Porvoon iltakisat
Eilen oltiin Porvoossa iltakisoissa. Tarjolla kaksi rataa, agi sekä hyppäri ja tuomarina kovaa vauhtia suosikiksi muodostuva Janne Karstunen. Sujuvat, jouhevat, kumminkin oikeaa ohjaustakin vaativat radat, niin mun mieleen! Kävin kisojen jälkeen sanomassakin sen hänelle :D Oli vähän epävarma että oliko sittenkin liian vaikeat, mutta muutaman muun ihmisen kanssa siinä tuumailtiin että ei ollut, kivoja ratoja molemmat. Ihana tuomari, kun noinpäin aattelee. Ollut viime aikoina somessa aika paljon keskustelua niistä ylivaikeista, turhaa vääntöä sisältävistä ja välillä jopa vaarallisista radoista koirille. Onneksi tällä seudulla kisoja on niin paljon, että voi äänestää jaloillaan ja jättää osallistumatta niihin kisoihin joissa tuomari ei miellytä. Tai lähinnä heidän rataprofiilit. Suurimmalla osalla kyllä mukavia ratoja onkin.
Mielessä oli, että edelleen kokeillaan kaikkea, mitä siellä radalla pystyykään tekemään ja mitä Jippo jo kestää. Nyt on sen aika, kun ei ole mitään tulostavoitteita, niin voi hakea niitä äärirajoja mihin venytään, ja mitä vielä vahvistetaan. Ihan mahtavaa, kun Melissakin oli mukana ja "jäkätti" mulle pakkovalssin kokeilusta eka radan loppuun, kun sanoin ettei se oo meidän vahvuus, niin just siksi sitä piti kokeilla. Ja toimi loistavasti! Kiitti Melissa!
Eka radalla se hitto taas varastaa, tätä on treenattu vaikkei siltä näytä, ja jos sen tekee niin aina eka radalla. Mitä ihmettä varten mä en varmista katseella että jää sinne? Argh. No, toka radalla olikin sitten natsimeininki tässä. Ei vaan pysty olemaan, ja lähtee hiipimään perään. Tietää tekevänsä väärin, sen takia se tolleen hiippaileekin. Pidetäänpä tänään illalla mielessä.
A:n juoksee niin kuin kuuluukin, siitä nyt ei Karstusen selän takaa näy, mutta teen rytmityksen putkeen, pikkasen ohjaan yli eikä linja ole niin suora kuin voisi, mutta vauhti ei hidastu ja hyvin ampuu putkeen.
Puomilla pomppaa, koska automaattisesti tuossa hidastan vaikkei pitäis. Se tekee superhyvät kontaktit jos vaan juoksen ohi, tai irtoan sinne minne olisin menossa, enkä jää viereen kyttäämään. Keinulla en tiedä mitä tapahtuu, ei ole niin nopea kuin meidän seuran keinu, eikä ala laskeutumaan äkkiä joten tulee pois, lipeääkö askel vai mitä? No mutta, siitä tulee tämän radan ainoa (!) virhe, joten juhuu, eka tulos kolmosissa! :D
Muurilta lähtevää suoraa ja sen jälkeistä elämää mietin, päätin että lähetän vaan ja lähden juoksemaan täysiä ehtiäkseni okserille. Melissa käski että lähetä sitten kunnolla, ettei tuu perään. Luotin kyllä että irtoaa, mun juoksemiseen ja ehtimiseen en sitten niinkään :D Sairaan hyvin napsii kaikki esteet matkalla, mukaan lukien renkaan. Siihen ei ihan kaikki osuneet. Huolimatta mun kirmaamisesta, ihan inasen oon kyllä myöhässä, mutta Jippo kilttinä kääntyy ja lähtee tuohon kauempanakin tehtyyn ohjaukseen hyvin mukaan. Lopun kiemurat onnistuu hienosti, pikkusen sujuvammin omaan silmään olis voinut mennä, mutta hyvin Jippo osaa :) Iloisena maalissa, että meidän eka tulos! En ollut varma, missä kohtaa tuli keinulta pois, että saatiinko vitonen vai hylly. Heh, hieno homma!
agirata
Toka radalle taas testiä, putkijarru, leijeröinti ja valssi putkeen. Ihan mieletön tunne kun onnistui!! Hieno Jippo!! <3 Saan sen tulemaan putken jälkeisen hypyn taa, peitän rumasti kepit ja pidän liian kauan rintamaa väärää hyppyä kohden, lähtee sitä hakemaan, mutta kääntyy vielä takas. Tätä mietin että meenkö niistämään kepeille, mutta kun en sitä oikein osaa (krhm) niin jätin tekemättä. Myönnän että vaikeammat keppikulmat on treenaamatta ihan kokonaan, nää ehdottomasti treenilistalle! Mutta minkä se kestää, on se, että jätän pujottelemaan ja rohkeesti lähden etenemään, jotta ehdin jatkon ohjaamaan. Kuvakulmasta sitä ei näy, mutta nuo kaksi hyppyä olivat eri linjassa, eli kummassakaan sivussa juokseminen ei oikeen luonnistunut. Putkeen taas rytmitys, tää me hei jo osataan! Ja sitten taas juostaan, okserilla inasen myöhässä, kiltti koira taas korjaa muurille. Loistavasti hakee putkeen samalla vauhdilla, ei paljoa käännöksessä hidastele :D Tulee sitten kyllä ihan läpi mun putken suulta hakemisesta, tätä pitää vahvistaa....Olis pitänyt varmaan myös suhista tuohon. Menee sinne samaa rataa, mitä jo kerran tehtiin. Olis pitänyt tulla tuohon hypylle minkä edessä olen, ja siitä meinasin tehdä päällejuoksun seuraavalle hypylle, jonka yli se kyllä tuleekin luo palatessaan. Loppuhypyt oikeassa järjestyksessä. Ja mikä tärkeintä, koira taas voittajana maalissa!
hyppäri
Pikkuhiljaa alkaa ne meidän rajat ja osaamiset löytymään, vielä on paljon kokeiltavaa ja testattavaa, mutta kisoja vaan alle missä saa sitä ehdottomasti kaivattua koko radan treeniä. Saadaan sitten niitä rajoja venytettyä vielä kauemmas kun taito ja kokemus lisääntyy. Kuten oon jo monta kertaa sanonutkin, niin se on mulle ollut vaikeinta, tietää missä kohtaa se Jippo on, kun mä teen näin ja olen täällä ja irtoaako se tonne, ja voiko sitä ohjata kaukaa. Vastaus vikaan on ainakin että voi :D En vaan voi enempää ihastella tuota koiraa, kyllä se Virpi Koski oli niin oikeassa kun sanoi, että sä saat siitä mahtavan kisakaverin! <3
Kiitos Melissalle seurasta ja neuvoista, ilman kommelluksiahan me toki ei tuonne Porvooseenkaan päästy, mutta onneksi ehdittiin...:D
Mielessä oli, että edelleen kokeillaan kaikkea, mitä siellä radalla pystyykään tekemään ja mitä Jippo jo kestää. Nyt on sen aika, kun ei ole mitään tulostavoitteita, niin voi hakea niitä äärirajoja mihin venytään, ja mitä vielä vahvistetaan. Ihan mahtavaa, kun Melissakin oli mukana ja "jäkätti" mulle pakkovalssin kokeilusta eka radan loppuun, kun sanoin ettei se oo meidän vahvuus, niin just siksi sitä piti kokeilla. Ja toimi loistavasti! Kiitti Melissa!
Eka radalla se hitto taas varastaa, tätä on treenattu vaikkei siltä näytä, ja jos sen tekee niin aina eka radalla. Mitä ihmettä varten mä en varmista katseella että jää sinne? Argh. No, toka radalla olikin sitten natsimeininki tässä. Ei vaan pysty olemaan, ja lähtee hiipimään perään. Tietää tekevänsä väärin, sen takia se tolleen hiippaileekin. Pidetäänpä tänään illalla mielessä.
A:n juoksee niin kuin kuuluukin, siitä nyt ei Karstusen selän takaa näy, mutta teen rytmityksen putkeen, pikkasen ohjaan yli eikä linja ole niin suora kuin voisi, mutta vauhti ei hidastu ja hyvin ampuu putkeen.
Puomilla pomppaa, koska automaattisesti tuossa hidastan vaikkei pitäis. Se tekee superhyvät kontaktit jos vaan juoksen ohi, tai irtoan sinne minne olisin menossa, enkä jää viereen kyttäämään. Keinulla en tiedä mitä tapahtuu, ei ole niin nopea kuin meidän seuran keinu, eikä ala laskeutumaan äkkiä joten tulee pois, lipeääkö askel vai mitä? No mutta, siitä tulee tämän radan ainoa (!) virhe, joten juhuu, eka tulos kolmosissa! :D
Muurilta lähtevää suoraa ja sen jälkeistä elämää mietin, päätin että lähetän vaan ja lähden juoksemaan täysiä ehtiäkseni okserille. Melissa käski että lähetä sitten kunnolla, ettei tuu perään. Luotin kyllä että irtoaa, mun juoksemiseen ja ehtimiseen en sitten niinkään :D Sairaan hyvin napsii kaikki esteet matkalla, mukaan lukien renkaan. Siihen ei ihan kaikki osuneet. Huolimatta mun kirmaamisesta, ihan inasen oon kyllä myöhässä, mutta Jippo kilttinä kääntyy ja lähtee tuohon kauempanakin tehtyyn ohjaukseen hyvin mukaan. Lopun kiemurat onnistuu hienosti, pikkusen sujuvammin omaan silmään olis voinut mennä, mutta hyvin Jippo osaa :) Iloisena maalissa, että meidän eka tulos! En ollut varma, missä kohtaa tuli keinulta pois, että saatiinko vitonen vai hylly. Heh, hieno homma!
agirata
Toka radalle taas testiä, putkijarru, leijeröinti ja valssi putkeen. Ihan mieletön tunne kun onnistui!! Hieno Jippo!! <3 Saan sen tulemaan putken jälkeisen hypyn taa, peitän rumasti kepit ja pidän liian kauan rintamaa väärää hyppyä kohden, lähtee sitä hakemaan, mutta kääntyy vielä takas. Tätä mietin että meenkö niistämään kepeille, mutta kun en sitä oikein osaa (krhm) niin jätin tekemättä. Myönnän että vaikeammat keppikulmat on treenaamatta ihan kokonaan, nää ehdottomasti treenilistalle! Mutta minkä se kestää, on se, että jätän pujottelemaan ja rohkeesti lähden etenemään, jotta ehdin jatkon ohjaamaan. Kuvakulmasta sitä ei näy, mutta nuo kaksi hyppyä olivat eri linjassa, eli kummassakaan sivussa juokseminen ei oikeen luonnistunut. Putkeen taas rytmitys, tää me hei jo osataan! Ja sitten taas juostaan, okserilla inasen myöhässä, kiltti koira taas korjaa muurille. Loistavasti hakee putkeen samalla vauhdilla, ei paljoa käännöksessä hidastele :D Tulee sitten kyllä ihan läpi mun putken suulta hakemisesta, tätä pitää vahvistaa....Olis pitänyt varmaan myös suhista tuohon. Menee sinne samaa rataa, mitä jo kerran tehtiin. Olis pitänyt tulla tuohon hypylle minkä edessä olen, ja siitä meinasin tehdä päällejuoksun seuraavalle hypylle, jonka yli se kyllä tuleekin luo palatessaan. Loppuhypyt oikeassa järjestyksessä. Ja mikä tärkeintä, koira taas voittajana maalissa!
hyppäri
Pikkuhiljaa alkaa ne meidän rajat ja osaamiset löytymään, vielä on paljon kokeiltavaa ja testattavaa, mutta kisoja vaan alle missä saa sitä ehdottomasti kaivattua koko radan treeniä. Saadaan sitten niitä rajoja venytettyä vielä kauemmas kun taito ja kokemus lisääntyy. Kuten oon jo monta kertaa sanonutkin, niin se on mulle ollut vaikeinta, tietää missä kohtaa se Jippo on, kun mä teen näin ja olen täällä ja irtoaako se tonne, ja voiko sitä ohjata kaukaa. Vastaus vikaan on ainakin että voi :D En vaan voi enempää ihastella tuota koiraa, kyllä se Virpi Koski oli niin oikeassa kun sanoi, että sä saat siitä mahtavan kisakaverin! <3
Kiitos Melissalle seurasta ja neuvoista, ilman kommelluksiahan me toki ei tuonne Porvooseenkaan päästy, mutta onneksi ehdittiin...:D
Kommentit