Eka merkintä Jecun agilityn kisakirjaan!!!

Eilen oli meidän neljännet kisat, suunnattiin aamusta Riihimäelle. Ihana aurinkoinen ilmakin sattui, olipa kiva kisailma. Nyt kun katsoo ikkunasta, niin siellä sataa lunta (!) joten olipa hyvä säkä. Sanna tuli kanssa kisaamaan Hupsin ja Marko-kepon kera, joten videotkin saatiin radoista. Kiitos kuvaamisesta Markolle vielä! Tuomarina oli Johanna Wuthrich, joka yleensä tekee tosi kivoja ja sujuvia ratoja. Niin tälläkin kertaa. Vaikka ne näyttikin helpoilta, niin kummasti vaan niitä nollia ei tippunut missään säkäluokassa kovin monelle. Millään radalla. Toisaalta kun agiradoilla oli kaikki kontaktit molemmilla radoilla, niin siinä saattaapi olla yksi syy. Katsoin tuloksia niin eka radalla yhteensä 8 nollaa kaikissa säkäluokissa. Tokalla radalla enää 5! Hyppärillä sentään 13, että ehkä se tosiaan niistä kontaktivirheistä kertoo.

Pikkasen oli jännäkakka housuissa eka radalla, kävin nimittäin siinä ulkona harkkaesteillä tekemässä keppejä, ja neljännellä kerralla vasta teki ne oikein ;) Sillä kun on vähän semmonen luonne, että jos kerran antaa periksi niin aattelee että sitä pääsee helpommalla kun ei ihan loppuun asti pyydettyä asiaa tee. Nimittäin siinä Jaakon koulutuksessa sai tehdä kepit väärin, ja mulle jäikin semmoinen tunne että hitto kun viimeiseksi suoritukseksi jäi se vajaa kepittely. Oikeessa olin. Sama homma tuon vika radan renkaalla, tokalla radalla kun annan sen mennä sivusta korjaamatta, niin meinaa hyppärillä että "no ei se äskenkään tätä vaatinut loppuun asti." Sitten jo korjaankin sen. Tässäkin asiassa pitäisi muistaa että Jeccu on ihan eri koira kuin Cassu, se kestää korjaamisen, ja se pitääkin korjata.

Tuosta tulikin puhetta siellä koulutuksessa, että mun pitää muuttaa ajatukset kokonaan pois siitä "vanhasta". Mun rataantutustumisesta lähtien, ennen kun se on ollut sitä että mun pitää suunnitella oma sijoittuminen niin että olen mahdollisimman kaukana koirasta, ja esteissä melkeen pari edellä jottei Cassu mielellään kaukana työskentelevänä koirana ahdistu :D Toisaalta siinä oli se helppous että sen pystyi jättämään suorittamaan estettä, ja edetä jo itse vaikka minne. Ja se ne esteet kyllä suoritti.

 Jecun reagointinopeus on ihan älyttömän nopea, se ehtii kyllä vielä ennen estettäkin kääntymään jos ennakoin liikaa. Niinkuin toka radan kolmoshypystä tulee ohi, kun hätäilen ja ohjaan sitä kuin Cassua. Ja mä juntti vielä ennen radalle lähtöä ajattelin että tuo on se kohta, joka pitää ohjata hyvin ja muista että pysyt siinä lähellä, koska Jeccu kääntyy kiltisti ja nopeasti, eikä tee kumminkaan laajoja kaarroksia, niin siitä huolimatta mä sössin sen!!! Ai että mua ärsytti itteni! Semmonen oma huomio sieltä koulutuksesta, sille ei voi tehdä (eikä tartte, ainakaan vielä) vastakäännöksiä, tms. mitkä kääntäis sen paremmin, koska tosiaan yrittää kääntyä niin äkkiä että rima tippuu. Nuo ohjaukset treenilistalle!! Mutta ei se niitä ainakaan ykkösen radoilla tartte, kun tosiaan kääntyy todella hyvin pelkällä omalla liikkeellä ja seuraa rintamasuuntaa tosi tarkkaan. Kättä se ei seuraa juuri ollenkaan.

Keinu on yks semmonen asia mikä kanssa pitää muistaa, se tulee sen nopeasti ja liiankin, jos en jää viereen jarruttamaan, niin tulee melkeen nenälleen siinä. Sama oli Janakkalassa eka radalla. Ja senkin mietin ennen eka rataa, mutta siltikään en jäänyt siihen viereen. Kyllä mä oon paska! Toka radalla jo muistan. Tästä Marko sanoikin että sulla oli ajatukset jo siinä keinussa, ja ohjasit siksi sen kolmosen huonosti. Varmaan totta tuokin.

Mukavat radat oli kyllä tosiaan kirmailla, sekä koiralle että ohjaajalle. Kiitinkin Johannaa eka radan jälkeen että: Kiva rata, kiitti nollasta! :D Tässäpä se näkyville, ohjaajaa selkeästi jännittää kun kepeilläkin liikun vieressä kuin kakka housussa. Memmu sanoikin että no et kyllä liikkunut yhtään normaalisti siellä! :D No en, seuraavalla radalla olikin tavoitteena vaan semmonen rento suoritus.



Toka radalla mentiin sitten sillä rennolla asenteella, ei se kaukana olis nolla ollut tälläkään menolla! Sanoin tuosta juoksusuorasta putki-hyppy-putki-hyppy-putki-puomi että mun perse repee kun lähden siinä kiihdyttämään :D (siinäköhän muuten se salaisuus miksen ohjannut rengasta kunnolla, kun aattelin jo tätä revitystä?) Mutta ei revennyt, ja luotin Jeccuun että kyllä se ne esteet menee vaikka ite kuljen kauempana jotta ehdin sinne puomille. Ja että ei se niitä rimoja tiputa vaikka mennäänkin vauhdilla enkä jää varmistelemaan vaan lähden etenemään tuolta takaa ripeästi. Puomin kontakteista sen verran, että niistä se kyllä vapauttaa molemmilla radoilla ihan ite ittensä, mutta menee ne alas asti ja ottaa katsekontaktin ennenkuin jatkaa. Tällä radalla päätän luottaa keppien suoritukseen, enkä enää kipittele siinä vieressä, vaan teen valssin niille ja käskytän vaan, ja luotan että hakee ne niinkuin ne on sille opetettu. Ja ihan sairaaan makeet kepit!!!! Tää on yksittäinen asia näissä kisoissa mistä olin ihan sikaylpeä! Taitava Jeccu <3 Tiiättekö muuten sen tunteen, kun ite luulee että juoksee ihan hiton lujaa, ja sitten kun kattoo videolta, niin näyttää ettei etene yhtään? No, semmonen olo tuli kun ton videon katoin :D Huomatkaa muuten miten kauniisti tuomari kääntää selkänsä koiralle, kun tulee puomin kontaktia tarkistamaan, ettei paineista koiraa. Ihana <3



Sitten oli vielä hyppäri jäljellä, tuli muuten tosi pitkä kisapäivä, eka rata klo 11, toka 13, ja vika 15. Että aika pitkä aika kokemattoman koiran kisapäiväksi, mutta se ei kyllä näkynyt Jecussa mitenkään. Hyvin jaksoi kaikki kolme rataa,  ja tuntui että innostus vaan kasvoi rata radalta :D Meillä on ilmeisesti vaan sillä ekalla radalla mahollista tehdä nolla, sitten jo innostuu molemmat liikaa ;) Huomion arvoinen seikka, se ei enää laita sitä ylimääräistä pikkupomppua ennen hyppyjä, luottaa itteensä enemmän ja yhtään rimaa ei tipu, paitti se yks mikä on ihan mun vika. Ajattelin että tuossa jos en ehdi kunnon ohjausta tekemään, niin rima tippuu kun tulee tosi huono kulma ja silti teen siihen sen pirun persjätön enkä valssia!! Ai jestas että mä oon idiootti! Siis kaksi asiaa mitkä etukäteen vielä tiedän että noissa se virhe tulee jos tulee, niin meen silti ne virheet ihan itte aiheuttamaan. Nyt Tuija!! Rotia siihen touhuun! Tällä vika radalla vauhti ja taito ei enää keppien osalta kohdanneet toisiaan, ja aloittaa pujottelun väärästä välistä. Nyt en korjaa kun oikeesti kumminkin yritti. Katotaan kostautuuko ;) Treenilistalle!



Kauhean tyytyväinen olen muuten noihin kaikkiin ratoihin, siellä oli paljon hyviä asioita, niinkuin Kikka, toinen seurakaveri sanoi.  Ja kumminkin semmoista ehjää suoritusta, eikä räpellystä sinnetänne. Olen mä sentään vähän paremmin oppinut sitä jo ohjaamaan! Sen liikkuminen on kyllä ihanaa, se lähtee tilanteista nopeasti eteenpäin, tuostakin korjauksesta jatkuu liike vauhdilla eikä semmosella tyylillä että "mitäs mun tekemisiä korjaat, ei enää huvita"-jolkottelulla. Ensi viikonloppuna mennäänkin taas Janakkalaan, ei malttais odottaa!! :)

Kommentit