Eka SM-nolla!

Iloissaan neljälle radalle Janakkalaan, lämpimässä kesäkelissä. Tai jotain....pääsin lauantaina aamulla klo 3 töistä, aloin etsimään kisakirjaa myöhempää aamua varten, ja todellisuus kolahti päähän. Ei kisakirjaa missään, se jäi viimeksi Lappeenrantaan. Voi *#¤&*%/¤?#(), kaikki mahdolliset kirosanat mitä löytyy. Sitä asiaahan on hirveän helppo lähteä tuohon aikaan selvittämään. Laitoin viestiä vtk:lle Janakkalaan, aattelin että sen vastauksen näen sitten heti kun herään. Ainakaan meidän koetoimitsijat ei paljoa kisapäivinä nuku ;) Mietin että laitanko edes kelloa soimaan, niin paljon otti pannuun että eipä se unimatti edes meinannut tulla. No, siinä sitä sitten pyörin ja hyörin, ja facessa jostain syystä myös hereillä olevat ihmiset meinasi, että sinne vaan, kyllä se asia järjestyy. Sain ehkä tunnin nukuttua, ktv:ltä oli tullut viestiä ja soitin hänelle heti. Sanoi, että tuomarista riippuen joko uusi kisakirjan osto, tai sitten lähettää postissa merkattavaksi jälkikäteen jos nollia tulee. Ei pystynyt siinä vaiheessa satavarmaksi lupaamaan, mutta päätin että lähden sitten riskillä. Täytyy taas kiitellä tuota JANKKin porukkaa, miten ystävällistä ja mukavaa jengiä siellä onkaan, kiva seura! Perillä sitten odotti ilmossa lappu, jossa oli tieto että kisakirjan voi lähettää jälkikäteen heille merkattavaksi sitten tarpeen vaatiessa. Tuomari oli näin luvannut. Huh ja puh, ei tullut turhaan ajeltua.

Tuomarina siis Henri Luomala, hänellä on aina ollut sujuvat ja mukavat radat. Ansojakin löytyy, mutta ne ei ole semmoisia että "hmmm, laitanpa tuon hypyn sivuun linjasta, että saadaan tähän joku hankalampi kohta." Ihan ohjaamalla niistä selvisi, tai sitten ei, mutta se taas oli sitten oma vika. Tykkään siitä että radoissa on "joku järki".

Ekana hyppäri, ja sitten 3 agirataa. Sehän alkaa näyttämään agilityltä! Ja oltiin jopa samalla radallakin, mitä ei kyllä Lappeenrannassa oltu. Hyppärillä tuo pituuden jälkeinen elämä kepeille asti näytti ihan hyvältä omaankin silmään. Sitten taas joku tönkköjalka on siellä koiran haittona. Mutta hei, nollalla maalissa!! Jihuu!! Siitä se lähtee SM-nollien keruu, ja kisakirjakin pääsee taas postiin. Sain sen nimittäin tiistaina, kun Janakkalasta lähtiessä Lappeenrantaan soitin. Siellä tuumailtiin, että juu, on siellä yksi kisakirja....no, lupasivat sen sitten laittaa postiin, ja kyllähän se tosiaan sieltä tulikin. En vaan voinut sitä vielä Janakkalaan lähettää, kun ollaan lähdössä huomenna (tai oikeastaan tänään) Rukalle Roihuralleihin. Ihan mahtava reissu tulossa kyllä! Siitä sitten varmaan aika pitkä postaus tiedossa.

Eka agirata. Tällä radalla kuvittelen ehtiväni tonne A:n jälkeen tekemään persjätön, mutta lukitsee jo seuraavan esteen varmaan a:n harjalta. Kunnon haltuunotto tuossa jäi puuttumaan. Ja tässä ne kepit jää ekalla yrittämällä kesken.

Toka agirata. Tässä mietin, että älä sitten jää tuossa puomin jälkeen Jipon eteen, että näkee putken, eikä mee hypylle. Hyvin ajateltu, teot sitten jäi puuttumaan. Hienosti suorittaa tuossa keinun, mun sijoittumisesta huolimatta. Sujuvia pätkiä tälläkin radalla.

Kolmas agirata. Tämähän sujuikin sitten mukavasti, ainoastaan se kieltovitonen kepeiltä. Ilman sitä oltais ehditty aikaankin. Nimittäin tämän radan erikoisuus oli se, että ainoastaan kaksi mediä pääsi aikaan, ja mineissä kolme. Ja minitkin voitti siis todella hyvä Virpi Koski ja Rumba, ja he kyllä tikuttavat aina reilusti alle ihanneaikojen. Aika hassu juttu se. Mutta kiva siis huomata, että me oltais myös ehditty, huolimatta kaarroksista ja pysäytyksestä puomilla :D Ja siis vasta toiset kisat mammaloman jälkeen, kyllä Jippo on sitten ihana ja taitava kisakaveri <3

Yhteenvetona, kaarrokset ihan hiton paljon pienemmäksi, mutta niihin en nyt kiinnittänyt huomiota, kunhan tehtiin yhteistä rataa. Eikä sinänsä edes ollenkaan huonoa, ekalta nolla, kahdelta keskimmäiseltä pieniä virheitä, ja vikalla kieltovitonen kepeiltä. Kepit on nyt tosiaan ehdottomasti se asia, joka vaatii treeniä ja paljon. Jipon taidot ei tässä asiassa ole sillä tasolla vielä kuin pitäisi. Jos kahdella radalla neljästä tulee keppivirhe, ja viimeksi molemmilla, niin kyllähän se omaa tarinaansa kertoo. Eihän se mitään, treenaamalla siitä selviää. Osaksi johtuu Jipon malttamattomuudesta tehdä loppuun, osaksi ihan vaan kokemattomuutta. Tähän paneudutaan nyt syksy/talvi täysillä. Puomin kontaktin malttaa ottaa, kun hidastan jos olen edellä. Takana ollessa en tiedä kuin käy, luulisin että hyppää. Treeneissä ei hypi. Keinu hyvä, sekä A. Ohjaajan liikkuvuus ihan hitosti paremmaksi taas, kyllä on ihan karmeeta kateltavaa, oon edessä, oon jäykkä, en juokse vaikka kuvittelen ja ihan hirveetä. No, onneksi siitäkin selviää treenillä. Pääsen tänään töistä klo 7, ja Rukalle lähden huristamaan n. klo 10, jos maltan taas nukkua yhtään :D Ihan parasta, roadtrip tiedossa!!

Kommentit