosi hyvä?? Treeneissäkin ohjaaja pomppi ja loikki koirarivistön ohi ja siinä se vaan pysy, koiria nousee vierestä eikä haittaa mitään. Ja on muutes ihan hiljaa. Onko siinä se että sille on annettu tehtävä, se on suoritettava loppuun ja sitten tulee palkka?? Että se alkaa sillä sivuun ottamisella ja jätetään maahan ja mennään pois, siitä tietää että nyt oikeesti TEHDÄÄN jotain. Onko se vaan onnellinen että tän tempun mä osaan! Jee tehään tätä!
No kuitenkin, tota tehtiin sitten koko meidän loppuaika, Riikka huomas että Cassun sietokyvyn/odotusajan raja on tasan 2 sekuntia, sitten alkaa haukku. Ja semmosen jutun kysy että tykkääkö se että siihen kosketaan kun treenataan? No eihän se tykkää, jostain koirakirjasta muuten luin semmosen jutun että varsinkin uroskoirat saattaa olla sellaisia että eivät tykkää jos niihin kosketaan kun yrittävät keskittyä/treenaavat.
Ja tätä pitää muuten kanssa treenata, luoksepäästävyydessä kun tillittää mua ja joku muu tulee siihen koskemaan niin väistää pois. Viime treenien jälkeen päätin jo että tästä on kans tehtävä temppu...Kuulemma Riikan yksi oma koirakin on sellainen että sen mielestä on ihan ällöttävää jos siihen kesken treenien kosketaan.
No siitäpä yksi painostuskeino lisää, pannasta kiinni ja vetää siitä maahan rangaistukseksi. Ei siis mitenkään revitä vaan ihan nätisti mutta topakasti komennetaan takas ja samalla ottaa pannasta kiinni kun vetää maahan. Tähän kaveri avuks, koira hihnaan ja seisomaan hihnan päälle ettei tartte koiraa metsästää ympäri hallia. Tässä kohtaa oltiin tehty tätä jo noin 10 minuuttia ja mulla alko tosiaan palamaan hiha siihen möykkäämiseen ja varmaan ekaa kertaa sanoin sellasella äänensävyllä että tosiaan tajus että no se oikeesti tarkottaa että pitäis olla tässä, ohjaaja sai pointsit kotiin Riikalta. Yleensä mä olen luovuttanut jo paljon aiemmin ja lähteny himaan pillaamaan. No ei vaiskaan mut lopettanut kuitenkin ja tehny jotain muuta. Ihan äärimmäisen itsepäinen koira muuten...tässä kohtaa sitä kärsivällisyyttä tarvittais ja ihan roppakaupalla!
Tähän ongelmaan ohjeeks sain että keksi joku temppu mikä tehdään ennenkuin edes tullaan hallin etuosasta "tekemispuolelle". Ja käski mennä etuosaan tekemään kunnes on hiljaa, onhan sulla neljään asti aikaa sano Riikka :) saipahan samalla muut häiriötreeniä kröhöm...No eikun etuosaan, maahan ja laskemaan hiljaa mielessään että yksi-kaksi-kolme....äkkiä palkka kun oli hiljaa. Se kaksi sekuntiahan oli se sietoraja. Sitten kehuja, vapautus ja taas uudestaan, lasketaan ja vähän myöhemmin palkka. Jossain kohtaa meni ohi Muusa-bortsunpentu (Cassun ihana leikkikaveri :)) ja se oli ihan liikaa Cassulle, ylös ja perään...maahan takas pannasta. Huom.itelle; jos noin käy-jonkun aikaa kun ollut niin vapauttaa mutta ei palkkaa ja alottaa taas alusta. No sitten lopulta tajus että okei, pitää olla haukkumatta ja en nouse ylös mut alotti piippaamisen! Onneks kuulin sen kun piippas niin hiljaa että piti mennä oikein läheltä kuuntelemaan että onko se edes Cassu. Etten nyt sitte taas olis palkannu vääristä asioista.
Tässä kohtaa oli menny jo melkein tunti, yks koira oli meidän jälkeen treenannu ja toinen lopettamaisillaan, se ihana Muusa tuli takaisin etuosaan ja käveli meidän ohi ja Cassu oli hiljaa ja pysy maassa! Jeeeee! Älytön määrä lihapullaa palkaks ja äkkiä ja mielettömät kehut päälle. Riikka kävi jossain vaiheessa sanomassa että no nythän se on ollu hiljaa pitkään, hienoa! (Ensin kyl varmisti että onko se koko koira enää sulla siellä kun on niin hiljasta ollu :D ) Oli se tosiaan jo varmaan vartin ollukin, unohduin kattelemaan muitten treeniä kun oli niin rauhallista..kerranki! Että määrätietoisuudella ja jämäkkyydellä loppujen lopuks ei varmaan tota kauaa tartte tehdä ennenkuin tajuaa että se sama juttu on aina. Ja sillä kärsivällisyydellä...että jaksaa aina vaan palauttaa ja palauttaa ja palauttaa samaan kohtaan kunnes antaa periks. Eikä tarttenu ihan neljään asti edes olla...
Kommentit
sarahan on siis kanssa sitä mieltä että jos mä puhun tai juttelen kesken reenin muille ihmisille ja unohdan hänet niin sitten pitää komentaa että vauhtia nyt tehdään jotain nyt. "menestyksekkäästi" oon myös vahvistanut tuota tapaa juurikin koulutuksissa ja reeniryhmissä yms. kun ei ole kehdannut antaa koiran vaan haukkua vaan aina kun se on komentanut oon keksinyt sille jotakin tekemistä että olisi hiljaa... temputtanut tai käskenyt odottamaan tai mitä vaan, kaikki kuitenkin koiran silmissä positiivinen seuraus sille haukulle.
sarakin osaa kyllä olla hiljaa heti kun hänellä on tehtävä, johon myös mä oon keskittynyt enkä "lörpöttele joutavia" :D
uskosin että komennushaukkuun voi auttaa monikin reagointitapa mutta tärkeintä varmaan se että reagoi johdonmukaisesti aina samalla tavalla, niin on koiralle nopeinta ja selkeintä ymmärtää että haukku ei johda mihinkään sitä hyödyttävään toimintaan. tää on mulle ittelle aikamoinen haaste ku oon vähä taipuvainen tekemään joskus noin ja sitten näin ja kun kerralla ei uppoo niin pitäs jo kokeilla seuraavaa tapaa. Tosin nyt meillä on vuoden loppuun mennessä haukuttomaksi projekti ja yritän ihan oikeesti olla tosi johdonmukainen kaikessa.
Sarkki muutten oppi komennus ja houkkulouskun agilityssä. Jossain vaiheessa vaan rupes haukkumaan kun oli sidottuna jonnekin kentän reunaan ja joku guru sitten sanoi että jos koira haukkuu intoaan niin sen pitää ehdottomasti antaa haukkua. Ainoo sitte vaan että se tais kokee että haukkumalla sai tahtonsa läpi ja se käytiin hakemassa sieltä aidasta naminsyöntipuuhiin... Nykysin mennään niin että agilityssä haukkokoot mutta mun kanssa ei haukuta missään tilanteissa. Luulisi fiksun koiran oppivan kun oppii erottamaan että kenen naamaa voi nuolla ja kenen ei :)
sarkkikaan ei tykkää että häntä lääpitään reeneissä kun hän on töissä. kotona kyllä saa lääppiä.
Mutta nyt otan määrätietoisen asenteen ja teen tota aina kun ollaan treeneissä hallilla, eiköhän se mene jakeluun kun kaikki muutkin asiat oppii äkkiä. Ja itehän sille tonkin asian on huomaamatta/tajuamatta opettanut. Sitä kärsivällisyyttä vaan itelle ettei luovuta...
Oppihan se äkkiä senkin kun ei suostunut pantaan treenien jälkeen tulemaan ja jäi seisomaan kentälle että mitäs vielä tehtäis (tätähän se teki jo siellä kesäleirillä kun sille napsautti hihnan pantaan kiinni, heittäyty maahan eikä liikkunu kentältä mihinkään. minkä Lentsu nimitti positiiviseksi kuolemaksi ;D ja mitenniin itepäinen :O )
No siihen tehtiin kerran niin että laitettiin hallista valot pois, jätettiin sinne eikä oltu huomaavinaan ja lähettiin pihalle että treenaa sitte keskenäs. Tulee panta-käskyllä kyllä nyt, hieman joskus pitää vähän ensin kiertää mutta siinäkin kun on jämäkkä niin huokasee ja työntää pään pannasta läpi. Se on kyllä paras se sen huokailu että voi hemmetti ku pitää antaa periks :D ja tehään nyt sitte niin miten SÄ haluat. Eikä tietysti hirveesti aina auta noissa jutuissa kun mua rupeaa naurattamaan sen mielenosotukset kun se on niin hassu, yritä siinä sitten olla vakuuttava...
Enkä mä Marika voi kaksia käskyjä keksiä, mähän meen ihan sekasin että mikä oli kenellekin :D Onneksi tytöille ei käynyt kuinkaan!
Saralla ja Adalla on sama isä.
Olen Sannan kaa samoilla linjoilla, pitäisi olla johdonmukainen.
Olen jättänyt Adan koirapuistoon kun hän ei tahtonut tulla hihnaan. Kerran meinasin jättää hänet hakutreeneihin kun hän ei tullut autoon. Sen jälkeen otin kolistinpurkin käyttöön.