Agilityn rotumestikset Tampereella (ja pikkuisen Lappalaisten juttuja)

Pitkään mietin että jaksanko rotumestiksiin lähteä ollenkaan, alkuviikosta iski kauhea flunssa ja nökötin sohvan nurkassa koko viikon. Sen verran kuitenkin kuumotti kisamahdollisuus, ja alkoi jo se lepääminenkin ärsyttämään, että päätin kuitenkin lähteä.

Tampereella en ole pitkään aikaan käynytkään kisaamassa, kiva tilava halli tuolla kyllä. Ja musat soi, mistä tykkään, luo kivaa tunnelmaa. En ilmonnut kuin niille radoille joilla rotumestaruus ratkottiin, joten yksi hyppäri jäi menemättä. Kisat mentiin kahdella radalla samaan aikaan, joten odotteluaikaa ei kyllä tosiaan jäänyt. Ehti yhden radan menemään, niin seuraavaan jo suurinpiirtein tutustumaan. Sekin tosi hyvä, tosin radat olivat myöhässä melkein tunnin. No se ei nyt haitannut, kun Sanna ja Annu kävivät moikkaamassa Milon kanssa meitä. Jestas sentään siinä koirassa on ihan hirveästi Jecun piirteitä. Käytöksessä ja ulkoisesti. Se harrastaa myös sitä ei-niin-kivaa täällä-on-tylsää-tee-mun-kanssa-jotain haukkua. Mitä Jeccu tekee näyttelyissä, ai että se on raivostuttavaa. Sitten kun sen kanssa puuhaa jotain tokoa tms., niin sen keskittyminen on aivan superia! Mutta sitähän se on ollut pennusta asti. Onneksi sekin piirre on periytynyt eteenpäin :) Onhan tuommoinen ympäristö todella kiihdyttävä, Milo on kuulemma todella innostunut agista ja luonnonlahjakkuus koutsien mukaan. He ovat Sannan kanssa justiin päässeet nyt "virallisesti" Takkuihin, ja saavat jatkaa samassa ryhmässä missä alkeetkin opiskelivat. Mahtavaa! On se kyllä perinyt myös lihaksiston isoisältään, koirahieroja oli ihmetellyt, että miten tällä voi olla tämmöinen lihasmassa, kun tuo vanhempi on aivan erilainen. Samat lenkit kuitenkin menevät. Ja vasta vuosikas uros. Siitä tulee kyllä reipas agilitypoika! Sannaa huoletti että miten hän pysyy sen perässä, tuumasin että kyllä sä perässä pysyt, edellä olis tärkeempi :D Tosin voihan sitä takaakin ohjata ;) Milo on vaihtanut turkkiaan myös, ja sille tulee kyllä hyvä karkea turkki, vaikka onkin mustavalkoinen. Niinkuin näillä kaikilla muillakin, kenen karvoja olen viime aikoina päässyt hiplaamaan. Se on hyvä se, helpottaa turkinhoitoa kummasti.

Kun nyt kerran nuo pennut tulivat puheeksi, niin Engla jatkaa siis JAU:lla, ja pääsi kyllä Reija hyvään seuraan sisään! Hän on laitellut viestiä pikku videoiden muodossa myös, siinä seurassa alkeisopetus on kyllä aika loistavaa. Hyppytekniikkaakin tehdään heti alusta asti, ja ne ajatukset millä siinä seurassa opetetaan, on hyvin mieltä lämmittäviä. Asiantuntevaa ja huomioidaan se, että liian nuorella koiralla ei teetetä vääriä asioita. Houkuttelin Reijaa jo ensi vuodelle Rukan reissulle mukaan, saas nähdä onnistuuko ;) Siellä nimittäin olisi tarkoitus pitää rotumestikset seuraavaksi, että pohjoisen tytötkin pääsevät osallistumaan. Olispa jännää nähdä Englan kisauran aloitus!

Takaisin kisaamiseen, ensin oli vuorossa Timo Teilerin agirata, missä ansoja oli ihan kivasti. Alkuun muurille vastis, joka on kyllä myöhässä, tiiviimminkin olis voinut sen käännöksen putkeen tehdä. Putki-puomierottelukin kävi mielessä, että onpa nyt paljon sitäkin treenattu viime aikoina. Eli ei yhtään. Mutta hyvin se näköjään toimii, pysähdyn, komennan kiikiikii, ja valitsee (pienen sydämentykytystä aiheuttavan liikkeen jälkeen putkea kohti) puomin. Juhuu! Puomi mennään just niinkuin se kisoissa näköjään nyt suoritetaan, se kyllä hidastaa, ajattelee sitä päätä ja pysähtymistä, mutta ei kyllä mitään sinne jää, eikä ohjaaja sitä myöskään sinne malta palauttaa. Mietin kyllä, että jos se tuollaisena pysyis niin ok.....krhm. Mitä ne kriteerit taas olikaan? Joku semmoisista kuullu? Kepeille tulee kivasti, tuo alusta oli kyllä niiiin nopea verrattuna ulkokenttiin millä ollaan viime aikoina kisattu, että ohjaaja oli järjestään myöhässä. Keppien jälkeen taas pikkunen iik-kohta, onneksi saan jotenkin käännettyä oikeaan päähän putkea. Noinhan mun ei ollut tarkoitus ohjata. Jotain hyötyä hätäisestä mielestä, tässä lajissa. Nopeat reaktiot ja saan ohjauksen vielä kasaan. (pitää keksiä kuitenkin itestäkin hyviä puolia ;) ) Jään kyllä tosin pikkusen turhaan varmistelemaan putkesta tuloa, ja oon taas edessä. Mutta kivasti menee nuo käännökset A:llekin. Sieltä poistutaan aavistuksen hasardisti, onneksi nyt osuu kuitenkin kontaktille. Se kyllä normaalisti tuon sivuirtoamisen hyvin kestää. Loppuun putkesta suuuuurella kaarroksella, siinä olis saanut vielä paljon ajasta pois tiukalla kurvilla. Onneksi kääntyy vielä hypylle, ihan kulmasta kylläkin menee. Muistan tässä pitää katseen koirassa, josta itelle plussa. Tamskilla nuo radat kuvataan striimille, ja niistä saa jälkikäteen videotkin itselleen. Onpa kiva! Ja kiva tämmöisestä kuvakulmasta katsoa niitä koiran linjoja.

Joten ekan radan jälkeen tilanne oli se, että me johdettiin! Nollan tehneitä Annina ja Sade, sekä Kati ja Seela. Pikkuisella yliajalla Mari sitten neljäntenä. Toinen Kati ja Hilda saivat vitosen, ja Marke ja Riina hyllyttivät. Harmillisesti Sanna ja Liinu joutuivat jäämään pois kisasta.


Sitten vuorossa hyppäri, joka oli Minna Räsäsen käsialaa. Hänen radakseen yllättävän helppo. Kiire tuolla tulis, ajattelin rataantutustumisessa. Ja niin tuli. Jippo ehtii hakea muita esteitä, tehtiin kepeillä vitosen sisäänmenovirhe, jossa hukkaantui muutama sekunti aikaa. Se myös tiputtaa yhden riman, mutta se on kyllä koiran virhe tällä kertaa, on sen verran kaukana musta, että hyppää sen huolimattomasti kiireessään. Ei nähdäkseni mitenkään liukastu, tms. Ja on se onni, että on medikoira, kyllä se raasu joutuu väistämään mua muutamankin kerran, ettei tuu kintuille. Olis muuten polvet nurinperin tuon radan jälkeen :O Joten kympillä maalissa, aika hienolla etenemällä, huolimatta tuosta virheestä kepeillä! Ilman sitä oltais oltu meille huippuvauhdissa, ei ehkä koskaan mitään 4,8 ole ollut.


Lopputuloksissa siis Annina ja Sade tekivät taas nollan, eli onnea vielä rotumestareille! Mari ja Essi pikkuisella yliajalla taas toiseksi, ja me sillä kympillä kolmanneksi! Pronssia rotumestiksistä kotiinviemisinä, ja yksi aginolla kisakirjaan lisää. En ehkä pysty enempää onnellinen olemaan siitä, että on koira, joka on yhtä innoissaan menossa radalle kuin minä. Lämppälenkilläkään ei meinannut pöksyissään pysyä, kun piti pompsotella niin tohkeissaan. Jippo <3 Ja se tuloskunto tällä hetkellä, on muuten kohtuullisen kohdillaan! 5 kisaa, 15 rataa, 2 sertiä, 9 nollaa, 2 vitosta ja 1 kymppi. Ja vain 3 hyllyä. Kun katsoo meidän aiempia tuloksia, niin tuohan on kyllä ihan uskomatonta. Se "joku" on meidän tekemisessä loksahtanut tosiaan kohdalleen, ja nyt niitä tuloksia sitten tehdään. Mulle on tullut ehkä sitä itsevarmuutta, että kyllä me tämä osataan, ei tässä mitään vaikeempaa ole kuin Timon treeneissäkään. Koska niissä tosiaan on haastetta, niin hauska huomata että kisaradat alkavat tuntua helpoilta niihin verrattuna.

Kommentit