Katsaus menneeseen ja kurkistus tulevaan
Eli mitenkäs se vuosi 2012 sitten menikään... iloja ja surujahan siihen mahtui, niinkuin yleensäkin. Tavoitteet täyttyi ja ylittyikin jossain suhteessa ja jossain sitten taas ei. Mennään vaikka lajeittain tämä homma.
Cassun toko: saavutuksina TK2, rotumestaruus ja VAU:n vuoden tokokoira 3. sija, samoilla pisteillä kuin toisella mutta ylemmän luokan koira voittaa. Tavoitteena oli siis TK2, rotumestaruus oli sitten kiva lisä :)
Käytiin 7 koetta, helmikuussa ekassa kaks liikettä nollattuna, pisteitä 133,5. Kaket ei olleet vielä valmiit kuitenkaan ja noudossa Cassu sai ihme nuuhkimiskohtauksen. Seuraava koe toukokuussa pistein 183, sijoituksella 2. Heinäkuussa kaksi koetta: molemmissa nollattiin yksi liike. Ekassa hyppy, kiersi takaisin tullessa. Pisteitä 159. Tokassa liikkeestä seis, kuulokoje ei ollut päällä vaan meni maahan. Pisteitä 154,50. Elokuussa Pälkäneellä rankkasateessa nollatulos 72 pisteellä, ei ollut niin ruma koe kuin pisteet antaa ymmärtää, Cassu oli koko ajan tekemässä töitä mutta raukka ei vaan kyennyt yksinkertaisesti istumaan siihen viiden sentin vesikerrokseen eikä siis näinollen tullut mihinkään pa:han. Seuraavat kokeet syyskuussa, ekana fiilikseltään meidän paras koe tähän mennessä ja pisteitä 188, sijoitus 1. Pörsti jopa hymyili meille ;) Syyskuussa edelleen, rotumestiksissä katkolla koulutustunnus, ja mun jännityksestä huolimatta saatiin 173,5 eli vuoden tavoite saavutettu! Sijoitus tässäkin kokeessa 1.
Eli meidän kakkoslaji taitaakin olla meidän ykköslaji-ainakin tulosten perusteella. Liike missä edistyttiin loppuvuodesta huimasti on seuraaminen! Se oli meidän murheenkryyni mutta alan olla aika tyytyväinen siihen, treenin määrä on vaan aika vähäinen tässä tokossa noin yleensäkin ottaen...Jossain vaiheessahan mulla oli suunnitelma että Cassusta tulee tokokoira ja Jecusta agilitykoira muttei se ihan niin mennykään...Alkoi tuo agilitykin sujumaan paremmin Cassun kanssa sitten kuitenkin.
Cassun agility: Kolmosissa alkoi nollien metsästys sm-kisoja varten heti tammikuussa, ehdittiin saamaan yksi kunnes helmikuun lopulla kaaduin ja mursin ranteeni. Aika kaukainen tavoite ne viime vuoden sm-kisat olisi ollutkin kun vaan puoli kautta jäljellä nollia metsästää ja kuitenkin niin vihreitä agilityn saralla ollaan. Siinä meni sitten koko alkukevät sitä rannetta parannellessa.
Kun päästiin taas kisaamaan, niin saatiin kyllä nollia mutta kaikki yliajalla, karmeita kaarroksia kun en osannut ohjata...ja muutenkin tuo yhteistyö oli vähän hakusessa tauon jäljiltä. Sm-kisoissa käytiin joukkueessa, sieltä hylly myös. Vauhtia oli kyllä siinä vaiheessa jo kivasti. Pidettiin taas taukoa ja treenailtiin vaan. Ei ollut kauhean kuuma kesä niin käytiin parit kisat heinäkuussakin, niistä ei tulosta mutta yhteistyö alkoi näyttämään jo paremmalta.
Elokuussa alkoi sitten uusi sm-nollien keräysyritys hyppärinollalla. Käytiin Roviksessakin mestikset katsomassa hyllyjen kera, sieltä saatiin yllärinä erikoispalkinto "Vieraspalakisen rykkäys", yleisöäänestyksen perusteella jaettu. Lämmitti kummasti sydäntä kaikkien epäonnistumisten jälkeen! Piirinmestaruuskisoista syyskuussa taas pari nollaa lisää, ei tuplaa kun oli yksi rata välissä. Pm-kisojen jälkeen yli kuukauden tauko, päästiin hallikaudelle eli Cassulle paremmin sopivalle alustalle. Kisaamistahti meillä ei yleensäkään ole mikään hurja, lokakuussa ja marraskuussa vain yhdet kisat. Joulukuussa peräti kolmet, ollaan tällä hetkellä tilanteessa että on 5 nollaa, hyppärit käytetty ja tupla puuttuu. Aika hyvässä tilanteessa ollaan siis kuitenkin.
Loppuvuodesta on alkanut tuntua että Cassun vauhti ja motivaatio on kohdillaan, ja mä hetkittäin osaan ohjatakin joten agilitykin tuntuu jopa vallan mahtavalta :) Tähän astisen uran paras rata tehtiin joulukuun puolivälissä Ojangossa, oli kyllä hylly mutta se oli just semmoinen missä koira on just siinä missä sä kuvitteletkin sen olevan, ohjaat rohkeasti ja etenet vaan miettimättä mitään ja kaikki loksahtaa kohdalleen. Paitsi se yksi takaakierto, sitäkään en jäänyt yhtään ihmettelemään, sen vaan jotenkin näki muttei välittänyt ja jatkettiin vaan. Aivan upea fiilis sen radan jälkeen, harmittaa ettei sitä ole videolla! Maalissakin juhlin niinkuin olis ollut nolla, Cassu oli ihan paras! <3 Tämä rata meni sinne mielihyväpankkiin ykkössijalle. Joten joo, eiköhän tässäkin olla tavoitteet saavutettu. Eihän ne onnistumiset olis niin makeita jos ei epäonnistumisiakin matkan varrella olisi, eikö niin?
Jeccu: Jecun kohdalla sitten elettiin ne meidän perheen suurimmat tunteet suuntaan ja toiseen. Maaliskuussa Marika otti puheeksi että haluaisi käyttää Jeccua isäksi Ikwilin pentueelle, johon suostuttiin ilomielin, Ikwil on yksi mun suosikkischapeja luonteensa puolesta ja vappuna tapahtunut astutus oli onnistunut. Huhtikuussa päästiin mielettömän hyvään agilityryhmään KKI jossa vetäjänä Helena Tiainen. Tarkoitus oli aloittaa agilityssä kisaaminen elokuussa mestiksissä, Jecun kotikonnuilla Rovaniemellä. Toukokuun luustokuvauksissa löytyikin yllättäen kyynärästä irtopala, se leikattiin kesäkuun alussa Esa Eskelisen toimesta ja sitten kuntouduttiin muutama kuukausi. Aivan käsittämättömän äkkiä se siitä tähystyksestä parani, en olisi ikinä uskonut. Lääkärin saatesanat oli että kaikkea saa tehdä mikä ei aiheuta kipua, hysteerisesti olen kytännyt liikkumista mutta mitään erikoista en ole huomannut, syksyllä käytiin fysioterapia/hierojalla ja hän sanoi että tuolla tavalla liikkuvan koiran kanssa voi kyllä tehdä mitä vaan.
Ehdittiin kyllä jotain harrastusten saralla tehdäkin huolimatta tuosta dramaattisesta käänteestä.
Jecun näyttelyt aloitettiin tammikuussa Lahdesta, tuomarina tiukkana tunnettu Soile Bister ja tuloksena heti serti ja VSP! Huhtikuussa käytiin seuraavat kaksi näyttelyä, Putkonen ei arvostanut meidän komistusta yhtään ja ensimmäinen H:kin nähtiin. Lahti KV:stä taas pelkkä ERI kun tuota massaa (ihme!) pitäisi saada lisää...Kesäkuun alussa mentiin sitten Lohjalle Maija Sylgrenin arvosteltavaksi, pentuna ainakin kovasti Jecusta tykkäsi-ja tykkäsi vieläkin, tuloksena serti ja ROP! Siinä kohtaa sitten tulikin se leikkaus ja tassusta ajeltiin karvat joten jäätiin odottelemaan niitten kasvua, jäi messarikin sen takia sitten käymättä. Muihin näyttelyihin ei oltaisi kyllä mentykään, en mä jaksa niissä ravata "turhanpäiten" kun ei ne ilmaisia ole, eikä ennen kahden vuoden ikää olis ollut mitään järkeä niissä käydä. Kun se viimeinen serti pitää saada vasta kun on täyttänyt sen kaksi, marraskuun lopussahan se tuli täyteen. Massaa on ainakin tullut loppuvuodesta lisää aika hyvin! Katsotaan onko sitä tarpeeksi tuomareitten mielestä ;)
Jecun tokot: Pari tokokurssia käytiin, viimeisessä kurssin vetäjät oli sitä mieltä että ehdottomasti pitää jatkaa tätä poitsun kanssa! Jeccu on niin liikkis kun se ottaa tokon hirmu vakavasti, tosissaan oikein keskittyy tekemiseen ja yrittää kovin ymmärtää. Loistavaahan tässä on se että kun se jonkun asian oppii niin ei tosiaan sooloile, putkiaivona tekee tasan sen mitä on opetettu eikä yhtään enempää eikä vähempää. Keskittymiskyky sillä on kyllä huippu, ei lähde itekseen kyllä haahuilemaan vaan tekee ja tekee ja tekee, jopa niin että ei osaa lopettaa vaikka sanoo että vapaa! Kurssilla treenattiin kontaktia niin yks tillittää ja tillittää, lenkilläkin kun rupesin opettamaan vierellä kulkemista ettei vetäisi niin sitten tosiaan mentiin koko lenkki kontaktissa. Eihän se sitten voinut mennä edes pissalle kun käveli siinä vieressä vaan...saa nähdä minkänäköistä meidän näyttelyravi on tuon treenaamisen seurauksena :D Pitää sitäkin nyt vähän ennen seuraava näyttelyä treenata. Yhtään oikeasti valmista liikettä ei ole kuin luoksetulo, millä kokeeseen voisi mennä. Pakko kai se on johonkin kuosiin saada että voisi osallistua mestiksiin, Cassun kanssa kun ei tosiaan mestiksiin tänä vuonna mennä ;) Voi olla että jää tuokin haaveeksi, katsotaan nyt...
Jecun agility: Tähän lajiin Jeccu olis ihan omiaan, ei hirveästi tartte ajatella ja saa juosta!! Treenaaminen oli jo aika hyvällä mallilla keppejä myöten ennen leikkausta, tuosta videosta saa aika hyvän kuvan miksei mulle tullut mieleenkään että jotain vikaa voisi koirassa olla, eipä näytä paljoa vaivaavan jalka... http://youtu.be/IQCbBqTvFvk
Putkikivaa leikkauksen jälkeen, kyllähän sillä vauhtia piisaisi: http://youtu.be/lkXfF7DsPig
Tulevaisuudessa tsekkaillaan miten sen jalka tämän harrastuksen kestää, Jeccu itse ainakin on entistä enemmän innoissaan kun hallille pääsee eikä pois haluaisi lähteä. Varovasti ollaan aloiteltu uudelleen, toivotaan että ainakin harrastustasolla voidaan jatkaa. Salaisena haaveena osallistua möllikisoihin tämän vuoden puolella. On sen niin ihana tässä! Motivaatio ja halu tehdä Jeculla on ihan omasta takaa, niitä ei tartte kaivaa mistään. Kuvista näkee palavan innon ja ilon agilityyn :))
Jecun lapsoset: 2.7. Ikwil saattoi urheasti 8 lasta maailmaan. Uroksia 3 ja narttuja 5. Uskallan luvata että niiltä pennuilta moottori ei ihan heti lopu, jos vanhempiinsa tulevat! Melkoisia riiviöitä ainakin ovat kuulemma melkein jokainen... Eikä ne ihan kauhean rumiakaan ole mun silmään ainakaan ;) Tulevaisuus näyttää mitä pentusten varalle tämä maailma on varannut.
Meillehän ei missään nimessä pitänyt tulla kolmatta koiraa, eikä nyt varsinkaan narttua, vaan kuinkas sitten kävikään....yksi nartuista vei mun sydämeni kun hullut käytiin vielä katsomassa pentuja kun olivat 10-viikkoisia. Eihän ne vielä 4-viikkoisina niin ihquja ole (silloin käytiin siis edellisen kerran katsomassa), kun ovat lähinnä marsun näköisiä mönkijöitä. Anteeksi nyt vaan kaikki jotka tästä loukkaantuvat verisesti, mut niinhän se on. Tunteella elävänä ja päättävänä ihmisenä, kaksi viikkoa sitä mietittiin (ja Kimiä pehmitin) eikä Raidalle omaa ihmistä tullut niin meille se sitten haettiin. Enkä ole hetkeäkään sitä päätöstä katunut! Tästä päästäänkin sitten aasinsiltana...
Jippoon: Jippo siis muutti meille syyskuun lopussa, 12-viikkoisena. Jipon elämä on ollut omaan laumaan totuttelua, oman- sekä muunrotuisiin koiriin tutustumista, uusien asioiden, paikkojen ja yleisesti ottaen maailman menon opettelua. Ollaan käyty sen kanssa pentujen käytöskurssi ja kontaktien opetuksen olen aloittanut pesupallilla. Pikkasen ollaan tokoiltu ja temputeltu, näissä ei mitään järkevää suunnitelmaa, kunhan opetellaan tekemään yhdessä ja puretaan energiaa. Agilityä ollaan tehty kerta viikkoon hallilla, putkia ja muuta mukavaa. Melko lupaavan innostuneeltahan tuo näyttää :) Toivotaan että jää mediksi, aika minilikka on kyllä.
Sitten se kurkistus:
Tavoitteet lyhyesti vuodelle 2013
Cassu
- tokossa voi-liikkeet kuntoon, loppuvuodesta eka koe.
- agilityssä aika itsestään selvä päätavoite on sm-kisat.
Jeccu
- näyttelyistä viimeinen serti -> FI MVA
- tokossa aloluokan liikkeet kasaan, rotumestikset?, riippuu missä kuussa ovat
- agilityssä möllikisat
Jippo
- perusjuttujen opettelua, mihinkään ei ole kiire!
- toiveissa käydä Korkeavireellä pentuagilitykurssi, rahaa säästämään siis ;)
- näyttelyissä käydään muutama kerta, Lahdesta huhtikuussa aloitetaan
Tuija
- opettelee ohjaamaan Cassua optimaalisia linjoja myöten radalla
- muistaa treenata myös tokoa!
- pitää ittensä kunnossa, juoksulenkille taas siis
- ei katko luitaan
Eiköhän siinä ole tarpeeksi tavoitteita kaikille, ei mitään hurjaa ja kuuta taivaalta-yrityksiä. Hauskaa uutta vuotta kaikille, muistakaa pitää pipo löysällä treenatessa!
Cassun toko: saavutuksina TK2, rotumestaruus ja VAU:n vuoden tokokoira 3. sija, samoilla pisteillä kuin toisella mutta ylemmän luokan koira voittaa. Tavoitteena oli siis TK2, rotumestaruus oli sitten kiva lisä :)
Käytiin 7 koetta, helmikuussa ekassa kaks liikettä nollattuna, pisteitä 133,5. Kaket ei olleet vielä valmiit kuitenkaan ja noudossa Cassu sai ihme nuuhkimiskohtauksen. Seuraava koe toukokuussa pistein 183, sijoituksella 2. Heinäkuussa kaksi koetta: molemmissa nollattiin yksi liike. Ekassa hyppy, kiersi takaisin tullessa. Pisteitä 159. Tokassa liikkeestä seis, kuulokoje ei ollut päällä vaan meni maahan. Pisteitä 154,50. Elokuussa Pälkäneellä rankkasateessa nollatulos 72 pisteellä, ei ollut niin ruma koe kuin pisteet antaa ymmärtää, Cassu oli koko ajan tekemässä töitä mutta raukka ei vaan kyennyt yksinkertaisesti istumaan siihen viiden sentin vesikerrokseen eikä siis näinollen tullut mihinkään pa:han. Seuraavat kokeet syyskuussa, ekana fiilikseltään meidän paras koe tähän mennessä ja pisteitä 188, sijoitus 1. Pörsti jopa hymyili meille ;) Syyskuussa edelleen, rotumestiksissä katkolla koulutustunnus, ja mun jännityksestä huolimatta saatiin 173,5 eli vuoden tavoite saavutettu! Sijoitus tässäkin kokeessa 1.
 |
| kuva Riihimäen kokeesta, kauheen vakava ilme... |
Eli meidän kakkoslaji taitaakin olla meidän ykköslaji-ainakin tulosten perusteella. Liike missä edistyttiin loppuvuodesta huimasti on seuraaminen! Se oli meidän murheenkryyni mutta alan olla aika tyytyväinen siihen, treenin määrä on vaan aika vähäinen tässä tokossa noin yleensäkin ottaen...Jossain vaiheessahan mulla oli suunnitelma että Cassusta tulee tokokoira ja Jecusta agilitykoira muttei se ihan niin mennykään...Alkoi tuo agilitykin sujumaan paremmin Cassun kanssa sitten kuitenkin.
Cassun agility: Kolmosissa alkoi nollien metsästys sm-kisoja varten heti tammikuussa, ehdittiin saamaan yksi kunnes helmikuun lopulla kaaduin ja mursin ranteeni. Aika kaukainen tavoite ne viime vuoden sm-kisat olisi ollutkin kun vaan puoli kautta jäljellä nollia metsästää ja kuitenkin niin vihreitä agilityn saralla ollaan. Siinä meni sitten koko alkukevät sitä rannetta parannellessa.
Kun päästiin taas kisaamaan, niin saatiin kyllä nollia mutta kaikki yliajalla, karmeita kaarroksia kun en osannut ohjata...ja muutenkin tuo yhteistyö oli vähän hakusessa tauon jäljiltä. Sm-kisoissa käytiin joukkueessa, sieltä hylly myös. Vauhtia oli kyllä siinä vaiheessa jo kivasti. Pidettiin taas taukoa ja treenailtiin vaan. Ei ollut kauhean kuuma kesä niin käytiin parit kisat heinäkuussakin, niistä ei tulosta mutta yhteistyö alkoi näyttämään jo paremmalta.
Elokuussa alkoi sitten uusi sm-nollien keräysyritys hyppärinollalla. Käytiin Roviksessakin mestikset katsomassa hyllyjen kera, sieltä saatiin yllärinä erikoispalkinto "Vieraspalakisen rykkäys", yleisöäänestyksen perusteella jaettu. Lämmitti kummasti sydäntä kaikkien epäonnistumisten jälkeen! Piirinmestaruuskisoista syyskuussa taas pari nollaa lisää, ei tuplaa kun oli yksi rata välissä. Pm-kisojen jälkeen yli kuukauden tauko, päästiin hallikaudelle eli Cassulle paremmin sopivalle alustalle. Kisaamistahti meillä ei yleensäkään ole mikään hurja, lokakuussa ja marraskuussa vain yhdet kisat. Joulukuussa peräti kolmet, ollaan tällä hetkellä tilanteessa että on 5 nollaa, hyppärit käytetty ja tupla puuttuu. Aika hyvässä tilanteessa ollaan siis kuitenkin.
Loppuvuodesta on alkanut tuntua että Cassun vauhti ja motivaatio on kohdillaan, ja mä hetkittäin osaan ohjatakin joten agilitykin tuntuu jopa vallan mahtavalta :) Tähän astisen uran paras rata tehtiin joulukuun puolivälissä Ojangossa, oli kyllä hylly mutta se oli just semmoinen missä koira on just siinä missä sä kuvitteletkin sen olevan, ohjaat rohkeasti ja etenet vaan miettimättä mitään ja kaikki loksahtaa kohdalleen. Paitsi se yksi takaakierto, sitäkään en jäänyt yhtään ihmettelemään, sen vaan jotenkin näki muttei välittänyt ja jatkettiin vaan. Aivan upea fiilis sen radan jälkeen, harmittaa ettei sitä ole videolla! Maalissakin juhlin niinkuin olis ollut nolla, Cassu oli ihan paras! <3 Tämä rata meni sinne mielihyväpankkiin ykkössijalle. Joten joo, eiköhän tässäkin olla tavoitteet saavutettu. Eihän ne onnistumiset olis niin makeita jos ei epäonnistumisiakin matkan varrella olisi, eikö niin?
Jeccu: Jecun kohdalla sitten elettiin ne meidän perheen suurimmat tunteet suuntaan ja toiseen. Maaliskuussa Marika otti puheeksi että haluaisi käyttää Jeccua isäksi Ikwilin pentueelle, johon suostuttiin ilomielin, Ikwil on yksi mun suosikkischapeja luonteensa puolesta ja vappuna tapahtunut astutus oli onnistunut. Huhtikuussa päästiin mielettömän hyvään agilityryhmään KKI jossa vetäjänä Helena Tiainen. Tarkoitus oli aloittaa agilityssä kisaaminen elokuussa mestiksissä, Jecun kotikonnuilla Rovaniemellä. Toukokuun luustokuvauksissa löytyikin yllättäen kyynärästä irtopala, se leikattiin kesäkuun alussa Esa Eskelisen toimesta ja sitten kuntouduttiin muutama kuukausi. Aivan käsittämättömän äkkiä se siitä tähystyksestä parani, en olisi ikinä uskonut. Lääkärin saatesanat oli että kaikkea saa tehdä mikä ei aiheuta kipua, hysteerisesti olen kytännyt liikkumista mutta mitään erikoista en ole huomannut, syksyllä käytiin fysioterapia/hierojalla ja hän sanoi että tuolla tavalla liikkuvan koiran kanssa voi kyllä tehdä mitä vaan.
Ehdittiin kyllä jotain harrastusten saralla tehdäkin huolimatta tuosta dramaattisesta käänteestä.
Jecun näyttelyt aloitettiin tammikuussa Lahdesta, tuomarina tiukkana tunnettu Soile Bister ja tuloksena heti serti ja VSP! Huhtikuussa käytiin seuraavat kaksi näyttelyä, Putkonen ei arvostanut meidän komistusta yhtään ja ensimmäinen H:kin nähtiin. Lahti KV:stä taas pelkkä ERI kun tuota massaa (ihme!) pitäisi saada lisää...Kesäkuun alussa mentiin sitten Lohjalle Maija Sylgrenin arvosteltavaksi, pentuna ainakin kovasti Jecusta tykkäsi-ja tykkäsi vieläkin, tuloksena serti ja ROP! Siinä kohtaa sitten tulikin se leikkaus ja tassusta ajeltiin karvat joten jäätiin odottelemaan niitten kasvua, jäi messarikin sen takia sitten käymättä. Muihin näyttelyihin ei oltaisi kyllä mentykään, en mä jaksa niissä ravata "turhanpäiten" kun ei ne ilmaisia ole, eikä ennen kahden vuoden ikää olis ollut mitään järkeä niissä käydä. Kun se viimeinen serti pitää saada vasta kun on täyttänyt sen kaksi, marraskuun lopussahan se tuli täyteen. Massaa on ainakin tullut loppuvuodesta lisää aika hyvin! Katsotaan onko sitä tarpeeksi tuomareitten mielestä ;)
Jecun tokot: Pari tokokurssia käytiin, viimeisessä kurssin vetäjät oli sitä mieltä että ehdottomasti pitää jatkaa tätä poitsun kanssa! Jeccu on niin liikkis kun se ottaa tokon hirmu vakavasti, tosissaan oikein keskittyy tekemiseen ja yrittää kovin ymmärtää. Loistavaahan tässä on se että kun se jonkun asian oppii niin ei tosiaan sooloile, putkiaivona tekee tasan sen mitä on opetettu eikä yhtään enempää eikä vähempää. Keskittymiskyky sillä on kyllä huippu, ei lähde itekseen kyllä haahuilemaan vaan tekee ja tekee ja tekee, jopa niin että ei osaa lopettaa vaikka sanoo että vapaa! Kurssilla treenattiin kontaktia niin yks tillittää ja tillittää, lenkilläkin kun rupesin opettamaan vierellä kulkemista ettei vetäisi niin sitten tosiaan mentiin koko lenkki kontaktissa. Eihän se sitten voinut mennä edes pissalle kun käveli siinä vieressä vaan...saa nähdä minkänäköistä meidän näyttelyravi on tuon treenaamisen seurauksena :D Pitää sitäkin nyt vähän ennen seuraava näyttelyä treenata. Yhtään oikeasti valmista liikettä ei ole kuin luoksetulo, millä kokeeseen voisi mennä. Pakko kai se on johonkin kuosiin saada että voisi osallistua mestiksiin, Cassun kanssa kun ei tosiaan mestiksiin tänä vuonna mennä ;) Voi olla että jää tuokin haaveeksi, katsotaan nyt...
Jecun agility: Tähän lajiin Jeccu olis ihan omiaan, ei hirveästi tartte ajatella ja saa juosta!! Treenaaminen oli jo aika hyvällä mallilla keppejä myöten ennen leikkausta, tuosta videosta saa aika hyvän kuvan miksei mulle tullut mieleenkään että jotain vikaa voisi koirassa olla, eipä näytä paljoa vaivaavan jalka... http://youtu.be/IQCbBqTvFvk
Putkikivaa leikkauksen jälkeen, kyllähän sillä vauhtia piisaisi: http://youtu.be/lkXfF7DsPig
Tulevaisuudessa tsekkaillaan miten sen jalka tämän harrastuksen kestää, Jeccu itse ainakin on entistä enemmän innoissaan kun hallille pääsee eikä pois haluaisi lähteä. Varovasti ollaan aloiteltu uudelleen, toivotaan että ainakin harrastustasolla voidaan jatkaa. Salaisena haaveena osallistua möllikisoihin tämän vuoden puolella. On sen niin ihana tässä! Motivaatio ja halu tehdä Jeculla on ihan omasta takaa, niitä ei tartte kaivaa mistään. Kuvista näkee palavan innon ja ilon agilityyn :))
Jecun lapsoset: 2.7. Ikwil saattoi urheasti 8 lasta maailmaan. Uroksia 3 ja narttuja 5. Uskallan luvata että niiltä pennuilta moottori ei ihan heti lopu, jos vanhempiinsa tulevat! Melkoisia riiviöitä ainakin ovat kuulemma melkein jokainen... Eikä ne ihan kauhean rumiakaan ole mun silmään ainakaan ;) Tulevaisuus näyttää mitä pentusten varalle tämä maailma on varannut.
Meillehän ei missään nimessä pitänyt tulla kolmatta koiraa, eikä nyt varsinkaan narttua, vaan kuinkas sitten kävikään....yksi nartuista vei mun sydämeni kun hullut käytiin vielä katsomassa pentuja kun olivat 10-viikkoisia. Eihän ne vielä 4-viikkoisina niin ihquja ole (silloin käytiin siis edellisen kerran katsomassa), kun ovat lähinnä marsun näköisiä mönkijöitä. Anteeksi nyt vaan kaikki jotka tästä loukkaantuvat verisesti, mut niinhän se on. Tunteella elävänä ja päättävänä ihmisenä, kaksi viikkoa sitä mietittiin (ja Kimiä pehmitin) eikä Raidalle omaa ihmistä tullut niin meille se sitten haettiin. Enkä ole hetkeäkään sitä päätöstä katunut! Tästä päästäänkin sitten aasinsiltana...
Jippoon: Jippo siis muutti meille syyskuun lopussa, 12-viikkoisena. Jipon elämä on ollut omaan laumaan totuttelua, oman- sekä muunrotuisiin koiriin tutustumista, uusien asioiden, paikkojen ja yleisesti ottaen maailman menon opettelua. Ollaan käyty sen kanssa pentujen käytöskurssi ja kontaktien opetuksen olen aloittanut pesupallilla. Pikkasen ollaan tokoiltu ja temputeltu, näissä ei mitään järkevää suunnitelmaa, kunhan opetellaan tekemään yhdessä ja puretaan energiaa. Agilityä ollaan tehty kerta viikkoon hallilla, putkia ja muuta mukavaa. Melko lupaavan innostuneeltahan tuo näyttää :) Toivotaan että jää mediksi, aika minilikka on kyllä.
Sitten se kurkistus:
Tavoitteet lyhyesti vuodelle 2013
Cassu
- tokossa voi-liikkeet kuntoon, loppuvuodesta eka koe.
- agilityssä aika itsestään selvä päätavoite on sm-kisat.
Jeccu
- näyttelyistä viimeinen serti -> FI MVA
- tokossa aloluokan liikkeet kasaan, rotumestikset?, riippuu missä kuussa ovat
- agilityssä möllikisat
Jippo
- perusjuttujen opettelua, mihinkään ei ole kiire!
- toiveissa käydä Korkeavireellä pentuagilitykurssi, rahaa säästämään siis ;)
- näyttelyissä käydään muutama kerta, Lahdesta huhtikuussa aloitetaan
Tuija
- opettelee ohjaamaan Cassua optimaalisia linjoja myöten radalla
- muistaa treenata myös tokoa!
- pitää ittensä kunnossa, juoksulenkille taas siis
- ei katko luitaan
Eiköhän siinä ole tarpeeksi tavoitteita kaikille, ei mitään hurjaa ja kuuta taivaalta-yrityksiä. Hauskaa uutta vuotta kaikille, muistakaa pitää pipo löysällä treenatessa!
Kommentit
Niin ja pitäisi muistaa pitää hauskaa ton junnun kaa. Ei vielä tarvii treenata juttuja niin tosissaan.
Olen kyllä iloinen et sait Kimin suostuteltu päästämään sen kolmannen koiran teidän taloonne. En tiedä olisinko voinut myydä Raita-Paitaa jollekin toiselle. Ois ollut riski et R-P olis jäänyt meille. Nyt hän voi vierailla täällä aina silloin tällöin ja sekoittaa naapureitten uroksien päitä. Parempi niin. Ehkä otatte jonkun mun koiristani vaihdossa?