Varsin hyvä

Käytiin eilen Jujun kanssa Helsingissä pentunäyttelyssä, tuomarina aina yhtä ihana ja huumorintajuinen Marianne Holm. Hän kun arvostelee schapeja muutenkin, niin halusin Jujun ilmoittaa hänelle mielenkiinnosta. Eikä ole yhtään lepsu täti. Tiesin että ainakin aikuisissa arvostaa raajoja, hän teki valion meidän Jecustakin ;) Se oli kyllä aivan ikimuistoinen päivä, ja silläpä tälle tuomarille kyllä heti ilmoitan, jos vaan lähellekään sattuu kunhan Jujullekin ikää tulee!



Ennen kehään menoa hengailtiin siinä laidalla Tean kanssa, joka tuli samalla kyydillä oman colliensa kanssa. Meitä tuli pyytämään johonkin Kennelliiton videoon, kun sinne haluttiin mahdollisimman erinäköisiä koiria. Me edustettiin sitten sitä karvaista osastoa. Että jos näette semmoisen videon joskus tulevaisuudessa jossain, vinkatkaapa, siellä on meidän Juju! Siinä se piti laittaa ensin seisomaan ja kysyivät, että pysyykö se jos sen laskee irti hihnasta. Mä sanoin että pysyy se, ja jos ei niin tuleehan se takaisin kun kutsuu. Hyvin pysyi, ainoa että siinä oli sitten heinikkoa, jossa tuo nuohosi, joten sen kintut olivat sitten aivan litimärät. Kuten kuvasta näkyy...no ei siellä kuivaa ollut muutenkaan, mutta sitten ne tosiaan kastuivat läpikotaisin. Ihan en aatellut taas loppuun asti :D Se on niin naurettavan näköinen, kun laihat kintut ja pöyheä yläosa. Huoh. No, saatiin tämmöinen kiva kassi, jossa lelu ja nameja sitten lahjaksi.

 Sain myös ostettua tuolta Jeculle uuden nahkahihnan näyttelyyn, kun "joku" sen entisen söi poikki. Hirvittää vaan se, että sitä hihnanpätkää ei löydy mistään....toivottavasti ei ole mahassa, koska ei se ainakaan ulos ole sieltäkään tullut. Kumminkin koko se "hantaaki"osuus siitä. Kadotin myös erkkarireissulla Jecun ketjukaulaimen. Voi ärsytys. Sekin pitää hommata uusi.

Treenasin juoksemista ennen kehää, seisoahan se osaa jo aika hienosti. Siitä hemmetin juoksemisesta ei-tule-mitään. Aattelin että no jos se nyt muutaman kunnon askelen edes sitten ottaisi. Sanoin Tealle, että mun pitää juosta silleen paskat-housussa-tyyliin. Hän kysyi että mitähän se on, niin esitin, ei voi juosta kunnolla, mutta ei voi kävelläkään ja hyvin sitten ymmärsi :D

Mentiin siis kehään, kehis käski nostaa pöydälle, ja minähän nostin. Ei se huono ole sitäkään harjoitella. Hyvin se siinä onkin, nou problemos. Mariannella oli päässään kiva huopahattu, jota Juju sitten kovasti haisteli, kun Marianne koiraa kohti kumartui. Hän alkoi juttelemaan, että tekiskö mieli maistaa? Kyllä minä tiedän sun ajatukset :D Onneksi ei maistanut....pikkusen kävi huolettamaan se kyllä.

Marianne kysyi ikää, tutki Jujua siinä, ja kun huomasi miten hienosti antoi hampaat katsoa, niin laski ne sitten kaikki! :O Poskihampaat ja kaikki. Nosteli reippaasti huulia joka paikasta, käänteli päätä ja jutteli samalla että tää on kuule tätä, sitä tämä meidän järjestö vaatii. Eipä ole kyllä aikuisiltakaan niin tarkkaan kateltu. Onneksi tuo tosiaan on hampaitten katteluun tottunut, ettei siitä hätkähtänyt. Ja käsittelyyn muutenkin. En kyllä usko, että ihan kaikilta noin reippaasti suun katsoi, luulisin että vain siksi että oli hyvä harjoitus koiralle, joka oli siinä pöydällä niin rauhallisesti.

Sitten hän käski juoksuttaa eestaas, ja sanoin alas pöydältä nostaessa, että tämä nyt sitten ei menekäään välttämättä yhtä hyvin... Hän kysyi, että jaa onko siitä kotona keskusteltu? Ja mitä ihmettä? Jujuhan kulki kuin pro, ei yhtään kiilannut, eikä nuuskinut (tosin asfaltti), jouduin ehkä kerran hillitsemään, mutta muuten hyvin. Jesh! Teakin sanoi, kun tultiin kehästä, että mitäs hittoa siellä tapahtui, sehän meni hyvin! :D

Käytiinhän me muuten tiistaina Rauhalan Marin näyttelytreenissäkin, ja hänkin sanoi että se on ihan skitso tossa vasemmalla puolella. Jostain syystä Juju osaa kulkea oikealla nätisti? Mutta on meillä kontakti näissä kuvissa, vaikkei se nyt ihan toivottua olisikaan, niin eipähän ainakaan nuuskuta koko matkaa! Pitää mennä ehkä toistekin Marin piiskattavaksi, elämäni ekat näyttelytreenit :D Mitattiin muuten Juju siellä oikein aksamitallakin, ja korkeutta 42. Vielä elää meditoiveet...se ei ole enää kuukauteen vissiin korkeutta kasvanut, eikä jaloissa enää kasvupatteja tunnu.


Kattokaa nyt, miten sievästi toinen napottaa mua <3 Tässä kuvassa näkyy myös Mariannen hyvänhajuinen hattu :D


Marianne sitten antoi Jujusta aika upean arvostelun, tällähän saisi jo aikuisenakin vaikka mitä.
"Varsin hyvin kehittynyt narttupentu. Erinomainen pää ja ilme. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä raajaluusto. Hieman pysty lantio, muuten tyypillinen kulmaus sekä edessä että takana. Oikea häntä, käyttää sitä hyvin. Vielä hieman sidottu taka-askel. Varsin lupaava turkki." Juju sai siis KP:n ja oli ROP kun ei siellä muita schapeja ollutkaan.

Se taisikin olla sitten viimeinen pentunäyttely, Lahdessa olisi lokakuussa, mutta tietenkin samana päivänä oman seuran aksakisat. Tosin pikku järjestelyjen kautta sen ehkä sinnekin saisi....Lahdessa on tuomarina Nina Janger, joka myös rotua muutenkin arvostelee. Kiinnostaisi sekin arvostelu saada.



Kommentit