Normielämää
Aika vähän on treenailtu mitään kenenkään kanssa viime aikoina, mulla on joku laiskuus tai talvihorros. Ainoa mitä Jipolle olen opettanut on maahanmeno. Nopsaan se on sen hokannutkin, enää ei tartte mitään apuja. Mietin justiin että kunhan seuralle tulee taas aloluokan kurssi niin sinne mennään pipanan kanssa. Cassulle liikkeestä istumista lenkin yhteydessä, sekin sujuu jo aika hyvin. Cassun kanssa ei ole kisattukaan aksassa joulukuun jälkeen, eikä kisata ennen helmikuuta.
Jecun kanssa ihan yleistä hallintaa, olen huomannut että sillä alkaa olla tuota "omaa tahtoa" enemmän. Tullut siihen kiinnitettyä liian vähän huomiota kun se on aina ollut niin helppo koira ja se kuka eniten vierellä pysyttelee, metsässä syksyllä Jeccu vielä oli se joka koko ajan tiesi missä mä olen eikä lähtenyt haahuilemaan niinkuin nuo kaksi huithapelia :) Esimerkkinä kun oltiin yksi päivä jäällä, oli aika paljon pakkasta eli -24. Aikamme kun oltiin siellä oltu, Jeccu päätti että nyt tassuja palelee ja on oltu tarpeeksi kauan niin lähti jolkottamaan autolle ja painoi vaan menemään ihan korvattomana. Ei kattonut päinkään vaikka kuinka huuteli, tasaista ravia vaan puski eteenpäin. Kerran tais pysähtyä ja katsoa kohti, otin yhden askeleen siihenpäin niin jatkoi taas matkaa. Ei siinä onneksi mitään tienylitystä tai muuta ole onneksi kun parkki on ihan rannassa mutta olipa karmea huomata että se ei oikeasti kuuntele yhtään :O Eikä kyllä uskonut Kimiäkään. Taisi olla sama kerta kun siellä joku pilkkijä veti pulkkaa niin se piti käydä tutkimassa. Kimi meni juttelemaan sen miehen kanssa hyvistä pilkkipaikoista niin siinä vaiheessa Cassukin oli mukana, se kroppa pitkänä ja matalana uskalsi pulkkaa haistaa (luonnetestissähän tulee se kelkka mikä varmaan tuon jännityksen aiheutti), Jeccu rouheana miehenä otti ja merkkas sen pulkan..eikä hävettänyt juur ollenkaan. Se merkkaa nyt ihan joka ikisen asian mikä ei ole oman hajuinen, Elviiran pallon, sen pulkan, Kimin kairan ja mitähän vielä...On siitä tullu melkoinen äijä. Ainahan se on ollut semmoinen "ylpeä itsestään", näyttelyssäkin jos tuomari sen hampaat haluaa katsoa niin kumarruttava on, hänhän ei päätään nosta eikä tosiaan myötäile yhtään, jos yrittää päätä nostaa niin nousee koko koira. Muutenkin se on jotenkin puhjennut kukkaan, kantaa kotonakin mulle lelua revittäväksi ja vaatii tekemistä mitä ei aiemmin tehnyt ollenkaan. En tiedä onko siihen vaikuttanut Jipon tulo vai ylipäätään se että täytti kaksi ja tuli aikuiseksi. Taitaa olla molemmat. Ensimmäiset valtataistelutkin on nähty Cassun ja Jecun välillä, ei sen pahempaa onneksi mutta ennen ei välittänyt vaikka Cassu kävi alistamassa, oli vaan silleen että siinähän hääräät mutta nyt on antanut lähdöt melkoisen katu-uskottavan murinan säestyksellä. Cassu tuli luo sen näköisenä että auta, toi on kauhee! Sehän sen taistelun tulee häviämään ihan varmasti kun sen aika joskus tosissaan tulee. Mulla on tiedossa yksi mh-kuvaus missä saattaa olla meille paikka, olis kyllä kiva mennä oman rodun kanssa mutta en tiedä onko tänä vuonna tulossa. Ehkä jossain vaiheessa siitä tulee tieto. Mutta erittäin mielenkiintoista nähdä mitä siellä käy, joka tapauksessa tänä vuonna siihen mennään.
Jippo on päässyt tutustumaan uusiin koirakavereihin, 11-viikkoiseen westie Venlaan ja myöhemmin myös Venlan "isosiskoon" Elviiraan. Sillä lenkillä pojatkin oli mukana. Pitkästä aikaa tavattiin myös schapepoitsu Väinö joka on kuukauden Jippoa nuorempi mutta samankokoinen kun uros on tietty. Elviira on melko huippu tyyppi, se vaan istui jäällä ja kolme paimenta yrittää saada sitä liikkumaan keinolla millä hyvänsä niin E vaan istuu ja kääntää niille selkänsä, "Ei niitä ole olemassakaan jos niitä ei näe." :D
Elviirahan on sitä mieltä että hän jahtaa eikä toisinpäin, terrieri kun on. Kyllähän se Elviirakin schapen makuun pääsi...
Väinön ja Jipon elokuva:
Tällä viikolla käytiin Tanjalla missä on kaksi schipperkeä, Taru ja Nappi sekä kiinanharjakoira Penni. Pääsi jopa tutustumaan lampaisiin ja kanoihin Tanjalla! Lampaat kun näki niin ihan ensin ne vähän jännitti, mutta sitten löyti itsestään rohkeutta mennä jopa komentamaan niitä. Olis peräänkin lähtenyt mutta pidettiin sitä hihnassa ettei käy mitään puolin eikä toisin. Tekis kauheasti mieli ottaa sekin Kuttukuuhun kesäkuussa, yksinään vaan kolmen koiran kanssa on ne käytännön asiatkin niin hankalia tommosessa reissussa etten taida jaksaa.
Kanat ei juurikaan olleet kiinnostavia, vähän siihen malliin että jaa tollasia. Vaikka se yksi kaakattikin kuin mikäkin :D Tanjan koirista Jippo sai parhaan leikkikaverin nuorimmaisesta Tarusta, ne jaksoi painattaa lenkillä hulluna. Niin paljon Tanjakin siihen ihastui että lupasi hoitopaikankin aina jos tarvii. Penni kun on sen verran arka ettei ihan kaikkien kanssa pärjää, Jippo tosi kivasti antoi olla rauhassa eikä ole yhtään päällekäyvä vaan tutustuu nätisti kun huomaa että toinen ei oikein välitä. Kotona se ei kyllä kunnioita Jeccua yhtään, pahaa tekee kun se tapporavistelee Jeccua korvistakin ja karvaa roikkuu aina tupoittain suusta. Saas nähdä onko siinä yhtään karvaa keväällä jäljellä...Cassua kyllä kunnioittaa sen verran ettei sen karvoissa roiku ;) Olen käyttänyt sitä yksin noissa uusissa paikoissa että oppii itse selviytymään eikä ole pojat tukena. Aiemmin satamassa ja pikku-Veskulla sorsia katsomassa, torillakin käytiin ja tosiaan siellä epiksissäkin hengaili että eiköhän sillä ole kuukauden sisään aika hyvin noita opittavia tilanteita ja asioita ollut. Jos saan ketyn jompiinkumpiin aksakisoihin helmikuussa niin sinne otan mukaan sitten myös.
Treenamisen puuttuessa ollaan sitten käyty tosiaan sitäkin enemmän lenkillä jäällä kun äpylit saa hillua siellä ihan valtoimenaan ja siellä on nyt ollut jo monta viikkoa niin paksu jää että uskaltaa mennä. Eilen Kimi innostui pitkästä aikaa pilkille, mä lähdin mukaan viemään hänet sinne ja käytiin samalla aamulenkillä. Hyvä huomata että kaikki lähti mun mukaan eikä jäänyt Kimin viereen ;) Pikkasen Cassua raastoi valinnan vaikeus, Jippo ja Jeccu nyt ei välittänyt mitään kun juoksivat vaan. Cassu sai aika hyvää lenkkiä kun oltiin jo aika pitkällä niin kysyin että missä iskä? Niin syöksyi sen luokse ja sitten kutsuin takaisin, tätä pariin otteeseen niin hyvät juoksut tuli :D Sillä kun tuo luoksetulokin toimii oli tilanne mikä hyvänsä. Onneksi. Sitä kyllä teen lenkillä joka kerta että otan namia mukaan ja palkkaan kun tulevat kutsusta, vapautan ne heti siitä sitten. Kyllä se aina silloin toimii muillakin kun ei ole suurempaa häiriötä. Pitäis saada se toimimaan vaan ihan joka tilanteessa kaikilla. Kun oltiin aikamme tarvottu niin lähdettiin takaisinpäin, siinä vaiheessa Kimi oli jo saanut kalaa. Nauratti kun Jippo heti iski särkeen kiinni ja lähti viemään ylpeänä "saalistaan" pää korkealla pois. Juoksi karkuun vielä ettei vaan kukaan kalaa vie. Poikien piti ensin tassuilla tappaa otukset varmuuden vuoksi :) Kaikki niistä sitä kalaa söi, pitäisköhän ne madottaa?
Semmoista siis vaan puuhailtu, normielämää!
Jecun kanssa ihan yleistä hallintaa, olen huomannut että sillä alkaa olla tuota "omaa tahtoa" enemmän. Tullut siihen kiinnitettyä liian vähän huomiota kun se on aina ollut niin helppo koira ja se kuka eniten vierellä pysyttelee, metsässä syksyllä Jeccu vielä oli se joka koko ajan tiesi missä mä olen eikä lähtenyt haahuilemaan niinkuin nuo kaksi huithapelia :) Esimerkkinä kun oltiin yksi päivä jäällä, oli aika paljon pakkasta eli -24. Aikamme kun oltiin siellä oltu, Jeccu päätti että nyt tassuja palelee ja on oltu tarpeeksi kauan niin lähti jolkottamaan autolle ja painoi vaan menemään ihan korvattomana. Ei kattonut päinkään vaikka kuinka huuteli, tasaista ravia vaan puski eteenpäin. Kerran tais pysähtyä ja katsoa kohti, otin yhden askeleen siihenpäin niin jatkoi taas matkaa. Ei siinä onneksi mitään tienylitystä tai muuta ole onneksi kun parkki on ihan rannassa mutta olipa karmea huomata että se ei oikeasti kuuntele yhtään :O Eikä kyllä uskonut Kimiäkään. Taisi olla sama kerta kun siellä joku pilkkijä veti pulkkaa niin se piti käydä tutkimassa. Kimi meni juttelemaan sen miehen kanssa hyvistä pilkkipaikoista niin siinä vaiheessa Cassukin oli mukana, se kroppa pitkänä ja matalana uskalsi pulkkaa haistaa (luonnetestissähän tulee se kelkka mikä varmaan tuon jännityksen aiheutti), Jeccu rouheana miehenä otti ja merkkas sen pulkan..eikä hävettänyt juur ollenkaan. Se merkkaa nyt ihan joka ikisen asian mikä ei ole oman hajuinen, Elviiran pallon, sen pulkan, Kimin kairan ja mitähän vielä...On siitä tullu melkoinen äijä. Ainahan se on ollut semmoinen "ylpeä itsestään", näyttelyssäkin jos tuomari sen hampaat haluaa katsoa niin kumarruttava on, hänhän ei päätään nosta eikä tosiaan myötäile yhtään, jos yrittää päätä nostaa niin nousee koko koira. Muutenkin se on jotenkin puhjennut kukkaan, kantaa kotonakin mulle lelua revittäväksi ja vaatii tekemistä mitä ei aiemmin tehnyt ollenkaan. En tiedä onko siihen vaikuttanut Jipon tulo vai ylipäätään se että täytti kaksi ja tuli aikuiseksi. Taitaa olla molemmat. Ensimmäiset valtataistelutkin on nähty Cassun ja Jecun välillä, ei sen pahempaa onneksi mutta ennen ei välittänyt vaikka Cassu kävi alistamassa, oli vaan silleen että siinähän hääräät mutta nyt on antanut lähdöt melkoisen katu-uskottavan murinan säestyksellä. Cassu tuli luo sen näköisenä että auta, toi on kauhee! Sehän sen taistelun tulee häviämään ihan varmasti kun sen aika joskus tosissaan tulee. Mulla on tiedossa yksi mh-kuvaus missä saattaa olla meille paikka, olis kyllä kiva mennä oman rodun kanssa mutta en tiedä onko tänä vuonna tulossa. Ehkä jossain vaiheessa siitä tulee tieto. Mutta erittäin mielenkiintoista nähdä mitä siellä käy, joka tapauksessa tänä vuonna siihen mennään.
 |
| Meiän Äijä |
Elviirahan on sitä mieltä että hän jahtaa eikä toisinpäin, terrieri kun on. Kyllähän se Elviirakin schapen makuun pääsi...
Väinön ja Jipon elokuva:
Tällä viikolla käytiin Tanjalla missä on kaksi schipperkeä, Taru ja Nappi sekä kiinanharjakoira Penni. Pääsi jopa tutustumaan lampaisiin ja kanoihin Tanjalla! Lampaat kun näki niin ihan ensin ne vähän jännitti, mutta sitten löyti itsestään rohkeutta mennä jopa komentamaan niitä. Olis peräänkin lähtenyt mutta pidettiin sitä hihnassa ettei käy mitään puolin eikä toisin. Tekis kauheasti mieli ottaa sekin Kuttukuuhun kesäkuussa, yksinään vaan kolmen koiran kanssa on ne käytännön asiatkin niin hankalia tommosessa reissussa etten taida jaksaa.
Kanat ei juurikaan olleet kiinnostavia, vähän siihen malliin että jaa tollasia. Vaikka se yksi kaakattikin kuin mikäkin :D Tanjan koirista Jippo sai parhaan leikkikaverin nuorimmaisesta Tarusta, ne jaksoi painattaa lenkillä hulluna. Niin paljon Tanjakin siihen ihastui että lupasi hoitopaikankin aina jos tarvii. Penni kun on sen verran arka ettei ihan kaikkien kanssa pärjää, Jippo tosi kivasti antoi olla rauhassa eikä ole yhtään päällekäyvä vaan tutustuu nätisti kun huomaa että toinen ei oikein välitä. Kotona se ei kyllä kunnioita Jeccua yhtään, pahaa tekee kun se tapporavistelee Jeccua korvistakin ja karvaa roikkuu aina tupoittain suusta. Saas nähdä onko siinä yhtään karvaa keväällä jäljellä...Cassua kyllä kunnioittaa sen verran ettei sen karvoissa roiku ;) Olen käyttänyt sitä yksin noissa uusissa paikoissa että oppii itse selviytymään eikä ole pojat tukena. Aiemmin satamassa ja pikku-Veskulla sorsia katsomassa, torillakin käytiin ja tosiaan siellä epiksissäkin hengaili että eiköhän sillä ole kuukauden sisään aika hyvin noita opittavia tilanteita ja asioita ollut. Jos saan ketyn jompiinkumpiin aksakisoihin helmikuussa niin sinne otan mukaan sitten myös.
Treenamisen puuttuessa ollaan sitten käyty tosiaan sitäkin enemmän lenkillä jäällä kun äpylit saa hillua siellä ihan valtoimenaan ja siellä on nyt ollut jo monta viikkoa niin paksu jää että uskaltaa mennä. Eilen Kimi innostui pitkästä aikaa pilkille, mä lähdin mukaan viemään hänet sinne ja käytiin samalla aamulenkillä. Hyvä huomata että kaikki lähti mun mukaan eikä jäänyt Kimin viereen ;) Pikkasen Cassua raastoi valinnan vaikeus, Jippo ja Jeccu nyt ei välittänyt mitään kun juoksivat vaan. Cassu sai aika hyvää lenkkiä kun oltiin jo aika pitkällä niin kysyin että missä iskä? Niin syöksyi sen luokse ja sitten kutsuin takaisin, tätä pariin otteeseen niin hyvät juoksut tuli :D Sillä kun tuo luoksetulokin toimii oli tilanne mikä hyvänsä. Onneksi. Sitä kyllä teen lenkillä joka kerta että otan namia mukaan ja palkkaan kun tulevat kutsusta, vapautan ne heti siitä sitten. Kyllä se aina silloin toimii muillakin kun ei ole suurempaa häiriötä. Pitäis saada se toimimaan vaan ihan joka tilanteessa kaikilla. Kun oltiin aikamme tarvottu niin lähdettiin takaisinpäin, siinä vaiheessa Kimi oli jo saanut kalaa. Nauratti kun Jippo heti iski särkeen kiinni ja lähti viemään ylpeänä "saalistaan" pää korkealla pois. Juoksi karkuun vielä ettei vaan kukaan kalaa vie. Poikien piti ensin tassuilla tappaa otukset varmuuden vuoksi :) Kaikki niistä sitä kalaa söi, pitäisköhän ne madottaa?
Eikä tietenkään ollut hyvää kameraa mukana, olis ollut aika loisto-otosmahdollisuuksia, puhelimella nuo räpsin. Olis ollu niin hauskoja kuvia kun Jippo paineli kala suussa karkuun :) Ja pojat leikki noilla fisuilla, hitto. Täytyy ottaa seuraavan kerran kun Kimi lähtee pilkille ja toivoa että se saa silloinkin kalaa ;)Semmoista siis vaan puuhailtu, normielämää!
Kommentit