Spice Girl

Juju Juupeli, Duudson, Piiparinen, Pieni Kärpässieni. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nyt jo vuoden, ja on kyllä tosiaan sellainen Spice Girl ettei paremmasta väliä. Löytyy pippuria, suolaa ja tietty vähän sokeriakin. Oli se "hullu" jo pennusta lähtien, esimerkiksi kun kuvasi pentuja, se ampui ranteeseen kiinni. Tai sukkaan. Kimi siitä sanoi jossain vaiheessa, että ei tuota pentua kukaan halua :D Paitsi mä halusin. Ehdottomasti.


Myös tämä ilme on tullut kohtuullisen tutuksi. Nauratti kun Englasta sai sellaisia lempeäilmeisiä kuvia. Ei tuu tapahtumaan neiti Pippurin kanssa. Little Miss Attitude.




Nostalgian vallassa lueskelin vanhoja blogipostauksia. Jujuhan syntyi viimeisenä, minun avustuksella. Tässä kopiona ne tapahtumat: "Sitten joskus neljän jälkeen poltot alkoivat jälleen, ja Jippo ponnisti, mutta mitään ei alkanut tulemaan ulos. No, ei muutakuin steriili hanska käteen, ja kokeilemaan, että onko siellä joku tulossa, muttei mahdu. No mitään ei tuntunut sormenpäihin, joten aloin stimuloimaan emättimen "kattoa", jotta poltot voimistuvat. Se auttoikin, vesi oikein purskahti ulos, kun Jippo ponnisti. Onneksi ihan kirkasta, eikä vihreää tai mustaa joka kertoisi ongelmista. Hyvin ponnisteli, en ehtinyt/tajunnut katsoa kelloa, että missä kohtaa nesteet tulivat. Koska pitkäänhän pentu ei kalvoitta elä synnytyskanavassa. Ei siinä lopulta varmasti pitkästi mennyt, vaikka tuntui että aika pysähtyy, Jippo ponnistaa, minä hieron sisältä, eikä mitään tunnu. Sitten vihdoin!! Tunsin sormenpäissä jotain, ja otin äkkiä käden pois edestä. Ja seuraavalla suuuurella ponnistuksella, tuli maailmaan pentu. Olin varma, että ei se enää elä, oli vielä puoliksi Jipon sisällä. Kokeilin kieltä, kun se tietysti jo näkyvillä oli, ja pentu alkoi samantien lupsuttamaan! Helpotus!! Kehuin Jippoa, ja se ponnisti vielä kerran ja pentu tuli ulos. Iso tyttö taas! 320 grammainen kaunotar, Jipon kuvioinnilla <3 Täytyy myöntää, että tässä kohtaa pääsi pari kyyneltä. "Se on elossa, me tehtiin se kahdestaan, ihana rakas Jippo". Huh!! Tämä tyttö syntyi klo 4.37."

Muistan edelleen mitenpäin Jippo oli lootassa, kun Juju syntyi, ja missä kohtaa. Oli se niin mieleenpainuvaa, että toisaalta enpä ehkä mitään muuta pentua olisi pystynyt valitsemaankaan kotiin jääväksi. Vaikka sitä järjelläkin yritti ajatella. Mutta tuo tyttö oli niin jäntevä, eloisa ja vahva heti kohdusta ulos tullessaan. Todellinen taistelija ja eloonjääjä, ei mitään heikkouden merkkejä siinä pennussa. Samantien ahneesti tissille, itse sinne kömpi kun äiti pesi. Ja suoraan suurimmalle takatissille. Alla oleva kuva on otettu juuri syntymän jälkeen, pitkäsäärinen kaunotar <3 Seuraava siisti kuva vuorokauden ikäisestä pennusta, siinäkin kovasti oli johonkin matkalla. Takajaloilla työnsi itseään eteenpäin. Että kyllähän se erityinen tunneside sidottiin jo siinä synnytyksessä.



Tämäkin pätkä tuli vastaan. Ette arvaa kuka kyseessä..."Yhdeltä pesin peppua kun oli pieni kakka-äksidentti, niin se vastustuskiljunta kuului varmaan ulos asti. Tulee varmaan helppo tapaus siitä..." Ahahahaaaaaa. Kukahan lie olisi ollut. 

Pentutestaaja kuvasi Jujua näillä sanoilla: "Lyhyt kuvaus:  Avoin, kontaktinhakuinen pentu. Utelias, vieras ihminen kiinnostaa enemmän kuin ympäristö, käy toki tutkimassa. Hyväksyy käsittelyn, melko rento. Syttyy hyvin saalisleikkiin, kestää leikeissä kuormitusta." Taistelutahtoa sillä kyllä on, siitä pidän kovasti. Edelleen voi palkata lelulla, vaikka onkin niin ahnekin, että syö kyllä käden nyrkkiä myöten jos ei palkkaa äkkiä tiputa maahan. Onneksi on namipallo :D 



Siihen on onneksi suuren energian lisäksi asennettu myös off-nappula, ja se osaa kyllä rauhoittua ja olla omissa nahoissaan iisisti. Nauratti kun agilityn sm-kisoissakin Juju oli mukana katsomossa, istui siinä penkin alla, niin kaveri hämmästeli että onpa se rauhallinen schapen pentu! On se. Ihan älyttömän :D Mutta arvostan tuota piirrettä kyllä kovasti. Oli se mukana ihan pienenä Jipon fyssarikäynnilläkin, ja veteli sikeitä suurinpiirtein koko Jipon hoidon ajan. Ihan loistavaa.

On sitä paljon käytetty ympäri maita ja mantuja, mutta semmoinen kaupunkisosiaalistaminen siltä on kyllä unohtunut. Ja ihan pentuajan jälkeinen muunrotuisten koirien kanssa leikkiminen, sitä olisi pitänyt jatkaa. Se on sitten nykyään roturasisti, schapet käy kuka vaan, tutut tai tuntemattomat, mutta muunrotuiset haukutaan kyllä. Varsinkin kun se on luonteeltaan terävä, ja reagoi kyllä nopeasti asioihin. On sitä koulutuksella saanut paremmaksi, mutta enemmän olisi pitänyt kiinnittää tuohon huomiota. Töitä tehdään sen kanssa vielä. Eikä tilannetta parantanut se, että kuljeti(a)n sitä Jipon kanssa, joka äitinä aina jännittyi jonkun vastaantullessa, että tartteeko pentua puolustaa. Jippohan ei hauku, mutta oppihan se tuosta sen jännittymisen. Että tulipa siinä moka tehtyä.

Aggressiivisuutta siinä ei kyllä ole pätkääkään, ei se kenenkään päälle hyökkäile. Eikä myös nöyryyttä, mitä väitin Lotalle että kun schapet on sellaisia nöyriä kuitenkin luonteeltaan. Hän tuumasi että no nöyryyttä tuossa koirassa ei ole kyllä yhtään :D Naurattaa, kun Jippo on ehkä maailman leppoisin schape ja rauhallinen ja helppo kaikissa tilanteissa. Semmoinen enempi perässähiihtelijä. Vaikka on siinäkin terävyyttä, kun sen esiin kaivaa, sanoi luonnetestaaja. Ja Osbournekin on rauhallisemmasta päästä, oikein filosofi, sanoi Annika. Tainnut hypätä sukupolven yli tuo luonne, nimittäin tuossa likassa on aika paljon Jeccua. Syttyy nollasta sataan nanosekunnissa, innostuu aina tekemisestä ja on siinä sitä samaa potkua kuin isoisässäänkin. Agilityssä sitä ei tartte innostella, kierrokset nousee jo halliin menosta. Valitettavasti perinyt myös tosiaan sen intohaukun, pitää äännellä kun pakko jostain päästää höyryjä pois. Keskittyy kuitenkin tekemiseen niistä muista koirista huolimatta, tai niiden haukkumisesta toisella radalla. Ja meidän hallilla meteliä kyllä piisaa, molemmin puolin yhtäaikaa treenataan. Muutenkaan ääniherkkyyttä en ole havainnut. Pauketta uutenavuotenakaan ei ihmetellyt. Odotan kyllä mielenkiinnolla luonnetestiä sitten aikanaan.

kyllä se välillä vetää veltoksi semmonen riehuminen :D
Se on myös ihan maailman onnellisin koira. Elämä on vaan niiiiiiin siistii. Pylly pyörii ja häntä heiluu ja samalla käveleminenkin melkeen onnistuu :D Lenkilläkin se nauttii ihan joka sekunnista, kepin juoksuttaminen, kaverin kanssa pyrähteleminen ja naaman tunkeminen lumikasaan, kaikki on ihaninta maailmassa. Kaikki minkä se tekee, se tekee suurella innolla. Se myös rakastaa ihan varmasti eniten maailmassa just mua. Ja omaa laumaa. Ja jos et rakasta takas, se pistää rakastamaan :D Tassulla läpätään ja heilutetaan vielä enemmän häntää ja pyöritetään pyllyä jos sille joku murahtaa, että jätä rauhaan. Ja nauretaan kieli poskella. On se vaan niin pelle. Meidän hauskin koira.

Kinttuja sillä on sopivasti, edelleen jännitetään tuleeko siitä medi vai pikkumaksi. Ihan rajalla se jokatapauksessa on, riippuu varmaan tähtien asennosta kummaksi mitataan. Vien sen ihan samantien lähimpään mittaustilaisuuteen kun ikä tulee täyteen.

 11-viikkoisen ulottuva askel

Tämän parempaan ei nyt kotipihan parin metrin tilassa pystytty. Ja ton apparin hermot ei riittäneet kovin moneen yritykseen :D

7 vk
1 v


Mut että oon kyllä kovasti tyytyväinen tähän kakruun. Ihan se on miunmaunmukkaan pippureineen. Ei se rumakaan ole, näyttelyt lähteneet aika kivasti käyntiin, viidestä näyttelystä kaksi sertiä jo plakkarissa. Minusta sen pää on erityisen kaunis. Luustokuvat otetaan huhtikuussa, ja muut terveystarkit seuraa sitten aikanaan.


6 kk

12 kk


 
Lumiset terveiset siis Villähteeltä, antaa tulla lisää vaan, tuumaa Juju!






Kommentit

Marika Forslund sanoi…
Muistan yhden Iksun pennuista jota en voinut myydä kelle tahansa. Olis jäänyt mulle mut olin jo silloin ihastunut pieneen mustapäähän. Melkein jätin kaksi koiraa itselleni. Onneksi Kimi antoi sun ottaa uuden koiran ja tämä Raitapaita muutti teille. Kyseessä siis ihana Jippo.
Tuija Laurila sanoi…
Jippo on kyllä sellainen hurmaava luonteeltaan :) Aivan mahtavaa että se meille sai tulla! Eikä sekään kyllä pentuna kovin rauhallinen ollut :D